Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kaverilla tapana kertoa asioita eteenpäin
15.12.2019 |
Ei varmasti tarkoita pahaa, mutta hän kertoo tyyliin kaiken mitä sanon eteenpäin jollekin jos aihe sivuaa jotain mistä keskustelevat. Omia arkojakin asioita. Esimerkiksi kun joku kadulla hyökkäsi kimppuuni. En haluaisi tuollaista muiden tietoon. Myös muiden ihmisten treffiasiat kertoo minulle, jos juttelemme vaikka treffaamisesta.
En enää luota häneen. Miten asiasta voisi sanoa? Olen yksityinen ihminen. En halua asioideni olevan viihdettä tai maustetta keskusteluun. Mutta sitten olen varmasti tylsä. Olen tylsä no nyt koska en koskaan kerro tarkasti muiden läheisteni vaikeuksista. Vain omistani.
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroin yhdelle ystävänä pitämälleni henkilölle itsestäni asian, jota en ole kertonut kenellekään muulle. Pyysin, ettei ystävätär kertosi asiaa eteenpäin kenellekään. Meni pari päivää ja työkaverini sanoi kuulleensa tältä henkilöltä sen luottamuksella kertomani jutun.
Olen naisvaltaisella alalla töissä. Meilläkin kaikki kertovat kahvipöydässä kaikkien naapureiden, sukulaisten ja tutun tuttujen jutut. Kaikki sairaudet käydään läpi. Tuntuu, että porukka oikein kilpailee, kenen naapurin sukulaisella on pahin sairaus tai riitaisin ero meneillään. Kahvipöydässä myös puhutaan muiden yksiköiden tai entisten työntekijöiden asioista. Itse kierrän määräaikaisena paikasta toiseen ja kuulen kahvipöydissä paljon yksityisasioita perhetilanteista ja sairauksista ja sairaslomien syistä. Ei tulisi silti mieleenkään levitellä näitä tietoja ulkopuolelle. Olen aika sulkeutunut omistakin asioistani mm. innokkaiden juoruilijoiden takia.
Itse aina varmistan asian painottamalla, ettei asiasta saa kertoa muille. Tämän opin kun lähipiirissä syttyi juoruilusta kauhea sota, kun toinen oli arvellut olevan ihan ok kertoa asioita eteenpäin, kun ei oltu erikseen kielletty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kertoa tälle tyypille omia asioitaan. Eli kerrot hänelle vain asioita, jotka voisit julkaista itsestäsi paikallislehdessä, fb:ssä jne. Kaveri voit olla, mutta muista pitää hänen kanssaan aina suodatin päällä.
Minulla on monia sukulaisia, joille ei voi kertoa mitään asioita, koska he kertovat ne aina estoitta heti eteenpäin. Jos kerrot, että et haluaisi jonkun asian leviävän perhepiirin ulkopuolelle, sitä nopeammin viesti kulkee ja koko pitäjä tietää. Siksi olen päättänyt, että en kerro näille henkilöille mitään henkilökohtaisia asioitani.Mitäs, jos jollain ei ole yhtäkään luotettavaa ihmistä ympärillään? Eli että kenellekään ei voi kertoa kuin yleisiä asioita. Kuitenkin aika moni avautuu edes jollekin ihmiselle? Tästä vain yleisiä asioita kertovasta ihmisestähän varmaankin tulee melko estoinen kuva ym. Miten ratkaisisit tällaisen tilanteen? Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Ohis...puhuisn asiasta joko koiralleni tai sitten vaikeammissa asioissa ammattilaiselle.
Mulle on itsestäänselvää, että KAIKKI, mitä mulle kerrotaan, on luottamuksellista. Ei siis tarvitse erikseen sanoa, että tämä juttu on nyt luottamuksellinen ja tämän taas voit kertoa koko Suomen kansalle. Valitettavasti yllättävän moni on todellinen hölösuu ja senpä vuoksi aikuisiällä ystävystyminen ei ole kovin helppoa. Mulla ystävystyminen vie ensitapaamisesta vuosia. Vasta pidemmän ajan jälkeen, kun toinen ei ole kertaakaan puhunut mulle muiden ihmisten asioista, voin alkaa luottamaan häneen. Nuorempana vielä saatoin olla kaveri ihmisen kanssa, joka hölötti mulle kaikkien muiden asiat. Itse en kertonut heille itsestäni mitään sellaista, mitä ei olisi voinut julkaista iltapäivälehtien lööpeissäkin. Nyt myöhemmällä iällä en kelpuuta edes kavereikseni tällaisia ihmisiä. En vaan enää jaksa olla koko ajan varuillani, mitä sanon ja miten sanon. Juoruilijan kanssa voin olla hyvänpäiväntuttu, mutta en mitään muuta. Siksi mulla onkin vain yksi ainoa ystävä. Arvostan kuitenkin yhtä luotettavaa ystävää paljon enemmän kuin kymmentä hölösuuta yhteensä.
Hyvä juttu, kun itse olet tuollainen. Arvostan! Mutta eihän koiralle puhuminen ihan sama asia ole kuin luotettavalle ihmiselle puhuminen, vaikka onhan se "tyhjää" parempi. Kaikilla ei kuitenkaan välttämättä lemmikkiäkään ole tai ei ole varaa ammattilaiseenkaan, ja muutenkaan vastaanotolle ei aina helposti pääse (onhan näistä asioista uutisoitukin). Eikä se ammattilaiselle puhuminenkaan täysin luottamuksellista ole, kun jotain merkintöjä kuitenkin itsestä jää järjestelmiin, ja kaikki eivät niin päteviä edes ole. Eli jos huonosti käy, kovin yksin voi asioiden kanssa jäädä. Näinhän ei saisi asiat kuitenkaan olla, mutta kukahan nämäkin asiat korjaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ystävä tuli kertomaan miten yhteinen ystävämme oli arvostellut aika rajusti takanapäin minua. Nyt en tiedä miten tähän kertojaan suhtautuisin. Kumpi on huonompi ystävä lavertelija ja takanapäin puhuja?
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävä tuli kertomaan miten yhteinen ystävämme oli arvostellut aika rajusti takanapäin minua. Nyt en tiedä miten tähän kertojaan suhtautuisin. Kumpi on huonompi ystävä lavertelija ja takanapäin puhuja?
Molemmat yhtä huonoja ;). No ei vaan, en osaa sanoa, mutta avoin keskustelu kaikkien kesken voisi tehdä ihan hyvää ja sen jälkeen ehkä välit paranevat ja ystävyys vahvistuu :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin tapojen mukainen esimerkki on vaikkapa nyt Facessa ku joku lupaa jakaa jonkin tarinan. Sillon se on Ok, kun lupa on annettu. 👍🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kertoa tälle tyypille omia asioitaan. Eli kerrot hänelle vain asioita, jotka voisit julkaista itsestäsi paikallislehdessä, fb:ssä jne. Kaveri voit olla, mutta muista pitää hänen kanssaan aina suodatin päällä.
Minulla on monia sukulaisia, joille ei voi kertoa mitään asioita, koska he kertovat ne aina estoitta heti eteenpäin. Jos kerrot, että et haluaisi jonkun asian leviävän perhepiirin ulkopuolelle, sitä nopeammin viesti kulkee ja koko pitäjä tietää. Siksi olen päättänyt, että en kerro näille henkilöille mitään henkilökohtaisia asioitani.Mitäs, jos jollain ei ole yhtäkään luotettavaa ihmistä ympärillään? Eli että kenellekään ei voi kertoa kuin yleisiä asioita. Kuitenkin aika moni avautuu edes jollekin ihmiselle? Tästä vain yleisiä asioita kertovasta ihmisestähän varmaankin tulee melko estoinen kuva ym. Miten ratkaisisit tällaisen tilanteen? Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Ohis...puhuisn asiasta joko koiralleni tai sitten vaikeammissa asioissa ammattilaiselle.
Mulle on itsestäänselvää, että KAIKKI, mitä mulle kerrotaan, on luottamuksellista. Ei siis tarvitse erikseen sanoa, että tämä juttu on nyt luottamuksellinen ja tämän taas voit kertoa koko Suomen kansalle. Valitettavasti yllättävän moni on todellinen hölösuu ja senpä vuoksi aikuisiällä ystävystyminen ei ole kovin helppoa. Mulla ystävystyminen vie ensitapaamisesta vuosia. Vasta pidemmän ajan jälkeen, kun toinen ei ole kertaakaan puhunut mulle muiden ihmisten asioista, voin alkaa luottamaan häneen. Nuorempana vielä saatoin olla kaveri ihmisen kanssa, joka hölötti mulle kaikkien muiden asiat. Itse en kertonut heille itsestäni mitään sellaista, mitä ei olisi voinut julkaista iltapäivälehtien lööpeissäkin. Nyt myöhemmällä iällä en kelpuuta edes kavereikseni tällaisia ihmisiä. En vaan enää jaksa olla koko ajan varuillani, mitä sanon ja miten sanon. Juoruilijan kanssa voin olla hyvänpäiväntuttu, mutta en mitään muuta. Siksi mulla onkin vain yksi ainoa ystävä. Arvostan kuitenkin yhtä luotettavaa ystävää paljon enemmän kuin kymmentä hölösuuta yhteensä.
Hyvä juttu, kun itse olet tuollainen. Arvostan! Mutta eihän koiralle puhuminen ihan sama asia ole kuin luotettavalle ihmiselle puhuminen, vaikka onhan se "tyhjää" parempi. Kaikilla ei kuitenkaan välttämättä lemmikkiäkään ole tai ei ole varaa ammattilaiseenkaan, ja muutenkaan vastaanotolle ei aina helposti pääse (onhan näistä asioista uutisoitukin). Eikä se ammattilaiselle puhuminenkaan täysin luottamuksellista ole, kun jotain merkintöjä kuitenkin itsestä jää järjestelmiin, ja kaikki eivät niin päteviä edes ole. Eli jos huonosti käy, kovin yksin voi asioiden kanssa jäädä. Näinhän ei saisi asiat kuitenkaan olla, mutta kukahan nämäkin asiat korjaisi?
Nimenomaan koiralle puhuminen on tyhjää parempi. Tai vaikka omalle peilikuvalleen, jos ei ole lemmikkejäkään. Jos ei ole yhtään luotettavaa ihmistä, vaihtoehdot on aika vähissä. Joko on puhumatta kenellekään tai sitten puhuu sellaiselle, johon ei voi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kertoa tälle tyypille omia asioitaan. Eli kerrot hänelle vain asioita, jotka voisit julkaista itsestäsi paikallislehdessä, fb:ssä jne. Kaveri voit olla, mutta muista pitää hänen kanssaan aina suodatin päällä.
Minulla on monia sukulaisia, joille ei voi kertoa mitään asioita, koska he kertovat ne aina estoitta heti eteenpäin. Jos kerrot, että et haluaisi jonkun asian leviävän perhepiirin ulkopuolelle, sitä nopeammin viesti kulkee ja koko pitäjä tietää. Siksi olen päättänyt, että en kerro näille henkilöille mitään henkilökohtaisia asioitani.Mitäs, jos jollain ei ole yhtäkään luotettavaa ihmistä ympärillään? Eli että kenellekään ei voi kertoa kuin yleisiä asioita. Kuitenkin aika moni avautuu edes jollekin ihmiselle? Tästä vain yleisiä asioita kertovasta ihmisestähän varmaankin tulee melko estoinen kuva ym. Miten ratkaisisit tällaisen tilanteen? Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Ohis...puhuisn asiasta joko koiralleni tai sitten vaikeammissa asioissa ammattilaiselle.
Mulle on itsestäänselvää, että KAIKKI, mitä mulle kerrotaan, on luottamuksellista. Ei siis tarvitse erikseen sanoa, että tämä juttu on nyt luottamuksellinen ja tämän taas voit kertoa koko Suomen kansalle. Valitettavasti yllättävän moni on todellinen hölösuu ja senpä vuoksi aikuisiällä ystävystyminen ei ole kovin helppoa. Mulla ystävystyminen vie ensitapaamisesta vuosia. Vasta pidemmän ajan jälkeen, kun toinen ei ole kertaakaan puhunut mulle muiden ihmisten asioista, voin alkaa luottamaan häneen. Nuorempana vielä saatoin olla kaveri ihmisen kanssa, joka hölötti mulle kaikkien muiden asiat. Itse en kertonut heille itsestäni mitään sellaista, mitä ei olisi voinut julkaista iltapäivälehtien lööpeissäkin. Nyt myöhemmällä iällä en kelpuuta edes kavereikseni tällaisia ihmisiä. En vaan enää jaksa olla koko ajan varuillani, mitä sanon ja miten sanon. Juoruilijan kanssa voin olla hyvänpäiväntuttu, mutta en mitään muuta. Siksi mulla onkin vain yksi ainoa ystävä. Arvostan kuitenkin yhtä luotettavaa ystävää paljon enemmän kuin kymmentä hölösuuta yhteensä.
Hyvä juttu, kun itse olet tuollainen. Arvostan! Mutta eihän koiralle puhuminen ihan sama asia ole kuin luotettavalle ihmiselle puhuminen, vaikka onhan se "tyhjää" parempi. Kaikilla ei kuitenkaan välttämättä lemmikkiäkään ole tai ei ole varaa ammattilaiseenkaan, ja muutenkaan vastaanotolle ei aina helposti pääse (onhan näistä asioista uutisoitukin). Eikä se ammattilaiselle puhuminenkaan täysin luottamuksellista ole, kun jotain merkintöjä kuitenkin itsestä jää järjestelmiin, ja kaikki eivät niin päteviä edes ole. Eli jos huonosti käy, kovin yksin voi asioiden kanssa jäädä. Näinhän ei saisi asiat kuitenkaan olla, mutta kukahan nämäkin asiat korjaisi?
Nimenomaan koiralle puhuminen on tyhjää parempi. Tai vaikka omalle peilikuvalleen, jos ei ole lemmikkejäkään. Jos ei ole yhtään luotettavaa ihmistä, vaihtoehdot on aika vähissä. Joko on puhumatta kenellekään tai sitten puhuu sellaiselle, johon ei voi luottaa.
Näinhän se ikävä kyllä on. Kunpa näin ei olisi. Mutta eipä se taida ketään kiinnostaa riittävästi, että asiat oleellisesti muuttuisi kaikkien kohdalla. Onneksi itse ei ole mukana ylläpitämässä moisia käytäntöjä.
Minulla on myös oikeasti hyviä ystäviä (tunnettu kymmeniä vuosia) mutta en voi kertoa heille mitään luottamuksellista koska kertovat kaiken eteenpäin. He vain ovat sellaisia. Taannoin oli yksi kaveri, johon pystyin luottamaan ja josta tiesin ettei kerro luottamuksellisia asioita eteenpäin. Hän oli kuitenkin kaikesta eri mieltä eikä uskonut, että näin voi olla kun kerroin jostain. Kyllästyin lopulta ja tajusin, ettei hänestä ole mulle apua tai iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni on kans melkonen lörpöttelijä. Tiedän mm. hänen ystävänsä psykologikäynneistä ja parisuhdehaasteista. Ei tarkoita pahaa, kiltein ihminen kenet tiedän. Mietin vaan, mitä hänen kaverinsa minustakin tietävät... 🤔
Alue: Aihe vapaa
Ohis...puhuisn asiasta joko koiralleni tai sitten vaikeammissa asioissa ammattilaiselle.
Mulle on itsestäänselvää, että KAIKKI, mitä mulle kerrotaan, on luottamuksellista. Ei siis tarvitse erikseen sanoa, että tämä juttu on nyt luottamuksellinen ja tämän taas voit kertoa koko Suomen kansalle. Valitettavasti yllättävän moni on todellinen hölösuu ja senpä vuoksi aikuisiällä ystävystyminen ei ole kovin helppoa. Mulla ystävystyminen vie ensitapaamisesta vuosia. Vasta pidemmän ajan jälkeen, kun toinen ei ole kertaakaan puhunut mulle muiden ihmisten asioista, voin alkaa luottamaan häneen. Nuorempana vielä saatoin olla kaveri ihmisen kanssa, joka hölötti mulle kaikkien muiden asiat. Itse en kertonut heille itsestäni mitään sellaista, mitä ei olisi voinut julkaista iltapäivälehtien lööpeissäkin. Nyt myöhemmällä iällä en kelpuuta edes kavereikseni tällaisia ihmisiä. En vaan enää jaksa olla koko ajan varuillani, mitä sanon ja miten sanon. Juoruilijan kanssa voin olla hyvänpäiväntuttu, mutta en mitään muuta. Siksi mulla onkin vain yksi ainoa ystävä. Arvostan kuitenkin yhtä luotettavaa ystävää paljon enemmän kuin kymmentä hölösuuta yhteensä.