Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenelläkään muulla ollut tällaista äitiä?
16.06.2006 |
- on antanut piiskaa kertomatta syytä
- ei ole koskaan pyytänyt ilkeitä sanoja anteeksi
- ei ole koskaan halunut puhua riitoja selviksi
- sanonut " älä puhu paskaa" , kun lapsi kertonut mielipiteensä
- " mitähän sinustakaan koskaan tulee" , kun lapsi tuonut tyydyttävän todistuksen koulusta
- " toista ne on toiset" , kun lapsi ihmetellyt toisen yleissivistystä
- " ei kannata yrittää kilpailla sellaisen kanssa, joka on parempi" , kun lapsi yrittänyt olla samanlainen kuin luokan suosikit
- " olet kuin mikäkin huora" , kun tyttärellä 17v fritsu kaulassa
- " minkä pirun takia minun kakarat ovat haksahtaneet heti ensimmäisiin miehiin ja eronneet?"
jne.
Vaikka olenkin osannut osan kommenteista jättää jo omaan arvoonsa, en voi silti kuin hämmästellä kaikkea sitä millä äiti on loukannut. Ei taida äiti olla tänä päivänä sen viisaampi. Oman lapseni kasvatukseen on ollut tyytyväinen, tosin neuvoksi antoi, että paras ottaa heti luulot pois 3-v:lta!
Kommentit (46)
minun äiti sanoi että jos oli kinnostunut jostain pojasta nuorena, että " ei kannata, se tykkää toisenlaista naisista" ja kehoitti alkamaan ammattihuoraksi niinkun yksi tuttu oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja eikä osaa hakea apua, kehittyy juuri tuollainen suhde omiin lapsiinsa, eli aivan hirveä! Puolustuskyvyttömät lapset ovat helppo kohde ja uskon, että meitä on paljon!
Jaksamista kaikille ja nimenomaan omien lapsiemme kanssa!
nro 27, kun pääsit sitten pilaamaan tämänkin ketjun...
Meillä äiti ei sentään koskaan huutanut, lyönyt tms, kunhan aina vain leikki marttyyria ja totesi huoaten minulle ja siskolleni kun riitelimme . " ...Te viette minut ennenaikaiseen hautaan.."
itsessäni: huutamisen ja kovuuden rakkauden osoittamisen sijaan.
Vaikka kyllä siihenkin joutuu etäisyyttä pitämään. Mitä harvemmin tapaa, sitä mukavampi se on.
Alue: Aihe vapaa
Myös minun äitini piti minua ja sisariani jotenkin kyvyttöminä tavoittelemaan mitään sen " korkeampaa" sivistystä. Äitini ei koskaan myöntänyt, että hänen tyttärensä olivat ihan suhteellisen lahjakkaita koulunpenkillä. Päinvastoin, lukioon mentäessä, hän ei mitenkään tukenut sitä tietä. Pidin itseäni koko lapsuus- ja nuoruusiän, ihan äitini asenteen vuoksi, lähinnä " häiriintyneenä" , ylivilkkaana MBD:nä, kuten minua usein nimitettiin.
Itse tajusin, kuten joku edellä kirjoittava, vasta yliopiston penkeillä, että miksi ihmeessä saan jokaisesta tentistä kolmosen, parhaan arvosanan, vasta sitten ymmärsin, kun sain yliopistosta erinomaisilla arvosanoilla varustetut maisterin paperit, että ulkopuolisten toteuttama arvostelu voi vakavasti kierouttaa ihmisen minäkuvaa. Äitini ja useiden muiden " analysoijien" mukaan minun piti olla ns. elohopealapsi, jolla ei ole keskittymiskykyä mihinkään, pudottelee tavaroita. Mutta miksi menestyin paremmin kuin ns. norminuoret, joilla oli kaikki rahkeet ja itsetunto lukea ja saada erinomaisia tuloksia yliopistossa, silloin kyllä ymmärsin, että aina tulen opetustehtävissä tai yleensäkin esim. omassa lastenkasvatuksessani ennen kaikkea rohkaisemaan. Tämä on ollut minulla liian pitkä tie kuljettavaksi, ja vasta 35-vuotiaana ymmärtämään, etten ole epänormaali häirikkö jne.