"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pannumyssy eli kahvipannun lämpimänä pitävä päällinen.
Sähköttömällä mökillä edelleen käytössä.
Meillä taas kotona.
Mökillä on sellainen "pannunalunen", missä on kolo tuikkukynttilälle.
Molemmat on hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elannon tavaratalot ( myöhemmin Eka- ja Maximarket), Elannon baarit ja pullapuodit. Elannon jäsenkirja. En vieläkään tiedä mitä sillä jäsenkirjalla tehtiin, mutta muistan että sellainen "piti" olla. Hain Leppävaaran Maximarkettiin töihin 80' luvun alussa ja ehdoton vaatimus oli ( jos minut palkataan) että liityn tähön E- liikkeeseen. Nykyäänhän se on S-ryhmä.
E-ryhmä oli S-ryhmän kilpaileveia osuuslikkeitä ja kumpikin on aloittanut toimintansa 1900 luvun alussa, E-ryhmä ajautui jossain vaiheessa vaikeuksiin ja yhdistettiin lopulta S-ryhmään.
E-ryhmästä tuli Tradeka, jonka kauppoja olivat Siwat, Mistot ja Valintatalot, joista tuli K-kauppoja viime vuonna.
Niinhän se olikin. Kesko vaan joutui myymään osan liikkeistä S-ketjulle, täällä Euromarket muuttui Prismaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pannukahvin keittäminen. Kenelläkään ei ollut kahvinsuodattimia. Oli tarkkaa puuhaa. Kun vesi kiehui, purut joukkoon ja varovasti takaisin hellalle ihan hetkeksi. Sitten odoteltiin, kaadettiin kuppiin vähän ja se kipattiin takaisin pannuun. Sitten taas odotettiin, että ne purut laskeutui ettei tullut puruja kuppiin. Oli lapsena jännää kun sai ensimmäisiä kertoja yksin suoriutua tästä proseduurista.
Ne on kahvinporoja eikä -puruja, ja meillä tehdään pannukahvia edelleenkin. On nimittäin parasta kahvia.
Riippuu murrealueesta, kumpaakin käytetään.
Kysäisin Saiturin Pörssissä eräältä nuorehkolta naismyyjältä olisiko teillä jalkaraspeja? Myyjä kysyi huuli pyöreänä, että mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Puhelinkortissa ei ollut enää aikaa niin en voinut soittaa koko suvulle että olit syntynyt."
Esikoiseni syntyi TAYS:issa vuonna 2002 ja silloin ei saanut käyttää kännyköitä synnyttäneiden vuodeosastolla. Vuodeosastolla jokaisen sängyn vieressä oli puhelin, johon laitettiin se ennakkoon puheaikaa sisältävä puhelinkortti ja sitten pikaisesti soitin vanhemmilleni ja appivanhemmille että poika syntyi :D
Pojan mielestä olen muumio.
Siksi, että vuonna 2002 kännyköiden käyttö sairaalassa oli kiellettyä?
Kyllä, kännyköiden käyttö oli erikseen kielletty TAYS:n synnyttäneiden vuodeosastolla vuonna 2002. En tiedä miksi, mutta se tehtiin erittäin selväksi. Kaikilla kuitenkin oli jo tuolloin kännykät käytössä.
Eikä syy voinut olla se, että puhelinkortit olisi ostettu sairaalan kahvilasta ja sairaalan myynti olisi kasvanut. Mä olin ostanut puhelinkortin jo hyvissä ajoin synnytystä varten kun olin kuullut etukäteen että kännyköitä ei saanut käyttää siellä.
Vierailija kirjoitti:
Otetaanko matkalle 36 kuvan rullia vai riittääkö 24?
Tästä tuli mieleen ne 4 kulmaiset salamavalot jotka kiinnitettiin pocket-kameraan. Ne oli kalliita ja sai kuvissa kaikkien silmät loistamaan punaisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tv-tarkastajia enää ole. Joten missä jutun pihvi?
Juuri siinä ettei niitä ole. Yritäppä se selittää 2000-> syntyneille..
Kyllä monet nuoretkin tietää että mikä on tv-lupatarkastaja kiitos Tony Halmeen
Kysyin mun '01 syntyneeltä että tietääkö mikä on tv-lupatarkastaja niin tiesi ja kuulemma Kummelista! Mutta mistä se Kummelin tietää, se on toinen juttu sitten se :D
Vierailija kirjoitti:
Osa lienee jo mainittu ketjussa, mutta senkin uhalla:
Matkalla jossain päin Suomea.
Lauantaina puolipäivä.
Kesälauantaisin Alko kiinni.
Valinta poikkeuslailla eli demokratian halventamista, johon lähes koko eduskunta suostui riemumielin eikä pitänyt mitenkään ihmeellisenä.
Ei EEC:lle.
YYA.
Ensimmäisenä päivänä varuskuntaan sai tulla puoleen yöhön mennessä.
Kotiuttamisraha.
Kolikkovitonen.
Kaksi nollaa pois markasta.
Niilo Yli-Vainio.
Sex Pistols ei päässyt Suomeen.
Ville Nisonen.
Ulkomaankauppaministeri.
Ruusuja hopeamaljassa.
Kekkosen valinta poikkeuslailla oli ihan normaalia tuolloin, eikä mitään demokratian halventamista. Vähän sama kuin nykyinen "monikulttuurisuus" läpi puoluekentän...mitä nyt persut vähän nurisee muodon vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Otetaanko matkalle 36 kuvan rullia vai riittääkö 24?
Ystäväni veli vaimonsa kanssa kävi Italiassa ja ne oli ottanut kahdeksan rullallista kuvia! Tätä me sitten kaverin kanssa kauhisteltiin, että ihan älyttömän paljon,mitä ne on oikein kuvanneet? Nyt digiaikaan ei varmaan se parisataa kuvaa per loma riitä....
Muistan myös miten aikoinaan turisteja muistutettiin ottamaan filmit kotoa mukaan, koska olivat halvempia ja laadukkaampia kuin rantakohteiden auringossa käristyneet paketit.
Vierailija kirjoitti:
Likan piti soittaa ekaa kertaa lankapuhelimella. Näpytteli ensin numeron xxxxxx, jonka jälkeen vasta nosti luurin :)
Ainakin suurin osa IP-pöytäpuhelimista toimii juuri noin, myös monet ISDN-puhelimet joita oli käytössä aikanaan erityisesti yrityksissä omien vaihteiden perässä ja varmasti löytyy jostain vieläkin, tukivat tuota ominaisuutta. Näppäilee ensin numerot ja luuri nostaessa se soittaa ko. numeroon.
Perinteinen lankapuhelin/POTS ei tietysti tuollaista tue mutta moni nuorempi ei ole sitä käyttänyt välttämättä juuri koskaan joten ei mitään ihmettä että menee sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lankapuhelimeen vastattiin sanomalla puhelinnumero: "Peräkylä 15, Jorma puhelimessa!"
"Möttösillä, Jaana puhelimessa"
Ja kun kavereille soitti:
"Virtasen Mirja tässä hei, saisko Ellan puhelimeen?" Sitten kuulosteltiin, kun puhelimeen vastannut huuteli Ellaa. Yhdellä kaverilla oli iso piha, monta kertaa kävi niin, että kun soitin, häntä huudeltiin useampi minuutti sieltä pihamaalta. :D
Jos itse vastasin puhelimeen ja joku halusi esim. puhua äidilleni, piti välillä sanoa että ei ole kotona, mutta voin ottaa viestin? Joka sitten kirjoitettiin jollekin pikkulapulle ja laitettiin jääkaapin oveen. Joskus unohtui ja tuli satikutia, kun joku setä/täti ei ollutkaan saanut soittoa takaisin.
Muistan tuon, ei kyllä lupatarkastajaa kertaakaan käynyt 😂
N23
Äiti olohuoneesta:
”Nyt ei sitten saa mennä nettiin kun äiti odottaa tärkeää puhelua”
Ääni tietokonehuoneesta:
*tin tig ting ting tyydyyydyyydyy TYDYYYY DIIII DIIIII DIIIII DYYYYYY di dyng dyngä DYYYY*
”NYT POIS SIELTÄ NETISTÄ!”
Juuri siinä ettei niitä ole. Yritäppä se selittää 2000-> syntyneille..
Niinpä. Nykynuorisolle on todella vaikeaa selittää yhtään mitään koska he eivät yksinkertaisesti ymmärrä mistään mitään. Suurimmalla osalla yksinkertaiset perusasiatkin ovat ylivoimaisen vaikeita. Tähän on tultu, kiitos lepsun kasvatuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pannukahvin keittäminen. Kenelläkään ei ollut kahvinsuodattimia. Oli tarkkaa puuhaa. Kun vesi kiehui, purut joukkoon ja varovasti takaisin hellalle ihan hetkeksi. Sitten odoteltiin, kaadettiin kuppiin vähän ja se kipattiin takaisin pannuun. Sitten taas odotettiin, että ne purut laskeutui ettei tullut puruja kuppiin. Oli lapsena jännää kun sai ensimmäisiä kertoja yksin suoriutua tästä proseduurista.
Ne on kahvinporoja eikä -puruja, ja meillä tehdään pannukahvia edelleenkin. On nimittäin parasta kahvia.
Niin minäkin keitän, ja olen hyvin ehtinyt, vaikka kävin töissäkin. Sitä pannua ei vaan saa jättää kiehumaan porojen lisäyksen jälkeen valvomatta, vaan se hetki pitää malttaa, ettei kahvit kiehu hellalle. Nykyään alkaa olla vaan kovin huono valikoima pannukahvien osalta. Olen alkanut juomaan tummempaa laatua, enkä ole huomannut kuin Pressalla olevan tummempaa PJ-kahvia. Usein tarjouksessakin on vain SJ-kahvia. Eilen noin ainakin täällä Prismassa.
Kotona silloin 60-70 -luvuilla keitettiin myös kahvia "porojen päälle", eli vanhojen porojen - kuitenkin juuri keitettyjen - päälle lisättiin kiehuvaa vettä ja uutta kahvijauhetta tarpeen mukaan. Kyläkaupassa oli myös kahvimylly jossain vaiheessa. Kuulema ihan meidän kahvinjauhatusta varten, kertoi huhu. Tämä pitäisi varmistaa vanhemmalta sisarelta. Siihen aikaan meillä juotiin Huomio-merkkistä kahvia. Minusta oli aina kiehtovaa katsoa, kun kauppias kaatoi pavut siihen myllyyn läpinäkyvään säiliöön ja käynnisti myllyn. Ihana tuoksukin siitä levisi. Kaupanmyyjä olikin toiveammattini. Siihen aikaanhan kahvi oli myös lasten juoma, ainakin aamuisin sitä join. Kahvi vapautui säännöstelystä niinkin myöhään kuin 1954, joten 60-luvulla kahvia osattiin ehkä siksikin arvostaa ja keittää lisää vanhojen porojen päälle.
Eräs muisto pulpahti vielä mieleen. OT-varoitus!
Meille tuli kylään Kanadan täti, äidin sisko (-puoli, kuten kävi eräässä perinnönjaossa ilmi), joka toi tuliaisina pikakahvia. Olisikohan ollut Maxwell Housea, ehkä. Ja sitä piti tietenkin juoda tädin aikana. Ja se oli pahaa! Täti lähetti myös omituisia naisten vaatteita meille, muistan jännittäneeni paketin tullessa, että mitä siellä on. Vaatteet haisivat varmaan joltain koimyrkyltä. Suklaakonvehteja sain myös maistaa ensimmäisen kerran Kanadan paketista. Tästä on vain hämäriä muistikuvia, olinhan alle kouluikäinen vasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukkuramerkit. Niitä sai aina ostoksista kun kävi Kukkurakaupassa, niitä sitten kerättiin sellaiseen vihkoon ja kun oli vihko täynnä, menikö siihen 50 vai 100 merkkiä niin täysi vihko oli 10 mk arvoinen. Oliko Kukkurakauppoja muualla kuin Turun seudulla? Se oli T-kauppa ryhmittymään kuuluva eli Tukoon joka keskusliike sekin on jo hävinnyt.
Oi, tämän olinkin unohtanut. Lapset rakastivat liimata niitä "postimerkkejä".
Hyvinkäällä oli Super-Shop vai oliko se Supershop -niminen liike, jossa myytiin kaikenlaista tavaraa, vähän entisen Tarjoustalon tyyliin. Tokmanni ei ole enää sellainen, hinnat ovat korkeampia, ja liikkeet ovat yhtä "kliinisiä" kuin muutkin kaupat. Super-Shop oli halpa ja sieltä sai myös aina liimattavan tarran, joka kiinnitettiin mustaan ympyrään. Sitten sai aika hyvänkin alennuksen, kun kaikki ympyrät oli tarroitettu. Köyhälle yksinhuoltajalle se tuli tarpeeseen.
Ja Super-Shopin yläkerrassa oli lapsille mahtava Lego-huone! Tämän takuulla muistavat kaikki lapset, jotka tuolla kävivät. Ei sellaisia muuten ollut tässä kylässä, että lapset saivat rakennella kaupan palikoilla ja hyllyillä oli kaikki uusimmat Lego-villitykset.
Kukkura-nimistä kauppaa täällä ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Äiti olohuoneesta:
”Nyt ei sitten saa mennä nettiin kun äiti odottaa tärkeää puhelua”
Ääni tietokonehuoneesta:
*tin tig ting ting tyydyyydyyydyy TYDYYYY DIIII DIIIII DIIIII DYYYYYY di dyng dyngä DYYYY*
”NYT POIS SIELTÄ NETISTÄ!”
Ai saakeli, nauroin tälle ääneen. En vieläkään tajua, miten tuosta lähti niin järkyttävän kova ääni! :D Äitini maksoi edelläkävijänä laskuja netin kautta jo hyvin varhain, ennen Windowsia, eli nettipankki oli sellainen DOS-versio. Veljeni sai kuulla kerran kunniansa, kun oli pelannut jotain peliä netissä, ja puhelinlasku oli 200 markkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti olohuoneesta:
”Nyt ei sitten saa mennä nettiin kun äiti odottaa tärkeää puhelua”
Ääni tietokonehuoneesta:
*tin tig ting ting tyydyyydyyydyy TYDYYYY DIIII DIIIII DIIIII DYYYYYY di dyng dyngä DYYYY*
”NYT POIS SIELTÄ NETISTÄ!”
Ai saakeli, nauroin tälle ääneen. En vieläkään tajua, miten tuosta lähti niin järkyttävän kova ääni! :D Äitini maksoi edelläkävijänä laskuja netin kautta jo hyvin varhain, ennen Windowsia, eli nettipankki oli sellainen DOS-versio. Veljeni sai kuulla kerran kunniansa, kun oli pelannut jotain peliä netissä, ja puhelinlasku oli 200 markkaa.
Lisään vielä: TIETOKONEHUONE!
Nykyään ei tällaisia varmaan enää ole, tosin omilla iäkkäämmillä vanhemmillani on edelleen erillinen huone suurelle pöytätietokoneelle, jota pitää aina käynnistellä n. 10 minuuttia :)
Vierailija kirjoitti:
Kuka tuli? Kuka tuli?
(hah, tätä ette kyllä muista!)
059.
Ne on kahvinporoja eikä -puruja, ja meillä tehdään pannukahvia edelleenkin. On nimittäin parasta kahvia.