Olen järkyttynyt siitä miltä pomon harjoittama työpaikkakiusaaminen tuntuu!

Minullakin oli tuollainen pomo joten haistattelin sille kunnolla muiden nähden. Sanoin sille suoraan että se on työpaikkakiusaaja eikä kukaan pidä siitä ja se nälvii kaikkia työntekijöitä ja haukkuu eikä arvosta niitä. Pian isompi pomo tuli ja antoi sille potkut.

Noita kiusaavia ja epäammattimaisia pomoja on yllättävän paljon suomalaisissa työpaikoissa nykyään,on jo pieni lottovoitto että saa kannustavan ja ammattitaitoisen pomon itselleen.

Typerää käytöstä on erittäin vaikea sietää, eikä sitä kuulukaan sietää.

Nykyään on iso riski mennä töihin. Siis ihan terveysriski. En tiedä missä menee vikaan kun tuntuu että ne oikeasti mukavat työpaikat on todella kiven alla.

Olisit lähtiessä vetäny kuokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli tuollainen pomo joten haistattelin sille kunnolla muiden nähden. Sanoin sille suoraan että se on työpaikkakiusaaja eikä kukaan pidä siitä ja se nälvii kaikkia työntekijöitä ja haukkuu eikä arvosta niitä. Pian isompi pomo tuli ja antoi sille potkut.

Eli olet itsekin työpaikkakiusaaja.

Kiitos kommenteista! Sen verran vielä jatkan, että yksi suurimpia ongelmiahan tuollaisessa tilanteessa on se, että työpaikan dynamiikka muuttuu. Tulee muutama suosikki ja sitten ne tölvityt muodostavat oman tiiminsä ja lohduttavat toisiaan. Ei voi mitenkään olla minkään yrityksen etu! Ja onhan se vähän vaikeaa arvostaa typerästi käyttäytyvää pomoa. Ja nyt kun olen pois lähdössä, niin suoraan esitetään toiveita, että puhu suoraan ja vie asiaa eteenpäin. Tunnen itseni ihan petturiksi, kun haluan vain pois ja keskittyä positiiviseen. Ja ihanaa, että enää ei tarvitse pelätä, mitä siinä viestissä lukee tai puhelusta tulee. Luit oikein: pelätä! Ja olen ihan aikuinen ihminen, en mikään tytönhuitukka.

Ap

Suomalaisessa työkulttuurissa armeijataustaa ja "AUK:in johtajakoulutusta" arvostetaan jostain kumman syystä. Johtajuus on kovuutta, ei yhteistyötä.

Kuulostat, että voisit olla mahdollisesti kollegani. Tuskin kumminkaan. Mutta samaa mieltä olen kanssasi. Mietin irtisanoutumista päivittäin. Pelottaa vaan tyhjän päälle heittäytyminen.

Laita vaikka sähköposti HR:ään jossa kerrot totuuden tyypistä. Ei vaikuta suhun mitenkään. Ymmärrän kyllä jos haluat siirtää katseen eteenpäin.

Niin kannattaa lähteä.

Eräs entinen pomoni kiusallaan järjesti työvuorot juuri päinvastoin kuin oli toivottu, ne seuraavan viikon työvuorot ilmoitettiin joskus vasta lauantaina ja juhannussuunnitelmatkin piti jättää tekemättä kun odoteltiin tietoa vuoroista. Lähti sanomatta kaupungista toiseen tekemään tyttärensä puutarhaan istutuksia kun olin ekaa päivää kassalla, eikä kukaan muukaan sitä vanhaa rakkinetta osannut käyttää, jätti työntekijänsä pulaan jatkuvasti. Vei asiakkaan varaaman tuotteen itselleen, katosi tietysti taas jonnekin kun tiesi asiakkaan sitä hakevan ja kun jouduttiin antamaan huonompi kuntoinen tilalle ja saatiin tietysti asiakkaalta huudot. Ensin kieltää kirjaimellisesti että "älkää palvelko asiakkaita, kyllä ne löytää tuotteet itsekin, hoidatte vaan tavaraa myyntihuoneeseen" ja kun asiakkaat valitti ettei heitä palvella, saatiin huudot. Viimeinen pisara oli se kun hän oli aiemmin kieltänyt minua tekemästä erästä työtehtävää, että antaa kokeneempien tehdä sen ja muutama viikko myöhemmin tulee huudot kun en tee kyseistä tehtävää. Lähdin kävelemään kesken päivän, sain karenssia mutta oli sen arvoista jättää ämmä pulaan ja ilman kassatyöntekijää, toinen oli lopettanut vähän minua ennen.

Vierailija kirjoitti:

Laita vaikka sähköposti HR:ään jossa kerrot totuuden tyypistä. Ei vaikuta suhun mitenkään. Ymmärrän kyllä jos haluat siirtää katseen eteenpäin.

HR on yrityksen puolella, ei työntekijän puolella. Mieti siis kumpi on firman kannalta tärkeämpi Human Resurssi.

Olen nähnyt oikeasti ilkeitä pomoja. Sitten olen nähnyt pomoja, joita vain syytetään ilkeiksi, koska he vain olettavat, että ihmiset tekisivät työnsä. 

Managemant by Perkele kirjoitti:

Suomalaisessa työkulttuurissa armeijataustaa ja "AUK:in johtajakoulutusta" arvostetaan jostain kumman syystä. Johtajuus on kovuutta, ei yhteistyötä.

Oman kokemukseni mukaan armeijan kapiaiset ovat huonoja johtajia. Johtajan toivoisi olevan älykäs, mutta minun tuntemani henkilö oli oikeasti typerä. Ja se on hirveää, kun pomo on tyhmä. Lisäksi voisi ajatella, että kapiainen olisi jämäkkä, mutta ei. Oikeasti pyllisteli joka suuntaan ja oli täysin johdateltavissa ja vietävissä. Eli eivät todellakaan sovi johtajiksi.

Armeijan johtamisen opit on siinä mielessä huonoja että varusmiehet tulee sinne lain määrääminä eikä sieltä voi mihinkään lähteä varsinkaan sodan aikana.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt oikeasti ilkeitä pomoja. Sitten olen nähnyt pomoja, joita vain syytetään ilkeiksi, koska he vain olettavat, että ihmiset tekisivät työnsä. 

Kyllä se vaan niin on, että ilkeä pomo on aina huono pomo

Työhön meno on oikeasti riskialtista. Pitäisi tulla joku uusi laki, että jos joutuu asiattoman käytöksen kohteeksi ei tulisi karenssia. Nyt ihmiset sinnittelee hirveissä olosuhteissa ja menettävät työkykynsä.

Myös kun lähteminen olisi helpompaa, ei esimiehet voisi diktaattori maisesti perseillä ilman seuraamuksia.

Olin persoonallisuushäiriöisen ihmisen alaisuudessa neljä vuotta. Koko kauheus iski tajuntaan oikeastaan vasta vuoden päästä lähdöstä. Sitten rupesi puskemaan mieleen, mitä kaikkea oli tapahtunut. Kai sitä oli tilanteen päällä ollessa vain keskittynyt selviämään. Varsinainen asian käsittely alkoi vasta, kun oli päässyt turvaan.

Trauma vaikutti myös siten, että uuden esimieheni näkeminen ahdisti monta kuukautta, kunnes pystyin uskomaan, että tämä on hyvä tyyppi, jota ei tarvitse varoa.

Aika paljon lohdutti kyllä se, että noita-akalle itselleen oli tullut lähtö törttöilyjensä takia reilun puolen vuoden jälkeen lähdöstäni. Sama kävi hänelle lopulta myös uudessa työpaikassaan. Jotkut eivät pysty muuttumaan.

Mä hyppäsin tyhjän päälle vähän aikaa sitten sinniteltyäni sairastuneessa työyhteisössä lähes viisi vuotta.

Koko yhteisö oli sairastunut ja toksinen huonon johtamisen vuoksi ja koska ongelmat olivat lähtöisin esimiestasolta, mikään keskustelu tai asioiden käsittely millään tavoilla ei tietenkään tuottanut tulosta.

Itse asiassa, jos joku työyhteisössä yritti tuoda ongelmia esille, sai vain valtavan p-kuorman niskaansa ja oli selvää, että on parempi kärvistellä hiljaa tai lähteä.

Uusia työpaikkoja ei kuitenkaan ihan puissa kasva, joten lykkäsin ja lykkäsin lähtemistä.

Työpaikalla tapahtui sitten muutamakin ikävä juttu, en voi tarkemmin kertoa, ja vaikeneminen ei sitten ollut enää mahdollista. Ammatillisuuteen kuuluu, että epäkohtiin täytyy puuttua ja niin tein. Tällä oli kova hinta, jouduin kiusatuksi, kostonhimoisen esimiehen hampaisiin ja työntekemisestä tuli mahdotonta.

Irtisanouduin tyhjän päälle ja sittemmin tein vielä vähän aikaa töitä samassa organisaatiossa, mutta eri yksikössä, mutta sama sairas johtamistyyli oli ilmiselvä, joten lopetin kokonaan.

Nyt olen hetken ollut ilman töitä ja huomaan olevani täysin loppuun ajettu. Mietin miten jaksoin siinä työyhteisössä lähes viisi vuotta, välillä itkin työmatkoilla ja pelkäsin töihin menoa. Enkä minäkään, Ap:n tavoin ole mikään nuori tyttö enää, vaan aikuinen ihminen, jolla on työkokemusta erilaisista työpaikoista ja työyhteisöistä, joihin olen aina sopeutunut ja ollut pidetty kollega ja alainen. Nyt kaikki olikin toisin, syytin itseäni, epäilin omaa osaamistani.

Luultavasti nyt vaihdan alaa, kunhan saan itseni kasattua ja koottua tämän painajaisen jäljiltä.

Voimia ja rohkeutta kaikille kohtalotovereille!

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt oikeasti ilkeitä pomoja. Sitten olen nähnyt pomoja, joita vain syytetään ilkeiksi, koska he vain olettavat, että ihmiset tekisivät työnsä. 

Aivan. Se että pomo kehottaa työntekijää tekemään työt, joita varten tämä on palkattu, ei ole työpaikkakiusaamista. En nyt tarkoita sinua ap mutta tuo on hyvin tavallista.