Onko kukaan muu ”muuttunut näkymättömäksi” huonossa liitossa?
Onko kellekkään käynyt siten, että olisi muuttunut huonossa liitossa näkymättömäksi? Mies on omissa oloissaan, ei juttele mitään ylimääräistä, ei katso kohti, saan useamman kerran sanoa jotain asiaa, ennen kuin noteeraa. En tiedä mistä saan uskallusta lähteä tästä liitosta, meillä kolme lasta. Voiko vielä 37 vuotiaana aloittaa ns ”uudelleen”? Tuntuu ahdistavalta, etten enää tule ollenkaan huomatuksi.
Kommentit (32)
Lähde. Se on parasta mitä voit tehdä.
Kyllä, se tapahtuu yleensä heti kun on muutettu yhteen. Sen jälkeen olet näkymätön eroon asti.
Ota enemmän kontaktia mieheesi. Kokeile epäsuoria rakkaudenosoituksia, niistä oma ketjunsakin jos inspiraatiota tahdot
Miten se pois lähteminen tapahtuu suhteessa, jossa toinen omistaa huoneiston, vaikkapa minä? Miten pääsen eroon tuosta minulle tuntemattomaksi käyneestä avokumppanista, joka vain ylenkatsoo minua, eikä halua edes yrittää jatkaa tätä suhdetta?
Mulle mies muuttu näkymättömäksi suhteessa omien töppäilyjen takia. Ei kannata pilaa elämää ja kuluttaa aikaa huonossa suhteessa. Ei se eroaminen oo niin kauheaa. Eikä omaisuuden jakaminenkaan. Lapsetkin tottuvat ajan kanssa siihen, että heillä on 2 kotia.
Olet vielä nuori, 37-vuotias. Älä tuhoa mielenterveyttäsi tuommoisessa liitossa. Jos miehellä ei ole kiinnostusta parisuhteen ylläpitoon ja kehittämiseen, hän joutaa mennä.
Kannattaa kyllä istua alas ja ottaa asia oikein puheeksi ennen kuin ryhdyt toimenpiteisiin.
Lohdullista kuulla etten ole ainoa. Tuntuu, että myös oma naiseus on kadoksissa, kun ei ole seksiä ei hellyyttä ei mitään, vaikka laittaudun enkä nyt ihan kamalankaan näköinen ole.
Jos mies haluaisikin ylläpitää suhdetta, mutta nainen on hyvin kylmäkiskoinen ja tunteettomaksi muuttunut, niin mitä tuossa tilanteessa voi enää tehdä?
Olen itse muuttunut näkymättömäksi.
Mitä näkymättömämpi olen, sitä parempi.
En uskalla tehdä/ sanoa juuri mitään mikä provosoisi kuumakalle/ hermoheikko mieheni kovaan raivoon.
Teen tämän perherauhan säilyttämiseksi.
Kun lapset ovat vanhempia, eroan heti.
Sinne saakka sinnittelen. En halua rikkoa kotia kun vielä lapset asuvat kotona.
Tiedän, alapeukkua sataa.
En oikeasti ole " lammas" en todella, mutta lapset menevät kaiken edelle.
Sitten on peto irti kun viimeinen kotoa lähtee.
Olen muuttunut. Mies ei tosiaan tunnu kuuntelevan mitään mitä sanon, ei puhu itse minulle, eikä halua viettää aikaa seurassani. Jos olemmekin jostain puhuneet, mies ei jälkikäteen edes yleensä muista mitään puhuttuja asioita. Harrastamme kyllä seksiä viikoittain ja tuolloin toki mies näkee minut, mutta muuten olen vain jokin huonekasvi tai vastaava, johon ei tarvitse kiinnittää huomiota.
Joskus vielä on peto irti kirjoitti:
Olen itse muuttunut näkymättömäksi.
Mitä näkymättömämpi olen, sitä parempi.
En uskalla tehdä/ sanoa juuri mitään mikä provosoisi kuumakalle/ hermoheikko mieheni kovaan raivoon.
Teen tämän perherauhan säilyttämiseksi.
Kun lapset ovat vanhempia, eroan heti.
Sinne saakka sinnittelen. En halua rikkoa kotia kun vielä lapset asuvat kotona.
Tiedän, alapeukkua sataa.
En oikeasti ole " lammas" en todella, mutta lapset menevät kaiken edelle.
Sitten on peto irti kun viimeinen kotoa lähtee.
Nyt: ajattele lapsiasi! Miten vinksahtaneen kuvan annat heille perhe-elämästä? Kyllä lapset aistii että äiti "kävelee munankuorilla". Ja se mies voi räjähtää vaikka yrität estää. Haluatko että jotain pahaa tapahtuu? Toimi HETI! On olemassa auttavia puhelimia, jne. Et voi jäädä odottamaan!!
Joskus vielä on peto irti kirjoitti:
Olen itse muuttunut näkymättömäksi.
Mitä näkymättömämpi olen, sitä parempi.
En uskalla tehdä/ sanoa juuri mitään mikä provosoisi kuumakalle/ hermoheikko mieheni kovaan raivoon.
Teen tämän perherauhan säilyttämiseksi.
Kun lapset ovat vanhempia, eroan heti.
Sinne saakka sinnittelen. En halua rikkoa kotia kun vielä lapset asuvat kotona.
Tiedän, alapeukkua sataa.
En oikeasti ole " lammas" en todella, mutta lapset menevät kaiken edelle.
Sitten on peto irti kun viimeinen kotoa lähtee.
Teet aivan karmaisevan virheen. Mun isäni terrorisoi aikanaan koko perhettä. Äiti itkeä tyrskytti, vuodesta toiseen, nieli kaiken, mutta ei eronnut "lasten takia". No, me lapset opittiin olemaan hiljaa ja saatiin sysipaska parisuhteen malli. Molemmat sitten aikanaan valittiin ensimmäinen puoliso väärin, kun ei tiedetty rakkaudesta mitään, ja toisetkin puolisot ovat joutuneet tekemään aikalailla töitä. Kiitos heille siitä ja kärsivällisyydestä. Ja parille terapeutille.
Joskus vielä on peto irti kirjoitti:
Olen itse muuttunut näkymättömäksi.
Mitä näkymättömämpi olen, sitä parempi.
En uskalla tehdä/ sanoa juuri mitään mikä provosoisi kuumakalle/ hermoheikko mieheni kovaan raivoon.
Teen tämän perherauhan säilyttämiseksi.
Kun lapset ovat vanhempia, eroan heti.
Sinne saakka sinnittelen. En halua rikkoa kotia kun vielä lapset asuvat kotona.
Tiedän, alapeukkua sataa.
En oikeasti ole " lammas" en todella, mutta lapset menevät kaiken edelle.
Sitten on peto irti kun viimeinen kotoa lähtee.
Luuletko tosissasi, etteivät isot lapsesi näe ja ymmärrä, että kotona on villipeto, jota ei saa ärsyttää?
Teet lapsillesi karhunpalveluksen, jos luulet, että "ehjä perhe" on paras vaihtoehto silloinkin, kun se on sairas.
Meillä on taas niin päin että mieheni on minulle näkymätön. Hakee töistä autolla , hoitaa kotia, tekee ruokaa.
Mutta ei se auta, rakkaus ei vain palaa. En muista mieheni syntymäpäivää tai isän päivää. Saatan olla viisipäivää puhumatta hänelle, teeskentelen kuuntelevani kun hän juttelee minulle.
Kun toisen seura, ajatukset ja fyysinen läheisyys ei vain kiinnosta. Ei yhtään. Hän on minulle kuin huonekasvi.
Joo olen jo pari vuotta puhunut erosta, mies itkee ja anelee / painostaa minua jämään.
Seksuaalinen vetovoima on kuollut. En kaipaa hänen hellyyden tai rakkauden osoituksia. Kun mies tulee pussaamaam Joudun pakottamaan itseni etten väisty, yleensä väistyn.
En kaipaa keskusteluyhteyttä tai mitään rakkaudenosoituksia. Tunnen katkeruutta siitä, että olen saanut juuri hänet puolisoksi. Haluan lähinnä eroon.
Joskus vielä on peto irti kirjoitti:
Olen itse muuttunut näkymättömäksi.
Mitä näkymättömämpi olen, sitä parempi.
En uskalla tehdä/ sanoa juuri mitään mikä provosoisi kuumakalle/ hermoheikko mieheni kovaan raivoon.
Teen tämän perherauhan säilyttämiseksi.
Kun lapset ovat vanhempia, eroan heti.
Sinne saakka sinnittelen. En halua rikkoa kotia kun vielä lapset asuvat kotona.
Tiedän, alapeukkua sataa.
En oikeasti ole " lammas" en todella, mutta lapset menevät kaiken edelle.
Sitten on peto irti kun viimeinen kotoa lähtee.
Tiedän tunteen😢
Olin muuttanut rakkauden huumassa miehen luo. Muutamassa kuukaudessa hän alkoi vältellä kohtaamisia kanssani eikä enää puhunut, jutellut.
Ymmärsin yskän ja muutin pois heti, kun olin saanut järjestettyäni asiat.
Kun odotin autoa matkalaukkujen kanssa, mies itki hillittömästi.
Kaikkia ei vaan voi miellyttää.
Kyllä. Ja olen kokenut myös miten eron jälkeen "värit palasivat" minuun.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on taas niin päin että mieheni on minulle näkymätön. Hakee töistä autolla , hoitaa kotia, tekee ruokaa.
Mutta ei se auta, rakkaus ei vain palaa. En muista mieheni syntymäpäivää tai isän päivää. Saatan olla viisipäivää puhumatta hänelle, teeskentelen kuuntelevani kun hän juttelee minulle.Kun toisen seura, ajatukset ja fyysinen läheisyys ei vain kiinnosta. Ei yhtään. Hän on minulle kuin huonekasvi.
Joo olen jo pari vuotta puhunut erosta, mies itkee ja anelee / painostaa minua jämään.
Seksuaalinen vetovoima on kuollut. En kaipaa hänen hellyyden tai rakkauden osoituksia. Kun mies tulee pussaamaam Joudun pakottamaan itseni etten väisty, yleensä väistyn.
En kaipaa keskusteluyhteyttä tai mitään rakkaudenosoituksia. Tunnen katkeruutta siitä, että olen saanut juuri hänet puolisoksi. Haluan lähinnä eroon.
Sun "miesnäkökulmassa" on nyt vaan sellainen täysin olennainen ero ap:een nähden, että hän ei anele puhumatonta, etäistä, kylmää miestään jäämään. Mies ei ole myöskään puhunut erosta.
Sulla on oma ongelma: sä itse!
Kyllä, ja mies on näkymätön myös minulle. En pysty ihan vielä lähtemään mutta suunnitelmissa on.