Lue keskustelun säännöt.
Apua ja vinkkejä: tuntuu, että tahdon erota ilman syytä
10.12.2019 |
Olen ainakin omalla mittapuulla nyt pitkässä parisuhteessa (+5 vuotta) ja yhtäkkiä huomaan harkitsevani eroa vakavasti. Mikään ei itse parisuhteessa ole huonoa, eikä kyse enää tässä vaiheessa liene arjen vastaantulosta tai alkuhuuman päättymisestä. Silti en pääse eroon tunteesta, että tahtoisin jotain muuta.
Tunnen olevani vankilassa. Että tässä sitä nyt ollaan, koko loppuelämä - ihan vaan siksi kun on luvattu olla, eikä poispääsyä ole.
Ymmärrän, että pidemmässä parisuhteessa tulee väkisinkin vaikeita aikoja. Mietin kovasti sitä, mistä voi tietää, että onko kyseessä nyt vain joku oma henkilökohtainen kriisini, vai voisiko olla niin, että oikeasti kannattaisi harkita eroa?
Tunne on nyt kestänyt vasta noin kuukauden, joten en ole mitään hätiköityjä päätöksiä tekemässä, mutta miten tästä tunteesta pääsisi eroon? Miten itse olette käsitelleet vastaavia tilanteita?
Kommentit (55)
Kasvukipuja? Olet itse ehkä muuttunut ihmisenä tai yhteys puolisoosi ei ole tarpeeksi vahva? Saan käsityksen, että liittonne on ns.täyttänyt tehtävänsä eikä tarjoa nykyisellään tarpeeksi sinulle. Jotain on muututtava, ehkä sinun tai sitten liittosi. Käy juttelemassa jollekin asiantuntijalle ennen kuin teet radikaaleja muutoksia elämässäsi. Jos tunne kuitenkin pysyy voimissaan, niin silloin suosittelen eroamista. Ei se ole maailmanloppu, vaan uusi alku elämässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvukipuja? Olet itse ehkä muuttunut ihmisenä tai yhteys puolisoosi ei ole tarpeeksi vahva? Saan käsityksen, että liittonne on ns.täyttänyt tehtävänsä eikä tarjoa nykyisellään tarpeeksi sinulle. Jotain on muututtava, ehkä sinun tai sitten liittosi. Käy juttelemassa jollekin asiantuntijalle ennen kuin teet radikaaleja muutoksia elämässäsi. Jos tunne kuitenkin pysyy voimissaan, niin silloin suosittelen eroamista. Ei se ole maailmanloppu, vaan uusi alku elämässäsi.
Niin, ehkä pitää mennä keskustelemaan. Jotenkin en vin huomaa, että minussa tai parisuhteessa olisi tapahtunut mitään (negatiivista) muutosta. Vietämme ehkä jopa enemmän aikaa yhdessä kuin ennen. Siksi ehkä on niin vaikea nähdä ratkaisua, kun mikään ei ole vialla.
Lapsia ei tosiaan ole, jos sillä on jotain merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Olen vaan sinnitellyt ja sitten taas tullut uusi kuherrusvaihe. Meillä oli myös noihin aikoihin vaihe että harkitsin eroa. Mietin että katuisin varmaan myöhemmin ja onneksi jäin. Nyt 11 vuotta oltu yhdessä.
Meillä kyllä lapsia eli nekin pitää suhteessa mutta ollaan hitsauduttu aika tiiviiksi perheeksi muutenkin.Itse sanoisin että odota vielä. Varsinkin jos on lapsia.
Saako vielä kysyä, että kauanko jouduit ns. sinnittelemään? Itse olen ehkä sen verran kärsimätön, että ajatus vaikkapa vuodesta tuntuu jo tosi pitkältä.
Ap
Mikä täsmällisesti ottaen on se asia, jota toivot elämältäsi/parisuhteeltasi ja joka nykyisessä parisuhteessasi ei ole mahdollista? Ehkä tämän miettiminen auttaa sinua hahmottamaan, onko kysymys omista kasvukivuistasi vai siitä, että nykyinen kumppanisi ei enää sovi sinulle.
Eroa, jos siltä tuntuu. Olet vaan kyllästynyt, eihän siinä mitään. Itse erosin "ilman syytä" yhdeksän vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti miten hyvä puoliso sinulla on? Löydätkö parempaa. Pian seuraava on väkivaltainen tai draamakunkku tai jotain muuta ja kadut kun lähdit turvallisesta hyvästä parisuhteesta. Minkä ikäinen olet? Pukkaako ikäkriisii? Silloin tuntuu et elämä pitää laittaa uusiksi vaikka ongelmia olekkaan.
Halu erotahan on juurikin oikea syy. Monella taas kumppani pahoinpitelee, pettää, valehtelee, tuhlaa yhteiset rahat ja silti ei haluta erota. Parisuhde on tahdon asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kun ovi aukee sisäpuolelta niin kukaan ei ole vankilassa. Ainut joka on onnesi tiellä olet sinä itse. Ja parisuhde toimii silloin kun siinä tehdään toiselle enemmän hyvää kuin pahaa.
No hanki elämääsi sisältöä ja lopeta puolison syyttäminen tylsästä arjestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä täsmällisesti ottaen on se asia, jota toivot elämältäsi/parisuhteeltasi ja joka nykyisessä parisuhteessasi ei ole mahdollista? Ehkä tämän miettiminen auttaa sinua hahmottamaan, onko kysymys omista kasvukivuistasi vai siitä, että nykyinen kumppanisi ei enää sovi sinulle.
Tämäpä se onkin, kun en tunnu oikein ainakaan vielä tunnistavan. Kiitos vinkistä, pitää tarkemmin mietiskellä. Tällä hetkellä tuntuu yleisesti ottaen vain siltä, että en tahtoisi olla tässä.
Aikuinennainen kirjoitti:
Mieti miten hyvä puoliso sinulla on? Löydätkö parempaa. Pian seuraava on väkivaltainen tai draamakunkku tai jotain muuta ja kadut kun lähdit turvallisesta hyvästä parisuhteesta. Minkä ikäinen olet? Pukkaako ikäkriisii? Silloin tuntuu et elämä pitää laittaa uusiksi vaikka ongelmia olekkaan.
Voisihan se olla ikäkriisikin :D Olen reilu 30, muita kriisinmerkkejä ei kyllä ole kuin tämä. En ole oikeastaan koskaan ennen tätä edes kaivannut parisuhdetta enkä sellaista milloinkaan erityisesti tavoitellut, joten on tosi vaikea ajatella, että ajautuisin huonoon parisuhteeseen. Mielummin olisin yksin, mutta toki silloinkin voi katua. Mutta siis pointtini ei tässä ole etsiä mitään uutta puolisoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisten ketjujen lukeminen saa miehenä epäröimään parisuhteen aloittamista. Nainen voi koska vain kyllästyä ja sanoa heipat kun vientiä riittää. Tinder vain päälle ja loputon tarjonta on edessä. Meanwhile mies jää yksin ja seuraavan naisen löytämisessä voi mennä taas vuosia.
Itse erosin hiljattain vastaavassa tilanteessa puolisen vuotta sinniteltyäni. Lopulta en nähnyt että tilanne tulisi muuttumaan ainakaan parempaan suuntaan, joten yksin oleminen vaikutti houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Yritä miettiä nimenomaan niin päin että olisitko mieluummin yksin vai tässä parisuhteessa, sillä ei ole sanottua että ns. parempaa miestä löytyy mikäli entisessä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa. Olen ainakin vielä toistaiseksi ollut päätökseeni tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No hanki elämääsi sisältöä ja lopeta puolison syyttäminen tylsästä arjestasi.
En koe, että arki olisi tylsää :) Koen vain vahvasti, että haluaisin erota. Ymmärrän pointin kyllä, mutta en tiedä, onko sekään ratkaisu, että hankin elämääni kaikkea muuta sisältöä, joka vie ajan parisuhteelta ja roikun siinä vaan sitten mukana. Onko sekään reilua toiselle osapuolelle?
Voisihan sitä toki väliaikaisesti koittaa täyttää elämänsä kaikella muulla sisällöllä. Ja keskittyä vähemmän siihen parisuhteeseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tällaisten ketjujen lukeminen saa miehenä epäröimään parisuhteen aloittamista. Nainen voi koska vain kyllästyä ja sanoa heipat kun vientiä riittää. Tinder vain päälle ja loputon tarjonta on edessä. Meanwhile mies jää yksin ja seuraavan naisen löytämisessä voi mennä taas vuosia.
Pahoittelut. Eikö kuitenkin ole parempi, jos saat olla vaikka 10 vuotta ihanassa suhteessa ja sitten vasta tulee ero, kuin ettet olisi suhteessa ollut ollenkaan?
Näin ainakin itse ajattelen. Monta vuotta on ollut hyvää, vaikka nyt päättyisikin.
Ap
Onko vielä jotain konkreettisia vinkkejä, miten erohaluista pääsisi eroon?
Tiivistetysti nyt on tullut:
-Puhu ammattilaisen kanssa
-Mieti mitä haluat
-Mieti miten hyvä puoliso on
-Hanki sisältöä elämään
-Sinnittele
Ap
Tunteet eivät ole jotain, jotka tulevat ja menevät täysin ihmisestä riippumatta. Voit itse vaikuttaa tunteisiisi tiettyyn rajaan asti. Mitä enemmän ajattelet positiivisia ajatuksia puolisostasi, sitä enemmän koet positiivisia tunteita häntä kohtaan. Vastaavasti taas negatiiviset ajatukset synnyttävät negatiivisia tunteita.
Mutta ennen kaikkea sinun pitäisi keksiä, mitä oikeasti kaipaat. Sen jälkeen voit miettiä, onko sen saavuttaminen mahdollista nykyisen puolisosi kanssa. Onko oikeasti kysymys vain siitä, että kaipaat jotain vaihtelua elämääsi?
Jos kyse olisikin nyt pelkästä vaihtelunhalusta, niin miten sitö vaihtelua elämään sitten saisi? Tällä hetkellä työpaikan vaihto ei kannata (olen aloittanut hyvässä tehtävässä vtänä vuonna), sen vuoksi ei ehkä muuttaminenkaan toiselle paikkakunnalle, taloa en haluaisi myydä, reissannutkin olen ja koittanut tehdä erilaisia juttuja. Miten te saatte aikaan sitä vaihtelua, joka tyydyttäisi ja saisi mielenrauhan aikaan?
Ap
Voi voi. Viisi vuotta on lyhyt aika. Ja kuukausi tuollaista oloa on todella erittäin lyhyt aika.
Jos puolisossasi ei ole mitään vikaa ja haluat elää pysyvässä parisuhteessa, ei todellakaan kannata erota. Jos taas haluat elää elämäsi useissa sarjoittaisissa suhteissa, jotka loppuvat, kun kyllästyt tai toinen kyllästyy, niin sen kun eroat.
Olen itse suhteessa, joka on jatkunut noin 30 vuotta. Voin kertoa, että on ollut jos vaikka minkälaisia vaiheita. Etääntymisen jälkeen voi tulla uusi lähentyminen. Joskus on menoa ja meininkiä, joskus taas pitkä suvanto eikä mitään tapahdu. Se on normaalia.
Käännä katse itseesi. Mitä sinä voit tehdä, jotta suhteeseen tulisi uutta virtaa? Älä odota tumput suorana, että jotain tapahtuu itsestään.
Olen vaan sinnitellyt ja sitten taas tullut uusi kuherrusvaihe. Meillä oli myös noihin aikoihin vaihe että harkitsin eroa. Mietin että katuisin varmaan myöhemmin ja onneksi jäin. Nyt 11 vuotta oltu yhdessä.
Meillä kyllä lapsia eli nekin pitää suhteessa mutta ollaan hitsauduttu aika tiiviiksi perheeksi muutenkin.
Itse sanoisin että odota vielä. Varsinkin jos on lapsia.