Lue keskustelun säännöt.
"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
Muistattekos ekat taskulaskimet? Sain ruinuttua itselleni heti sellaisen. Voi sitä kateuden määrää, kun olin luokan ainoa (aluksi) jolla sellainen oli. Tosin päässälaskutaidon olen myöhemmin joutunut elvyttämään uudelleen.
Entäs oli ketjukirje. Piti lähettää viidelle seuraavalle listassa ja laittaa omat yhteystidot viimeseksi. Jos ketjun katkaisi, siitä seuraisi jotain todella kamalaa. ( Huonoa onnea yms.). No, ei kyllä seurannut.;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistattekos ekat taskulaskimet? Sain ruinuttua itselleni heti sellaisen. Voi sitä kateuden määrää, kun olin luokan ainoa (aluksi) jolla sellainen oli. Tosin päässälaskutaidon olen myöhemmin joutunut elvyttämään uudelleen.
Entäs oli ketjukirje. Piti lähettää viidelle seuraavalle listassa ja laittaa omat yhteystidot viimeseksi. Jos ketjun katkaisi, siitä seuraisi jotain todella kamalaa. ( Huonoa onnea yms.). No, ei kyllä seurannut.;-)
Sain ala-asteelaisena ketjukirjeen serkultani, joka oli jo parikymppinen. Vanhemmat eivät olleet ihastuksissaan, ja erikseen pyysivät että ei enää toista kertaa semmoisia typeryyksiä minulle.
Ensimmäinen näkemäni taskulaskin oli isälläni työn puolesta. Musta-vihreä pistematriisinäyttö, ja vain yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskuoperaatiot mahdollisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika, kun ei ollut kahvinkeittimiä
Senaikaiseen kahvikulttuuriin liityikin hauskoja esineitä ja yksityiskohtia. Piti olla kuparinen kahvipannu, jossa keitettiin pannukahvia. Siitäpä kahvia ei saanutkaan nykyisellä hektisellä rytmillä, vaan piti odotella kun kahvi oli hautunut ja että se selkisi. Kahvinselvikettä saatettiin laittaa pannuun vielä ja odotella hetkonen.
(Selvike oli kollageeniliuskoja, mutta jos ostoselvikettä ei käytetty, sitten kuulema maalla ihmiset käyttivät lahnan suomuja!!)
Pannukahvikulttuuriin kuului myös talon naisväen itse virkkaama pannumyssy, joita oli monenlaisia. Itse muistan mummollani olleen sellaisia kanannäköisiä. Ne olivat paksuja ja pehmustettuja ja pitivät kahvin lämpimänä koska eihän se yhteen kuppiin jäänyt. Mummolla siis iso kana hautoi kahvia kuin oikea kana munia :D
Kahviserviisi siroine kuppeineen, asetteineen, leivoslautasineen, sokerikkoineen ja kermanekkoineen olikin perheenemännän silmäterä: yleensä oli arkeen tavallisempi serviisi, mutta aijai, kun oli juhlapäivä tai arvokkaita vieraita, silloin pöytään katettiin se parempi serviisi. Oli sirot kultaiset tai kullatut lusikat (emännän nimellä kaiverrettuina), oli hienot servietit, ja kermanekassa oikeaa paksua kermaa ja sokerikkossa sokeripaloja -- ja tietysti sellaiset sokeripihdit, jotka muistuttivat kotkan käpäliä.
Kahvin kanssa tarjolla oli tietysti "sen seitsemää sorttia": itseleivottuja pikkuleipiä ja kuivakakkua, kaupunkilaisilla saattoi olla myös hienosta leipomosta ostettuja leivoksia, viinereitä, tuulihattuja (mummon suosikki) sun muita herkkuja. Ennen makeita saatettiin tarjota myös suolaisia, eli pieniä voileipiä (vähän kuten peribrittiläiset kurkkuvoileivät, muttei sandwicheinä) tai karjalanpiirakoita munavoin kanssa. Jos tarjottiin pasteijoita (liha-, muna-, yms.) sitten piti olla buljonkia niiden kanssa eli itsetehtyä lämmintä lihalientä. Syntymäpäiväjuhlissa tarjottiin sitten täytekakkua.
Mummon valmistamista pikkuleivistä muistan erityisesti Brysselin keksit, tallessa on edelleen mummon koukeroisella kaunokirjoituksella rustaama resepti, jossa neuvotaan lisäämään pari tippaa karvasmanteliöljyä kun niin "tulee parempi".
Kahvikutsut taisivat olla erityisesti naisille tärkeitä, koska he saivat luvan nauttia herkkuja ja viettää aikaa juoruillen tuttavapiirin asioista. Muutenhan piti koko ajan olla työnteossa tai vähintään kutoa jotain. Vain kahvitellessa sai istua hetken jouten.
Minun toisella mummollani on tapana juoda kahvia ryystämällä eli kahvia laitettiin lautaselle ja sokeripala hampaiden väliin ja sitten juotiin. Vanhempanikin keittivät vielä kesämökillä ollessa silloin tällöin pannukahvia suodatinkahvin sijasta, sillä siellä vanhassa kesämökissä ei ollut vielä sähköjä vaan kaasuliesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun piti mennä puhelinkoppiin katsomaan karttaa puhelinluettelosta ja joku oli just repiny sen karttasivun irti. Puhelinkopeista soittaminen oli kivaa. Tosin kolikoiden loppuminen oli lähinnä sama kuin nykyään akun loppuminen kännykästä.
Kun lapsi sairastui ja pakkasella piti jättää hänet yksin, jotta pääsi soittamaan työnantajalle. Ensimmäisestä puhelinkopista oli revitty luuri irti, sitten piti juosta toiseen koppiin ja toivoa, että se on ehjä eikä "syö" kolikkoja antamatta soittaa.
Joo, Helsingissä puhelinkoppien puhelinluettelosta oli aina 100 % revitty se keskustan kartta irti.
Muistan sen kostean ummehtuneen hajun niissä puhelinkopeissa. Joskus teini-ikäisenä meillä ei ollut puhelinta kotona (!) ja jouduin joskus lampsimaan läheiselle puhelinkiskalle ja soittamaan äidin töihin, että "äiti ei pääse tänään, kun sillä on kurkku kipeä". Nolotti hirveästi, kun en tykännyt valehdella, ei äiti flunssassa ollut, vaan krapulassa...
Senkin muistan elävästi, että olin vähän isompana töissä loppukesästä Helsingin keskustassa ja kuinka lähdin töistä hirveällä kiireellä läheiseen puhelinkoppiin soittamaan koska töistä ei saanut soittaa yksityispuheluja. Puhelinkoppi oli muistini mukaan Sokoksen kulmalla, lähellä Postitaloa. Sinne menin soittamaan yliopistolle että olenko päässyt opiskelemaan. Pääsin!
Jännästi sitä muistaa nämä tapahtumat jotenkin paremmin kun oli pakko nähdä vähän vaivaa sen puhelun eteen. Eipä kännykkäajalta tahdo enää muistaa yksittäisiä puheluja ollenkaan samalla lailla.
Minä unohdin kerran kotiavaimen sisälle asuntoon, kun lähdin käymään lähikaupassa kesken ruuanlaiton. Spagetit oli kattilassa hellalla. Tuli siinä vähän kiire juosta puhelinkoppiin soittamaan talonmiehelle, että tulee päästämään sisälle. :D
70-luvulla oli kerrostaloissa omat talonmiehet,jotka asuivat talossa. Jos avain oli jäänyt kotiin,pystyi menemään soittamaan talkkarin ovikelloa,ja pyytämään avainta. Talkkari myös kyyläsi, että lapset eivät tehneet mitään ei-sallittua. Taisi talkkari olla 1980-luvulle asti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän kello on? Soita Neiti Aika.
Mutta kaikillahan oli rannekellot, miksi kellonaikaa tarvitsi kysyä?
Mulle muistu mieleen numerotiedustelu. Tämän kyllä saattaa muistaa nuoremmatkin.
Ei ollut. Ne oli arvokkaita. Ja saattoivat olla väärässä, esim pysähtynyt,kun et ollut sitä vetänyt, joten pystyit soittamaan neiti ajalle,ja tarkistamaan oikean ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nötkötti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teille on tulossa vastapuhelu Englannista, Brightonin kaupungista. Otatteko vastaan?
Ulkomailta pystyi siis soittamaan vastapuhelun sen puhelun vastaanottajan piikkiin (eli siis milleniaaleille: vastaanottaja maksoi puhelun). Näin esim. kielikurssilaiset soittivat juurikin Brightonista kotiin.
Kielikurssilaiset myös kävivät lunastamassa pankissa matkashekkejä rahaksi - se oli turvallisin tapa pitää isompaa määrää rahaa mukana.
Näin ihan 80-luvun lopussa vielä.
Pystyi niitä vastapuheluita soittamaan kotimaassakin.
Jonnet eivät muista myöskään että suomessa oli erikseen paikallispuheluita ja kaukopuheluita.
Tän olin jo unohtanut! Kun soitti omalla alueella, ei tarvittu suuntanumeroa eteen. Muistatteko vanhat suuntanumerot? Ainakin nykyinen 09 oli aiemmin 90.
Eikös vanhemmat suuntanumerot olleet, kolminumeroisia kuten 918?
Vielä nykyäänkin osa suuntanumeroista on kolmenumeroisia, esimerkiksi Kuopion alueen 017 ja Lapin 016. Kovin moni ei varmaan ole tullut ajatelleeksi sitä, että vaikka lankapuhelimet alkavat olla mennyttä tekniikkaa niin yhä edelleen voi ottaa käyttöön "lankapuhelinnumeron", joka toimii mobiiliverkossa.
Ennen autojen rekisterinumeroista pystyi näkemään onko joku kotoisin Kuopion (K), Mikkelin (M), Pohjois-Karjalan (S) tai jonkun muun läänin alueelta. Samalla näki suoraan onko joku vieraspaikkakuntalainen liikkeellä esimerkiksi Itä-Suomessa kuten Turun ja Porin (T) läänistä.
Muistan lapsuudestani Pax-pastillien TV-mainoksen, jonka rallatuksessa oli joku riimipari Pax / kaks, ja näytettiin autoa (muistaakseni 3-sarjan BMW:tä), jonka rekisterinumero oli PAX-2. Muistan olleeni epävakuuttunut, koska olin riittävän autohullu lapsi tietääkseni, että P oki todellisuudessa ensimmäinen kirjain vain perävaunujen rekisterinumeroissa.
" Ota Pax, ota Pax, ota Fazerin Paxeja kaks!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä jo ollut täällä, mutta ennenvanhaan ei ollut pullonpalautusautomaatteja läheskään kaikkialla eikä alun perin varmaan missään. Pantin niistä sai silti, joten tilannehan oli se, että menit jonnekin kaupan takahuoneeseen latomaan pulloja koreihin ja myyjä seurasi vieressä montako niitä oli.
Joo tämä! Kerran vein vuoden aikana kertyneitä viinipulloja Malmin Alkoon, piti laittaa siihen tiskille ja nyrpeä myyjä totesi "ettet sitten enempää löytänyt"
Tuokin on tosiaan historiaa! Alkon myyjät eivät enää ole koppavia vaan palvelevat asiakkaita
1980-luvulla Alkoissa oli vielä tiski,jonka takaa juomat piti myyjältä ostaa. Itsepalvelualkot taisivat tulla vasta 1990-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks sun hiihtokortti jo täynnä?
Kenen pellolla sää olit perunassa? (Perunannostoloma!)
Ostaisin puol kiloo Buenoo jauhettuna. Tässä on vastakirja.
Määkin haluaisin pali-palit! Ja sakurat.
Nää on outoja liki 50 vuotiaalle. Perunannostoloman tiedän ja vastakirjan olen kerran kaupassa nähnyt pikku kyläpahasessa 80-luvulla.
Sakurat saattais olla värikynät?Perunannostoloma ei ole stadilaiselle tuttu.
Syysloman edeltäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jo mainittu, kotimaan kaukopuhelut piti tilata keskuksen kautta. Keskus soitti kun linja oli yhdistetty ja kohta jo langan päässä oli se jolle halusitkin soittaa.
Polvipussit. Farkkuihin ja hiihtareihin tuli lököttävät polvipussit ja ne piti pestä tai ainakin kastella että olisivat taas kuosissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pasirol patarasta "köörilaulu" mainos, kyllä nauratti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä jo ollut täällä, mutta ennenvanhaan ei ollut pullonpalautusautomaatteja läheskään kaikkialla eikä alun perin varmaan missään. Pantin niistä sai silti, joten tilannehan oli se, että menit jonnekin kaupan takahuoneeseen latomaan pulloja koreihin ja myyjä seurasi vieressä montako niitä oli.
Joo tämä! Kerran vein vuoden aikana kertyneitä viinipulloja Malmin Alkoon, piti laittaa siihen tiskille ja nyrpeä myyjä totesi "ettet sitten enempää löytänyt"
Tuokin on tosiaan historiaa! Alkon myyjät eivät enää ole koppavia vaan palvelevat asiakkaita
1980-luvulla Alkoissa oli vielä tiski,jonka takaa juomat piti myyjältä ostaa. Itsepalvelualkot taisivat tulla vasta 1990-luvulla.
Työskentelin opintoja rahoittaakseen 80-luvulla Alkon myyjänä tiskin takana. Kurjinta oli, jos joutui vastaanottamaan tyhjiä pulloja. Ne olivat nimittäin kuvottavassa kunnossa, ties missä liemessä olivat lilluneet.
Kerran Alkon myyjät menivät lakkoon ja menimme työkavereiden kanssa juhlistamaan sitä lähikapakkaan. Siellä istuivat meidän asiakkaamme ja huutelivat meille: "Me tuetaan teitä!" Taisi käydä niin, että mielipide muuttui, kun lakko pitkittyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko jo mainittu, kotimaan kaukopuhelut piti tilata keskuksen kautta. Keskus soitti kun linja oli yhdistetty ja kohta jo langan päässä oli se jolle halusitkin soittaa.
Ja sen sijaan lähipuhelut olivat pitkään lähes ilmaisia, ei ollut kuin joku kuukausimaksu mutta puhutun ajan pituus ei lisännyt hintaa. Ja pilapiirtäjien ja pakinoitsijoiden kulunut kestovitsi oli teinityttö joka puhuu perheen ainoaan puhelimeen tuntikausia yhtä soittoa, samalla kun sitä tarvittaisiin johonkin tähdellisempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä jo ollut täällä, mutta ennenvanhaan ei ollut pullonpalautusautomaatteja läheskään kaikkialla eikä alun perin varmaan missään. Pantin niistä sai silti, joten tilannehan oli se, että menit jonnekin kaupan takahuoneeseen latomaan pulloja koreihin ja myyjä seurasi vieressä montako niitä oli.
Joo tämä! Kerran vein vuoden aikana kertyneitä viinipulloja Malmin Alkoon, piti laittaa siihen tiskille ja nyrpeä myyjä totesi "ettet sitten enempää löytänyt"
Tuokin on tosiaan historiaa! Alkon myyjät eivät enää ole koppavia vaan palvelevat asiakkaita
1980-luvulla Alkoissa oli vielä tiski,jonka takaa juomat piti myyjältä ostaa. Itsepalvelualkot taisivat tulla vasta 1990-luvulla.
Aloitin juomisen 1995, niin joskus mulle sanottiin että "nyt tää on helppoa".
En silloin tajunnut että mistä ne puhuu.
90-luvulla joka toinen ravintola muuttui erotiikkaravintolaksi, no lievää liioittelua, mutta paljon niitä oli. Yhteen taidettiin heittää polttopullokin Helsingissä. Tarjoilijoiden piti tarjoilla yläosattomissa. Tämäkin levisi niin, että joillain huoltoasemillakin oli topless-myyjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistattekos ekat taskulaskimet? Sain ruinuttua itselleni heti sellaisen. Voi sitä kateuden määrää, kun olin luokan ainoa (aluksi) jolla sellainen oli. Tosin päässälaskutaidon olen myöhemmin joutunut elvyttämään uudelleen.
Entäs oli ketjukirje. Piti lähettää viidelle seuraavalle listassa ja laittaa omat yhteystidot viimeseksi. Jos ketjun katkaisi, siitä seuraisi jotain todella kamalaa. ( Huonoa onnea yms.). No, ei kyllä seurannut.;-)Sain ala-asteelaisena ketjukirjeen serkultani, joka oli jo parikymppinen. Vanhemmat eivät olleet ihastuksissaan, ja erikseen pyysivät että ei enää toista kertaa semmoisia typeryyksiä minulle.
Ensimmäinen näkemäni taskulaskin oli isälläni työn puolesta. Musta-vihreä pistematriisinäyttö, ja vain yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskuoperaatiot mahdollisia.
Apua olin aivan unohtanut ketjukirjeet - ne olivat hirveän stressaavia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä jo ollut täällä, mutta ennenvanhaan ei ollut pullonpalautusautomaatteja läheskään kaikkialla eikä alun perin varmaan missään. Pantin niistä sai silti, joten tilannehan oli se, että menit jonnekin kaupan takahuoneeseen latomaan pulloja koreihin ja myyjä seurasi vieressä montako niitä oli.
Joo tämä! Kerran vein vuoden aikana kertyneitä viinipulloja Malmin Alkoon, piti laittaa siihen tiskille ja nyrpeä myyjä totesi "ettet sitten enempää löytänyt"
Tuokin on tosiaan historiaa! Alkon myyjät eivät enää ole koppavia vaan palvelevat asiakkaita
1980-luvulla Alkoissa oli vielä tiski,jonka takaa juomat piti myyjältä ostaa. Itsepalvelualkot taisivat tulla vasta 1990-luvulla.
Aloitin juomisen 1995, niin joskus mulle sanottiin että "nyt tää on helppoa".
En silloin tajunnut että mistä ne puhuu.
Oliko alkoissa koskaan pulloautomaatteja?
Vierailija kirjoitti:
Onko jo mainittu, kotimaan kaukopuhelut piti tilata keskuksen kautta. Keskus soitti kun linja oli yhdistetty ja kohta jo langan päässä oli se jolle halusitkin soittaa.
Milloin?
Olin ollut Jenkeissä vaihdossa ja mulla oli hemmetin kalliit ja tyylikkäät skeittitennarit, eikä -92 meinannut päästä sisään johonkin mestaan, kun 60-vuotias portsari sönkötti kengistä jotain. Ihan joku Arkku, tai kynä, Kerma ei kai ollut vielä.
Vieressä viipotti kännisiä miehiä risaisissa purkkareissa.
Stripparit. Oikeasti to.klo 17.00 joka lähiöbaarissa. Kävin frendin kanssa pari kertaa katsomassa, kunnes aloin voimaan pahoin kun taas joku hikinaamapoke 58v alkoi vieressä fantasioimaan. Siis tunsin empatiaa esiintyjiä kohtaan ( en sääliä ) ja toivoin, että he löytäisivät toisen elinkeinon ja, että me miehet lopetettaisiin kuolaaminen.
Olin siis vielä -92 alaikäinen, mutta väärät paperit olivat niin naurettavan helpot - käveli Kirkkoherranvirastoon, haki virkatodistuksen kaverin tiedoilla, valokuva-automaatissa ( tämäkään ei avaudu junnuille ) ja kyttikselle. Tadaa - oli viralliset henkkarit omalla kuvalla.