Jos joku toivottaa sulle siunausta, ajatteletko että hän on uskovainen?
Pitkästä aikaa juttelin yhden vanhan kaverin kanssa. Lopuksi hän toivotti siunausta. Voiko tosta päätellä että hän on uskovainen nykyään?
Kommentit (11)
En kai mä nyt niin pohjalla sentään ole? Noin ajattelisin. :D
Kyllä ajattelen. Ei kukaan ei-uskovainen toivottaisi noin.
Saattaisin ajatella näin. Mutta mitä väliä sillä onko hän uskovainen vai ei, jos se vaikuta työsuoritukseen. Tai sitten työ on hengellinen.
Iokainenhan saa olla vakaumukseltaan mitä vaan
No voihan sitä joku "läpällä" vaikka toivottaa siunausta. Yleensä kyllä nämä "siunaajat" taitaa olla kuitenkin edes jonkin verran jumalalle pyllisteleviä. Jotkut enemmän jotkut vähän vähemmän mutta se on varmaa, että jumallalle antautuminen on se heidän juttu.
Vierailija kirjoitti:
Saattaisin ajatella näin. Mutta mitä väliä sillä onko hän uskovainen vai ei, jos se vaikuta työsuoritukseen. Tai sitten työ on hengellinen.
Iokainenhan saa olla vakaumukseltaan mitä vaan
Mihin ihmeen työsuoritukseen? Mistä sää ton työn oikeen repäsit? Voi hyvin olla vaikka työtön, eikä siinä siunailut auta.
Totta kai on.
Mielestäni on asiatonta siunata, jollei tiedä kohteen kantaa kristinuskoon.
Kerran olen joutunut pyytämään, että työkaveri lopettaa siunaamiseni, kun sitä alkoi tapahtua säännöllisesti. En mene rikki, jos joskus siunataan, mutta tuntui tosi kiusalliselta olla ateistina toistuvan siunaamiseni kohteena.
Koin, että minun on pakko sanoa, että en usko. Tuntui, että muuten annan valheellisen vaikutelman, että jaan siunaajan uskon. Hän tietyllä tavalla pakotti minut kertomaan oman näkemykseni, mikä ei minusta töihin kuulu, oli sitten uskovainen tai ateisti.
Monista ei-uskovaisista löytyy yllättävää hengellisyyttä kun elämä potkaisee päähän.
Silloin saatetaan ruveta siunailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai on.
Mielestäni on asiatonta siunata, jollei tiedä kohteen kantaa kristinuskoon.
Kerran olen joutunut pyytämään, että työkaveri lopettaa siunaamiseni, kun sitä alkoi tapahtua säännöllisesti. En mene rikki, jos joskus siunataan, mutta tuntui tosi kiusalliselta olla ateistina toistuvan siunaamiseni kohteena.
Koin, että minun on pakko sanoa, että en usko. Tuntui, että muuten annan valheellisen vaikutelman, että jaan siunaajan uskon. Hän tietyllä tavalla pakotti minut kertomaan oman näkemykseni, mikä ei minusta töihin kuulu, oli sitten uskovainen tai ateisti.
Musta on mukavaa kun vanhat mummot ja Pelastusarmeijan upseerit toivottavat siunausta vaikka en ole uskossa. Työkaverilta olisi kyllä creepyä.
Kyllä mä niin ajattelisin.