+++ HAAHUT VIIKKO 24 +++
[b][size=3][color=purple]Haahuilijat [/color][/size][/b]
[b][color=blue] Haahuilijat on keskenmenon kokeneiden kuumeilijoiden oma ryhmä. [/color][/b]
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[color=blue][size=1][b]Enni-Maija[/b] minä -78, mies -65, esikoinen 08/04. ennen esikoista kolme km, 1. loppukesä 2002, toinen ystävänpäivänä 2003, kolmas syksyllä 2003. nyt ollaan toista toivottu 11/04.
[b] Elisabeth72[/b] Olen 33-vee ja mieheni on 29. Meillä on kaksi tyttöä 03/03 & 08/04. Asumme ruotsissa....Elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen keskenmenon sain joulukuussa -05. Nyt toivomme pikku kolmosta ja odotamme milloin tärppäis:)
[b]Hannele-81[/b] Molemmat 25v. Oulu. 03/06 tuulimuna kaavittiin rv 12+
[b]Jumppakärpänen[/b] Ikää on 28v. ja naimisissa olen. Pohjanmaalta. Ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen keskenmeno oli 10/05.
[b]katri72[/b] Olen 34-v ja aviomies 33-v. 11-v koira. Helsingistä. Esikoisen yritys alkoi 02/03. Keskenmenot 7/05 ja 12/05.
[b]Koala-72[/b] mies myös 34 v. Asutaan Espoossa. Naimisiin mentiin 2004 ja vauvakuumeilu alkoi 05/2005. Km vkolla 20+1 (kaksoset) 11/2005 ja nyt on uutta raskautta yritetty 03/2006 alkaen.
[b]laralei[/b] Olen 20-vuotias, mies 28. Pillerit jätin pois syyskuussa -05, ensimmäinen raskaus alkoi toisesta kierrosta. Raskaus todettiin tuulimunaksi uudenvuoden aikaan,juuri kun tuli täyteen rv 12.
[b]Liliane[/b] Minä ja mies molemmat 24-vuotiaita ja asumme Lounais-Suomessa. Toiveissa oleva pienokainen olisi mulle toinen (tyttö 5/01) ja miehelle eka. Spontaani keskenmeno 01/2006 rv 7+2, odotin ilmeisesti kaksosia.
[b]Lizie[/b] Lizie 27v, mies 30v, poika -04, keskenmeno 4/06 viikolla 11+6
[b]meillekans[/b] Toista lasta kuumeillaan (sekä minä että mies). Esikoinen sai alkunsa 10 kuukauden yrityksen jälkeen ja siinä välissä ehti olla yksi todella kivulias keskenmeno rv 8+5. Esikko on nyt reilu 9 kuukautta.
[b]nippula[/b] yrittäminen alkanut kesällä 2004 ja km 8/04.
[b]nipsu-79[/b] olen 26 vuotias ja mieheni on 32. Minulla on kaksi lasta 3 ja 5 vuotiaat. nyt olemme yittäneet pikku kolmosta tän kierron jälkeen 8kk. Keskenmeno rv6 9/05. Viime kierrossa testasin plussaa joka muuttui kuitenkin tädin vierailuksi eli epäilen kemiallista km 12/05 ja km 01/06 rv5+.
[b]Nonna-80[/b] minä -80, mies -78, yritys aloitettu 10/03, keskenmeno 12/04 rv 14. Lapsettomuushoidot aloitettu 1/2006.
[b]Pikkutiikeri76[/b] meillä on ennestään lapset tyttö 8/02 ja poika 9/04. Asutaan pohjois-pohjanmaalla. Keskenmeno 01/2006.
[b]pipsa79[/b] Minä itse pian 27.v. ja mies 31 ja esikoista yritetään...meillä 3 Icsiä tehty josta saldona yksi keskenmeno ja sen jälkeen 2 luomuraskautta jotka kummakin menivät kesken.Tällä hetkellä käytössä clomit ja disperiini 100mg/pv.
[b]porkkana[/b] minä 26 v. ja avomies 28 v., lapset -02 ja -03. Km 6/05 rv10, 10/05 rv9 ja 01/06.
[b]Ria73[/b] Oma ja miehenikä: 33 ja mies 29, Asutaan: Helsingissä, Lapsia: Poika 10/01, Keskenmeno 10/04, kohdunulkoinen 4/05, tuulimuna 4/06
[b]sani-74[/b] Minä 31-v, mies 37-v, lapset 01 ja 03, kohdunulkoinen 08/05.
[b]titi75[/b] Minä-75, mies-67, vauvin yritys aloitettu 09/04, km 06/05 (rv8), km 09/05 (rv8).
[b]vauva2006[/b] minä 24 ja mies 32. ensimmäisestä haaveillaan, km 11+3 spontaanisti, vauhditettu lääkkeillä seuraavana päivänä, kuukauden päästä vielä kaavinta. vauva edelleen haaveissa saada.
[b]VM1974[/b] minä 30 v, mies 36 v asutaan pääkaupunkiseudulla ja ensimmäistä yhteistä yritetään. Mulla ei lapsia ennestään, miehellä 10 v tyttö. Yritetty on 10 / 2004 lähtien, km 07/2005 rv 6+3.
[b]vm69[/b] Neljäs raskaus päättyi rv 20+5, jolloin synnytin pienen tyttömme. Tämä tapahtui maaliskuussa.
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[size=2][color=red]ex-haahut eli jo plussanneet!! [/color][/size]
[b]Bisquit[/b] plussa 7.9.2005, la 12.5.2006
[b]Mauku75[/b] plussa 17.9.2005, la 26.5.2006
[b]uba-aba[/b] plussa 23.9.2005, la 29.5.2006
[b]Toive06[/b] plussa 30.9.2005, la 9.6.2006
[b]Aapeli_77[/b] plussa 9.10.2005, la 16.6.2006
[b]Kengu76[/b] plussa 11.10.2005, la 13.6.2006
[b]kuutar-74[/b] plussa 20.10.2005, la 24.6.2006
[b]wannabemami[/b] plussa 24.11.2005, la 2.8.2006
[b]Niamey_85[/b] plussa 26.11.2005, la 3.8.2006
[b]Kerttukasperi[/b] plussa 11.12.2005, la 22.8.2006
[b]Lauris[/b] plussa 14.12.2005, la 20.8.2006
[b]sartsu[/b] plussa 24.12.2005, la 31.8.2006
[b]kuonokas[/b] plussa 28.12.2005, la 5.9.2006
[b]neronja[/b] plussa 30.12.2005, la 7.9.2006
[b]masunasu[/b] plussa 31.12.2005, la 8.9.2006
[b]peebee[/b] plussa 10.1.2006, la 22.9.2006
[b]femmamma[/b] plussa 11.1.2006, la 12.9.2006
[b]ulriina[/b] plussa 23.1.2006, la 5.10.2006
[b]myttynen75[/b] plussa 27.1.2006, la 6.10.2006
[b]nipsunen[/b] plussa ?, la 20.10.2006
[b]Kaksonen76[/b] plussa 15.2.2006, la 26.10.2006
[b]Swehina[/b] plussa 10.3.2006, la 12.11.2006
[b]Pirpula[/b] plussa ?, la ?
[b]marrasmamma[/b] plussa 29.3.2006, la ?
[b]maria80[/b] plussa 8.5.2006, la 20.1.2007
[b]memmuli24[/b] plussa 25.5.2006, la 1.2.2007
[b][color=purple]Laihduttavat haahuilijat [/color][/b]
[b]Nimimerkki:[/b] Hannele-81
[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 157/63; 25,6
[b]Ongelmakohdat:[/b] herkut ja iltapalat
[b]Keinot:[/b] Ei herkkuja eikä tylsyyssyömistä, apuna kalorilaskenta
[b]Tavoite:[/b] -8 kg
[b]Nimimerkki:[/b] nonna80
[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 171cm, 82 kg. BMI jotain 26 ja risat
[b]Ongelmakohdat:[/b] sokeri
[b]Keinot:[/b] Sokerin vaihtaminen makeutusaineeseen, vaalean leivän ja pullan syönnin karsiminen, keksit pois!!!
[b]Tavoite:[/b] ainakin se 10 pois
[b]Nimimerkki:[/b] VM1974
[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 169 cm, 74 kg, BMI 25,8
[b]Ongelmakohdat:[/b] herkkujen syöminen, ylisuuret ruoka-annokset
[b]Keinot:[/b] Pienennän ruoka-annoksia ja vähennän radikaalisti vaalean leivän sekä herkkujen syömistä. Makeapalaksi valitsen jatkossa vain kevyitä vaihtoehtoja, kuten rahkoja.
[b]Tavoite:[/b] 9 kg pois
Kommentit (55)
Nonna-80:
Kokeneemmat, kertokaas: Miten tarkkoja on lääkärien arviot siitä milloin munasolu irtoaa? Tiistaina siis kävin ultrassa ja lääkäri ennusti, että torstaina irtoaa.
Mulla on sen verran omakohtaista kokemusta, että kun viimeisimmän keskenmenon jälkeen kävin jälkitarkastuksessa niin ultrattiin. Silloin n. 3vkoa kaavinnasta. Tuli siinä sit puhetta niistä nippasuista mitä aina pitkin kiertoa tuntuu jommala kummalla puolella alavatsaa jne. Ja lääkäri sit kysyi, että kummalta puolelta tällä hetkellä kipuilee. SAnoin et vasemmalla, niin lääkäri katsoi ultralla, että siel oli sen näkönen munasolu et just kohta olis ovulaatio. No mähän olin niin utelias, että testasin sit kotona ovistikulla ja vahvat viivat tuli ja siitä n. 14pv kuluttua menkat alkoi. Eli silloin ainakin lääkäri veikkas ihan oikein.
Ne oviksen jälkeen tuntuvat kivuthan kaiketi voi olla ihan jälkikipuja tai keltarauhasesta johtuvia!?
Ai niin...onnittelut Hannelelle plussasta!!!!
-Porkkana-
ps. Nonna, taisit jossain vaiheessa epäillä et mulla ois saattanu vauvakuume taas vähän nostaa päätään. No ehkä se vähän... vaihtevissa määrin. :)
Vauva2000: Toivottavasti on tärppi käynyt. Kyllähän niitä oireita aina tarkkailee ja toivoo, että jospa nyt...:)
Nonna: Sullehan on tulossa mukava kesä. Kiva, kun pääsee aina välillä mökille lataamaan akkuja ja sitten jaksaakin viikot uurastaa. Itse en ole edes ovista tikutellut, mutta aika selkeästi tunnen myös kivut (mielestäni) ennen ovulaatiota (viimeksi kp8) ja ovulaation (viimeksi kp13). Ajattelin kyllä, että jos ei kesän aikana tärppää, niin voisihan niitä ovistikkuja kokeilla. Sais ainakin tietää, onko omat ajatukset lähellä oikeaa.
Porkkana: Kiva kuulla sustakin:)
ON: Täti tiputteli eilen pari pisaraa ja aamulla räjähti, joten kp27-->kp1. Tässä kierrossa meni ainakin ajoitukset nappiin, mutta ei sitten tärpännyt. Toisaalta nyt on tärkeämpää, että saan itseni kuntoon, koska olo edelleen flunssanen ja ääni kateissa. Olen kirjoittanut noita oireita ylös kuukausi kuukaudelta ja muistellut syksyä, jolloin plussa tuli. Jotenkin tuntuu, että mitä enemmän oireita, sitä varmempi olen tädin tulosta. Eli odottelenkin oireetonta ensi kiertoa:)
Se on sitten perjantai ja pakko mennä ostamaan kesäkukat. Vähän viime tippaan oon senkin jättänyt, mutta nyt tai ei koskaan..
Perjantaina,
Jumppis
tässä menevässä kierrossa havaittavissa kunnon kivut ja limat oviksen aikaan, ekana päivänä nippas kunnolla ja parina seuraavanakin vielä vähän, sitten sen jälkeen yhtenä päivänä tuntui jännä tunne kohdun suulla, vaikea kuvailla. Mutta mulla tuntui jo aiemminkin menkkavuotojen viimesinä päivinä ovismaisia tuntemuksia ja himotkin oli aikamoiset ja tulihan sekin sitten hyödynnettyä, kun ei millään malttanut olla ja vuotokin olin jo todella niukkaa. En ole kyllä koskaan tehnyt ovitestejä, mutta oireiden mukaan olettaisin sen olleen.
Tässä kierrossa muutenkin tuntunut ns.normaalimmalta, varmaan vasta elimistö alkaa palautua kunnolla ja nyt ekan kerran tuntuu et olis voinu vaikka tärpätä, kun oli ne ovis tuntemuksetkin, mut eihän sitä koskaan tiedä kuitenkaan, odotellaan jos maltetaan.
vauva2006
pahoitteluni tädin tulosta. Niin kyllä minäkin oireita tutkiskelen, mut nyt tosiaan tässä kierrossa vasta tuntuisi oviksen olleen, joten saa nyt nähdä.. Itsekinkävin vasta eilen ekan kerran kukkia katselemassa ja muutaman ostin parvekelaatikkoihin, vielä pitäis käydä amppelit ostamassa, kun vaan löytyis semmoset kivat, tänä kesänä vähän mietin japaninkelloa tai sitten ahkeraliisa amppeleita, mut katellaan mitä löytyy.
vauva2006
Nostetaanpa tätä vähän kun oltiin tipahdettu tokalle sivulle...
Jumppis: Pahoittelut tädin tulosta ja tsemppiä ensi kiertoon!! Mäkin niitä kovin odottelen alkavaksi. Olin kanssa oviskivut havaitsevinani ja limojakin oli. Niitten perusteella kuvittelin, että ovat ajoissa mutta mitä vielä... =( Vieläkään ei ole alkanut. Jollen väärin nyt ole laskenut, niin tänään taitaa olla kp 35.
Porkkana: Kiva kuulla sustakin!
Kesäkukista: Me ollaan melkein kaikki hommattu. Vielä pitäisi laittaa yhteen isoon astiaan köynnökset ja samoin parvekelaatikkoon. Ne olisi tarkoitus käydä hakemassa ens viikolla. Yks amppelikukka on, sitten on parissa parvekelaatikossa 2-värisiä pelargonioita ja lobeliaa. Lisäksi on vielä seinätelineessä muutama lobelia.
ON: Kuten tuossa jo Jumppikselle kerroin, niin menkat eivät ole vieläkään alkaneet. Alkaa ottaa jo pattiin tää odottelu. Ja jos tänään ei ala, niin se tarkoittaa sitä että pitää ottaa siteitä mukaan laivareissulle. Mälsää! Parasta olisi alkaa ja pian.
Tosi lämmintä on luvattu ensi viikollekin. Katsoin juuri netistä, että tiistaiksi ja keskiviikoksikin on luvattu +28 astetta. Eikä siinä aiemminkaan ole kuin 1-2 astetta viileämpää. Täytyy vain toivoa, että olisi vielä silloinkin kun sinne laivalle mennään. Merellä olisikin kiva olla noin kuumalla. Eipä tässä paljoa tarvi etelään mennä näin kesähelteillä. =)
Aurinkoista ja lämmintä päivänjatkoa kaikille!!
Onpas meidän pino hiljainen tänään, mutta moni taitaakin olla viikonlopun vietossa.
Katri: Sullahan on jännät paikat! Ihanaa, kun on luvattu niin hienoa ilmaa ja juhannukseksi tuleekin sitten oikein helle:)
Täällä nyt kesäkukat laitettu ja tuli oikein hienot. Laitoin niitä vanhoihin metallisiin ämpäreihin ja mm. vanhaan kattilaan. Mies kyllä vähän katto töistä tullessaan, että on taas vaimolla ollut luova hetki..
Sitten ahersin pyykinkuivaustelineen kimpussa ja maalasin sen vihreäksi. Nyt se peittyy hyvin tuohon taustakasvillisuuteen. Huomenna vielä uudet narut ja homma (joka piti tehdä jo 2 vuotta sitten) on valmis.
Kuten arvata saattaa, voin jo paljon paremmin. Ihan jumppakunnossa en ole, mutta tänään oli ensimmäinen päivä 1,5 viikkoon, jolloin pystyi tekemään jotain. Nyt lepäilen vielä viikonlopun ja sitten töihin.
Mietiskelin tänään, että toisaalta ei harmita tädin tulo paljoa. Juhannuksena meille tulee paljon kavereita ja kaikki olisi kyllä arvannut heti, jos en joisi mitään. En juurikaan ole ikinä kuppiin sylkenyt, joten olisin jäänyt kiinni heti. Lääkekuurikaan ei menisi läpi, koska kaikki tietää, että ottaisin silti (hyi minua!) tai siistäisin sitä tai lopettaisin sen aiemmin. ..No, ensi kierrosta taas yritystä. Sitten täytyy sanoa, että jos kesän lopussa en vieläkään ole raskaana, niin se on sitten jo raskaampaa. Jotenkin olen laskenut henkisen kantin sinne. Niinkuin joku täällä joskus totesikin, ei olisi uskonut, että pääsisi lasketun ajan yli raskautumatta:( näin ne kuukaudet vaan vierii..
Nyt katsomaan matsia!
Hyvää viikonloppua,
Jumppis
ps. terrorisoin varmaan tätä pinoa koko viikonlopun:)
kun täällä palstalla niin hiljaista...
Itsekin kotioloissa viikonloppua viettelen ja välillä käyn palstaa lukemassa ja kommentoimassa. Ihanat kelit ja nyt syömään ja ulos aurinkoon.
vauva2006
Kyllä on niin ihanaa ulkona, että ei millään malttaisi sisällä istua.
Eilen Jumppakärpäsestä tuli Baarikärpänen ja nyt on lievästi sanottuna huono olo. Toisaalta juhannuksena vielä kerta kiellon päälle ja sitten en juo 9kk, eikö näin:)
Nyt anopin ja apin luokse syömään (ei oikein jaksa tehdä mitään itse ja niillä aina niin hyvää ruokaa), joten huomenna taas jatketaan.
Positiivisin mielin,
Baaris
Mutta ihan ensimmäiseksi onnittelut Hannelelle plussauksesta. Toivottavasti kaveri pysyy mukana tällä kertaa. =)
Menen heti omaan napaan ja yritän mahd. pikaisesti tilanteeni kertoa. Mieheni vuoksi olen yrittänyt pysytellä myös tän vkonlopun pois koneelta...syy selviää tässä myöhemmässä kertomuksessa. Oma selkä ja lonkka on ollut nyt hitusen parempi, kun olen ollut hissukseen enkä ole kovasti rehkinyt mitään. Tänään taas kun maalattiin takapihan terassi, niin nyt vihloo ristiselkää ja pahasti. Veti herneet nokkaan siitä. Lannerankakuvissa kävin jo ja siellä oli havaittavissa jotain pientä laskeumaa viidennen nikaman välissä, nyt huomenna vielä käyn ihan yksityisesti magneettikuvissa, niin saadaan selvyys, ettei mitään pahempaa pullistumaa tai muuta vikaa, kuten kasvaimia tms. ole sielä selkää painamassa. Noh...jotenkin en ole osannut itseäni nyt murehtia. Olen ollut ihan rikki tuon miehen takia. Ne simppatestin tulokset tulivat perjantaina kun tultiin työreissulta, niin odottivat laatikossa. Ja kuinkas nyt sitten kävikään...ne ei olleet mitään nättiä luettavaa. 93% kaikista siittiöistä on epämuodostuneita, eli niillä ei tee mitään ja vain 7% on normaaleja siittiöitä, joilla raskautuminen voisi olla mahdollista. Koko potista vain 2% on niitä suoraan eteenpäin nopeesti eteneviä simppoja, 32% kaartelevia ja hitaasti eteneviä loput oli joka paikallaan liikkuvia ja osa ei liikkunut lainkaan. No ei siinä vielä kaikki. Luulen, että täältä alkaa avautua syyt myös niihin mun km:hin...nimittäin miehellä on kaiken tän lisäksi vielä merkittävä määrä siinä spermassa niitä vasta-aineita. Käsittääkseni tämä lisää hirmuisesti km-riskiä. Ja lopuksi siinä paperissa luki diagnoosina, että hedelmöittymiskyky on heikentynyt. Koska saatiin tulokset vasta pe:na, niin ei olla lääkärin kanssa päästy jutulle, mutta mies soittaa sinne heti huomenna aamulla. Pitänee katsoa mitä sillä on sanottavana. Itsellä kävi vaan mielessä, että onko tässä mitään järkeä yrittää edes luomusti sitä raskautta, kun se raskautuminen voi kestää ihan tolkuttoman kauan kun vaan 7% on noita kelpo kavereita ja sen lisäksi vielä jos/kun säkällä raskautuisin joskus ja jouluna, niin jos suuri todennäköisyys on, että se raskaus taas menisi kesken, niin eihän siinä ole mitään järkeä.
Jotenkin on menneet tunteet ihan vuoristorataa koko vkonlopun, että tähän nyt sit tultiin, että me ei tulla luomusti sitä lasta koskaan saamaan...tai ainakaan helposti ja että jatketaan noilla tuloksilla yrittämistä, kun tietää mitkä on riskit, niin pelottaa ihan hirveesti. En haluaisi säkälläkään nyt raskautua kun tiedän, että on hirmuinen riski, että se raskaus menee aina vaan kesken. Mies on ollut vähän pihalla tästä hommasta. Ja näkee, että miehelle tää on eri tavalla kova paikka kun naiselle. Ehkä naiset käy näitä asioita läpi avoimemmin...ei kaikki, mut kuitenkin, niin se ei jää niin paljon ahdistamaan, mutta kun nytkin tilanne oli ihan kaoottinen meilä jokusen tunnin sillon perjantaina, kun mies laitto sen paperin vaan laatikkoon, eikä halunnut keskustella asiasta. Se oli valmis menemään niihin simppatesteihin, mutta ehkä sekin ajatteli enemmän niin, että ei niissä kuitenkaan mitään vikaa ole.
Kyllähän se sitä on ehdotellut useampaan otteeseen kun musta ei ole mitään vikaa löytynyt (selkeetä...oireitahan on vaikka mihin suuntaan), mutta kun lääkäritkin sanoi, että koska olen kuitenkin raskautunut miehestäni, niin epäilevät ettei siinä mitään vikaa ole, että ne km:not olis vaan huonoa säkää.
Itellä tavallaan putos sillain kivi sydämeltä kun jotain vikaa löytyi jostain...kauheeta näin sanoa, mutta se, että ei olekkaan ihan sekopää. Kun kaikki vaan sanoo, että ota vaan ihan relasti, äläkä ota paineita niin kyllä sä heti sit raskaudut...tai että kun meni kesken, niin syy olis muka siinä, etten ole vielä valmis raskautumaan. Mutta pitänee kai kuunnella vielä se lääkärin mielipide asiaan. Miehen kanssa se perjantai oli vähän kurja päivä...ei oikein ees tapeltu, mutta ei kyllä oikein edes puhuttu mitään. Eilen ja tänään jo pikku hiljaa asioista ollaan puhuttu ja kävin moneen kertaan läpi, että tuli lapsia tai ei, niin yhdessä ollaan. Ja vielä sanoin, että luulen, että sitä vikaa on edelleen vähän mussakin...jostainhan ne tiputteluvuodot johtuu edelleen ja yhdyntäkivut yms. yms. Ei tässä ketään sormella osoitella. Mies on jotenkin ollut ihan hirmuisen hellyyden kipeä ja kiltti koko viikonlopun...en tiedä mitä se kelaa...pelkääkö, että pidän sitä huonompana tms. nyt kun noi tulokset ei olleetkaan priimaa.
Nyt vähän kyllä pelottaa, että mitä seuraavaksi? Ja mitkä meidän mahdollisuudet oikeesti tulee olemaan jatkossa? Enkä edelleenkään ymmärrä miten tää maailma voi olla näin h*******n epäreilu joitain ihmisiä kohtaan. Pitäskö tän opettaa meille jotain?
Tää on ollut vähän tälläinen pohdinta viikonloppu. Sori siskoset, että en ole käynyt teitä morjestamassa moneen päivään, mutta kai tässä on vään tullut otettua taas etää. Kun ne tulokset tuli, niin teki ihan hirveesti mieli tulla purkaan tuntoja tänne, mutta en uskaltanut, kun pelkäsin, että mies loukkaantuu, jos tajuaa, että kirjoittelen tänne hänestä jotain juttuja. Nyt kun se on vähän sulatellut asiaa ja huomaa, että mä en ole tästä sille vihainen...miten edes voisin syyttää sitä....niin se on nyt rauhoittunut. Kyllähän me se lapsi/lapsia haluttaisiin kovasti, mutta pitää näköjään totutella myös siihen, että voi käydä myös niin, ettei sitä omaa nyyttiä saada koskaan...voi käydä huono tuuri hoitojen kanssa tai rahat loppuu ja on pakko nostaa kädet pystyyn, tai sitten hermo ei kestä tätä. En tiedä...anteeksi, että tästä tuli nyt näin kauhean apaattinen viesti, mutta oli ihan pakko päästä purkaan näitä tuntoja tänne.
Nyt tarvin kyllä lohtuhaleja...
Taidan painua ukon kainaloon. Me jaksetaan yhdessä. Muuta ei voi.
titi75 (joka on edelleen hitusen peloissaan tulevasta ja alla päin)
Ensinnäkin haluan lähettää sinulle paljon virtuaalihaleja, ikävää kuultavaa, menee jopa tälläinen puheliaampikin ihminen sanattomaksi. Tuntuu todella, että maailma on liian epäreilu, itse en usko kohtaloon tai mihinkään sellaseen. Vaikea siitä on mitään positiivistakaan ajatella. Olen erittäin pahoillani tapahtuneesta, en voi sanoa tietäväni miltä sinusta ja miehestäsi tuntuu, mutta voin kuvitella että olo on aikalailla alamaissa. Lisää lohtuhaleja.
Minusta on niin epäreilua, että kaikki ihmiset jotka lapsia suunnattomasti haluaisivat, eivät niitä saa tai hankkiminen on useiden ponnistelujen takana ja tärpin saaminenkin todella hankalaa kun taas ihmiset jotka eivät edes lapsia halua tai niistä huolehdi, niitä saavat. Elämä on epäreilua ja se on ikävää.
Jos nyt etsimällä yrittää etsiä jotain hyvää, niin on hyvä että olette miehesi kanssa noin läheiset, niin yhdessä asian kestäminen on varmaan himpun verran helpompaa. Jaksamista teille, sitä te nyt tarvitsette.
Voima ja lohtuhaleja lähettelee...
vauva2006
Ei me vieläkään aiota kirvestä kaivoon heittää. Mutta tietysti sitä toivoo, että luomusti olisi jotain mahkuja, eikä tarvis hoitoihin lähtee. Huomenna sit kuullaan toivottavasti mitä mieltä lääkäri on. Sitä minä itse olen kelannut nyt vkonlopun aikana, että kukaan mies ei ole minua niin onnelliseksi koskaan tehnyt kun tuo mies tuolla alakerrassa. Tiedän, että hän tekee minut vastakin onnelliseksi, saimme lapsia tai emme. Mutta jos näin kävisi, ettei meille lapsia suotaisi edes hoitojen kautta, niin sitten se asia on vain hyväksyttävä ja siihen on yritettävä asennoitua ja sopeutua (mutta varmaan monen itkun kautta). Kaikkea ajatusta on sitten vain muutettava. Meillä elämä kuitenkin jatkuu kaikesta huolimatta, eikä sitä kannata pilata asioilla, joita ei voi itse muuttaa tai siihen vaikuttaa. Olisihan tuo pieni käärö meidän ihana jatkeemme, mutt päivä kerrallaan...
Hassua...kyllä tämä meitä lähentää kovasti mieheni kanssa...vaikeita asioita, mutta silti. Voisi mennä toisinkin. Parisuhde on monella rikkunut näiden asioiden vuoksi ja sen päätimme ja siitä jo puhuimme tänä vkonloppuna uudelleen, että sitä emme anna meille tapahtua. Kaikesta huolimatta tunnen syvää onnellisuutta saada elää niin ihana miehen kanssa. Kuului siihen lapsia tai ei.
titi
Titi, suuri virtuaalivoimahalaus täältäpäin!
Ensinnäkin haluan sanoa sen, että vaikeudet vahvistaa parisuhdetta, vaikka se ei sillä hetkellä siltä tuntuiskaan. Meillä on ollut viimeiset 1,5v todella rankkaa (yksityiskohtia en halua tässä alkaa puimaan) mutta mm sellaista, että olemme joutuneet hakemaan lähestymiskieltoa yhtä hulluksi tullutta lähisukulaista kohtaan, ostimme talon johon jouduttiin heti odottamatta tekemään yli 10t euron remontti (hometta ja kosteusvaurio), kuopus sairastui korvakierteeseen ja infektioastmaan, minä olen sairastellut migreeniä sairaalahoitoa myöten, kuopus oli sairaalassa 4 krt ekan vuotensa aikana... En halua saada tällä mitään sympatiaa aikaan vaan haluan vain kertoa että ne vaikeudet oikesti vahvistaa ja yhdistää, koska kukaan ei voi tietää mitä toinen on kokenut ja mikä sitä on elämän tiellä koetellut/kasvattanut, ellei ole kulkenut sitä samaa rinnalla. Miehesi varmasti hakee hyväksyntää sinulta, ja tämä on kova paikka. Yhdessä tilannetta puiden ja vaihtoehdot punniten, päätätte varmasti molempia tyydyttävän ratkaisun.
Se että niitä hyviä simmpoja on vain se 7% on kuitenkin märällisesti aika paljon. ajatellaampa esimerkki siitä että kortsu menee rikki ja siitä tulee raskaaksi. Saman verran varmasti pääsee niitä tehokkaita simppoja uimaan kohteeseensa kun oikeasti raskautta yrittämällä, kun se koko siemennestemäärä otetaan huomioon. Ja se että olet tullut raskaaksi vaikkakin keskenmenoja on tullut, on hyvän ennusteen merkki. Niistä vasta-aineista taas en osaa sanoa mitään, mutta olen ymmärtänyt että ne vaikuttaisi hyvin varhaisiin (eli siis ennen kiinnittymistä tai kemiallisiin raskauksiin) eikä niinkään enää siinä vaiheessa jos sikiö on alkanut kehittyä. En nyt muista millä viikoilla sulla oli mennyt kesken.
Kyselkää avoimesti lääkäriltä kaikki mieltä askarruttava ja puhukaa hyvin ennen sinne menoa keskenänne, ettei mitään jä epäselväksi. Vielä lopuksi haluan sanoa lohdutuksen sanan ettei mikään tässä maailmassa ole mahdotonta: sain tietää että tutulle joiden kaikki raskaudet on alkaneet inseminaatiolla pco:n (vaikea) vuoksi, oli tullut luomu raskaus ihan yllättäin, joka kuitenkin meni kesken, tosin hän on vasta synnyttänytkin, eli syitä ei voi pco:sta hakea. Kaikki on siis mahdollista. Voimia sulle ja toivon että plussailet pian!
T:pikkutiikeri, kp 24/25-26 ja aconilla ihan puhdas nega, ja tunteehan sen että tätiä odotetaan saapuvaksi heti huomenna...
mukava kuulla, se on kaikkein tärkeintä että te saatta tukea toisiltanne. Kyllä ne vastoinkäymiset lähentävät, itsekin sen tiedän paljon mieheni kanssa yhdessä kokeneena, vaikkakin tosenlaisia asioita.
Toivotan sinulle ja miehellesi jaksamista ja voimahaleja, sillä olen muutaman päivän nettipimennossa kun lähden vetämään leirejä. Mutta ensiviikkoon.
vauva2006
Ei oo kauheesti huvittanut käydä täällä, sen jälkeen kun täti tuli viimeksi. Ehkä otan tähän palstailuun vähän etäisyyttä. En tiedä vielä. Ei näin alkukierrosta vaan ole paljon asiaa, eli käyn varmaan vaan välillä lukemassa viestit ja nopeasti vastailemassa. Ehkä sitten huvittaa taas tulla piinailemaan... Saa nähdä.
Nonna-80: Sulla piinattavaa riittää... Plussasäteitä lähettelen!
sinda75: Hyvää raskausaikaa sulle!
Hannele-81: Kiva, ettei ultraan ookaan niin pitkä aika. Jaksuja vaan odottaa! Jännäillään täällä yhessä ultran lähestymistä.
Katri72: Risteily lähestyy!! Toivottavasti täti ei pilaa risteilyä, tulis nyt ajoissa!
Jumppakärpänen: Pahoittelut tädistä. Toivottavasti plussaat pian, vaikka tässä kierrossa. Itsekin toivon kovasti plussaavani kesän aikana eli kolme kiertoa aikaa...
vauva2006: Piinailu jatkuu... Milloin meinaat testailla? Plussasäteitä.
pikkutiikeri76: On teillä todella myös ollut kaikenlaista. Voimia sinnekin päin. Olen tässä itsekin huomannut, että kyllä ne vaikeudet kumma kyllä yhdistää ja lähentää. Keskenmenon jälkeen olen nähnyt pikku perheeni aivan uusin silmin, jotenkin kirkkaammin.
Titi75: Paljon voimahaleja Titi! On varmasti raskasta aikaa teillä, onneksi kuitenkin teillä on toisenne. Ja hienoa, että tuntuu siltä, että tämä jaksetaan yhessä, eikä parisuhde ole heti kariutumassa näihin uutisiin. Onhan sun vielä mahdollista kuitenkin raskautua niin kuin tähänkin asti. Voiko keskenmenot johtua jotenkin miehestäsi, en usko. Mutta lääkäri tietää varmasti parhaiten, kyselkää paljon, kun otatte lääkäriin yhteyttä. Varmasti miehellesi tosi rankkaa saada tietää, että vika on enemmälti hänen simpoissa ja spermassa. Voi olla kova pala purtavaksi. Vaikka eihän sille kukaan voi mitään, jos näin on. Haleja ja voimia, toivottavasti saatte lääkäriltä lisäselvyyttä pian.
ON: Niin kuin jo yllä totesin, mua ei oikein nyt huvita täällä kirjoittelu. Täytyis vaan ehkä harventaa täällä käymistä ja tulla vasta sitten, kun siltä tuntuu. Ehkä piinailemaan sitten... Olen nauttinut näistä kesäpäivistä täysin siemauksin. Toivottavasti lämpö jatkuu. Plussatoiveet on korkealla tässä pian, toivottavasti kesän aikana.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja voimia kullekin elämässään ja plussasäteitä piinailijoille!! Lizie
Heti alkuun Hannelelle suurensuuri onnitteluhali plussasta. Ja Jumppikselle pidetään peukkuja, kyllä sun oireet kuulostaa ihan lupaavalta
Täällä mennään kp 21/29-34 ja pp 8. Eka Clomikierto siis meneillään. KP 12 ultrattiin ja löytyi molemmilta puolilta yksi irtoava munasolu. Kokeneemmat, kertokaas: Miten tarkkoja on lääkärien arviot siitä milloin munasolu irtoaa? Tiistaina siis kävin ultrassa ja lääkäri ennusti, että torstaina irtoaa. No keskiviikkona puuhailtiin, mutta kun vietettiin viikonloppu miehen kanssa eri paikoissa, jäi varmistelu tekemättä. Kamalat oviskivut oli kyllä torstaina, mutta niitä nippailuja oli vielä sunnuntainakin...Toivottavasti se keskiviikkoiltainen nyt riitti sitten...Mitä luulette???
Täällä siis piinaillaan toden teolla. Rintoja aristaa vähän, kuumuus aiheuttaa unettomuutta ja vessassa saa ravata vähän väliä. En tiedä mitä ajatella. Onhan näitä oireita ollut melkein joka kierrossa...
Enivei...Tää kesä menee melko pitkäti reissaillessa mökin ja kodin väliä. Viikot teen töitä ja luen venäjää yliopistolla ja viikonloput käytän mökillä löhöilyyn. Tällä hetkellä baarimeiningit ei vois vähempää kiinnostaa. Netissäkin roikun vaan silloin tällöin iltaisin. Teidän kuulumisia kuitenkin käyn seurailemassa ahkerasti.
Viikonloppuna on kavereiden häät ja huomenna tulee englannista yövieraita häitä varten. Pitäis vielä vaihtaa vierashuoneen lakanat ja siivoilla vähän...siispä toimeen.
Oikein hyvää viikonloppua!
Nonna