Sanokaa, että sitä tosirakkautta on olemassa?
Eikö joku ole kokenut onnellisen ja onnistuneen suhteen? Itse olen rämpinyt sydänsuruissa ja raa'assa deittimaailmassa (enimmäkseen ei osallistuen) niin kauan, että en osaa enää hahmottaa, mikä on realistista ja mahdollista.
Kommentit (26)
On sitä. Se on vaikeaa löytää, ja ensin piti löytää aito rakkaus itseään kohtaan. Kun lakkasin hakemasta ulkopuolelta muiden hyväksyntää ja etenkin miesten hyväksyntää, aloin elää hyvää ja onnellista elämää. Ja yhtäkkiä, tielleni tuli toinen ihminen joka eli myös itsekseen hyvää elämää, mutta kaipasi toista rinnalleen.
Ensimmäisen tosirakkauden löysin siis 37-vuotiaana. Vasta nyt ymmärrän mitä rakkaus ja onnellisuus parisuhteessa on.
On sitä. Hylkää kaikki kriteerit ja kuuntele sydäntäsi. Sydän tietää.
On sitä oikeasti olemassa jos osaa kuunnella sydäntä ja ymmärtää heivata ne teini-iän haaveet.
Vierailija kirjoitti:
On sitä oikeasti olemassa jos osaa kuunnella sydäntä ja ymmärtää heivata ne teini-iän haaveet.
Entä jos siellä sydämessä on ne teini-iän haaveet? Entäpä jos ne ovat teineillä erilaisia?
Kyllä sitä on ja syvenee ajan myötä.
Rakkaus on aivokemiaa ja sydän on sisäelin.
Ei sitä ole. Kun katsot ympärillesi näet, että suurin osa pareista on muodostuneet epätoivon ympärille. Aitoa vetovoimaa ei ehkä koskaan ole edes ollut, mutta eipähän tarvitse yksin olla. Itse en aio siihen ryhtyä.
On sitä.
Jo 30 vuotta riittänyt :)
On olemassa todellista rakkautta. Olemme olleet yhdessä yli 40 vuotta ja vieläkin tunnen voimakasta rakkautta mieheeni. Sama toisinpäin, ei ole kovin kauaa siitä, kun hän ääneen sanoi: rakastan sinua syvästi.
On olemassa ja elämän karikot vaan vahvistaa sitä.
Minä rakastin pyhästi ja puhtaasti. En osaa sitä sen kummemmin sanoa. Se oli hyvää ja oikeaa. Pelkkä toisen ihmisen koskettaminen, vaikka vain kättä tai poskea, antoi minulle uskomattoman paljon energiaa ja suurta uskoa siihen, että maailma on hyvä paikka elää ja yhdessä voitamme kaikki esteet ja mikään vastoinkäyminen ei meitä kaada.
Harmi, että vastapuoli osoittautui mitä suurimmaksi paskiaiseksi, narsistiseksi itsetunnon murskaajaksi. Niitä palasia keräilin pitkään. Vielä näin 15 vuoden jälkeenkin osaan enää tuntea vain häiveitä niistä tunteista nykyistä perhettäni kohtaan.
Jos hän olisi rakastanut minua samalla tavalla kuin minä häntä, olisimme muuttaneet maailman.
Vierailija kirjoitti:
On sitä, hanki koira.
Tää on kyllä totta. Uskollisempaa kaveria ei ole olemassa.
On. Meillä on rakkaus kestänyt ja kasvanut jo 32 v. Aina vain rakastan miestäni enemmän ja uskon häntä kun hän sanoo tuntevansa samoin minua kohtaan. Se näkyy teoissa ja kuuluu puheessa. Myös omat vanhempani elivät erittäin onnellisena ja rakastavina yhdessä 53 v, eli isäni kuolemaan asti.
Kyllä sitä on. Me ollaan vasta alkutaipaleella, 14 yhteistä vuotta takana, mutta jo kasvettu yhteen. Se rakkauskin kasvaa. Niillä kriteereillä saa tosiaan heittää vesilintua.
Kyllä musta tuntuu, että koin sen silloin ekakerran kun olin innoissani menossa tapaamaan nettideittiä jonka kanssa oltiin kiihkeästi yhteilty jo hyvän aikaa. Enkä pysty kokemaan sitä enää uudelleen, kun kaikki tuntuu jotenkin... phyhh
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastin pyhästi ja puhtaasti. En osaa sitä sen kummemmin sanoa. Se oli hyvää ja oikeaa. Pelkkä toisen ihmisen koskettaminen, vaikka vain kättä tai poskea, antoi minulle uskomattoman paljon energiaa ja suurta uskoa siihen, että maailma on hyvä paikka elää ja yhdessä voitamme kaikki esteet ja mikään vastoinkäyminen ei meitä kaada.
Harmi, että vastapuoli osoittautui mitä suurimmaksi paskiaiseksi, narsistiseksi itsetunnon murskaajaksi. Niitä palasia keräilin pitkään. Vielä näin 15 vuoden jälkeenkin osaan enää tuntea vain häiveitä niistä tunteista nykyistä perhettäni kohtaan.
Jos hän olisi rakastanut minua samalla tavalla kuin minä häntä, olisimme muuttaneet maailman.
Minäkin olen kohdannut tällaisen ihmisen, jolle rakkauteni - kaikkeni - oli jonkinlainen egobuusti ja julma leikki. Silti, rakkaus minussa oli aitoa. Toisen narsismista ja pahuudesta en ole vastuussa, vaikka hän minut tuhosikin.
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastin pyhästi ja puhtaasti. En osaa sitä sen kummemmin sanoa. Se oli hyvää ja oikeaa. Pelkkä toisen ihmisen koskettaminen, vaikka vain kättä tai poskea, antoi minulle uskomattoman paljon energiaa ja suurta uskoa siihen, että maailma on hyvä paikka elää ja yhdessä voitamme kaikki esteet ja mikään vastoinkäyminen ei meitä kaada.
Harmi, että vastapuoli osoittautui mitä suurimmaksi paskiaiseksi, narsistiseksi itsetunnon murskaajaksi. Niitä palasia keräilin pitkään. Vielä näin 15 vuoden jälkeenkin osaan enää tuntea vain häiveitä niistä tunteista nykyistä perhettäni kohtaan.
Jos hän olisi rakastanut minua samalla tavalla kuin minä häntä, olisimme muuttaneet maailman.
Et rakastanut oikeasti häntä, vaan mielikuvaasi hänestä. Kannattaa aina välillä tehdä realismi-tsekkaus. Että käyttäytyykö tuo toinen kuten puhuu, ja päinvastoin. Yleensä mielikuvat karisee, kun tarkkailee toista ja toisen tekemisiä.
Vierailija kirjoitti:
On sitä, hanki koira.
Tai kissa😺
Onhan sitä. Heitä pois kaikki materia ja jätä sydän jäljelle. Löydä sydän = Tosirakkaus