Kävin katsomassa mummua vanhainkodissa ja osuin paikalle ruoka-aikaan, hänelle oli sidottu tumput käteen ruokailun ajaksi

Joillakin vanhuksilla äly pelaa viime metreillä sen verran, että kieltäytyvät ravinnosta ja juomasta. Mutta se on uusi tieto, että lääkärit tämmöistä määräisivät!

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan kysynyt mummulta miksi hän raapii? Pakkosyötetäänkö häntä?

Pitkälle dementoitunut mummu varmasti vastaa kysyttäessä?

"Käytösoireilla tarkoitetaan dementiaa aiheuttaviin sairauksiin liittyviä psyykkisten toimintojen ja käyttäytymisen muutoksia. Käytösoireiden syntyyn vaikuttavat useat asiat kuten sairauden aiheuttamat muutokset aivoissa, persoonallisuus, elämänhistoria ja ympäristö."

Syytä käytösoireisiin ei läheskään aina pystytä selvittämään. Joskus niitä voidaan hillitä jos muutetaan ympäristössä joku asia esim. ruokailuun liittyen, useinkaan valitettavasti ei. Käytösoireita voidaan estää myös lääkkeillä, mutta sen eettisempää se ei mielestäni ole kuin käteen laitettavat tumput tai joku muu vastaava keino kuten hygieniahaalarit joka riisuu itsensä alasti vaikka vanhainkodin päiväsalissa. Useinkaan se ei ole vanhuksen oma tahto vaan jos sitä tahtoa kuunnellaan on vanhuksen tahto se että ne käytösoireet hoidetaan/estetään.

Kyllä elämän loppuvaiheessa varsinainen lääkitys lopetaan, joskus ravinnonkin antaminen.

Kipulääkkeitä tulee kuitenkin antaa, ettei tarvitsisi kestää mielettömiä kipuja elämän viimeisinä hetkinä.  Tästä pitäisi määrätä jo laissa, koska näin ei joka hoitolaitoksessa toimita.

Jokaisen seniori-ihmisen kannattaisi elää niin täysillä kuin vain voi.

Lopulta se elämä saattaa olla juuri tuota sängynpohjalla makaamista ja kuoleman odottamista, keskellä kovia kipuja, ilman ruokaa ja juomaa.

Niin kauan kun voi, pitää elää kunnolla ja nauttia elämästä.

Ei hemmetti, en kyllä halua taantua vanhuuttani niin että raavin vaan mistään mitään ymmärtämättä auttajiani... Tumput tosiaan varmaan kesyin ratkaisu, jos syöttää kuitenkin täytyy.

Joskus ennen vanhaan varmaan kuoltiin ennen kuin ehdittiin dementoitua ihan pilalle? Mikä arvo pitkällä iällä on, jos se tarkoittaa tuollaista olemista? Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mummoani 92 v käytettiin tutkimuksissa, kun ei halua syödä. Mitään vikaa ei löytynyt mahasta, mutta lääkäri sanoi, että siinä iässä syöminen on jo usein vaikeaa, koska nielemislihakset ovat jo heikentyneet, eikä se syöminen tunnu miellyttävältä, koska makuaistiakaan ei enää juuri ole, viimeiseksi kelpaa vain makeat pehmeät ruuat. Puremislihaksetkin ovat yleensä huonossa kunnossa, joten ruuan pitäisi olla ihan muusia. Mutta omaiset ovat vaatimassa vanhuksille pihvejä ja raasteita ja moittivat aina niitä tarjottavia ruokia, niinkuin ne vanhukset vielä  paranisivat pihviateroiden avulla .

Itse haluaisin, että kun olen siinä elämän- (tai monilla dementikoilla elämättömyyden) vaiheessa annettaisiin vain olla syömättä ja kuolla pois.

Nähtyäni aika monta nälkään ja janoon nääntymistä joudun sanomaan, että ei ole hyvä asia vanhukselle eikä niille, jotka joutuvat tätä näännyttämistä sivusta seuraamaan. Lääkärin määräys voi olla, että ei syötetä ja juoteta. Epäinhimillistä kärsimystä.

Siinä vaiheessa kun tuollainen määräys tulee ja ravitsemusta ei määrätä hoidettavaksi muulla tavoin elimistö on yleensä siinä tilassa että se ei kykene ravintoa vastaanottamaan. Näätyminen tapahtuu ihan riippumatta siitä annetaanko ravintoa vai ei. Useinkin sen ravinnon antaminen vain lisää kärsimystä esim. sen takia että neste kertyy elimistöön ja tai ravinnon käsitteleminen hiipuvassa elimistössä aiheuttaa erilaisia vaivoja esim. kipua.

Ei pakkosyöttäminen ole yleensä dementoituneen/ sairaan vanhuksen etu. Todennäköisesti lähestyy kuolemaa jolloin ruokahalu usein häviää. Jos ei ruoka maistu eikä asiaan ole mitään “syytä” esim tulehdus, voi palliatiivinen hoito olla armollisempi mummollesi jossa ei väkisin syötetä/ juoteta vaan hyväksytään että lopulta energia vaje johtaa kuolemaan. Tietysti annettaisiin edelleen se mikä maistuu.

Vierailija kirjoitti:

Resurssit ovat kaikkialla rajalliset. Tumput ovat ihimillisin ratkaisu. Pääasia on, että ruokailu sujuu rauhallisesti, mummo saa ravintoa ja syöttäjällä on turvallinen olo, eikä häntä raavita vereslihalle.

No ei tää ole edes välttämättä mikään resurssiongelma. Kas kun dementikko voi syystä tai toisesta kokea tilanteen ahdistavaksi vaikka siitä koitettaisiin rauhallinen ja rento tilanne tehdä ja resurssitkin olisi kohdillaan.

Sitten ne tumput on pakko laittaa. Parempi vaihtoehtohan usein jo liikuntakykynsäkin menettäneelle dementikolle olisi pieni, jatkuvasti menevä rauhoittava lääkitys mutta hyihyi, ei sellaisia saa käyttää. Niihin hän voi vaikka jäädä riippuvaiseksi! Parempi sitoa mummon kädet ja syöttää puolipakolla pelkäävää, usein harhaista ja stressaantunutta vanhusta kuin kevyellä rauhoittavalla lääkityksellä rauhallista ja rentoa vanhusta...

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan selvittänyt mistä syystä mummo raapii? Onko kenellekkään tullut mieleen, että tuputtavat mm. ruokaa nopeammin suuhun kuin mummo kykenee puremaan ja nielemään? Menin viime vuonna sairaalaan siinä vaiheessa kun "ruokailu" oli päättymässä. Ihmettelin miksi mummun posket olivat kuin oravan posket. Mummun ruoka ei ollut edennyt suuta pidemmälle. Syy - osittain halvaantunut myös nielusta eikä luonnollisesti pystynyt nielemään normaalisti.

Jos alakropasta halvaantunut tai vakavasti vammautunut ihminen ei juokse cooperia, otatko apuvälineeksi piiskan vai jätätkö ihmisen niin pitkäksi aikaa urheilukentälle että juoksee cooperin? Olisiko toisinaan syytä miettiä mistä käytös johtuu sen sijaan että mennään sieltä mistä aita on matalin? Mikäli raapiminen johtuisi tässä tapauksessa esimerkiksi siitä, että ruokaa tuputetaan liian nopeaan tahtiin niin huomattavasti inhimillisempi, oikeudenmukaisempi ja eettisempi vaihtoehto olisi ruokkia hitaammassa vauhdissa/tarjota nestemäisempää ruokaa. Eettisyys ei liene suuressa arvossa vanhustenhoidossa.

Tämä on valitettavasti totta, että syöttäminen tehdään niin hirveällä hosumisella, että syötettävät ovat tukehtua. Sitten ihmetellään kun ei haluaisi syödä.

Monilla huonokuntoisilla on jo muutenkin nielemisvaikeuksia, ei silloin lapata ruokaa suuhun kuin kauhakuormaaja hiekkaa. Myöskään juottaminen ei ole ihan helppoa ja pitää tehdä kärsivällisesti, muuten menee kurkkuun. Olen itsekin syöttänyt ja juottanut vaikeavammaisia, ei ole mikään hosuen tehtävä juttu.

Vanhuksia usein kohdellaan kuin tavarapaketteja, unohdetaan, että huolehditaan tuntevista ihmisistä.

Ymmärrän, että tuntuu kamalalta nähdä oma mummonsa tuollaisessa kunnossa. Omaisten tulisi kuitenkin ymmärtää, ettei hoitohenkilökunnan vahingoittaminen ole oikein, vaikka potilas olisi syyntakeeton. Tässä tapauksessa ruokinta onnistuu väkivallatta, kun vanhukselle laitetaan tumput. Se on ikävistä vaihtoehdoista vähiten ikävin.

Dementikon käyttäytymiselle ei ole mitään järkevää selitystä . Hoitajan täytyy vaan keksiä keinot miten selvitä tilanteesta. Joskus kotihoidossa autoimme omaishoitajaa hankalassa suihkutilanteessa- ennen hienokäytöksinen rouva oli mahdoton pestä yksin, hän puri, raapi, potki ja sylki. Pakko oli napakasti pitää kiinni toisen pestessä.

Itse olen päättänyt, ettei nyt 77-vuotias äitini laitokseen joudu, jos minussa vain henki pihisee. Suosittelen harkitsemaan samaa.

Vierailija kirjoitti:

Dementikon käyttäytymiselle ei ole mitään järkevää selitystä . Hoitajan täytyy vaan keksiä keinot miten selvitä tilanteesta. Joskus kotihoidossa autoimme omaishoitajaa hankalassa suihkutilanteessa- ennen hienokäytöksinen rouva oli mahdoton pestä yksin, hän puri, raapi, potki ja sylki. Pakko oli napakasti pitää kiinni toisen pestessä.

On se kyllä hirveää, millaiseksi ihminen dementoituessaan taantuu, käytännössä ihan eläimelliselle tasolle. Ei ole varmastikaan helppoa hoitaa näitä ihmisiä. Arvostan työtäsi.

Sitten kun itse olen siinä tilassa, että pitää syöttää tumput käsiin teipattuna niin voi sujauttaa eutanasiapillerin puuroon aivan mainiosti.

Vierailija kirjoitti:

Dementikon käyttäytymiselle ei ole mitään järkevää selitystä . Hoitajan täytyy vaan keksiä keinot miten selvitä tilanteesta. Joskus kotihoidossa autoimme omaishoitajaa hankalassa suihkutilanteessa- ennen hienokäytöksinen rouva oli mahdoton pestä yksin, hän puri, raapi, potki ja sylki. Pakko oli napakasti pitää kiinni toisen pestessä.

Näin tehtiin myös mummolleni laitoshoidossa. Kuitenkin asialle olisi ollut helppo ratkaisu - hän halusi vain saunaan. 

TÄSTÄ asiasta meidän pitäisi puhua tässä maassa, ei mistään kakaroista jossain tuhansien kilometrien päässä, vaan TÄSTÄ asiasta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mutta suomalaisilla vanhuksilla ei ole näköjään mitään väliä. Hyi olkoon, olen lopettanut kokonaan uutisten ja muun median seuraamisen ennen kuin se helevetin kohkaaminen jostain kakaroista loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Minun mummoani 92 v käytettiin tutkimuksissa, kun ei halua syödä. Mitään vikaa ei löytynyt mahasta, mutta lääkäri sanoi, että siinä iässä syöminen on jo usein vaikeaa, koska nielemislihakset ovat jo heikentyneet, eikä se syöminen tunnu miellyttävältä, koska makuaistiakaan ei enää juuri ole, viimeiseksi kelpaa vain makeat pehmeät ruuat. Puremislihaksetkin ovat yleensä huonossa kunnossa, joten ruuan pitäisi olla ihan muusia. Mutta omaiset ovat vaatimassa vanhuksille pihvejä ja raasteita ja moittivat aina niitä tarjottavia ruokia, niinkuin ne vanhukset vielä  paranisivat pihviateroiden avulla .

Itse haluaisin, että kun olen siinä elämän- (tai monilla dementikoilla elämättömyyden) vaiheessa annettaisiin vain olla syömättä ja kuolla pois.

Jep, eikä omaiset tiedä, että ne soseruoat on ihan älyttömän hyviä. Erityisesti ne sosesalaatit on ihania, ihan niinkuin terveellisiä jälkkäreitä.

Pitäis järjestää omaisille jotku maistajaispäivät aina sillon tällön, niin että voisivat syödä niitä tarjolla olevia ruokia mummujen ja pappojen kanssa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen päättänyt, ettei nyt 77-vuotias äitini laitokseen joudu, jos minussa vain henki pihisee. Suosittelen harkitsemaan samaa.

Ei kaikilla ole varaa palkata ympärivuorokautista apua. Joskus dementikko voi olla niin hankala hoidettava, että hoitajia tarvitaan useampiakin ja apuvälineitä vaikka minkälaisia.

Jos pääsee hyvään laitokseen niin se voi olla kaikille parempi.

Surkeaa se on että dementoivat sairaudet ajavat ihmisten tuohon kuntoon. Parhaimmillaan on tarvittu kolme hoitajaa yhden vanhuksen vessareissuun ja pesuun, kun tuli nyrkkiä ja jalkaa ja kaikkea mahdollista. Mutta kun ei sitä voi jättää suoraan sanottuna paskaansa makaamaankaan. Ja aina se lääkityskään ei auta, käytösoireet voivat olla niin pahoja. Tai sitten pitää lääkitä niin, että toimintakyky menee kokonaan. Että ei ole helppoa sellaisella ihmisellä, hänen omaisillaan ja hoitajilla.

Ohis:

Itsekin jouduin seuraamaan erästä vanhusta, joka mielestäni jäi vaille riittävää ravintoa, koska söi liian hitaasti. Hoitajalla oli noin 10 min aikaa syöttää, ja vanhus ei pystynyt tässä ajassa syömään. Usein hoitaja halusi eteenpäin vielä nopeammassakin ajassa.

'Ei ole nälkä', kun ei ottanut seuraavaa lusikallista, vaikka tosiasiassa edellinenkin oli nielemättä.

Vanhus kuoli seitsemässä viikossa tälle osastolle jouduttuaan. Maallikon näkökulmasta lähinnä ravinnon ja nesteen puutteeseen.

En ole omainen, mutta tuttavana kävin kerran tai pari viikossa häntä syöttämässä ja jossain vaiheessa tuntui, vanhus sai ravintoa vain niillä kerroilla.