Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla oli Philipsin stereokelamankka, mutta koska stereo-ohjelmaa ei vielä silloin tullut radiosta, hän äänitti monona eri musiikkia kummallekin stereoraidalle. 7 tuuman kelalle mahtui tuntikausia musiikkia.
Tokkopa. Ennen oli 2- ja 4-raitanauhureita, joilla sai nauhoitettua kumpaankin suuntaan yhden tai kaksi ohjelmaa. Veikkaan kaverillasi olleen sellaisen. Oma Telefunken 4-raitavehje toimii vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teille on tulossa vastapuhelu Englannista, Brightonin kaupungista. Otatteko vastaan?
Ulkomailta pystyi siis soittamaan vastapuhelun sen puhelun vastaanottajan piikkiin (eli siis milleniaaleille: vastaanottaja maksoi puhelun). Näin esim. kielikurssilaiset soittivat juurikin Brightonista kotiin.
Kielikurssilaiset myös kävivät lunastamassa pankissa matkashekkejä rahaksi - se oli turvallisin tapa pitää isompaa määrää rahaa mukana.
Näin ihan 80-luvun lopussa vielä.
Pystyi niitä vastapuheluita soittamaan kotimaassakin.
Jonnet eivät muista myöskään että suomessa oli erikseen paikallispuheluita ja kaukopuheluita.
Tän olin jo unohtanut! Kun soitti omalla alueella, ei tarvittu suuntanumeroa eteen. Muistatteko vanhat suuntanumerot? Ainakin nykyinen 09 oli aiemmin 90.
Muistan :D Meidän lähellä on yksi aika menestynyt pienyritys, jonka julkisivussa on vanha 90-alkuinen numero. Naurattaa aina miehen kanssa tuo, lapsista lähinnä noloa naureskelua :D
Vierailija kirjoitti:
- Anttilan kevät ja syksy-kuvastot
- Puhelinluettelo
- Puhelinmuistiot
Puhelinpöytä ja vieressä tuoli. Pöydällä pyhelimen lisäksi kynä ja paperia.
Vierailija kirjoitti:
Paikallisjunissa junaliput olivat pahvinpalasia, joihin konduktööri teki reiän rei'ityslaitteella.
Junan vessat olivat putki ulos. Jätökset päätyivät raiteille.
Junaradat haisivat tervalle. Puiset rarapölkyt käsiteltiin kreosootilla, joka haisi tervalta.
Asemilla virkapukuiset henkilöt heiluttivat punaista pyöreää kylttiä ja vihelsivät pilliin. Juna sai luvan lähteä.
Junien ovet sai auki junan ollessa liikkeessä.
Eikö tuo kreosootti haise tai ainakin ole haissut Lintsillä? Ainakin vuoristojunan lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun isä käyttää puhelimessa ollessaan sanontaa "saisko sen ja sen henkilön langan päähän". Ei aukea teineille.
Mun poika ei tajunnut kun virastossa virkailija kysyi henkilöllisyysPAPEREITA.
Meillä oli töissä puhetta pankkikortin höyläämisestä. Siellä oli useampi parikymppinen kun ei tiennyt että penkkikortteja on höylätty jollain koneella. Eikä sanonta tule siitä magneettijuovan livauttamisesta koneeseen.
Meillä teinit löysi varastosta diskettejä ja kysyivät mitä ne on. Annoin heidän pähkäillä hetken ja vinkkasin miettimään mitä toimintoa tietsikalla kuvataan ton näköisellä kuvakkeella. Ne oli niin äimistyneitä, ettei edes uskaltaneet ehdottaa tallennusta kun eivät käsittäneet mitään niin alkeellista asiaa kuin disketti. Saivat hyvät naurut lopulta.
Ohjelmien nauhoittaminenkin alkaa varmaan olemaan kohta sellainen käsite, ettei lapset tiedä mitä sillä tarkoitetaan.
Tuo diskettijuttu toimii myös niin, että kysyy keltä tahansa teiniltä, mitä se tallennuskuvake esittää. Ei se tietenkään tiedä eikä ole koskaan edes ajatellut sen esittävän sen kummemmin yhtään mitään.
Hassua tosin, että diskettiä enää edes käytetään tallennuksen symbolina.
Vierailija kirjoitti:
Mihin sairaanhoitaja tarvitsi mustaa, sinistä, punaista ja vihreää kuulakärkikynää? Kaikilla väreillä oli oma tarkoitus, en enää muista mikä.
Vihreällä kirjoitettiin yöraportti, punaisella lääkkeet, sinisellä päiväraportti. 80-luku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanko matkalle 36 kuvan rullia vai riittääkö 24?
Tästä tuli mieleen ne 4 kulmaiset salamavalot jotka kiinnitettiin pocket-kameraan. Ne oli kalliita ja sai kuvissa kaikkien silmät loistamaan punaisina.
Sain lapsena tuollaisesta mustelman otsaani. En muista enää tarkasti miten homma toimi, mutta jotenkin kamera automaattisesti pyöräytti sitä salamakuutiota ja se poksautti mua otsaan.
Filmirullista taas tuli mieleen, että vanhemmissa kameroissa seuraava ruutu piti pyörittää manuaalisesti oikealla peukalolla sellaisesta kiekosta joka oli kameran oikeassa yläkulmassa. Kuului sellainen "krutskrutskruts" -ääni kun rattaat kameran sisällä pyöri. Nuorena opiskelijana ostin ensimmäisen järkkärini, jossa filmi siirtyi automaattisesti laukaisun jälkeen. Vautsi vau!
Ja kuviakaan ei tietenkään päässyt näkemään heti, vaan filmirulla vietiin valokuvausliikkeseen kehitettäväksi tai lähetettiin esim Ifolorille vai oliko se Ifi? Eirikuva taisi olla toinen. Joskus koko filmi saattoi olla mennyt pilalle ja ei tullut yhtään hyvää kuvaa! Joskus mulle kävi niin, että sain jonkun ihan toisen henkilön kuvat!
Ja sitten oli vielä kertakäyttökamerat. Muistan, että sellainen ostettiin aina matkoille ja kesäleireille mukaan. Sillä sai otettua 24 kuvaa ja koko kamera vietiin valokuvausliikkeseen, kun kuvat kehitettiin.
Meillä tuli kerran filmirullasta 18 kuvaa kolmevuotiaan esikoisen silmästä. Neiti oli löytänyt karmeran ja napsinut vähän kuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä käyttää puhelimessa ollessaan sanontaa "saisko sen ja sen henkilön langan päähän". Ei aukea teineille.
Mun poika ei tajunnut kun virastossa virkailija kysyi henkilöllisyysPAPEREITA.
Meillä oli töissä puhetta pankkikortin höyläämisestä. Siellä oli useampi parikymppinen kun ei tiennyt että penkkikortteja on höylätty jollain koneella. Eikä sanonta tule siitä magneettijuovan livauttamisesta koneeseen.
Meillä teinit löysi varastosta diskettejä ja kysyivät mitä ne on. Annoin heidän pähkäillä hetken ja vinkkasin miettimään mitä toimintoa tietsikalla kuvataan ton näköisellä kuvakkeella. Ne oli niin äimistyneitä, ettei edes uskaltaneet ehdottaa tallennusta kun eivät käsittäneet mitään niin alkeellista asiaa kuin disketti. Saivat hyvät naurut lopulta.
Ohjelmien nauhoittaminenkin alkaa varmaan olemaan kohta sellainen käsite, ettei lapset tiedä mitä sillä tarkoitetaan.Tuo diskettijuttu toimii myös niin, että kysyy keltä tahansa teiniltä, mitä se tallennuskuvake esittää. Ei se tietenkään tiedä eikä ole koskaan edes ajatellut sen esittävän sen kummemmin yhtään mitään.
Hassua tosin, että diskettiä enää edes käytetään tallennuksen symbolina.
Keksitkö paremman symbolin? Tuo ehti kuitenkin vakiintua silloin kun tietokoneet tulivat laajemmin käyttöön aikana kun disketit oli käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies heitti joku aika sitten kun oli ollut edellisenä iltana kaverin luona saunomassa, että näyttää itäsaksalaiselta naisurheililjalta, lapset eivät ymärtäneet.
Ruotsalainen hyökkäysketju oli aina Andersson, Svensson ja Karlson.
Ruotsalainen yleisurheilija oli jo silloin tummaihoinen ja siitä vitsailtiin, jos nähtiin kentällä tummaihoinen, josta ei tiedetty mitä maata edusti, että se on varmaan ruotsalainen.
Ei ollu ku : Sundin, syöttää Sundiinille, Sundin jne
Vierailija kirjoitti:
Kysäisin Saiturin Pörssissä eräältä nuorehkolta naismyyjältä olisiko teillä jalkaraspeja? Myyjä kysyi huuli pyöreänä, että mitä?
Eikö tuo sitten ole sen oikea nimi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meinasin unohtaa seksilinjat! Poika oli ensin soittanut jollekin ehkä Super Mario -linjalle ja samalla sivulla oli ollut sitten tämän seksilinjan mainos. No, 10-vuotias on utelias ihmistaimi! Soittipa sitten samalla sinnekin. Ihmettelin puhelinlaskua, joka oli vissiin kolminkertainen normaaliin verrattuna. Soitin Telelle (kai se oli silloin tuon niminen paikka) ja ihmettelin. Sieltä kysyttiin heti, että onko huushollissa lapsia. Eihän siinä laskussa siis näkynyt erittelyä, että mistä se ylimääräinen summa oli siihen pompsahtanut. Olisi pitänyt tallettaa se lasku :) Yritin toki väittää, ettei mun poika varmaan ja epäilin jopa huoltomiestä, onneksi vain mielessäni. Soitin kuitenkin pojan kaverille, missä syyllinenkin oli silloin ja kutsuin hänet kotiin. Soitti takaisin vielä ja kysyin, että onko hyvä vai huono asia. En kertonut. Hetihän se poika-parka tunnusti soittaneensa. Oli vielä saanut mielestään heikosti on informaatiota, sitä hän oli odottanut. Teleltä vielä lohdutettiin, että olen kuitenkin päässyt vähällä rahallisesti. Monilla laskut ovat olleet tosi isoja. Puhuin viellä pojan kanssa, että pitääkö nyt sitten vielä hankkia estokin puhelimeen, mutta poika surkeana sanoi, ettei tarvi, "sekin kuitenkin varmaan maksaa". Eikä tarvinnutkaan.
Sitten oli pulinaboxit. Siis maksullisia numeroita, joissa muutama ihmien pääsi samaan ryhmään keskustelemaan keskenään. Tiedä vaikka näitä olisi vieläkin, mutta 80-luvulla se oli uusi juttu. Meillä oli yläasteella opitunteja kirjaston auditoriossa ja sen puhelimesta pääsi soittamaan maksulijoille, kunnes jokku huomasi ja esti tämän.
Ruokaravintoloissakin oli portsarit ja ulkotakki piti jättää maksulliseen narikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auton ikkunan auki veivaaminen
Irtokarkkien ostaminen "per karkki" -hintaan
Ja tietysti moni sananlasku ei välttämättä aukene, esim. variksia langalla tai toimii kuin junan vessa.
Kymmenellä pennillä noita.
Ja viidellä pennillä noita.
Sit kymmenellä pennillä noita.
Kymmenellä pennillä noita. Näitä kakstoistasia.
..... jne...Voi kioskin myyjäparkaa jos joutuisi vielä nykyäänkin laskemaan, olisi ihan kauheaa kun muutenkin palvelut laajentuneet _paljon_ ja asiakkaita normi päivänä jonossa ulos saakka
Eikä ole oikein enää kioskejakaan. Ärrät hävinneet ainakin tässä kaupungissa. Keskustan lähellä ei ole yhtään ja pitäisi muka junalippuja sieltä ostaa. No, onneksi täällä VIELÄ on asemalla lipunmyynti. Ennen oli monta yksityistä kioskia, nyt ei ole. Mikä ne lopetti? Joskus kuulin, että Veikkaus kun kauppoihinkin tuli veikkauspisteet. Mutta onko totta?
Kauppojen aukioloaikojen pidentyminen tappoi kioskit. Ennenvanhaan kun kaupat meni kiinni paljon aikaisemmin,, niin ihmisten oli pakko hakea kailiilla maitonsa ja leipänsä kioskeista, kun muulata ei saanut. Kun olin nuori niin iso marketti taisi mennä kiinni arkisin klo 19 ja lauantaisin klo 14 ja sunnuntaisin ei tietenkään ollut lainkaan auki.
Vierailija kirjoitti:
582 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tietää miten kynä ja teippi liittyvät musiikinkuunteluun? ;)
Liittyy c- kasetteihin ja mankkaan. Kynällä pyöritettiin kasetin nauhaa kun oli jumissa niistä keskellä olevista aukoista ja teippiä tarvittiin, jos nauha katkesi
90- luvulla tuli cd levyt.... Ja ne kamalat cd levytornit
C-kasetissa oli sellainen klipsu joka murrettiin ja siihen ei voinut sen jälkeen enää nauhoittaa. Jos halusi nauhoittaa, niin se kolo piti peittää teipillä ja siihen pystyi taas nauhoittamaan päälle.
Myös lerpuissa oli kolo tallentamista varten. Yksipuolisista lerpuista sai kaksipuolisen, kun leikkasi saksilla kolon toisellekin puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks sun hiihtokortti jo täynnä?
Kenen pellolla sää olit perunassa? (Perunannostoloma!)
Ostaisin puol kiloo Buenoo jauhettuna. Tässä on vastakirja.
Määkin haluaisin pali-palit! Ja sakurat.
Nää on outoja liki 50 vuotiaalle. Perunannostoloman tiedän ja vastakirjan olen kerran kaupassa nähnyt pikku kyläpahasessa 80-luvulla.
Sakurat saattais olla värikynät?Kyllä, sakurat oli värit, mutta ei värikynät, vaan sellaiset oikein pehmeät ja tahmeat tavallaan kuin liidut, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti liidut, joilla voi siis kirjoittaa liitutaululle. Melkein voisi sanoa, että ne sakurat oli mössöt. Niillä oli mahdotonta värittää siististi, ne tarttui käsiin ja joka paikkaan, eikä kuvasta koskaan tullut oikein siisti. Ne myös kului nopeasti. Mutta niissä oli aivan ihania pastellivärejä, se niissä houkutti.
Pali-palit oli puupohjaiset sandaalit. Niitä on vieläkin, mutta ei kutsuta enää sillä nimellä.
Minä muistan vielä ajan, jolloin apteekista sai miinuskirjan. Siihen merkittiin kaikki vuoden apteekkiostokset ja sitten se liitettiin veroilmoitukseen.
Minulla on ollut myös kuvallinen teinikortti. Kaikkien oppilaitten piti kuulua Teiniliittoon. En kylläkään tiedä, miksi. Taisin kerran käydä sillä kortilla kapakassa, tarjoilija kelpuutti sen henkkariksi.
Miinuskirjan saa kyllä vieläkin (ostaa) halutessaan, jotkut siihen haluaa kaikki ostonsa merkata :) eihän siitä mitään hyötyä ole, paitsi että pysyy itse kärryillä lääkemenoistaan.
Oli kätevää, kun pystyi lainaamaan kaverille itse nauhoitettua videokasettia (vhs-kasetti), jos toiselta oli mennyt se ohjelma ohi.
Tallennus omista häistänikin on vielä sekä VHS-kasetilla että DVD-levyllä. Insinöörityöni on tallennettu korpulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanko matkalle 36 kuvan rullia vai riittääkö 24?
Tästä tuli mieleen ne 4 kulmaiset salamavalot jotka kiinnitettiin pocket-kameraan. Ne oli kalliita ja sai kuvissa kaikkien silmät loistamaan punaisina.
Sain lapsena tuollaisesta mustelman otsaani. En muista enää tarkasti miten homma toimi, mutta jotenkin kamera automaattisesti pyöräytti sitä salamakuutiota ja se poksautti mua otsaan.
Filmirullista taas tuli mieleen, että vanhemmissa kameroissa seuraava ruutu piti pyörittää manuaalisesti oikealla peukalolla sellaisesta kiekosta joka oli kameran oikeassa yläkulmassa. Kuului sellainen "krutskrutskruts" -ääni kun rattaat kameran sisällä pyöri. Nuorena opiskelijana ostin ensimmäisen järkkärini, jossa filmi siirtyi automaattisesti laukaisun jälkeen. Vautsi vau!
Ja kuviakaan ei tietenkään päässyt näkemään heti, vaan filmirulla vietiin valokuvausliikkeseen kehitettäväksi tai lähetettiin esim Ifolorille vai oliko se Ifi? Eirikuva taisi olla toinen. Joskus koko filmi saattoi olla mennyt pilalle ja ei tullut yhtään hyvää kuvaa! Joskus mulle kävi niin, että sain jonkun ihan toisen henkilön kuvat!
Ja sitten oli vielä kertakäyttökamerat. Muistan, että sellainen ostettiin aina matkoille ja kesäleireille mukaan. Sillä sai otettua 24 kuvaa ja koko kamera vietiin valokuvausliikkeseen, kun kuvat kehitettiin.
Joo ja sitten jos meni avaamaan sen luukun missä se filmi on niin ne kuvat valottui pilalle :) minun kaikki rippileirikuvat meni jostain syystä pilalle kun kamera oli jotenkin epäkunnossa ja valotus oli tosi omituinen ja se taisi ottaa kuvia "päällekkäin" siihen filmille. kuvat saattoi myös kehittää itse, ainakin mustavalkoiset. Me joskus ala-asteella saatiin kokeilla kehittämistä, oli jännää puuhaa :) joskus vielä aiemmin niitä kuvia kehitettiin itse kai kustannussyistä, valokuvaamossa oli kallista.
Vierailija kirjoitti:
Sanontoja ja joita käytettiin paljon. Auts töks töks. Tuli jostain hupi ohjelmasta. , Karpolla on asiaa. Sitä käytettiin usein, että nyt olisi Karpolla asiaa yms. Olen erilainen nuori. Sitä käytettiin kuvaamaan jotain outoa ja se tuli muistaakseni Anneli Tempakan radio-ohjelmasta.
Uudempia: pieni muna iso sielu.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aki_ja_Turo
Muistan kyllä
Alue: Aihe vapaa
Sain lapsena tuollaisesta mustelman otsaani. En muista enää tarkasti miten homma toimi, mutta jotenkin kamera automaattisesti pyöräytti sitä salamakuutiota ja se poksautti mua otsaan.
Filmirullista taas tuli mieleen, että vanhemmissa kameroissa seuraava ruutu piti pyörittää manuaalisesti oikealla peukalolla sellaisesta kiekosta joka oli kameran oikeassa yläkulmassa. Kuului sellainen "krutskrutskruts" -ääni kun rattaat kameran sisällä pyöri. Nuorena opiskelijana ostin ensimmäisen järkkärini, jossa filmi siirtyi automaattisesti laukaisun jälkeen. Vautsi vau!
Ja kuviakaan ei tietenkään päässyt näkemään heti, vaan filmirulla vietiin valokuvausliikkeseen kehitettäväksi tai lähetettiin esim Ifolorille vai oliko se Ifi? Eirikuva taisi olla toinen. Joskus koko filmi saattoi olla mennyt pilalle ja ei tullut yhtään hyvää kuvaa! Joskus mulle kävi niin, että sain jonkun ihan toisen henkilön kuvat!
Ja sitten oli vielä kertakäyttökamerat. Muistan, että sellainen ostettiin aina matkoille ja kesäleireille mukaan. Sillä sai otettua 24 kuvaa ja koko kamera vietiin valokuvausliikkeseen, kun kuvat kehitettiin.