Kyllä inhottaa nämä köyhien lasten toiveiden lyttääminen
Köyhä lapsi ei saisi toivoa uutta puhelinta tai hienoja vaatteita. Köyhä lapsi ei saa unelmoida, hänen on aina tyydyttävä. Ei saa olla hienoa puhelinta, pitää erottua muista lapsista ja olla se vanha nokialainen. Ei saa olla kunnon koulureppua, pitää viedä koulukirjat lidlin muovikassissa. Köyhälle voi antaa rikkaan lapsen vanhoja vaatteita, joissa on reikiä. Oppiipahan köyhä nöyryyttä ja kädentaitoja.
On vaarallista tämä jatkuva eriarvoistumiskehitys. On yhteiskuntarauhan kannalta vaarallista, että vähävaraisia lapsia kohdellaan b-luokan kansalaisina. Katkeruus ja rikollisuus lisääntyvät. Nyt kannattaisi rikkaiden tehdä halpa investointi tulevaisuuteen ja ennaltaehkäistä tulevaisuuden kallista syrjäytymislaskua.
Kommentit (352)
Tyhmiä ovat kun pyytävät vain merkkivaatteita. Ihan hyvin voisi pyytää myös vaikka mopoautoa koska rikkaidenkin lapsilla sellaisia on.
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Miksi se ei ole ok? Ei se pyytäminen ketään satuta.
Saa pyytää uutta puhelinta ja uusia vaatteita, mutta onhan tuo nyt pöyristyttävää että ilmaiseksi kinutaan merkkikamoja.
Ja kyse oli jo 11-vuotiaasta.
Missä muussa maassa kuin Suomessa köyhiä hyysätään tässä mittakaavassa? Sähkö, vesi ja raha seinästä- sitten kun ne on tuhlattu voi kerjätä tonnin puhelinta.
No, niitä viedään joita voidaan, sanoo vanha suomalainen sananlasku
Miksikäs ne lapsen vanhemmat eivät tee sitä "halpaa investointia tulevaisuuteen" vaan jonkun muun on se tehtävä?
Ongelmana on se, että noissa tonnin lahjatoiveissa ei ole realismin häivääkään. Aika harva lopulta ostaa omalle lapselleenkaan mitään useampien tonnien joululahjoja, ainakin tuntemistani vanhemmista useimmat myös velvoittavat lapselta jotain sen kalliin lahjan eteen. Lahjapaketissa voi olla se yksi tonnin puhelin, mutta tästä on yleensä sovittu jo ennen joulua ja ehtona sille kalliille lahjalle on ollut esim. talon viikottaisten perussiivousten hoitaminen kolmen kuukauden ajalta.
Voihan sitä pyytää, mutta tolloa tukea sellaista toivetta, joka ei voi toteutua. Lapsi pettyy.
Olen köyhän lapsen kummi ja ostan hänelle aina parasta, mitä kaupasta löytyy. Tiedän kyllä, että sille rahalle olisi käyttöä ja äiti saattaa ajatella, että antaisi osan rahana, mutta jos lapsi toivoo jotain, ei saisi viedä unelmia. On tärkeää saada jotain upeaa edes kerran elämässään.
Tuolla viisaaat sanovat että 1000n reppu myydään HUUMEISIIN. Köyhän kannattaa suorittaa koulu ja mennä itse töihin eikä mankua työtätekevälta
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Haluaisitko maksaa tonnin luurin nyt vai miljoona euroa myöhemmin sosiaalitukien ja syrjäytymisen muodossa? Jos lasta aina nöyryytetään, eikä hän saa tuntea onnen kokemuksia, hänestä tulee katkera ja kyyninen, eikä hänellä ole voimavaroja ponnistella elämässä.
Jos hän saa sen unelmien puhelimen, hän tuntee, että hänestä välitetään ja hän haluaa tehdä töitä tämän yhteiskunnan eteen. Hän haluaa ponnistella, jotta joku toinen vähävarainen lapsi saisi kokea sen saman ilon, jonka hän koko itse vuosia sitten. Eli tonni nyt vai miljoona myöhemmin?
Ap
Sulla ap menee nyt vähän sekaisin se mitä päänsä sisällä haaveilee ja mitä pitää kohtuullisena pyytää muiden järjestämänä. Ovat kaksi ihan eri asiaa. Minäkin haaveilen asioista, jotka ovat vielä taloudellisesti täysin saavuttamattomissa, mutta ei tulisi mieleenkään ruveta kylillä huutelemaan, että kukas nyt tämän mulla järjestää. Minä järjestän jahka kerkeän niin pitkälle.
Unelmoida voi aina, mutta ei jotain rajaa tuohon vierailta ihmisiltä pyytämiseen. Sen nyt tietää jo kättelyssä, ettei kukaan vieras ihminen osta jotain tonnin luuria/satojen eurojen vimpaimia joululahjaksi. Miksi siis turhaa herätellä lapsen toiveita, ja antaa kirjoittaa tuollaisia köyhien joulukeräykseen?
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä pyytää, mutta tolloa tukea sellaista toivetta, joka ei voi toteutua. Lapsi pettyy.
Eiköhän se lapsi ole tottunut pettymään sen verran usein, että edes huomaisi.
Vierailija kirjoitti:
Saa pyytää uutta puhelinta ja uusia vaatteita, mutta onhan tuo nyt pöyristyttävää että ilmaiseksi kinutaan merkkikamoja.
Ja kyse oli jo 11-vuotiaasta.
Ota huomioon, että merkkivaatteilla ja muilla kamoilla on myös jälleenmyyntiarvoa.
No ap osta sille lapselle se iphone tai guccin reppu? Kuka estää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Haluaisitko maksaa tonnin luurin nyt vai miljoona euroa myöhemmin sosiaalitukien ja syrjäytymisen muodossa? Jos lasta aina nöyryytetään, eikä hän saa tuntea onnen kokemuksia, hänestä tulee katkera ja kyyninen, eikä hänellä ole voimavaroja ponnistella elämässä.
Jos hän saa sen unelmien puhelimen, hän tuntee, että hänestä välitetään ja hän haluaa tehdä töitä tämän yhteiskunnan eteen. Hän haluaa ponnistella, jotta joku toinen vähävarainen lapsi saisi kokea sen saman ilon, jonka hän koko itse vuosia sitten. Eli tonni nyt vai miljoona myöhemmin?
Ap
Eli olet provo, asia selvä. Aika paskaa provoa (0/5) suollat, sun täytyy vielä harjoitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Haluaisitko maksaa tonnin luurin nyt vai miljoona euroa myöhemmin sosiaalitukien ja syrjäytymisen muodossa? Jos lasta aina nöyryytetään, eikä hän saa tuntea onnen kokemuksia, hänestä tulee katkera ja kyyninen, eikä hänellä ole voimavaroja ponnistella elämässä.
Jos hän saa sen unelmien puhelimen, hän tuntee, että hänestä välitetään ja hän haluaa tehdä töitä tämän yhteiskunnan eteen. Hän haluaa ponnistella, jotta joku toinen vähävarainen lapsi saisi kokea sen saman ilon, jonka hän koko itse vuosia sitten. Eli tonni nyt vai miljoona myöhemmin?
Ap
Ei vaan hänelle on jo opetettu että "hänellä on oikeus" ja että tavarat ja rahat vain tulee jostain, aina ilman mitään ponnisteluja. Kunhan vain keksii pyytää.
Köyhä saa toivoa vain vähän käytettyjä alushousuja ja kuolemaa. Jos hänelle annetaan parempaa, hänelle voi tulla asemaansa sopimattomia ajatuksia.
Rikkinäisiä vaatteita ei kenenkään tarvitse nykypäivänä pitää. Kirpputoritkin pursuavat ehjiä merkkivaatteita. Pienellä viitseliäisyydellä saa köyhällekin lapselle aivan ok vermeet ja harrastuksen. Jos pitää kantaa koulutarvikkeita Lidlin pussissa, on perheen arvoissa jokin pielessä, todennäköisesti vanhempien tarpeet menevät lapsen koulunkäynnin edelle.
Tonnin puhelinta taas ei ole edes minulla, vaikka olen rikas keski-ikäinen. Puhelimen arvo on nolla, jos se tippuu tai katoaa, ja muutamassa vuodessa muutenkin.
Eriarvoistuminen taas on huolestuttava juttu. Mutta eriarvoistumista ei vältetä sillä että joka lapselle hankitaan merkkivaatteet. Ei, se vaatii koulutuksen ja sivistyksen kunnioitusta läpi koko yhteiskunnan: eduskunnassa, kouluissa ja ennen kaikkea kodeissa. Jokainen eriarvoistumisesta huolissaan oleva hankkikoon joululahjaksi ainakin yhden kirjan ainakin yhdelle lapselle tai nuorelle.
T. Täti tiukka.
Suomessa on jo todella hyvä sosiaaliturva. Yhdenkään ihmisen ei ole mikään pakko auttaa kenenkään pienituloisen perheenjäseniä tai ostella heille kalliita lahjoja. Niillä, jotka eivät ole koskaan kauheasti töitä tehneet, on täysin epärealistinen kuva siitä, minkä verran tavallisella keskituloisella perheellä on rahaa käytössään. Myös keskituloisille on usein ihan epärealistista, että lapsille ostettaisi merkkilaukkuja tai mopoautoja.
Ihan järjetöntä syyllistää tavallisia ihmisiä siitä, että HE eivät takaa pienituloisille luksus elintasoa. Se on sitäpaitsi kilpailu, mihin on ihan turhaa edes lähteä mukaan, aina löytyy rikkaampi jolla on hienompi auto ja huvila Espanjassa.
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.