Ärsyttääkö muita ei niin isokokoisten lasten osalta " pienistä" puhuminen
Meillä on viime aikoina useampi vanhempi puhunut lapsistamme " pieninä" , ihan yleisesti käyttäen " pienet" leikkivät keskenään jne. Kun kyseessä on kuitenkin vielä tosin 6v ja 4v, mutta tämän vuoden aikana 7v ja 5v täyttävät lapset. Ja vanhemmat jotka puhuvat näistä meidän " pienistä" omaavat samana vuonna syntyneet lapset, mutta " pieni" sana ei koske heidän lapsiaan. No heillä kyseessä ovat harvinaisen kookkaat lapset, mutta en silti pidä tuosta että meidän lapsia kutsutaan " pieniksi" , kun asiayhteys ei mitenkään liity lapsen fyysiseen kokoon, vaan kyseessä on enemmän puhuttelumuoto.
Välillä tuntuu että ihan kuin fyysinen koko kertoisi lapsen tason. Isokokoista lasta pidetään " isompana" ja osaavampana, vaikka kyseisten lasten ikä tiedettäisiinkin. Meidän heidän rinnallaan " pienet" (kouluun menevän pituus 0-käyrällä ja paino -10 ja nuoremman pituus -10käyrällä ja paino 0-käyrällä) sitten koetaan koon vuoksi jotenkin " pienemmiksi" .
Tämä kyllä välillä ärsyttää. Lisäksi kun vanhemmat käyttävät toisten lapsista tätä " pieni" määritelmää, niin lapsetkin käyttävät tätä sanaa toisistaan. Meillä koulun aloittavan reilu puoli vuotta vanhempi kaveri jaksaa muistutella meidän lapselle että koska tämä on PIENEMPI (ei siis nuorempi), niin hän isompana saa päättää ja isot pelaavat keskenään ja pienet keskenään (eli tekevät jaottelua koon suhteen, ei iän suhteen) jne. Tai kun nuorempaa vuotta vanhempi lapsi kumartui ja tuli kyselemään " mitä pienelle kuuluu" ja lapset sitten leikkivät hetken yhdessä (jona aikana kävi selväksi että meidän pieni osasi kiivetä paremmin kuin isompi ja puhe oli kypsyneempää jne.), niin tuntui aika kornilta.
No tiedän että lapsillemme pitää opettaa ettei identiteetti ole koosta kiinni, mutta on aika työ kun moni muu ympärillä jaksaa muistuttaa aina että lapsemme ovat " pieniä" . Meillä on lapset myös vähitellen toisten puolesta oppineet että ovat " pieniä" (eivät tätä ole aikaisemmin tajunneet) ja nuorempi meillä ihmettelee miten hän osaa sitä ja sitä vaikka on " pienempi" kuin se ja se kaveri (taidot meidän " pienellä" on hyvin hallussa- siis edellä ikäisiään). Ja vanhempi meillä itse on alkanut vaatia kaveripiirissään erityiskohtelua koska on " pieni" niin pitää saada helpostusta pelaamisessa (saada potkia maaliin lähempää kuin toiset isommat, vaikka on motoriselta kehitykseltään edellä isompikokoisempaa kaveria, joka on vähän kömpelö). Tuntuu välillä menevän naurettaavuuksiin asti tuo " pienemmyyden" perusteella asioiden tekeminen, sekä toisilla, että sen perusteella hyötymään oppineiden lastemme osalta.
Ärsyttääkö ketään muuta samainen asia?
Kommentit (24)
Kuten kirjoitin, ei tarkoituksenani todellakaan ole yleistää. Tuttavapiiriini vaan valitettavasti kuuluu muutamia vanhempia, jotka jaksavat hämmästellä muiden " pieniä lapsia" ja kehuskella omia isojaan. Kuinka pitkä oli neuvolassa ja kuinka isoja vaatteita jo käytetään yms. Ja suureen ääneen. Nämä siis olivat vaan minun kokemuksiani. Ikävää, jos joku koki tämän arvosteluna kaikkia isokokoisten vanhempia kohtaan, sillä se ei todellakaan ollut tarkoitus. Ilmeisesti en ilmaissut asiaa tarpeeksi selvästi. :)
Täällä nimittäin yksi päälle 30-v " pieni" . Meitä oli kolme lasta : aika paljon vanhempi isosisko, ja sitten me " pienet" eli minä ja veljeni vuoden ikäerolla. Yhä sukulaisten ja isosiskon ystävien suussa olemme minä ja veljeni " pienet" , vaikka kooltamme olemmekin useimpien ohi menneet... :) Minua ei asia pienenä (heh!) haitannut, eikä haittaa vieläkään.
Luin aivan kummia eräältä toiselta palstalta; jossakin päin Suomea oli ehdotettu tyttölapselle (tai siis tytön vanhemmille), kun kasvuennuste oli 180 cm että
hänelle voitaisiin aloittaa hormonihoito ennen murrosikää, ettei kasvaisi niin pitkäksi
! Olin aika tyrmistynyt, mitä, onko jokin normi, ettei tyttö saa kasvaa yli keskipituuden?!? Eikö jokainen lapsi, joka kasvaa tasaisesti " omalla" käyrällään ole juuri oikean kokoinen?
Oma kolmevuotiaamme on pienikokoinen tyttö (2-vuotiaana aivan samoissa mitoissa kuin Ninni-03:n tyttö, syynä pieneen kokoon laajat ruoka-allergiat). Ja kyllä, usein näkyy hämmästyneitä katseita (ja tytön ikää kysytään) kun hän kiipeilee ketterästi, puhuu paljon ja toimii muutenkin " kokoaan kehittyneemmin" (3-v neuvolassa oli monelta osin ikätasoaankin edellä kehityksessä). Tytön puolivuotias serkku on nyt pelkällä rintamaidolla ruokittuna samankokoinen kun hän oli 2-vuotiaana, joten varmaan heillä tulee sitten esiin isokokoisen lapsen ongelmat. Ainakin hämmästelyä on riittänyt, itse olen yrittänyt olla kommenteissani mahdollisimman positiivinen. Yksilöitähän lapset ovat :)
toisen pituutta on tahditon ja epäkohtelias. Hän luultavasti päivittelisi tätä vaikka olisi itse superlyhyt, keskikokoinen tai superpitkä. Minusta on aivan älytöntä väittää että pitkät ovat ilkeitä, tuskinpa se pituudesta johtuu vaan jostakin ihan muusta. Sama koskee tietysti niitä jotka päivittelevät sitä miten joku on liian pitkä.
Eikä minustakaan 2-vuotiaan erityisemmin " kuulu" olla 2-vuotiaan kokoinen. Kun kaikki lapset on summattu yhteen on saatu tämä keskivertopituus, mutta minusta niin 85-senttinen kuin 105-senttinen 2-vuotias on ihan OIKEAN KOKOINEN.