Lue keskustelun säännöt.
Läheiset loukkaantuu ujolle pienelle lapselleni
11.12.2019 |
Minulla on ihan pieni lapsi, joka on kovin ujo. Hän ei pidä ollenkaan tilanteista, joissa joku ihminen (muu kuin meidän ihan ydinperheen väki) lähestyy häntä, vaikka se joku olisi periaatteessa tuttu. Eikä hän halua juurikaan kontaktia muihin ihmisiin kuin meidän oman perheen väkeen. Tai haluaa, kun saa rauhassa ensin tottua siihen ihmiseen, ja siihen voi mennä tunteja. Tai sitten sitä ihmistä pitää tavata joka päivä, jotta hänestä tulee lapselle todella tuttu ja läheinen, silloin lapsi viihtyy oikein hyvin tämän ihmisen kanssa ja on itse aktiivinen siinä vuorovaikutuksessa. Mutta esim. joku sukulainen, jota tavataan vain kerran pari kuussa, niin häntä lapsi ei hyväksy lähelleen ollenkaan. Kaikki tämä johtuu ujoudesta.
Mutta muutamat meidän läheiset (sukulaiset ja vastaavat) on nyt loukkaantuneet lapselle tästä, eivätkä enää halua tulla meille edes käymään tai kutsu luokseen. Eräs heistä ihan avoimesti suuttui pari viikkoa sitten kun lapsi ei halunnut päästää lähelleen. Minun mielestä se on aivan kohtuutonta, koska ei taapero ujoudelleen mitään voi ja aikuisten pitäisi ymmärtää asia eikä loukkaantua lapselle!
Mitä ihmettä teen? Olen näille ihmisille yrittänyt selittää tilannetta, mutta he eivät halua ymmärtää. Eikä minulla olisi yhtään jaksamista selvittää tällaisia aikuisten "lapsellisuuksia" heidän kanssaan, vaan haluan suojella lastani.
Tietenkin aina kannustan lasta uusissa tilanteissa ja ihmisten kanssa, mutta en pakota mihinkään.
Kommentit (63)
Typerää suuttua pikkulapselle luonteenpiirteestä, niin typerää. Tai jos suuttuikin vanhemmille, kun nämä "eivät ole kasvattaneet lapsesta ujoutta pois". Erittäin typerää sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävääni loukkasi, kun vauvamme alkoi vierastamaan. Alle vuoden ikäinen ei heti tullutkaan syliin tai halunnut olla sylissä. Ystäväni meni tolaltaan, kun mainitsimme, että vauva on alkanut vierastamaan. Ei ymmärtänyt, että niin pienen muisti ei kanna viikkojen päähän. Avautui asiasta myöhemmin, koska asia vaivasi häntä todella paljon ja hän mietti miten hänen tulisi toimia ettei vauva vierastaisi. Selitin hänelle näitä täälläkin manittuja asioita, sitä kuinka se on ihan normaalia. Minua ihmetytti koko asia. Miten joku voi suhtautua normaaliin asiaan tuolla tavoin? Pidin häntä järkevänä tyyppinä, mutta tuon jälkeen kiinnitin enemmän huomiota hänen käytökseensä vauvan lähellä. Mietin myös aiempia käyntejä. Hän oli aina todella kiinni vauvassa. Jos vauva nukkui, hän oli selvästi pettynyt siitä, ettei saanut pidellä vauvaa sillä kerralla. Silitteli vauvaa tämän nukkuessa ja vietti aikaa sängyn vieressä. Monesti minulle tuli sellainen olo, että hän kävi meillä vain vauvan takia, koska yhteydenpitokin lisääntyi huomattavasti vauvan syntymän jälkeen. Tilanne oli raskas. Tietenkin vasta hänen avautumisensa jälkeen. Ennen sitä ihmettelin vain, että onpa hän innoissaan vauvasta. Ketjussa joku mainitsikin sukulaisten kasvattamisesta, sellainen olo minullekin tuli. Eikä hän muuten ymmärtänyt jatkossakaan. Muitakin outoja asioita tuli eteen ja alkoi tuntua siltä, että hän kuvitteli olevansa samalla tasolla kuin me, vauvan vanhemmat. Ei ymmärtänyt, että vanhempien kuuluu tuntea lapsensa ja tuntevatkin, paremmin kuin muut. Ei jaellut neuvoja suoraan, mutta vertaili meitä usein muihin.
Tuoreena vanhempana, uudessa elämäntilanteessa, tuollainen on raskasta.
Sen lisäksi, että vaikuttavat olevan melkoisia tolloja kun eivät ymmärrä näin yksinkertaista asiaa, kyseessä voi olla jokin sukupolvikysymyskin. Ennen vanhaan ei lapsia ymmärretty, heitä kasvatettiin selkäsaunoilla ja muulla väkivallalla ja lapsen itkun yleensäkin ajateltiin olevan pahuutta ja huonoa käytöstä. Tällaisessa ympäristössä kasvaneet saattavat kuvitella että on ihan normaalia pakottaa ja kouluttaa lapsi reippaaksi.
En millään tavalla yritä puolustella isovanhempia, täytyy olla melko ulalla asioista, ja muutenkin jollain tavalla mielenterveysongelmainen jos suuttuu jostakin pienen lapsen luonteenpiirteestä.
Pidä puolesi, tarvittaessa vähennä yhteydenpitoa tai räjähdä kunnolla, tai mitä ikinä tarvitseekaan tehdä jotta asia menee perille. Ehkä myös jokin kasvatuspsykologiaa käsittelevä kirja tai artikkeli voisi valaista asiaa.
Uskomattomia urpoja, en muuta sano. Luulisi että jokainen, jolla on omia lapsia, ymmärtäisi edes lapsen psyyken toiminnan perusasiat.