Haasteellinen aviopuoliso+perhe-elämä?!

Jupelius hyvä, voisitko vielä kertoa meille lyhyesti sekä syvällisesti noista kirjoittamistasi tyypeistä. Tahdomme tietää!



Myös narsistisuusasia perheen ja parisuhteen ongelmana on ollut kovasti puheenaiheena julkisuudessa viime aikoina. Syntyykö tuosta keskustelua tällä palstalla? Vai joko menee ohi alkuperäisen aiheen - liittyy kuitenkin moneen tapaukseen...

Enneagrammi-luokituksesta/ luonnetyyppianalyysista on kysymys ( lähteitä mm. Valtonen & Valtonen: Yhdeksänkulmainen peli: WSOY 1998).



Nelos-tyyppi on " romantiikko, individualisti, kaipaaja" ja vitos-tyyppi on " tarkkailija, pohdiskelija, omavarainen" . Ymmärtääkseni narsistinen taitelija voi kuulua lähes mihin tyyppiin vaan, itse sijoittaisin tuntemani narsistit ykkös-tyyppiin " perfektionisti, uudistaja, omantunnontarkka" tai kolmoseen " menestyjä, suorittaja, uranrakentaja" , sillä nämä tyypit tarvitsevat (mielestään) vähinten muiden apua ja pyrkivät elämään " omaa elämäänsä" parisuhteesta huolimatta...



Tämän palstan keskustelu on tärkeää- kiitos ap! Taiteilijan puolison tulee olla valmis hoitamaan perhe " avaimet käteen" -periaatteella, sillä se kuuluu tähän suhdetyyppiin, niin 2000-lukua kuin eletäänkin. Lastenhoitoapua, valmisruokia, verkostoitumista kannattaa suosia, ettei uppoa vaimona " taiteen suohon" ...

...noita piirteitä ailahtelevan tasapuolisesti, ehkäpä tämä juuri tekee asian hankalaksi. Tuolloinhan henkilö on hieman oman monimuotoisuutensa vuoksi pihalla itsestään. Koen muuntuvaisuuden hieman samankaltaiseksi huomion- ja onnistumisenhakuseikaksi kuin sen, että joskus kouluikäiset lapset esittävät sellaisia vastauksia ja käyttäytymismalleja kuin heiltä opettajat/aikuiset/ystävät odottavat, eivätkä sellaisia, joita ihan oikeasti he itse tuntevat ja ajattelevat. Ja samankaltaisesti luovalle ihmiselle menevät perille nämä rajujenkin rajojen asettaminen tietyissä tilanteissa ja taas toisaalta " palkkiotarrat ja kehu" tietyissä tilanteissa - hieman kärjistäen. Esim. minulta meni monta vuotta ennen kuin tajusin, että mieheni ei pysty tai ei suostu sanomaan " en tiedä" tai " en osaa" . Kaikki tällaiset tilanteet verbaalikko väisteli aina niin sujuvasti, että niistä päästiin eteen päin jokseenkin luontevasti.



Hirvittävän hyvältä ja tärkeältä on tuntunut muutaman minulle tuntemattoman ihmisen kommentit minulle taiteilijan vaimona aivan kuin ohi mennen (päätähden seuratessa hölmistyneenä vierestä; miten ne nyt sinulle tuollaisia sanoo) " voimia sinulle, pidäthän itsestäsi ja omista voimavaroistasi huolta" -tyyppiset kommentit. Jotenkin olen lukenut niistä, että nämä henkilöt ovat kyllä tienneet, mitä rinnalla saattaa joutua kokemaan. Ne ovat auttaneet jaksamaan eteen päin vaikeissa hetkissä. Se, että on edes joku, joka näkee ja ymmärtää olemassa olevia vaiettuja asioita on huiman tärkeää. Ehkä myös tämä keskustelu on tsemppaamassa muitakin kuin itseäni tässä asiassa.





Sinänsä olisi hyvin mielenkiintoista elää normaalin arkisen, tasapainoisen ihmisen rinnalla jonkin aikaa ja kokea se merkittävä ero. Välistä tuntuu, että on tullut vauhtisokeaksi itsekin, kun elossa tapahtuu hirvittävä määrä asioita ja kaikki kehittyy ja muuttuu kovaa vauhtia itsensä toteuttamisen halun vimmassa. Korostan vielä sitä, että toisaalta taiteilijan rinnalla saa sellaista, mitä ei kaikissa suhteissa voisi saada: kaikki elo ei ole tosiaankaan pelkkää epätasapainoa ja ailahtelua, mutta se on kiinteä osa kuitenkin elämää. Ja vaikka kehitystä tapahtuu - onneksi!!! - en usko, että tietynlainen mielenherkkyyden aiheuttama epätasapaino tulee koskaan häviämään . Tämä nyt on meidän elämäämme.



Kaikkea ei voi saada yhtäaikaa.

Itselläni on takana samantyyppinen ihmissuhde, jossa ei tosin ollut lapsia mukana. Se sai minut lukemaan tämän ketjun, mutta toisessa roolissani vapaana toimittajana kiinnostuin tästä yleisemmin. Olisiko kukaan teistä taiteilijan/tieteentekijän puolisoista kiinnostunut kertomaan tarinaansa asiallisessa lehtijutussa nimettömänä? Minuun saa ottaa yhteyttä os. pikkujuttu @ hotmail. com (välilyönnit pois), jutellaan asiasta tarkemmin.



(Olen pahoillani, etten tässä kerro henkilöllisyyttäni, mutta siihen on olemassa ihan tietty syy, jonka voin selittää yhteydenottajalle tarvittaessa myöhemmin.)

Valtosen kirja tyypeistä ei mene kovin syvälle, vaan on sinänsä hyvä johdanto aiheeseen. Kussakin " luokassa" on löydettävissä häiriintyneitä ja kypsempiä versioita kunkin yksilön kehitystason mukaan: kaikissa tyypeissä on siis narsisteja tai muuten luonnehäiriöisiä (pahin itse tuntemani löytyy kasityypistä, vrt. Tony Halme, joka on siis oikein pimahtanut kasityyppi). Kukin " kilahtaa" oman näkemykseni mukaan myös tyypillensä uskollisesti. Kolmosnarsistit löytyvät todennäköisesti bisneksestä, pörssistä, (pinta)viihdemaailmasta (mm. Arnold Svartsinikkari) etc. neloset ovat sitten niitä itsarilla uhkailevia taiteilijoita, viitoset lukkiutuvat sisään omaan päänsisäiseen linnaansa ja autistisesti keskittyvät keräämään nippelitietoa omasta alastaan (kykenevät korkeintaan purevaan ivaan suhteissaan toisiin ihmisiin), ykkösnarsisteja voisi olla missä vaan, vaikka hengellisen liikkeen johdossa, yritysmaailmassa jne. (he vaativat kuria, järjestelmällisyyttä, " kiltteyttä" lapsilta, äärimmäistä puhtautta, mutta samalla heillä saattaa olla joku raju seksuaalinen perversio, jota toteuttavat salassa hyvän ihmisen fasadinsa takana). No, nämä ovat omia mietteitäni kyseisen teorian näkökulmasta.

Nyt päästiin vauhtiin - niitä, joilla on haastava parisuhde taitaa olla useampikin.



Jupelius - osasit analysoida hienosti Valtosen enneagrammi-tyypit.



Haastavien puolisoiden puoliskot joutuvat/ pääsevät haastaviin tilanteisiin päivittäin. Olen itse aloittanut verkostoitumisen " kohtalotovereiden" kanssa. Hyvin sujuu- suosittelen. Pinnankestävyys ja lasten hyvinvointi on ensisijainen tavoite, ainakin minulla.