Kolmas päivä ilman tupakkaa menossa,on tää vaikeaa! Millonkohan helpottaa?

Joo kolmas päivä on aina vaikein. Huomenna saattaa etäisesti tuntua himo jos ajattelet asiaa, mutta varmasti olon pitäisi olla parempi. Seuraavan kerran tuntuu pahalta 3 viikon jälkeen ja ylläpito testataan tosissaan n. 3kk paikkeilla. Silloin on jo ollut niin pitkään ilman että ihan hyvin voi sen yhden polttaa...

Seuraava vaikea aika tulee parin viikon päästä, kun olet jo tottunut lopettamiseen, niin ne pirut alkaa kurkkia ja viekoittelee "voishan sitä vähän kokeilla, kun jo oon oikeasti irti päässyt, eikä oikeastaan halutakaan, tän kerran vaan..." Tosta vaiheesta en itse ole koskaan päässyt yli, vaikka puoli vuottakin savuttomana ollu...

Sitten se himo yhtäkkiä loppui. Yritä vain jaksaa niin yhtäkkiä tulee päivä, että et mieti koko tupakkaa.



Sitten tulee tosiaan tämä 3kk jne..jolloin ajattelee, että olen päässyt irti, joten voinpa polttaa yhden tupakan. ja sitten menee taas monta kuukautta, että yrittää lopettaa.



Loppuu se himo ja elo tupakattomana on ihanaa. Tsemppiä sulle. Valita vaikka tähän ketjuun oloasi jos tuntuu pahalta. Me yritetään tsempata sua

Täällä tuli just kaks viikkoa täyteen!

Raitistunut juoppo on alkoholisti koko loppuikänsä vaikkei enää ikinä pulloon koskisi. Sama pätee valitettavasti myös tupakkaan. Sitä voi olla polttamatta vaikka monta vuotta, ja sitten jonakin päivänä pummaa kaverilta ihan vain yhdet savut seuraksi aurinkoisella terassilla siideriä hörppiessä... ja sille tielle jää. Tämän tiedän kahdesti tupakoinnin lopettaneena. Ja kolmannen kerran sen taas aloittaneena tässä 20 vuoden mittaan.



Ensimmäisen viikon pärjää vielä hyvin, jaksaa tsempata itseään. Fyysiset vieroitusoireet ja kiukkuamiset menevät ohi aikanaan, kun jaksaa tiedostaa, että ne ovat vain sitä tupakanhimoa. Minun lakkoni tyssääkin aina niihin henkisiin vieroitusoireisiin. Pari viikkoa lopettamisesta iskee aivan hirveä masennus, oikea musta syöveri. Mistään ei tule iloa, olen hirveä ja kamala, ei minusta kukaan oikeasti tykkää, sama vaikka päivänsä päättäisi, elämä on pelkkää paskaa hamaan hautaan asti. Unettomuus meinaa viedä järjen. Sitten sitä lohduttaa itseänsä ihan vaan yhdellä savulla... ja seuraavaksi huomaa taas, että menee aski päivässä. Se on jotain ihan käsittämätöntä. Mutta jos siitä totaalisesta masennustilasta pääsee jotenkin yli, se kestää jonkun pari kolme viikkoa, niin sen jälkeen ei tupakkaa muistakaan.



Tarvitaan todella paljon tahdonlujuutta lopettaa polttaminen. Täytyy myös tiedostaa, että tupakointia ei sinänsä voi lopettaa. Elimistö ei milloinkaan unohda vaan toivottaa nikotiinin tervetulleeksi vuosienkin jälkeen kuin vanhan rakkaan ystävän, olen huomannut tämän vahvasti. Isäni, joka ei ole polttanut 40 vuoteen, saattaa joskus sanoa, että voi että nyt tekisi mieli tupakkaa.



Minä en usko mihinkään nikotiinipurkkaan tms. Itse käytän aina sitä metodia, että juon lasin vettä, kun tekee mieli tupakkaa. Tupakointi kun minulla liittyy aina tarpeeseen pitää taukoa jostain pitkäkestoisesta työstä. Toinen vaihtoehto on täyttää päivät menoilla siinä alkuvaiheessa niin tiiviisti, ettei kertakaikkiaan riitä aikaa tupakalle. Lopettaminen täytyy myös osata ajoittaa oikein: juuri ennen menkkoja on turha yrittää lopettamista, mutta menkkojen loppuvaiheessa se onnistuu paljon paremmin, ainakin minulla.



nimim. kolmatta kertaa lopettamista harkitseva

no mulla reilut puolivuotta takana ja vieläkin tekee mieli varsinkin silloin kun nauttii alkoholia. En ole kuullutkaan mistään kolmannen päivän jälkeisestä helpotuksesta, mutta olen kuullut että ekat 2 viikkoa on pahimmat(ja ne myös on). Tsemppiä sulle. Sitkeästi vaan eteenpäin!

Viikon verran seinille hyppimistä ja se on siinä. Äläkä sorru Nicoretteen, pure vaikka Jenkkiä.



Tosin se repsahdus saattaa tulla vaikka parin vuoden päästä, tuli mullekin...