Lue keskustelun säännöt.
Päätin juuri luovuttaa
10.12.2019 |
Ei minusta tule mitään. En ole työllistynyt enkä työllisty koskaan, nuhjaan vaan kotona ja itken epäonnistunutta elämääni.
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä hei välitä.
Olin työkyvytön yhdeksän vuotta, jonka aikana ei kertynyt työkokemusta tai opintoja.
KELA päätti yllättäen, että olen työkykyinen kroonisesta sairaudesta huolimatta. Nyt opiskelen ammattia, johon en koskaan tule työllistymään, koska CV on tyhjä.
Sellaista on elämä.
Vierailija kirjoitti:
Älä hei välitä.
Olin työkyvytön yhdeksän vuotta, jonka aikana ei kertynyt työkokemusta tai opintoja.KELA päätti yllättäen, että olen työkykyinen kroonisesta sairaudesta huolimatta. Nyt opiskelen ammattia, johon en koskaan tule työllistymään, koska CV on tyhjä.
Sellaista on elämä.
Yhdenksän vuotta kuntoutustukea sen muuttumatta työkyvyttömyyseläkkeeksi? Ja sen jälkeen se katkaistiin syystä että ”työkykyinen”? Outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä hei välitä.
Olin työkyvytön yhdeksän vuotta, jonka aikana ei kertynyt työkokemusta tai opintoja.KELA päätti yllättäen, että olen työkykyinen kroonisesta sairaudesta huolimatta. Nyt opiskelen ammattia, johon en koskaan tule työllistymään, koska CV on tyhjä.
Sellaista on elämä.
Yhdenksän vuotta kuntoutustukea sen muuttumatta työkyvyttömyyseläkkeeksi? Ja sen jälkeen se katkaistiin syystä että ”työkykyinen”? Outoa.
Kyllä.
KELA:sta ei koskaan tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä nauttia elämästä ja tehdä päivittäin edes jotain. Koskaan ei tiedä mitä tulevaisuudella on tarjottavana.
Mitä? Mitä tulevaisuudella on tarjottavana kun eletään tämmöisessä maailmassa että on oltava täydellinen. CV:ssä kun näkyy pientäkin työttömyysjaksoa jolloin ei ole ollut voimia edes opiskellakaan niin on sitten tuomittu ikuiseksi epäonnistujaksi. Ja jos on istunut linnassa tai ollut mielisairaalassa niin on turha haaveilla enää mistään. Näitä en siis onneksi ole, mutta vain esimerkkinä. Tästä voi herätä teille ajatus, että kannattaa toimia yrittäjänä, niin kukaan ei kysy mitään. No, sen ajatuksen minäkin sain, mutta sain huomata kantapään kautta ettei minusta ole yrittäjäksi. Se minua niin kovasti surettaakin että ei ole enää sitäkään vaihtoehtoa.
Määrittele pieni jakso? Ensimmäisen työn saaminen on haastavaa, mutta siksi kannattaa laskea rimaa juuri siinä kohtaa ja hakea myöhemmin parempaa, koska työssäolevan on helpompaa saada työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko itseesi. Kaikki kääntyy jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Usko itseesi. Kaikki kääntyy jossain vaiheessa.
Miksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks turhaan mököttäisit
Sossusta rahaa
Saat ilmaisen asunnon, ruokaa, vaattet päällesi
Nauti vapaamatkustajana, se onnistuu täällä Suomessa
No ei onnistu, en mitenkään pysty nauttimaan tuollaisesta. Mutta en kyllä näe enää muutakaan tulevaisuutta, joten siinähän se taitaa sitten mennä häpeillessä.
Mitä varten pitäisi hävetä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks turhaan mököttäisit
Sossusta rahaa
Saat ilmaisen asunnon, ruokaa, vaattet päällesi
Nauti vapaamatkustajana, se onnistuu täällä Suomessa
No ei onnistu, en mitenkään pysty nauttimaan tuollaisesta. Mutta en kyllä näe enää muutakaan tulevaisuutta, joten siinähän se taitaa sitten mennä häpeillessä.
Mitä varten pitäisi hävetä?
No onhan se nyt surkeaa jäädä loppuelämäksi siihen tilaan, että yhteiskunta maksaa elämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän! tällaisia tulee jatkuvasti vastaan.
Menetin 19vuotiaana luottotiedot oman möhlimisen vuoksi. Sen jälkeen yritin saada niitä maksetuksi pois, mutta sairastuin masennukseen ja paniikkihäiriöön ja pari työpaikkaa jouduin lopettamaan niiden vuoksi. Sen jälkeen oonki ollu sitten tekemättä mitään ja mt-toimiston asiakas ja käynyt myös 3vuotisen psykoterapian. Samassa jamassa ollaan, jopa pahemmassa. Empä ole voinut velkojani maksaa, kun ei näin pienistä tuesta niitä maksella ja työelämään minusta ei ole.
Oon nyt kohta 30vuotias, enkä ole enään jaksanut edes yrittää. Ihan turhaa se on. Ei ole ulospääsyä niin ei ole.
Joskus se elämä vaan menee siihen pisteeseen, ettei oo muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa. Joten ymmärrän teitä kaikkia luovuttajia.
Koittakaa pärjäillä jotenkuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surkimukset!
Ärsyttääkö? Minäkin työtön porskutan sinun verorshoillasi 😎
Ei työssä käyntikään niin mukavaa ole, nauti vapaasta elämästäsi, ettet ole työnorja. Suomessa on kohtuullisen hyvät etuudet kuitenkin. Itekin olin vuosikausia työttömänä, ihan onnellinen, pienten lasten äiti, rahallisestikin pärjäsin oikeastaan hyvin tuilla ja järjen käytöllä. Sitten opiskelin lähihoitajaksi, ja se oli virhe. Nyt teen pienellä palkalla paska maista työtä, sain vielä onneton vakipaikan. Vituttaa työssäkäynti ja koko elämä. En uskalla ottaa lopputiliä karenssin takia. Ja voisi olla että työkkäristä pakottaisivat vielä paskempaan työpaikkaan. Ei nykyään, ainakaan matalapalkka aloilla haittaa mitään aukot työhistoriassa. Ja jos oikein kiero oot niin keksi joku työpaikka missä oot muka ollu ja tee itse työtodistus siitä. Kerro se sama valhe työkavereillesikin. Tsemppiä.