Lue keskustelun säännöt.
"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
Olen parikymppinen ja minulle kyllä aukeaa suurin osa näistä jutuista. :D
Toisaalta olen aina lukenut paljon ja ollut kiinnostunut asioista, myös classic rock-skeneen aloin tutustua itsenäisesti hyvin nuorena, 60-70-luvun juttuja tuli sitten muutenkin koluttua.
Nimim. Pikkumummo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rillipäät ja läskit älkää vaivautuko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teille on tulossa vastapuhelu Englannista, Brightonin kaupungista. Otatteko vastaan?
Ulkomailta pystyi siis soittamaan vastapuhelun sen puhelun vastaanottajan piikkiin (eli siis milleniaaleille: vastaanottaja maksoi puhelun). Näin esim. kielikurssilaiset soittivat juurikin Brightonista kotiin.
Kielikurssilaiset myös kävivät lunastamassa pankissa matkashekkejä rahaksi - se oli turvallisin tapa pitää isompaa määrää rahaa mukana.
Näin ihan 80-luvun lopussa vielä.
Pystyi niitä vastapuheluita soittamaan kotimaassakin.
Jonnet eivät muista myöskään että suomessa oli erikseen paikallispuheluita ja kaukopuheluita.
Tän olin jo unohtanut! Kun soitti omalla alueella, ei tarvittu suuntanumeroa eteen. Muistatteko vanhat suuntanumerot? Ainakin nykyinen 09 oli aiemmin 90.
Hyvinkää oli 914, olikohan Riksukin silloin samassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saurin Yölinja oli tosiaan legendaarinen. Olin silloin teini-ikäinen ja kokoonnuimme aina joskus jonkun kaverin luokse yökylään ja kuuntelimme Sauria.
Sauria ennen ohjelmaa veti Teppo Turkki. Minä silitin (!) aina samalla ja kuuntelin tätä ohjelmaa radiosta. Sehän tuli muistaakseni su-ma välisenä yönä, ja jatkui jonnekin klo 3 asti. Korjatkaa, jos olen väärässä. Tiesin, että maanantaisin väsyttää, mutta ei vaan voinut lopettaa kuuntelemista.
Mä silitän ja siivoan samalla kun kuuntelen Bookbeatista (kännykän ja telkkarin kautta) äänikirjoja. Yhden sunnuntai-päivän aikana saa kivasti kuunneltua dekkarin samalla kun siivoaa.
Muistan Teppo Turkin ja Saurin ja Yölinjan. Yölinjan soittajista on jäänyt mieleen Tero(?).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faxaaminen oli niin urbaania ja hienoa
Noin vuosi sitten vielä faxailin töissä ihan vanhaan tapaan ennen kuin faxi muutettiin digifaxiksi, joka on paljon kankeampi systeemi.
Meillä laulaa faxi vieläkin melkein päivittäin. Sairaalassa ei ole vielä tietoturvan takia siirrytty digimuotoon.
Ja kyllä oli mainio kun postilakko tuli, onneksi on vielä käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti olohuoneesta:
”Nyt ei sitten saa mennä nettiin kun äiti odottaa tärkeää puhelua”
Ääni tietokonehuoneesta:
*tin tig ting ting tyydyyydyyydyy TYDYYYY DIIII DIIIII DIIIII DYYYYYY di dyng dyngä DYYYY*
”NYT POIS SIELTÄ NETISTÄ!”
Ai saakeli, nauroin tälle ääneen. En vieläkään tajua, miten tuosta lähti niin järkyttävän kova ääni! :D Äitini maksoi edelläkävijänä laskuja netin kautta jo hyvin varhain, ennen Windowsia, eli nettipankki oli sellainen DOS-versio. Veljeni sai kuulla kerran kunniansa, kun oli pelannut jotain peliä netissä, ja puhelinlasku oli 200 markkaa.
Lisään vielä: TIETOKONEHUONE!
Nykyään ei tällaisia varmaan enää ole, tosin omilla iäkkäämmillä vanhemmillani on edelleen erillinen huone suurelle pöytätietokoneelle, jota pitää aina käynnistellä n. 10 minuuttia :)Tämä on sitä aikaa kun tietokoneet oli isompia kuin oma yksiö.
Mun vanhempi kaveri oli ompelija joka kouluttautui it-alalle. Tai siis atk-alalle. Olikohan DOS joku käyttöjärjestelmä? Tietokoneen avautuminen kesti suunnilleen tunnin.
Nykyisin joku DNA avautuu 10 minuutissa. 😁
Meillä oli töissä DOS-koulutus kaikille tietokoneen käyttäjille. Silloin työnantajataho vielä luuli, että jokainen työntekijä hoitaisi oman koneensa, eli perehtyisi myös DOS:iin. Eikä tarvittaisi mitään atk-osastoa. No harhaluulohan se oli. Itse olin ainakin ihan pihalla siitä DOS:sta, jotain puussa kulkemista ja tikapuita siinä oli. Ajattelinkin, että JOS atk on tuollaista, en pysty sitä omaksumaan. Onneksi se ei kuitenkaan sitten peruskäyttäjien kannalta ollut. Ihan hyvin omaksuin kaiken, mitä työssäni tarvitsin. No Excel on poikkeus, mutta sitä on juuri tarvinnutkaan. Liian laaja systeemi satunnaisesti käytettynä.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö radio mafian studionumero on 09~1482822?
Kuvaavaa, että en muista ulkoa KENENKÄÄN tämän hetken puhelinnumeroa, just ja just omani, mutta muistan edelleen ulkoa Radio Mafian puhelinnumeron 90-luvulla. (Ehkä tuo numero ollut Ylexillä myöhemminkin, mutta muistan tämän nimenomaan 90-luvulta, koska lopetin ko. kanavan kuuntelun suurinpiirtein vuosituhannen vaihteessa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käteistä nostettiin pankkikirjalla pankin tiskiltä. Pankkineiti merkitsi mustekynällä käsin nostot ja talletukset. Oli jo edistystä kun saivat mikrofilmit ja kone merkkasi pankkikirjalle tarvittavat tiedot.
Eikä ollut palvelumaksuja.
Olin 60-luvulla ekassa vakipaikassa ja mulla oli shekkivihko, enkä käyttänyt yleensä käteistä kuin joskus kiskalla karkkia ostaessani.
Ihmettelin, miten monet aikuiset käyttivät aina käteistä.
T.mummeli
Kyllä menisi kiireisiltä jonottajilta hermot, jos nykyään vielä kirjoiteltaisiin shekkejä kassalla! Kai ne pystyi kirjoittamaan osittain valmiiksi, mutta en muista tätä varmasti. Meillä ei vaan ollut silloin niin kiire. Onko Jenkkilässä vieläkin shekit käytössä?
Sijaistin musiikinopettajana. Mikä ihmeen "Vanhoja poikia viiksekkäitä?" kyselivät seiskaluokkalaiset, kun soitin heille kyseisen laulun ja olisin halunnut heidän laulavan, sanat edessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin just viemässä säästöpossun sisällön (43 markkaa ja 17 penniä) Meritaan.
Postipankin Kultapossukerho ja sen lehti. Lehdissä oli muistaakseni tarinoita lapsista jotka olivat onnistuneet säästämään rahaa suksiin tai hokkareihin.
Merita-pankin lasten limubileet. Siis pankin tiloissa lasten disko.
Kauppa- ja kirjastoautot.
Voiko enää nykyään sanoa nauhoittavansa jonkun ohjelman? Eihän se enää nauhalle mene? Pitääkö käyttää sanaa tallennus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Junien ovet sai auki junan ollessa liikkeessä.
Joo, muistan kun isäni kävi kesken junamatkan tupakalla siellä välikössä niin että avasi oven vauhdissa ja sauhutteli pihalle. Tämä oli ehkä sitä aikaa kun varsinaista tupakkavaunua ei enää ollut. Lapsuudessani 80-luvulla junissa oli erilliset tupakkavaunut joissa sai polttaa niin paljon kuin huvittaa. Muistan myös, että ainakin yöjunissa saattoi olla tavaravaunu, jossa pystyi kuljettamaan pyöriä ym. isompia tavaroita. Ja lasten leikkivaunu oli todella kokonainen vaunu (tai puolikas vaunu), eikä mikään nurkkaus kuten nykyään. Liukumäkeä siellä ei ollut, mutta muistaakseni legoja oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks sun hiihtokortti jo täynnä?
Kenen pellolla sää olit perunassa? (Perunannostoloma!)
Ostaisin puol kiloo Buenoo jauhettuna. Tässä on vastakirja.
Määkin haluaisin pali-palit! Ja sakurat.
Nää on outoja liki 50 vuotiaalle. Perunannostoloman tiedän ja vastakirjan olen kerran kaupassa nähnyt pikku kyläpahasessa 80-luvulla.
Sakurat saattais olla värikynät?
Sakurat oli todella suttaavat kynät. Kaverin kanssa väritettiin Pekka Puupää-albumeita niillä. Ei kyllä tullut hienoa jälkeä. Mutta ei meillä varmaan puuvärit olisi tuohon kelvanneet, kun sakuroilla tuli niin upeata jälkeä.
Pali-paleja olen joskus yrittänyt netistä penkoa. muistelin, että nykyiset varvastossut kantoivat myös tuota nimeä. Mutta kai niitä silloinkin kutsuttiin varvastossuiksi. 70-luvulla niitä alettiin maalla käyttää. Halvat kesälengät. Teininä minulla oli myös jeesus-sandaalit. Lättäpohjaiset, joiss oli säären ympäri kiedottavat nyörit. Ei kovin mukavat, mutta varmaan upeat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raittiuskilpakirjoitukset! Niihinkin piti opiskella sellainen lehtinen, jossa juopoille kävi aina huonosti ynnä muuta yhtä kiinnostavaa. No, onnistuin kirjoittamaan muutaman kerran palkinnon arvoisesti. Kirjat nyt olivat joskus outoja, siis ne palkintokirjat. Karin Kakarakirja oli varmaan paras. Siis Kari Suomalaisen, jonka piirroksia saattaa löytää netistä. Ajankohtaisia vieläkin, toki silloin paheksuin niitä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tv-tarkastajia enää ole. Joten missä jutun pihvi?
Tyhmät ihmiset osaa yllättää, aina uudelleen ja uudelleen.
😂
Vierailija kirjoitti:
Raittiuskilpakirjoitukset! Niihinkin piti opiskella sellainen lehtinen, jossa juopoille kävi aina huonosti ynnä muuta yhtä kiinnostavaa. No, onnistuin kirjoittamaan muutaman kerran palkinnon arvoisesti. Kirjat nyt olivat joskus outoja, siis ne palkintokirjat. Karin Kakarakirja oli varmaan paras. Siis Kari Suomalaisen, jonka piirroksia saattaa löytää netistä. Ajankohtaisia vieläkin, toki silloin paheksuin niitä.
Oi, kiitos, ihania muistoja kultaiselta kuusikymmentäluvulta! Minäkin voitin ja sain kirjapalkintoja. Meillä oli kansakoulussa (nuoriväki voi googlettaa) myös liikennekilpailuja, piti ajaa polkupyörällä ja opettajat ja poliisit olivat reitin varrella tarkkailemassa, pyörällä piti ryhmittyä risteyksessä, siis siirtyä keskiviivan viereen, kääntyä ja sitten palata reunaan. Oi se oli jännää, voitin koko koulun, kun isä valmensi huolella.
Oli myös kulttuurikilpailuja, eräätkin runot olen lähikuntien koulujen juhlasalissa kajauttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tv-tarkastajia enää ole. Joten missä jutun pihvi?
Tyhmät ihmiset osaa yllättää, aina uudelleen ja uudelleen.
😂
Niin osaavat.
Vierailija kirjoitti:
Raittiuskilpakirjoitukset! Niihinkin piti opiskella sellainen lehtinen, jossa juopoille kävi aina huonosti ynnä muuta yhtä kiinnostavaa. No, onnistuin kirjoittamaan muutaman kerran palkinnon arvoisesti. Kirjat nyt olivat joskus outoja, siis ne palkintokirjat. Karin Kakarakirja oli varmaan paras. Siis Kari Suomalaisen, jonka piirroksia saattaa löytää netistä. Ajankohtaisia vieläkin, toki silloin paheksuin niitä.
Muutama kirja on tallella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks sun hiihtokortti jo täynnä?
Kenen pellolla sää olit perunassa? (Perunannostoloma!)
Ostaisin puol kiloo Buenoo jauhettuna. Tässä on vastakirja.
Määkin haluaisin pali-palit! Ja sakurat.
Nää on outoja liki 50 vuotiaalle. Perunannostoloman tiedän ja vastakirjan olen kerran kaupassa nähnyt pikku kyläpahasessa 80-luvulla.
Sakurat saattais olla värikynät?Sakurat oli todella suttaavat kynät. Kaverin kanssa väritettiin Pekka Puupää-albumeita niillä. Ei kyllä tullut hienoa jälkeä. Mutta ei meillä varmaan puuvärit olisi tuohon kelvanneet, kun sakuroilla tuli niin upeata jälkeä.
Pali-paleja olen joskus yrittänyt netistä penkoa. muistelin, että nykyiset varvastossut kantoivat myös tuota nimeä. Mutta kai niitä silloinkin kutsuttiin varvastossuiksi. 70-luvulla niitä alettiin maalla käyttää. Halvat kesälengät. Teininä minulla oli myös jeesus-sandaalit. Lättäpohjaiset, joiss oli säären ympäri kiedottavat nyörit. Ei kovin mukavat, mutta varmaan upeat.
Palipalit oli meillä sellaiset joissa oli pohja ja jalkapöydän yli kulkeva leveähkö remmi. Oli helppo tuikata jalkaan ja säästivät varmaan sukkia.
http://3.bp.blogspot.com/--enohJbM0JU/U9T-vYoW1II/AAAAAAAALJo/q9i73xA_f…
Varvastossut minä sain noin vuonna 1965. Hai-saappaat olivat muotia 1960-luvun loppupuolella, kesälläkin kuljettiin Hait jalassa, jopa tansseissa. Ah, ihana nuoruus. Minun piti ostaa äskettäin itselle valkoiset Hait, kun nuorenakin ne olivat minulla valkoiset.
Retut, ruskeat vakosamettikengät, oli myös muotia.
Kiitos vinkistä! En edes ymmärtänyt etsiä sieltä.