Lue keskustelun säännöt.
"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
Vierailija kirjoitti:
Korvalappustereoiden kanssa käytiin lenkillä. Painoi kyllä jtain kilon se loota
Punnitsin juuri edelleen käytössäni olevan Sony Walkmanin (90-luvulla ostin) ja se painaa noin 202 grammaa ilman kasettia ja kasetti painaa noin 30 grammaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korvalappustereoiden kanssa käytiin lenkillä. Painoi kyllä jtain kilon se loota
Paitsi Sony Walkmanit jotka olivat parhaista parhaimmat.
Käytössä edelleen.
582 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tietää miten kynä ja teippi liittyvät musiikinkuunteluun? ;)
Liittyy c- kasetteihin ja mankkaan. Kynällä pyöritettiin kasetin nauhaa kun oli jumissa niistä keskellä olevista aukoista ja teippiä tarvittiin, jos nauha katkesi
90- luvulla tuli cd levyt.... Ja ne kamalat cd levytornit
Minulla on kaksi tuollaista CD-tornia, olohuoneessani :D. Minulla on satoja C-levyjä ja kuuntelen niitä lähes päivittäin.
Opettaja kävi monistamassa papereita, teksti ja kuvat oli violetteja,paperit tuoksuivat väriaineelle...
Radiossa kuulutettiin ihmisiä nimeltä, esim. ”matkalla pohjoisessa”, oli sattunut kotona jotain, niin piti saada yhteys, pyydettiin soittamaan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korvalappustereoiden kanssa käytiin lenkillä. Painoi kyllä jtain kilon se loota
Paitsi Sony Walkmanit jotka olivat parhaista parhaimmat.
Käytössä edelleen.
Asuin lasteni kanssa omakotitalossa, meillä oli julmetun iso piha ja nurmikkoa leikattavaksi enemmän kuin laki salli. Työnsin leikkuria ja Sony Walkmanilla kuuntelin musaa, mm. Alangon ”Kun Suomi putos puusta”. Olin 35-vuotias kahden lapsen äiti, asuimme kolmistaan kun tuli ero. Mutta onnellisia oltiin lasten kanssa, voi sitä ihanaa aikaa!
Radiolupa
Viinakortti
Kapulalossi
Käynnistysveivi
Säännöstelykupongit
Kahvinpaahto-rännäli
Sikuri
Kessu
Separaattori
Lerppu ja korppu
Oranssit hätäpuhelin-pöntöt tien varsilla (suunnittelin sellaisen Ericssonilla)🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pannukahvin keittäminen. Kenelläkään ei ollut kahvinsuodattimia. Oli tarkkaa puuhaa. Kun vesi kiehui, purut joukkoon ja varovasti takaisin hellalle ihan hetkeksi. Sitten odoteltiin, kaadettiin kuppiin vähän ja se kipattiin takaisin pannuun. Sitten taas odotettiin, että ne purut laskeutui ettei tullut puruja kuppiin. Oli lapsena jännää kun sai ensimmäisiä kertoja yksin suoriutua tästä proseduurista.
Ne on kahvinporoja eikä -puruja, ja meillä tehdään pannukahvia edelleenkin. On nimittäin parasta kahvia.
Niin minäkin keitän, ja olen hyvin ehtinyt, vaikka kävin töissäkin. Sitä pannua ei vaan saa jättää kiehumaan porojen lisäyksen jälkeen valvomatta, vaan se hetki pitää malttaa, ettei kahvit kiehu hellalle. Nykyään alkaa olla vaan kovin huono valikoima pannukahvien osalta. Olen alkanut juomaan tummempaa laatua, enkä ole huomannut kuin Pressalla olevan tummempaa PJ-kahvia. Usein tarjouksessakin on vain SJ-kahvia. Eilen noin ainakin täällä Prismassa.
Kotona silloin 60-70 -luvuilla keitettiin myös kahvia "porojen päälle", eli vanhojen porojen - kuitenkin juuri keitettyjen - päälle lisättiin kiehuvaa vettä ja uutta kahvijauhetta tarpeen mukaan. Kyläkaupassa oli myös kahvimylly jossain vaiheessa. Kuulema ihan meidän kahvinjauhatusta varten, kertoi huhu. Tämä pitäisi varmistaa vanhemmalta sisarelta. Siihen aikaan meillä juotiin Huomio-merkkistä kahvia. Minusta oli aina kiehtovaa katsoa, kun kauppias kaatoi pavut siihen myllyyn läpinäkyvään säiliöön ja käynnisti myllyn. Ihana tuoksukin siitä levisi. Kaupanmyyjä olikin toiveammattini. Siihen aikaanhan kahvi oli myös lasten juoma, ainakin aamuisin sitä join. Kahvi vapautui säännöstelystä niinkin myöhään kuin 1954, joten 60-luvulla kahvia osattiin ehkä siksikin arvostaa ja keittää lisää vanhojen porojen päälle.
Eräs muisto pulpahti vielä mieleen. OT-varoitus!
Meille tuli kylään Kanadan täti, äidin sisko (-puoli, kuten kävi eräässä perinnönjaossa ilmi), joka toi tuliaisina pikakahvia. Olisikohan ollut Maxwell Housea, ehkä. Ja sitä piti tietenkin juoda tädin aikana. Ja se oli pahaa! Täti lähetti myös omituisia naisten vaatteita meille, muistan jännittäneeni paketin tullessa, että mitä siellä on. Vaatteet haisivat varmaan joltain koimyrkyltä. Suklaakonvehteja sain myös maistaa ensimmäisen kerran Kanadan paketista. Tästä on vain hämäriä muistikuvia, olinhan alle kouluikäinen vasta.
Osta kahvimylly ja kokonaisia kahvinpapuja, niistä voit jauhaa sopivan karkeaa pannukahvia. Tuollaisen myllyn saa 20 eurolla ja kahvinpapuja löytyy montaa eri paahtoa. Tuo itsejauhettu kahvi on myös parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin just viemässä säästöpossun sisällön (43 markkaa ja 17 penniä) Meritaan.
Postipankin Kultapossukerho ja sen lehti. Lehdissä oli muistaakseni tarinoita lapsista jotka olivat onnistuneet säästämään rahaa suksiin tai hokkareihin.
Merita-pankin lasten limubileet. Siis pankin tiloissa lasten disko.
Kauppa- ja kirjastoautot.
Mä kävin limudiskossa SYPissä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käteistä nostettiin pankkikirjalla pankin tiskiltä. Pankkineiti merkitsi mustekynällä käsin nostot ja talletukset. Oli jo edistystä kun saivat mikrofilmit ja kone merkkasi pankkikirjalle tarvittavat tiedot.
Eikä ollut palvelumaksuja.
Olin 60-luvulla ekassa vakipaikassa ja mulla oli shekkivihko, enkä käyttänyt yleensä käteistä kuin joskus kiskalla karkkia ostaessani.
Ihmettelin, miten monet aikuiset käyttivät aina käteistä.
T.mummeliKyllä menisi kiireisiltä jonottajilta hermot, jos nykyään vielä kirjoiteltaisiin shekkejä kassalla! Kai ne pystyi kirjoittamaan osittain valmiiksi, mutta en muista tätä varmasti. Meillä ei vaan ollut silloin niin kiire. Onko Jenkkilässä vieläkin shekit käytössä?
Shekistä tuli mieleeni, että olin hyvin ylpeä kun sain pankista aitonahkaiset shekkivihon kannet. Olin yhden kesän opiskeluaikana ko. pankissa töissä, joten työntekijät tuli tutuksi. Muistan kun kassalla oli mukava ottaa esille vihko, muilla oli sellaiset muoviset lärpäkkeet, meikätytöllä tyylikästä nahkaa. 😂
Maidot olivat yhteen aikaan pusseissa, niitä varten piti kotiin ostaa kaadin, muutoinhan siitä pussista ei olisi voinut kaataa lasiin. Naiset leikkasivat pussit kuteiksi ja virkkasivat niistä mattoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myydäänkö missään enää polakkaa?
Siis heroiinia? Kyllä sitä edelleen jossain myydään :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Radio Mafian kaikki ohjelmat. Karjalan kunnailla jota veti keskipäivällä ainakin yhden kesän Samuli Aaltonen tai samaisen Samuli Aaltosen kansakunnan kahvitunti johon ihmiset saivat soittaa ja kertoa mielipiteensä mikä sen kerran aihe sattuikaan olemaan. Sitten Pertti Salovaaran ja Jusu Lounelan Heinähässäkkä ja varsinkin pilapuhelut. Puhumattakaan aivan loistavasta aamuohjelmasta oliko sen nimi Herätysjuhla jota vetivät Kai Ulmanen ja Josper Knuutas. Eikä voi unohtaa Leilaa ja Annukkaa eikä Tarja Kulhoa Räkkärimarketista. Myös Kaupparatsu Frangenin kokonaisedullinen levypaketti oli ihan kuuneltavaa ohjelmaa. Ennen sentään panostettiin ohjelmien latuun kun nykyään renkutetaan niitä samoja soittolistoja päivästä toiseen ja joku Jaajo Linnonmaa kertoo alapään juttuja ja typeristä typerin Anni Hautala nauraa kihertää vieressä vaikka Jaajo sanoisi vain sanan äiti. Onneksi on muitakin kanavia ettei tarvitse Annin typerää naurua kuunnella.
Leila ja Annukka✌ Toinen heistä oli kotoisin Elimäeltä.
Juha Roiha, Knuutas, Jake Nyman. Iiris (Nykyisin Sohvapeuna).
Sitten Knalli ja sateenvarjo.Hih, Leila ja Annukka. Siivosin joku aika sitten kirjajyllyä ja löysin "Täydessä tällingissä" -kirjan!
Ja oi, Pertti Salovaara! Juonsi Mafialla perjantai-iltaisin jotain ohjelmaa, joka oli PAKKO kuunnella. Salovaara showko sen ohjelman nimi oli? Voi hitsi, miten alkoi nyt Salovaaran ääni soida päässä. 😄 Mikä muuten oli se toinen juontaja, mielestäni Mafialta myös, joka huusi aina koko lähetyksen ajan??
Ja hei, muistatteko kun kappaleita nauhoitettiin noista radio-ohjelmista kasetille? Miten ärsyttikään, kun juontaja alkoi puhua lopussa kappaleen päälle, oli tosi yleistä, ei muuten tapahdu enää nykyään. Välillä ihmiset sitten lähetti palautetta studioon, että pliiiiiiiis, älä puhu päälle. Ja tätä junnut ei ainakaan uskois, mutta biisitoiveita lähetettiin POSTIKORTILLA studioon. 😂
Oliko tuo huutaja Anssi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nolla-viis-ysi
Piip, kuka tuli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korvalappustereoiden kanssa käytiin lenkillä. Painoi kyllä jtain kilon se loota
Punnitsin juuri edelleen käytössäni olevan Sony Walkmanin (90-luvulla ostin) ja se painaa noin 202 grammaa ilman kasettia ja kasetti painaa noin 30 grammaa.
Noin 202 grammaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korvalappustereoiden kanssa käytiin lenkillä. Painoi kyllä jtain kilon se loota
Punnitsin juuri edelleen käytössäni olevan Sony Walkmanin (90-luvulla ostin) ja se painaa noin 202 grammaa ilman kasettia ja kasetti painaa noin 30 grammaa.
Noin 202 grammaa?
Onko punnittu uusien vai käytettyjen paristojen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myydäänkö missään enää polakkaa?
Siis heroiinia? Kyllä sitä edelleen jossain myydään :D
Eiköhän kysyjä tarkoittanut ranskanleivän sisartuotetta.
Vierailija kirjoitti:
Maidot olivat yhteen aikaan pusseissa, niitä varten piti kotiin ostaa kaadin, muutoinhan siitä pussista ei olisi voinut kaataa lasiin. Naiset leikkasivat pussit kuteiksi ja virkkasivat niistä mattoja.
Sitä ennen myytiin irtomaitoa asiakkaan kannuun ja pullomaitoa 2dl:n ja litran pulloissa.
Pussit poistuivat Suomesta 1972, mutta Israelissa niitä oli tarjolla 1981.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faxaaminen oli niin urbaania ja hienoa
Noin vuosi sitten vielä faxailin töissä ihan vanhaan tapaan ennen kuin faxi muutettiin digifaxiksi, joka on paljon kankeampi systeemi.
Meillä laulaa faxi vieläkin melkein päivittäin. Sairaalassa ei ole vielä tietoturvan takia siirrytty digimuotoon.
Faksihan oli myös muinoin kirjoitettu ihan suomalaisella kirjoitusasulla. Pizzataxi olisi varmaan lapsuudessani ollut nimellä pitsataksi.
Meidän äiti toi töistä kalkkeeripaperia, jolla oli jännä kopioida esimerkiksi Aku Ankasta hahmoja paperille. Se oli jotain niin mullistavan upeaa.
Avasimme pääsiäismunat mahdollisimman varovasti, että sai kuoripaperin ehjänä. Se sitten varovasti kynnellä silitettiin suoraksi ja säästettiin. Ne olivat niiiiin hienoja, kiiltäviä ja värikkäitä!