Lue keskustelun säännöt.
Apua ja vinkkejä: tuntuu, että tahdon erota ilman syytä
10.12.2019 |
Olen ainakin omalla mittapuulla nyt pitkässä parisuhteessa (+5 vuotta) ja yhtäkkiä huomaan harkitsevani eroa vakavasti. Mikään ei itse parisuhteessa ole huonoa, eikä kyse enää tässä vaiheessa liene arjen vastaantulosta tai alkuhuuman päättymisestä. Silti en pääse eroon tunteesta, että tahtoisin jotain muuta.
Tunnen olevani vankilassa. Että tässä sitä nyt ollaan, koko loppuelämä - ihan vaan siksi kun on luvattu olla, eikä poispääsyä ole.
Ymmärrän, että pidemmässä parisuhteessa tulee väkisinkin vaikeita aikoja. Mietin kovasti sitä, mistä voi tietää, että onko kyseessä nyt vain joku oma henkilökohtainen kriisini, vai voisiko olla niin, että oikeasti kannattaisi harkita eroa?
Tunne on nyt kestänyt vasta noin kuukauden, joten en ole mitään hätiköityjä päätöksiä tekemässä, mutta miten tästä tunteesta pääsisi eroon? Miten itse olette käsitelleet vastaavia tilanteita?
Kommentit (55)
Ei kuulosta siltä, että avioituisitte tms. Miten edes olette pysyneet noi kauan yhdessä, vailla tietoa yhteisestä tulevaisuudesta - olette vielä nuoria? Jos epäilet, että tulisit katumaan tai voisit tyytyä nykyiseen kumppaniin, eroa määräajaksi. ET TARVITSE SIIHEN MITÄÄN PERUSTELUJA sen enempää, kun tämän tunteesi. Ero ei ole helppo, jos asutte yhdessä, mutta ei kai jatkaminenkaan olisi? Lopulta sinua alkaisi vain ärsyttää enemmän, joten suotta jatkat niin pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ei sinun tarvitse sinnitellä mitään tiettyä aikaa - se vain pahentaa tilannetta. Muista, että sinulla ON syy haluta eroamista, vaikka et tiedosta mikä se tarkalleen ottaen on (eikä sillä ole niin väliä, kun se ON). Älä keksi tekosyitä tunteesi vähättelyyn, et voi huijata itseäsi.
Itse, joka ollut saman ihmisen kanssa teini-iästä lähtien ja nyt yhteistä taivalta yli 30 v, tuntuu aivan oudolta lukea tälläisiä vuodatuksia, että 5 v jälkeen ollaan jo valmiita eroamaan, mutta syy pitäs keksiä. Joka parisuhteessa on hyviä ja huonoja aikoja, ihmiset muuttuu/kasvaa, mutta hetikö on lusikat jaossa. Ehdottaisin sinua juttelemaan toisen kanssa. Hän hyvin todennäköisesti on aivan tietämätön asiasta. Ei kannata heti kirvestä heittää kaivoon..
Puhu ennenkaikkea puolisosi kanssa! Tästä kriisistä, toiveistasi, haluistasi. Katselkaa etäältä, antakaa aikaa toistenne monenlaisille tunteille ja ajatuksille. Puhuminen aiheuttaa aina jonkinlaisen reaktion, mutta sitä kautta voidaan päästä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse olisikin nyt pelkästä vaihtelunhalusta, niin miten sitö vaihtelua elämään sitten saisi? Tällä hetkellä työpaikan vaihto ei kannata (olen aloittanut hyvässä tehtävässä vtänä vuonna), sen vuoksi ei ehkä muuttaminenkaan toiselle paikkakunnalle, taloa en haluaisi myydä, reissannutkin olen ja koittanut tehdä erilaisia juttuja. Miten te saatte aikaan sitä vaihtelua, joka tyydyttäisi ja saisi mielenrauhan aikaan?
Ap
Vaihtelu ei itselle tuo mielenrauhaa, vaan se, että tietää mitä kohti on menossa ja miksi. Sua voisi auttaa jos suunnittelisit miten ihannetapauksessa elämä menisi, joko nykyisen kumppanin kanssa tai ilman. Tee skenaarioita. Kun tiedät, niin voit tehdä pitenmpiaikaisen suunnitelman. Mieti myös syvempiä asioita: mikä on elämän tarkoitus ja suhteesi maailmaan.
Itse saan vaihtelua päiviini harrastuksilla sekä rytmin ja kiinnostuksen painopisteen vaihtelulla: eri aikoina satsaan täysillä joko itseen, parisuhteeseen, työhön, ystäviin, sukuun jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten on mahdollista, että ihminen, joka on MUUTAMAN VIIKON kokenut erkaantumista puolisosta, harkitsee eroa? Mitä järkeä on olla sitoutuvinaan keneenkään, jos kuukauden alavireen jälkeen ollaan valmiita häipymään ja hylkäämään hyvä kumppani? Häh? Ymmärtäisin, jos alho olisi jatkunut vuoden tai kaksi.
Tämä. Sitoutuminen tarkoittaa jotain muuta kuin pakenemista heti ensimmäisen parisuhdekriisin kohdalla. Moni vain ei jaksa/kykene kohtaamaan omia tunteitaan ja ajatuksiaan YHDESSÄ toisen kanssa. Se jos mikä on olennaista.
Vierailija kirjoitti:
Miten on mahdollista, että ihminen, joka on MUUTAMAN VIIKON kokenut erkaantumista puolisosta, harkitsee eroa? Mitä järkeä on olla sitoutuvinaan keneenkään, jos kuukauden alavireen jälkeen ollaan valmiita häipymään ja hylkäämään hyvä kumppani? Häh? Ymmärtäisin, jos alho olisi jatkunut vuoden tai kaksi.
Enemmän halusinkin vinkkejä siitä, miten tästä erohalusta pääsee eroon. En ole nyt juuri mitään ratkaisua tekemässä. Ensimmäistä kertaa olen tällaisessa tilanteessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinennainen kirjoitti:
Mieti miten hyvä puoliso sinulla on? Löydätkö parempaa. Pian seuraava on väkivaltainen tai draamakunkku tai jotain muuta ja kadut kun lähdit turvallisesta hyvästä parisuhteesta. Minkä ikäinen olet? Pukkaako ikäkriisii? Silloin tuntuu et elämä pitää laittaa uusiksi vaikka ongelmia olekkaan.
Miksi pitäisi löytää parempaa? Ei huono tai väljähtynyt parisuhde ole parempi kuin ei mitään. Yksinolemisen pelko ei ole oikea syy olla parisuhteessa. Yksinkin on hyvä olla eikä siinä pitäisi olla mitään pelättävää. Jos on, sitä suuremmalla syyllä pitäisi opetella :)
Vierailija kirjoitti:
Aikuinennainen kirjoitti:
Mieti miten hyvä puoliso sinulla on? Löydätkö parempaa. Pian seuraava on väkivaltainen tai draamakunkku tai jotain muuta ja kadut kun lähdit turvallisesta hyvästä parisuhteesta. Minkä ikäinen olet? Pukkaako ikäkriisii? Silloin tuntuu et elämä pitää laittaa uusiksi vaikka ongelmia olekkaan.
Miksi pitäisi löytää parempaa? Ei huono tai väljähtynyt parisuhde ole parempi kuin ei mitään. Yksinolemisen pelko ei ole oikea syy olla parisuhteessa. Yksinkin on hyvä olla eikä siinä pitäisi olla mitään pelättävää. Jos on, sitä suuremmalla syyllä pitäisi opetella :)
.
Nimenomaan nythän on kyse siitä, että haluaisin olla yksin, vaikka parisuhteessa ei ole mitään vikaa. En todellakaan pelkää yksinoloa, mutta koska olen sitoutunut tähän parisuhteeseen, niin tottakai tahtoisin mielummin haluta jatkaa ja päästä tästä eteenpäin. Ymmärrettiinköhän minut tässä jotenkin väärin (viitaten joihinkin muihin kommentteihin samalla)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta siltä, että avioituisitte tms. Miten edes olette pysyneet noi kauan yhdessä, vailla tietoa yhteisestä tulevaisuudesta - olette vielä nuoria? Jos epäilet, että tulisit katumaan tai voisit tyytyä nykyiseen kumppaniin, eroa määräajaksi. ET TARVITSE SIIHEN MITÄÄN PERUSTELUJA sen enempää, kun tämän tunteesi. Ero ei ole helppo, jos asutte yhdessä, mutta ei kai jatkaminenkaan olisi? Lopulta sinua alkaisi vain ärsyttää enemmän, joten suotta jatkat niin pitkälle.
Kuten jo jossain mainitsin olen reilu 30 (en tiedä onko se nuori vai ei). Avioliitossa ei vielä olla, mutta en näe ettenkö voisi avioitua. En ole ikinä ollut hyvä suunnittelemaan tulevaisuutta, mutta tottakai olemme pysyneet yhdessä kun parisuhde on vuosia tuntunut hyvältä. Eikai siihen muuta syytä tarvita :) mistä päättelet, ettei meillä olisi tietoa yhteisestä tulevaisuudesta? Tässä ellään ja olellaan, eikai siihen mitään varsinaista vuosisuunnitelmaa tarvita.
Ap
Mikä yksinolossa olisi parempaa kuin nykyisessä parisuhteessasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmaan jutellut puolisosi kanssa asiasta. Miten hän tähän suhtautui?
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan jutellut puolisosi kanssa asiasta. Miten hän tähän suhtautui?
En ole vielä jutellut ihan näin suoraan. Haluaisin ensin päästä selville siitä, että meneekö tämä ihan piakkoin ohi.
Kyllä hän tietää kuitenkin, että käyn läpi tällaisia asioita ja nyt hän ehkä hieman pelkää eroa. Eli hänellä ei vastaavia tunteita ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä yksinolossa olisi parempaa kuin nykyisessä parisuhteessasi?
Näin lonkalta tuntuu vain siltä, että yksin olisi parempi. Voisin tehdä mitä haluan kysymättä kenenkään mielipidettä tai miettimättä toisen tunteita. Ei tarvitsisi olla kenenkään tuki ja turva ja olisi vain vastuussa omasta elämästään.
Kuulostaapa itsekkäältä kun sen näin sanoo, mutta onko se joku itseisarvo, että jos on kerran päätynyt parisuhteeseen niin siinä on vain oltava ja on väärin haluta eroa?
Ap
Itse sinnittelin jokusen vuoden, tehtiin sinä aikana parisuhdetehtäviä, puhuttiin liikaakin, harrastettiin seksiä. Mut se jokin ei löytynyt, sen sijaan puheissa kävi ilmi et 15 vuotta ei riittänyt hitsaamaan meitä yhteen vaan kaivataan liian eri asioita ja erottiin.
Vankilassa olemisen tunne katosi, on taas happee, mikä on ihanaa. Suren toki välillä, ja ehjää perhettä en tietty saa takaisin. Valitsin silti oman mielenterveyteni ja elämäni. Muutama vuosi vielä menetteli, mut kun ajatus kymmenestä tulevasta vuodesta samaan malliin sai ajattelemaan rekan alle kävelyn olevan ihan validi vaihtoehto, oli lähdettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä yksinolossa olisi parempaa kuin nykyisessä parisuhteessasi?
Näin lonkalta tuntuu vain siltä, että yksin olisi parempi. Voisin tehdä mitä haluan kysymättä kenenkään mielipidettä tai miettimättä toisen tunteita. Ei tarvitsisi olla kenenkään tuki ja turva ja olisi vain vastuussa omasta elämästään.
Kuulostaapa itsekkäältä kun sen näin sanoo, mutta onko se joku itseisarvo, että jos on kerran päätynyt parisuhteeseen niin siinä on vain oltava ja on väärin haluta eroa?
Ap
En toki sano, että sinun on pakko jäädä. Yritin vain esittää kysymyksen, jonka avulla voisit itse pohtia sitä, kumpi on sinulle parempi vaihtoehto: lähteminen vai jääminen. Ja ehkä samalla myös sitä, rajoittaako nykyinen parisuhteesi oikeasti niin paljon kuin kuvittelit, vai ovatko rajoitukset enemmän oman pääsi sisällä.
32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä yksinolossa olisi parempaa kuin nykyisessä parisuhteessasi?
Näin lonkalta tuntuu vain siltä, että yksin olisi parempi. Voisin tehdä mitä haluan kysymättä kenenkään mielipidettä tai miettimättä toisen tunteita. Ei tarvitsisi olla kenenkään tuki ja turva ja olisi vain vastuussa omasta elämästään.
Kuulostaapa itsekkäältä kun sen näin sanoo, mutta onko se joku itseisarvo, että jos on kerran päätynyt parisuhteeseen niin siinä on vain oltava ja on väärin haluta eroa?
Ap
En toki sano, että sinun on pakko jäädä. Yritin vain esittää kysymyksen, jonka avulla voisit itse pohtia sitä, kumpi on sinulle parempi vaihtoehto: lähteminen vai jääminen. Ja ehkä samalla myös sitä, rajoittaako nykyinen parisuhteesi oikeasti niin paljon kuin kuvittelit, vai ovatko rajoitukset enemmän oman pääsi sisällä.
32
Aivan totta. Tämähän voi olla vain omassa päässäni. Toisaalta en haluaisi olla myöskään suhteessa, jossa "vain elän omaa elämääni", jos parisuhde itsessään ei tuota elämääni nautintoa, vaikkei se varsinaisesti minua rajoittaisikaan.
Ap
Aikuinennainen kirjoitti:
Mieti miten hyvä puoliso sinulla on? Löydätkö parempaa. Pian seuraava on väkivaltainen tai draamakunkku tai jotain muuta ja kadut kun lähdit turvallisesta hyvästä parisuhteesta. Minkä ikäinen olet? Pukkaako ikäkriisii? Silloin tuntuu et elämä pitää laittaa uusiksi vaikka ongelmia olekkaan.
Jos sutta lähtee pakoon voi karhu tulla vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinennainen kirjoitti:
Mieti miten hyvä puoliso sinulla on? Löydätkö parempaa. Pian seuraava on väkivaltainen tai draamakunkku tai jotain muuta ja kadut kun lähdit turvallisesta hyvästä parisuhteesta. Minkä ikäinen olet? Pukkaako ikäkriisii? Silloin tuntuu et elämä pitää laittaa uusiksi vaikka ongelmia olekkaan.
Jos sutta lähtee pakoon voi karhu tulla vastaan.
Voi tulla myös vastaan jotain parempaa tai sitten ei mitään (mikä sekin on parempi kuin susi). Ihmisellä on vain yksi elämä. Miksi tuhlata se "suden" kanssa.
Miten on mahdollista, että ihminen, joka on MUUTAMAN VIIKON kokenut erkaantumista puolisosta, harkitsee eroa? Mitä järkeä on olla sitoutuvinaan keneenkään, jos kuukauden alavireen jälkeen ollaan valmiita häipymään ja hylkäämään hyvä kumppani? Häh? Ymmärtäisin, jos alho olisi jatkunut vuoden tai kaksi.