Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu ”muuttunut näkymättömäksi” huonossa liitossa?
10.12.2019 |
Onko kellekkään käynyt siten, että olisi muuttunut huonossa liitossa näkymättömäksi? Mies on omissa oloissaan, ei juttele mitään ylimääräistä, ei katso kohti, saan useamman kerran sanoa jotain asiaa, ennen kuin noteeraa. En tiedä mistä saan uskallusta lähteä tästä liitosta, meillä kolme lasta. Voiko vielä 37 vuotiaana aloittaa ns ”uudelleen”? Tuntuu ahdistavalta, etten enää tule ollenkaan huomatuksi.
Kommentit (32)
Hyvä, jos kuitenkin toistaiseksi olet näkymätön vain miehen silmissä. Otsikosta pelkäsin, että olet surkastunut myös omissa silmissäsi, hukannut persoonasi ja kiinnostuksenkohteesi, menettänyt omanarvontuntosi.
Lähdepä menemään, ei parisuhde saa tuntua tuolta. Onnellisempi olisit näkyvänä, vaikka yksin, kuin haamuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ja olen kokenut myös miten eron jälkeen "värit palasivat" minuun.
Miten kauan siinä kesti? Miten huomasit muutoksen tapahtuneen?
Muutama kuukausi. Muut kommentoivat olemukseni muuttuneen, muutuin avoimemmaksi, puheliaammaksi, aloitin uusia harrastuksia ja luovuuteni elpyi, aloin tehdä taas taidetta kuin nuorena. Näen kuvissa eron olemuksessani.
Joskus vielä on peto irti kirjoitti:
Olen itse muuttunut näkymättömäksi.
Mitä näkymättömämpi olen, sitä parempi.
En uskalla tehdä/ sanoa juuri mitään mikä provosoisi kuumakalle/ hermoheikko mieheni kovaan raivoon.
Teen tämän perherauhan säilyttämiseksi.
Kun lapset ovat vanhempia, eroan heti.
Sinne saakka sinnittelen. En halua rikkoa kotia kun vielä lapset asuvat kotona.
Tiedän, alapeukkua sataa.
En oikeasti ole " lammas" en todella, mutta lapset menevät kaiken edelle.
Sitten on peto irti kun viimeinen kotoa lähtee.
Ei teillä mitään perherauhaa ole. Lapsillasi on kamala olla ja se on yhtä paljon sinun kuin miehesi syytä. Sinä itse menet kaiken edelle, lastesi hyvinvoinnista et piittaa mitään. Sinun olisi pitänyt ajat sitten viedä lapsesi pois tuollaisen isän luota. Sanon tämän täydestä sydämestä: olet huono äiti. Kuten oli omanikin. Tekstisi herättää raivon ja inhon väreitä sekä sinua että kelvotonta ukkoasi kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten se pois lähteminen tapahtuu suhteessa, jossa toinen omistaa huoneiston, vaikkapa minä? Miten pääsen eroon tuosta minulle tuntemattomaksi käyneestä avokumppanista, joka vain ylenkatsoo minua, eikä halua edes yrittää jatkaa tätä suhdetta?
Sinun täytyy kertoa hänelle selkeästi, että teidän avoliittonne on päättynyt ja hänen täytyy hankkia itselleen oma asunto. Annat muuttamiseen aikaa viikoista pariin kuukauteen, vähän sen(kin) mukaan kuinka paljon hänelle sopivia asuntoja on heti tai pian vapautumassa. Pääasia on, että teet selväksi, että teidän juttunne on ohi ja hänen muuttonsa edessä.
Jos hän ei osoita muuttohalua, voit hakea käräjäoikeudelta häätömääräyksen. Jos silloinkaan muuttoaikeita ei ole, ulosotto huolehtii häädöstä. Tähän kaikkeen menee aikaa, joten ei pidä odottaa vapaaehtoista muuttoa monta kuukautta, vaan laittaa prosessi käyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, jos kuitenkin toistaiseksi olet näkymätön vain miehen silmissä. Otsikosta pelkäsin, että olet surkastunut myös omissa silmissäsi, hukannut persoonasi ja kiinnostuksenkohteesi, menettänyt omanarvontuntosi.
Lähdepä menemään, ei parisuhde saa tuntua tuolta. Onnellisempi olisit näkyvänä, vaikka yksin, kuin haamuna.
Minä olen omassa kodissani näkymätön Ninni, olen hukannut itseni huonossa suhteessa.
Olen elossa, mutten elä. Olen tyytynyt ja alistunut kohtalooni, olen ollut toiselle ilmaa yli 20 vuotta.
Elämässäni on vain yksi kiinnekohta eli työ, mutta entäpä sitten, kun jään reilun 10 vuoden kuluttua eläkkeelle?
Joudun olemaan 24/7 hiljaa ja tekemättä mitään.
Emme ole puolisoina tehneet yhdessä mitään, lapset lähteneet vuosia sitten pois kotoa.
Minusta tuntuu etten tiedä mitä elämä on, se jäi elämättä.
Joskus käyn yksin elokuvissa, kävelyllä, museossa tai kirjastossa.
Elämä on turvallista, tasaista, mutta yksinäistä ja tyhjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, jos kuitenkin toistaiseksi olet näkymätön vain miehen silmissä. Otsikosta pelkäsin, että olet surkastunut myös omissa silmissäsi, hukannut persoonasi ja kiinnostuksenkohteesi, menettänyt omanarvontuntosi.
Lähdepä menemään, ei parisuhde saa tuntua tuolta. Onnellisempi olisit näkyvänä, vaikka yksin, kuin haamuna.
Minä olen omassa kodissani näkymätön Ninni, olen hukannut itseni huonossa suhteessa.
Olen elossa, mutten elä. Olen tyytynyt ja alistunut kohtalooni, olen ollut toiselle ilmaa yli 20 vuotta.Elämässäni on vain yksi kiinnekohta eli työ, mutta entäpä sitten, kun jään reilun 10 vuoden kuluttua eläkkeelle?
Joudun olemaan 24/7 hiljaa ja tekemättä mitään.Emme ole puolisoina tehneet yhdessä mitään, lapset lähteneet vuosia sitten pois kotoa.
Minusta tuntuu etten tiedä mitä elämä on, se jäi elämättä.
Joskus käyn yksin elokuvissa, kävelyllä, museossa tai kirjastossa.
Elämä on turvallista, tasaista, mutta yksinäistä ja tyhjää.
Sinun olisi helpompaa lähteä nyt, kun olet vielä työelämässä ja edes se on elämässäsi hyvää. Kun sekin mielekkyys jää uupumaan, sinua määrittelee enää miehesi suhtautuminen sinuun. Sinulla on vielä paljon hyvää elämää jäljellä, kunhan vain uskallat lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no onko se pakko roikkua huonossa suhteessa ja valittaa?
energiaa aina valittamiseen, muttei minkään oikean asian tekemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Joskus vielä on peto irti kirjoitti:
Olen itse muuttunut näkymättömäksi.
Mitä näkymättömämpi olen, sitä parempi.
En uskalla tehdä/ sanoa juuri mitään mikä provosoisi kuumakalle/ hermoheikko mieheni kovaan raivoon.
Teen tämän perherauhan säilyttämiseksi.
Kun lapset ovat vanhempia, eroan heti.
Sinne saakka sinnittelen. En halua rikkoa kotia kun vielä lapset asuvat kotona.
Tiedän, alapeukkua sataa.
En oikeasti ole " lammas" en todella, mutta lapset menevät kaiken edelle.
Sitten on peto irti kun viimeinen kotoa lähtee.Ei teillä mitään perherauhaa ole. Lapsillasi on kamala olla ja se on yhtä paljon sinun kuin miehesi syytä. Sinä itse menet kaiken edelle, lastesi hyvinvoinnista et piittaa mitään. Sinun olisi pitänyt ajat sitten viedä lapsesi pois tuollaisen isän luota. Sanon tämän täydestä sydämestä: olet huono äiti. Kuten oli omanikin. Tekstisi herättää raivon ja inhon väreitä sekä sinua että kelvotonta ukkoasi kohtaan.
Kiitos kun lyöt lyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus ei satuta.
Minkälainen on elämä missä kokoaikainen henkinen kipu on poissa.
Kannattaa ottaa selvää. Lapsetkin voivat paremmin kun vanhemmilla on asiat hyvin.
Miten kauan siinä kesti? Miten huomasit muutoksen tapahtuneen?