Apua ja vinkkejä: tuntuu, että tahdon erota ilman syytä

Sanot että et haluaisi olla kenenkään tuki ja turva, onko miehesi sinulle tuki ja turva myös? Lisäksi kuvailet oloasi vankilassaoloksi, ja että mietit pitääkö olla parisuhteessa jos siitä ei saa nautintoa. Ja alussa sanot, että haluaisit erota ilman syytä. Syitä tuntuu olevan, mutta oletko niistä kovin tietoinen?

Vierailija kirjoitti:

Sanot että et haluaisi olla kenenkään tuki ja turva, onko miehesi sinulle tuki ja turva myös? Lisäksi kuvailet oloasi vankilassaoloksi, ja että mietit pitääkö olla parisuhteessa jos siitä ei saa nautintoa. Ja alussa sanot, että haluaisit erota ilman syytä. Syitä tuntuu olevan, mutta oletko niistä kovin tietoinen?

Niin no siis parisuhteessa itsessään ei ole mitään syytä. Rakastamme toisiamme, arki on mukavaa, yhdessä vietetty aika on mukavaa, emme riitele, seksiäkin on, kukaan ei kohtele toista kaltoin. Mutta silti en haluaisi olla tässä.

Eli koen, että noihin viittaamiisi asioihin tai siis minun tunteisiini (kuten vankilatunteeseen) ei ole mitään syytä parisuhteessa. Siksi mietin, miten niistä pääsisi eroon.

Ovathan nuo sinänsä syitä eroon, mutta ne tuntuvat itsestä jotenkin järjettömiltä.

Ap

Kyllä se siitä. Vedä kännit ja käy vieraissa.

Sinulle on tullut "seitsemän vuoden kriisi" etuajassa. Yleensä silloin alkaa juuri ajattelemaan noita "mitä jos..." -juttuja, vaikka parisuhde olisikin hyvä. Usein menee ajan kanssa ohi.

Petä niin saat syyn.

Vierailija kirjoitti:

Petä niin saat syyn.

Nyt mut on kyllä ymmärretty väärin. En etsi tässä syytä eroon, vaan enemmänkin syitä jatkaa. Neuvoja, miten tästä pääsee eteenpäin.

Ehkä se on tosiaan vaan toi 7 vuoden kriisi etukäteen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos kyse olisikin nyt pelkästä vaihtelunhalusta, niin miten sitö vaihtelua elämään sitten saisi? Tällä hetkellä työpaikan vaihto ei kannata (olen aloittanut hyvässä tehtävässä vtänä vuonna), sen vuoksi ei ehkä muuttaminenkaan toiselle paikkakunnalle, taloa en haluaisi myydä, reissannutkin olen ja koittanut tehdä erilaisia juttuja. Miten te saatte aikaan sitä vaihtelua, joka tyydyttäisi ja saisi mielenrauhan aikaan?

Ap

Mene nyt vaikka pikkujouluihin mielesi virkistämiseksi. Siellä sakset auki ja korkkarit kattoon.

Mieti aamulla, mitä haluat. Se heti ensimmäinen ajatus on oikea.

Parempi jos lähtisit. Minua nuoren miehen äitinä hirvittää tuollaiset. Kyllä siinä ei mitään anoppi/miniä suhdetta synny. Eikä varsinkaan lapsenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kyse olisikin nyt pelkästä vaihtelunhalusta, niin miten sitö vaihtelua elämään sitten saisi? Tällä hetkellä työpaikan vaihto ei kannata (olen aloittanut hyvässä tehtävässä vtänä vuonna), sen vuoksi ei ehkä muuttaminenkaan toiselle paikkakunnalle, taloa en haluaisi myydä, reissannutkin olen ja koittanut tehdä erilaisia juttuja. Miten te saatte aikaan sitä vaihtelua, joka tyydyttäisi ja saisi mielenrauhan aikaan?

Ap

Mene nyt vaikka pikkujouluihin mielesi virkistämiseksi. Siellä sakset auki ja korkkarit kattoon.

Mieti aamulla, mitä haluat. Se heti ensimmäinen ajatus on oikea.

Parempi jos lähtisit. Minua nuoren miehen äitinä hirvittää tuollaiset. Kyllä siinä ei mitään anoppi/miniä suhdetta synny. Eikä varsinkaan lapsenlapsia.

Kiitos tästä tuomiosta. Minulla ei ole mitään haluja muita kohtaan :) joten nyt en kyllä noudata neuvoasi.

Ap

Jännä muuten, että kaikki on olettaneet minun olevan nainen, vaikken missään ole kirjoittanut sukupuoltani. Nyt voisin jo paljastaa, että olen mies. En korjannut aiemmin, koska puolisonikin on siis mies. Että ei niitä lapsenlapsia taida olla tulossa muutenkaan, mutta ei myöskään anoppi-miniä -suhdetta.

Ap

Minulla on ollut halu erota ihan vain siksi, että haluaisin olla yksin. Olen yrittänyt kaivaa muitakin syitä, mutta pohjimmiltaan se on tuo. 

Itse erosin, kun olin muutaman vuoden ollut naimisissa. Ei ollut mitään varsinaista syytä, mutta venytin aina työmatkoja, aikaa jäi bailaamiseen ja ruoho alkoi näyttää vihreämmältä aidan toisella puolen. Alle kouluikäisiä lapsia oli kaksi, mutta mikäs voit. Otin eron. Nyt miehet vaihtuu ja lapset kyllä tottuu kulloiseenkin. Pääasiahan on, että äiti on tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Jännä muuten, että kaikki on olettaneet minun olevan nainen, vaikken missään ole kirjoittanut sukupuoltani. Nyt voisin jo paljastaa, että olen mies. En korjannut aiemmin, koska puolisonikin on siis mies. Että ei niitä lapsenlapsia taida olla tulossa muutenkaan, mutta ei myöskään anoppi-miniä -suhdetta.

Ap

En olettanut sinun olevan nainen, koska puhuit puolisostasi. Naiset puhuvat mielestäni enemmän omasta miehestään. Siksi käytin viestissäni myös termiä puoliso.

Mikään ei pakota jatkamaan. Ota ero.

Rutiinit tappavat romantiikan. Arki kuristaa libidon. Muuttukaa, kehittykää, oppikaa uutta.

Ihan ekana tulee mieleen, että miten henkinen läheisyytenne voi? Sanot, että arki rullaa, ette riitele, seksiä on... mutta miten se mielen yhteys? Keskusteletteko edelleen syvällisiä? Pohditteko yhdessä mitään? Oletteko tietoisesti läsnä toistenne seurassa? Kiinnostatteko toisianne erillisinä ihmisinä?

Kun henkinen läheisyys katoaa, se tekee hirveän paljon. Ikään kuin kadottaa sen toisen, vaikka se olisi siinä vieressä. Fyysinen läheisyys ja velvoitteet alkavat tuntua tukalilta, kun tunnetasolla ollaan niin erillään.

Myös se, että sanot tuntevasi olevasi vankilassa, ja ettet jaksa aina huomioida toista. Onko teillä tarpeeksi omaa aikaa? Matkustele vaikka yksin, tutustu uusiin ihmisiin ja tee asioita itseäsi varten. Kyllä sinullakin on oikeus omaan aikaan ja omiin juttuihin.

Eli, avaa keskustelu aiheesta, ja kerro tunteistasi. Luo suhteeseen se henkinen läheisyys. Puhumatta jättäminen etäännyttää teitä entisestään. Luokaa uudet säännöt suhteelle. Olkaa läsnä toisillenne. Jos tämä tuntuu kamalalta ajatukselta, niin sitten varmaan täytyy vain erota.