KYSELY: Oletko kaupunki-ihminen vai maaseudun ihminen?

Asun maalla, mutta olen asunut myös kaupungissa. Viihtynyt olen molemmissa. En kuitenkaan usko, että enää haluaisin elää kaupungissa, koska niissä on liikaa meteliä ja ihmiset ovat paljon kireämpiä. Kaupungeissa on välillä kiva käydä.

Kaupunki ehdottomasti. Olen asunut myös maalla ja todennut, että Kerrostaloelämä sopii minulle.

Kotoisin taajamasta, asunut kaupungissa Suomessa ja ulkomailla, nyt maaseudulla. Maalta en enää lähde pois kuin vanhainkotiin! Ihana rauha

Mitä isompi kaupunki, sen parempi. Olisin superonnellinen jossain Tokiossa tai New Yorkissa.

Kasvanut kaupungissa ja asun tälläkin hetkellä kaupungissa, mutta maalla asuminen voisi kiinnostaa tulevaisuudessa. Sielu lepää maaseudulla.

En kumpaakaan, tai oikeastaan siltä väliltä.

Asumme pienehkön kaupungin laitamilla omakotitalossa, maaseutu on aivan lähellä, mutta olemme silti taajamassa. Aika hyvä kompromissi. Täällä on väljää, iso oma piha, rauhallista ja luonto (metsät, järvet) on lähellä, mutta toisaalta asumme kaupungissa, jossa kadut aurataan ja valaistaan, peruspalvelut ovat lyhyen pyöräilymatkan päässä, julkinen liikenne toimii edes joten kuten, ja liikenneyhteydet ovat muutenkin hyvät ja työmatkat lyhyet.

Ison kaupungin keskustassa viihtyisin muuten erinomaisesti, mutta kaipaisin ennen pitkää omaa pihaa ja puutarhaa, omaa kasvimaata.

Kaupunki. Olen asunut 10 miljoonan ihmisen kaupungissa. En koskaan maalla enkä varmaan enää osaisi asua maalla.

Asunut molemmissa, ja kaupungin jälkeen olihan se pieni kulttuurishokki muuttaa maalle, ensimmäiseksi muistan ihmetelleeni että mitä naiset täällä maalla oikeen puuhaa ilman kauppakeskuksissa ja ravintoloissa hyörimistä :D mutta sitten pääsin jutun juoneen kiinni, että kaikkea maanläheistähän ne puuhaa! sellaisesta tykkään nykyään itsekin, ulkoilua, kiireettömiä kahvitteluja naapureiden kanssa, pihatöitä, marjastusta... tuskin muutan enää mihinkään ytimeen, täällä voin rauhoittua ja kuulla ajatukseni

Asuin pikkukaupungin kyljessä olleessa maalaiskunnassa (kaupungin keskustaan neljä kilometriä) parikymppiseksi saakka ja sen jälkeen muutin yhteen Suomen suurimmista kaupungeista, joten kai minä sitten kaupunkilainen olen. Suuri haave on kuitenkin muuttaa "maalle", eli merenrantaan omaan taloon pois ihan kaupungin alueelta, mutta kuitenkin korkeintaan kymmenen kilometrin päähän tärkeimmistä palveluista, kun tuota ikääkin jo alkaa olla. Mutta varmaan haaveeksi jää, niin kuin moni muukin asia...

Ihan maalle maalle en ehkä haluaisi muuttaa. Kesäisin maalla olisi varmasti ihanaa, mutta talven lumikinokset ja huonot kulkuyhteydet olisivat tottumattomalle vähän liikaa. Kun on bussiin tottunut hyppäämään ja tavarataloihin pääsemään vajaassa viidessätoista minuutissa (tai lähikauppaan kävelemään n. kuudessa minuutissa), niin parin tunnin matka kauppaan, lääkäriin tai muihin tärkeisiin kohteisiin tuntuisi varmaan ylivoimaiselta, vaikka miten olisikin auto käytössä.

Jos olisin rikas eikä töissä pitäisi käydä, tykkäisin ehkä asua maalla. Näin työssäkäyvänä asun mielellään helposti kaupungissa ja kävelen töihin ja nautin kaupungin tarjonnasta erityisesti pimeän talven ajan. Kesäisin nautin mökkeilystä järven rannalla. Vanhuutta ajatellen kiva kaupunkiasunto tuntuu myös hyvältä idealta.

Vierailija kirjoitti:

Asunut molemmissa, ja kaupungin jälkeen olihan se pieni kulttuurishokki muuttaa maalle, ensimmäiseksi muistan ihmetelleeni että mitä naiset täällä maalla oikeen puuhaa ilman kauppakeskuksissa ja ravintoloissa hyörimistä :D mutta sitten pääsin jutun juoneen kiinni, että kaikkea maanläheistähän ne puuhaa! sellaisesta tykkään nykyään itsekin, ulkoilua, kiireettömiä kahvitteluja naapureiden kanssa, pihatöitä, marjastusta... tuskin muutan enää mihinkään ytimeen, täällä voin rauhoittua ja kuulla ajatukseni

Joo, oli kyllä kulttuurishokki kaupungin jälkeen. Olin esim. tottunut hoitamaan kaikki asioinnit tosi napakasti (mutta toki kohteliaasti), ja kesti hetken tottua kiireettömämpään menoon. Tai se, että kun pari kertaa on jäänyt urheilu- tai kirjakaupassa käydessä kukkaro mukaan, on sanottu, että no ei mitään, tuut sitten myöhemmin maksamaan. Tai jos kertoisin jollekin kaupungissa asuvalle mun viimeisestä eläinlääkärikäynnistä, niin hän ei välttämättä uskoisi :D Eläinlääkäri näytteli mulle kuvia vanhasta koirastaan ja antoi mulla koirankoulutusvinkkejä. Toki tuo eläinlääkäri on mulle entuudestaan tuttu, mutta ei kuitenkaan varsinaisia kavereita olla.

Asun ulkomailla suurkaupingissa, en haluaisi niinkään asua maaseudulla vaan ennemmin jossain Havaijin tyylisessä paikassa.

Maalla asun ja tästä pidän enemmän. Kaupungissa oli pakko asua opintojen ajan. En tykännyt yhtään.

Ja aivan kuten joku sanoi, niin kaupungissa ihmiset ovat kireitä. Meillä lapset harrastavat täällä maalaisseuroissa. Mutta edetessään joutuvat siirtymään kaupunkiseuraan. Jestas niitä kaupunkiseurojen vanhempia! Kireitä, joustamattomia, määräileviä jyriä, kaikesta valittajia. Maalla oli sata kertaa leppoisampaa.

Harvasta paikasta Suomessa on kauppaan parin tunnin matka. Meillä on maatalo ja karjatila, silti ruokakauppaan autolla alle 5 min. ja kauppakeskuksiin 15 - 20 min.

Asuin kymmeniä vuosia Helsingissä. Tällä hetkellä kai maalaiskaupunkilainen, asun kerrrostalossa alle 20 000 asukkaan pikkukaupungin keskustassa. Erittäin tyytyväinen täällä, en palaisi Helsinkiin mistään hinnasta!

Hassuja käsityksiä lumikinoksista. Olen asunut lapsuuteni maalla ja asun nyt maalla. Kummallakin kylällä on aina ollut tiet aurattuna paljon ennen kaupunkeja. Johtuu siitä, että ne kaupungissa auraavat traktorit lähtevät liikkeelle täältä kyliltä ja auraavat kylätiet lähtiessään.

Ehdottomasti kaupunki-ihminen. En ole koskaan asunut maalla. En kestä mökkielämääkään kuin max. kaksi päivää.

Asunut molemmissa, nyt asun maalla. En enaa vaihtaisi takaisin kaupunkiin. Asfalttia, ahtaita nelioita, liikaa ihmisia, huono ilma. 

Kaupungeissa on kiva kayda viikonloppulomilla ja sitten palata takaisin kodin rauhaan :) 

Haaveena olisi kämppä hesasta.

Juntti

Up