20-40-vuotiaissa on 70 000 miestä enemmän kuin naista. (Lähde: Tilastokeskus) - nuorelle pariutumishaluiselle miehelle tällä on karut implikaatiot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla jotenkin autistinen, jos ajattelee, että pariutuminen on tuollaista raakaa matematiikkaa.

Pitää olla vähän enemmän kuin austistinen, jos ajattelee, että ihmisten pariutumismahdollisuudet ovat jotenkin maagisesti täysin riippumattomia miesten ja naisten suhteellisesta lukumäärästä.

Olen huomannut kerta toisensa jälkeen tällä palstalla, että naisille ovat tilastot usein jostain ihmeellisestä syystä vaikeita hyväksyä ja käsitellä neutraalisti. Ne ovat tilastoja hyvät ihmiset... Eivät ne ole mitään oikeita tai vääriä mielipiteitä vaan tilastoja, joiden tarkoitus on täysin neutraalisti kuvata jotain ilmiötä tai tilannetta matemaattisin työkaluin.

Ehkäpä naiset kokevat tilastojen typistävän jollain tavoin heidän omaa ainutlaatuisuuttaan? On ikävä kuvitella olevansa pelkkä alkio osana suurempaa joukkoa? Siinä että olemme jokainen täysin ainutlaatuinen lumihiutale, ei ole mitään ainutlaatuista.

Me kaikki olemme täysin ainutlaatuisia ja ainutkertaisia, mutta siinä ei ole mitään

Se on nyt aika monta kertaa selitetty että ihmiset palautuu sinne parisuhdemarkkinoille useampaan kertaan. Se on kuin tuolileikki, joka leikitään uudelleen ja uudelleen, ei vain kerran. Tilastosi ei huomioi tätä ja se on ihan fakta ja ymmärrettävissä insinöörinkin aivoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä tilastoihin perustuvissa ajatuksissa unohtuu helposti se elämän todellisuus. Vaikka jossain ikäluokassa olisi tietty määrä toista sukupuolta enemmän, tästä ei automaattisesti seuraa että koko tuo "ylijäämä" jäisi ilman parisuhdetta. Suhteitahan syntyy ja purkaantuu jatkuvasti. Yksi ihminen on siis vaikka tuon 20-40 ikävuoden aikana yhdessä yleensä monen ihmisen kanssa. Periaatteessa olisi siis mahdollista jopa että jokainen mies olisi jonkin aikaa parisuhteessa tuona ikävälinä vaikka heitä onkin enemmän kuin naisia.

Vasta jos oletamme kaikki parisuhteet pitkiksi vuosikymmeniä kestäviksi liitoiksi, ero sukupuolten välilisessä määrässä tiputtaisi automaattisesti pariutumismahdollisuuksia.

Tämän totesin jo monta sivua sitten. Viestini vaiettiin kuoliaaksi, koska se uhkasi pilata hyvin alkaneen uhriutumisen.

Viestisi vaiettiin kuoliaaksi koska tuo on niin naurettavan pöljä tapa selitellä ongelmaa parhain päin. 

Tosiasia on kuitenkin se että vaikka pienempi määrä naisia kierrättäisikin kumppaneinaan suurempaa määrää miehiä niin koko ajan tietty määrä miehistä on väistämättä ilman parisuhdetta.  Jos pariutumisen edellytyksenä on se että joku toinen mies parisuhteensa menettää niin miten ihmeessä se ei muka heikennä mielestäsi pariutumismahdollisuuksia?

Ei se ollut selittelyä parhain päin vaan fakta. Kummityttöni on 18-vuotias ja seurustelee tällä hetkellä kolmannen poikaystävän kanssa. Eivät ihmiset pariudu 20-vuotiaina ja pysy siinä liitossa 40-vuotiaaksi saakka.

Miksi ylipäänsä pitäisi selitellä parhain päin, kun eihän kyse ole mistään, missä haettaisiin syyllisiä. Ei ole meidän naisten vika, että meitä on nuorena vähemmän kuin miehiä. Emme me sille mitään voi.

Toimisiko tuo työttömyyden vähentämiseen myös? Jos vaikka jaettaisiin työpaikat niin että yksi tekisi 10  vuotta ja toinen seuraavat 10 vuotta. Sitten ei sinun logiikallasi olisi työttömyyttä koska kumpikin kuitenkin saa olla 10 vuotta töissä? 

Onko sinun logiikkasi siis sellainen että ihminen on parisuhteessa vain jos ei koskaan eroa? Yksi pysyvä kumppani ja se siitä?

Ei vaan minun logiikallani ihminen on parisuhteessa silloin kun parisuhteessa ja sinkku silloin kun ei ole.  Toki pysyvä kumppani on varmaankin monen tavoite, eikö vain?

Juuri niin. Eli jos nainen A on ensin 10 vuotta miehen X kanssa ja sitten 10 vuotta miehen Y kanssa, ei kumpikaan mies ole ollut ilman parisuhdetta vaikka olisikin muun ajan sinkkuna.

Eli periaatteessa ei olisi ongelma edes vaikka naisia olisi vain puolet miesten määrästä. Tai se on vain jos kaikille pitää taata elinikäinen parisuhde. Ja tämä taas on sinällään mahdotonta vaikka miesten ja naisten suhde olisi mikä koska eroja tulee aina.

Miten niin ei?  Kumpikin on ollut 10 vuotta ilman parisuhdetta. Millä tahansa ajanhetkellä tarkasteltuna joko X tai Y on ilman parisuhdetta.

Edelleenkin, sinun logiikallasi meillä ei ole käytännössä ollenkaan työttömiä koko maassa, koska 99.9% on ainakin jonkun työpätkän joskus elämänsä aikana tehnyt.

Täysin naurettavaa höpinää siis, en oikein ymmärrä miten jaksat tuota samaa soopaa syöttää ellet sitten ihan vain trollailleksesi.

Ylijäämämies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylijäämämies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös meitä tyytyväisiä sinkkumiehiä jotka ei edes halua suhdetta. Eli ei kaikki ole ilman jääneitä.

Haluaisin olla kuten sinä, mutta en kykene siihen. Naisenkaipuuni on liian vahva.

Kerro minulle, mieluummin yksikön ensimmäisessä persoonassa, mikä sinua estää lähtemästä hakemaan naista Pietarista, Virosta tai muualta ulkomailta? Mitä tyydytystä saat siitä, että hoet kolmannessa persoonassa noita nepsy-juttujasi ja kierit itsesäälissä ja syytät naisettomuudestasi asiaa, jolle kukaan meistä ei voi mitään? Kokeile olla piiloutumatta yksikön kolmannen persoonan taakse ja vastaa ihan omana itsenäsi.

Tämä ei millään tapaa korjaa suomen kasvavaa ongelmaa asian suhteen.

Mutta saattaisihan se korjata SINUN ongelmasi. Jokainen on oman onnensa seppä.

Ylijäämämies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylijäämämies ei taida käsittää, että sinkkunaisten määrä ei kasva vaikka miehiä olisi ikäryhmässä vähemmän.

Ylijäämämiesten määrä vähenee sitä mukaan kun miesten määrä suhteessa naisiin laskee.

Ei se ylijäämämies silti saa sitä parisuhdetta, koska vika on miehessä itsessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla jotenkin autistinen, jos ajattelee, että pariutuminen on tuollaista raakaa matematiikkaa.

Pitää olla vähän enemmän kuin austistinen, jos ajattelee, että ihmisten pariutumismahdollisuudet ovat jotenkin maagisesti täysin riippumattomia miesten ja naisten suhteellisesta lukumäärästä.

Olen huomannut kerta toisensa jälkeen tällä palstalla, että naisille ovat tilastot usein jostain ihmeellisestä syystä vaikeita hyväksyä ja käsitellä neutraalisti. Ne ovat tilastoja hyvät ihmiset... Eivät ne ole mitään oikeita tai vääriä mielipiteitä vaan tilastoja, joiden tarkoitus on täysin neutraalisti kuvata jotain ilmiötä tai tilannetta matemaattisin työkaluin.

Ehkäpä naiset kokevat tilastojen typistävän jollain tavoin heidän omaa ainutlaatuisuuttaan? On ikävä kuvitella olevansa pelkkä alkio osana suurempaa joukkoa? Siinä että olemme jokainen täysin ainutlaatuinen lumihiutale, ei ole mitään ainutlaatuista.

Me kaikki olemme täysin ainutlaatuisia ja ainutkertaisia, mutta siinä ei ole mitään

Se on nyt aika monta kertaa selitetty että ihmiset palautuu sinne parisuhdemarkkinoille useampaan kertaan. Se on kuin tuolileikki, joka leikitään uudelleen ja uudelleen, ei vain kerran. Tilastosi ei huomioi tätä ja se on ihan fakta ja ymmärrettävissä insinöörinkin aivoilla.

Mielestäsi tuolileikissä on aivan sama onko tuoleja yksi vähemmän kuin osallistujia vai puolet vähemmän?

Tämä on vasta jäävuoren huippu. On olemassa nippu muitakin syitä miksi jäät ilman, jos olet tavallinen suomalaismies. Alkaen mm. Tinderistä, llesbouden yleistymisestä, ilmastopaniikista, hhaittammaahanmuutosta jne jne.

Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen. Jo Pietarissa on paljon yksinäisiä perheen perustamisesta haaveilevia normaaleja naisia.

Suomessa tilanne on korjattavissa parhaimmillaankin vain pitkän ajan kuluessa. Juuri nyt menemme aivan päinvastaiseen suuntaan.

Harva on saman kumppanin kanssa teini-iästä hautaan. Siksi on hölmöä luetella tuollaisia lukuja, joista saa sen mielikuvan, että pariutuminen on joku tuolileikki.

Olen 39-vuotias nainen ja minulla on ollut kaksi pitkää parisuhdetta. Jos tästä nykyisestä joskus eroaisin, en välttämättä enää miestä kaipaisi. Joku toinen taas menee viidesti naimisiin ja joku ei kertaakaan. Niin naisista kuin miehistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla jotenkin autistinen, jos ajattelee, että pariutuminen on tuollaista raakaa matematiikkaa.

Pitää olla vähän enemmän kuin austistinen, jos ajattelee, että ihmisten pariutumismahdollisuudet ovat jotenkin maagisesti täysin riippumattomia miesten ja naisten suhteellisesta lukumäärästä.

Olen huomannut kerta toisensa jälkeen tällä palstalla, että naisille ovat tilastot usein jostain ihmeellisestä syystä vaikeita hyväksyä ja käsitellä neutraalisti. Ne ovat tilastoja hyvät ihmiset... Eivät ne ole mitään oikeita tai vääriä mielipiteitä vaan tilastoja, joiden tarkoitus on täysin neutraalisti kuvata jotain ilmiötä tai tilannetta matemaattisin työkaluin.

Ehkäpä naiset kokevat tilastojen typistävän jollain tavoin heidän omaa ainutlaatuisuuttaan? On ikävä kuvitella olevansa pelkkä alkio osana suurempaa joukkoa? Siinä että olemme jokainen täysin ainutlaatuinen lumihiutale, ei ole mitään ainutlaatuista.

Me kaikki olemme täysin ainutlaatuisia ja ainutkertaisia, mutta siinä ei ole mitään

Se on nyt aika monta kertaa selitetty että ihmiset palautuu sinne parisuhdemarkkinoille useampaan kertaan. Se on kuin tuolileikki, joka leikitään uudelleen ja uudelleen, ei vain kerran. Tilastosi ei huomioi tätä ja se on ihan fakta ja ymmärrettävissä insinöörinkin aivoilla.

Mielestäsi tuolileikissä on aivan sama onko tuoleja yksi vähemmän kuin osallistujia vai puolet vähemmän?

Mitä tuo jankutus sinulle antaa? Kun on jo moneen kertaan todettu, että kyseessä on asia, jolle me naiset emme voi mitään. Eikä voi yhteiskuntakaan. Ei ole realistista kuvitella, että miehille alettaisiin maksaa naisenhakurahaa. Ei ole realistista kuvitella, että valtio alkaisi tuoda heille naisia. Minkä takia pitää jatkaa jankuttamista? Asia on tullut selväksi: nuoria naisia on vähemmän kuin miehiä. Se on fakta, jolle ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä tilastoihin perustuvissa ajatuksissa unohtuu helposti se elämän todellisuus. Vaikka jossain ikäluokassa olisi tietty määrä toista sukupuolta enemmän, tästä ei automaattisesti seuraa että koko tuo "ylijäämä" jäisi ilman parisuhdetta. Suhteitahan syntyy ja purkaantuu jatkuvasti. Yksi ihminen on siis vaikka tuon 20-40 ikävuoden aikana yhdessä yleensä monen ihmisen kanssa. Periaatteessa olisi siis mahdollista jopa että jokainen mies olisi jonkin aikaa parisuhteessa tuona ikävälinä vaikka heitä onkin enemmän kuin naisia.

Vasta jos oletamme kaikki parisuhteet pitkiksi vuosikymmeniä kestäviksi liitoiksi, ero sukupuolten välilisessä määrässä tiputtaisi automaattisesti pariutumismahdollisuuksia.

Tämän totesin jo monta sivua sitten. Viestini vaiettiin kuoliaaksi, koska se uhkasi pilata hyvin alkaneen uhriutumisen.

Viestisi vaiettiin kuoliaaksi koska tuo on niin naurettavan pöljä tapa selitellä ongelmaa parhain päin. 

Tosiasia on kuitenkin se että vaikka pienempi määrä naisia kierrättäisikin kumppaneinaan suurempaa määrää miehiä niin koko ajan tietty määrä miehistä on väistämättä ilman parisuhdetta.  Jos pariutumisen edellytyksenä on se että joku toinen mies parisuhteensa menettää niin miten ihmeessä se ei muka heikennä mielestäsi pariutumismahdollisuuksia?

Ei se ollut selittelyä parhain päin vaan fakta. Kummityttöni on 18-vuotias ja seurustelee tällä hetkellä kolmannen poikaystävän kanssa. Eivät ihmiset pariudu 20-vuotiaina ja pysy siinä liitossa 40-vuotiaaksi saakka.

Miksi ylipäänsä pitäisi selitellä parhain päin, kun eihän kyse ole mistään, missä haettaisiin syyllisiä. Ei ole meidän naisten vika, että meitä on nuorena vähemmän kuin miehiä. Emme me sille mitään voi.

Toimisiko tuo työttömyyden vähentämiseen myös? Jos vaikka jaettaisiin työpaikat niin että yksi tekisi 10  vuotta ja toinen seuraavat 10 vuotta. Sitten ei sinun logiikallasi olisi työttömyyttä koska kumpikin kuitenkin saa olla 10 vuotta töissä? 

Onko sinun logiikkasi siis sellainen että ihminen on parisuhteessa vain jos ei koskaan eroa? Yksi pysyvä kumppani ja se siitä?

Ei vaan minun logiikallani ihminen on parisuhteessa silloin kun parisuhteessa ja sinkku silloin kun ei ole.  Toki pysyvä kumppani on varmaankin monen tavoite, eikö vain?

Juuri niin. Eli jos nainen A on ensin 10 vuotta miehen X kanssa ja sitten 10 vuotta miehen Y kanssa, ei kumpikaan mies ole ollut ilman parisuhdetta vaikka olisikin muun ajan sinkkuna.

Eli periaatteessa ei olisi ongelma edes vaikka naisia olisi vain puolet miesten määrästä. Tai se on vain jos kaikille pitää taata elinikäinen parisuhde. Ja tämä taas on sinällään mahdotonta vaikka miesten ja naisten suhde olisi mikä koska eroja tulee aina.

Miten niin ei?  Kumpikin on ollut 10 vuotta ilman parisuhdetta. Millä tahansa ajanhetkellä tarkasteltuna joko X tai Y on ilman parisuhdetta.

Edelleenkin, sinun logiikallasi meillä ei ole käytännössä ollenkaan työttömiä koko maassa, koska 99.9% on ainakin jonkun työpätkän joskus elämänsä aikana tehnyt.

Täysin naurettavaa höpinää siis, en oikein ymmärrä miten jaksat tuota samaa soopaa syöttää ellet sitten ihan vain trollailleksesi.

Kumpikin sai yrittää, mutta eivät saaneet parisuhdetta toimimaan. Sitä ei valitettavasti mikään takaa että se toimisi, vaikka miehiä ja naisia olisi tasan saman verran tai vaikka miehiä olisi paljon vähemmän.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä tilastoihin perustuvissa ajatuksissa unohtuu helposti se elämän todellisuus. Vaikka jossain ikäluokassa olisi tietty määrä toista sukupuolta enemmän, tästä ei automaattisesti seuraa että koko tuo "ylijäämä" jäisi ilman parisuhdetta. Suhteitahan syntyy ja purkaantuu jatkuvasti. Yksi ihminen on siis vaikka tuon 20-40 ikävuoden aikana yhdessä yleensä monen ihmisen kanssa. Periaatteessa olisi siis mahdollista jopa että jokainen mies olisi jonkin aikaa parisuhteessa tuona ikävälinä vaikka heitä onkin enemmän kuin naisia.

Vasta jos oletamme kaikki parisuhteet pitkiksi vuosikymmeniä kestäviksi liitoiksi, ero sukupuolten välilisessä määrässä tiputtaisi automaattisesti pariutumismahdollisuuksia.

Tämän totesin jo monta sivua sitten. Viestini vaiettiin kuoliaaksi, koska se uhkasi pilata hyvin alkaneen uhriutumisen.

Viestisi vaiettiin kuoliaaksi koska tuo on niin naurettavan pöljä tapa selitellä ongelmaa parhain päin. 

Tosiasia on kuitenkin se että vaikka pienempi määrä naisia kierrättäisikin kumppaneinaan suurempaa määrää miehiä niin koko ajan tietty määrä miehistä on väistämättä ilman parisuhdetta.  Jos pariutumisen edellytyksenä on se että joku toinen mies parisuhteensa menettää niin miten ihmeessä se ei muka heikennä mielestäsi pariutumismahdollisuuksia?

Ei se ollut selittelyä parhain päin vaan fakta. Kummityttöni on 18-vuotias ja seurustelee tällä hetkellä kolmannen poikaystävän kanssa. Eivät ihmiset pariudu 20-vuotiaina ja pysy siinä liitossa 40-vuotiaaksi saakka.

Miksi ylipäänsä pitäisi selitellä parhain päin, kun eihän kyse ole mistään, missä haettaisiin syyllisiä. Ei ole meidän naisten vika, että meitä on nuorena vähemmän kuin miehiä. Emme me sille mitään voi.

Toimisiko tuo työttömyyden vähentämiseen myös? Jos vaikka jaettaisiin työpaikat niin että yksi tekisi 10  vuotta ja toinen seuraavat 10 vuotta. Sitten ei sinun logiikallasi olisi työttömyyttä koska kumpikin kuitenkin saa olla 10 vuotta töissä? 

Onko sinun logiikkasi siis sellainen että ihminen on parisuhteessa vain jos ei koskaan eroa? Yksi pysyvä kumppani ja se siitä?

Ei vaan minun logiikallani ihminen on parisuhteessa silloin kun parisuhteessa ja sinkku silloin kun ei ole.  Toki pysyvä kumppani on varmaankin monen tavoite, eikö vain?

Juuri niin. Eli jos nainen A on ensin 10 vuotta miehen X kanssa ja sitten 10 vuotta miehen Y kanssa, ei kumpikaan mies ole ollut ilman parisuhdetta vaikka olisikin muun ajan sinkkuna.

Eli periaatteessa ei olisi ongelma edes vaikka naisia olisi vain puolet miesten määrästä. Tai se on vain jos kaikille pitää taata elinikäinen parisuhde. Ja tämä taas on sinällään mahdotonta vaikka miesten ja naisten suhde olisi mikä koska eroja tulee aina.

Miten niin ei?  Kumpikin on ollut 10 vuotta ilman parisuhdetta. Millä tahansa ajanhetkellä tarkasteltuna joko X tai Y on ilman parisuhdetta.

Edelleenkin, sinun logiikallasi meillä ei ole käytännössä ollenkaan työttömiä koko maassa, koska 99.9% on ainakin jonkun työpätkän joskus elämänsä aikana tehnyt.

Täysin naurettavaa höpinää siis, en oikein ymmärrä miten jaksat tuota samaa soopaa syöttää ellet sitten ihan vain trollailleksesi.

Tässä on se ristiriita, että puhutaan yhdestä hetkestä valitulla aikajaksolla. Todella harva on tuon 20 vuoden jakson ajan parisuhteessa. Jos siis kysytään olitko viimeisen 20 vuoden aikana ilman parisuhdetta, lähes kaikki voivat vasta, että kyllä. Sama pätee toisinpäin, lähes kaikki ovat olleet 20 vuoden aikana jonkinlaisessa parisuhteessa.

Suomeen pitäisi tuoda (väkisin?) nuoria hoikkia nättejä ulkomaalaisia naisia? Ja sitten nämä naiset pitäisi vielä saada rakastumaan ylijäämämiehiin? Mission impossible.

Eniten hiv-tartuntoja ja resistenttiä tippuria tuovat idästä keski-ikäiset ja vanhat miehet, joihin mies 51:kin kuuluu.

Voipi olla, että heikosti menee sulla loppuelämäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla jotenkin autistinen, jos ajattelee, että pariutuminen on tuollaista raakaa matematiikkaa.

Pitää olla vähän enemmän kuin austistinen, jos ajattelee, että ihmisten pariutumismahdollisuudet ovat jotenkin maagisesti täysin riippumattomia miesten ja naisten suhteellisesta lukumäärästä.

Olen huomannut kerta toisensa jälkeen tällä palstalla, että naisille ovat tilastot usein jostain ihmeellisestä syystä vaikeita hyväksyä ja käsitellä neutraalisti. Ne ovat tilastoja hyvät ihmiset... Eivät ne ole mitään oikeita tai vääriä mielipiteitä vaan tilastoja, joiden tarkoitus on täysin neutraalisti kuvata jotain ilmiötä tai tilannetta matemaattisin työkaluin.

Ehkäpä naiset kokevat tilastojen typistävän jollain tavoin heidän omaa ainutlaatuisuuttaan? On ikävä kuvitella olevansa pelkkä alkio osana suurempaa joukkoa? Siinä että olemme jokainen täysin ainutlaatuinen lumihiutale, ei ole mitään ainutlaatuista.

Me kaikki olemme täysin ainutlaatuisia ja ainutkertaisia, mutta siinä ei ole mitään

Se on nyt aika monta kertaa selitetty että ihmiset palautuu sinne parisuhdemarkkinoille useampaan kertaan. Se on kuin tuolileikki, joka leikitään uudelleen ja uudelleen, ei vain kerran. Tilastosi ei huomioi tätä ja se on ihan fakta ja ymmärrettävissä insinöörinkin aivoilla.

Mielestäsi tuolileikissä on aivan sama onko tuoleja yksi vähemmän kuin osallistujia vai puolet vähemmän?

Mitä tuo jankutus sinulle antaa? Kun on jo moneen kertaan todettu, että kyseessä on asia, jolle me naiset emme voi mitään. Eikä voi yhteiskuntakaan. Ei ole realistista kuvitella, että miehille alettaisiin maksaa naisenhakurahaa. Ei ole realistista kuvitella, että valtio alkaisi tuoda heille naisia. Minkä takia pitää jatkaa jankuttamista? Asia on tullut selväksi: nuoria naisia on vähemmän kuin miehiä. Se on fakta, jolle ei voi mitään.

Asialle on kyllä helppokin mahtaa monellakin tavalla.

Se on taas eri asia, että noteerataanko tätä niin että päättävillä tahoilla olisi halua muutokseen.

Miksi pitäisi olla parisuhteessa sen jälkeen kun sen osalta hommat on hoidettu eli käytännössä lapsi saatu / lisäännytty?

Elämän kaikkein kuormittavimmista osista ja vastoinkäymisistä puolet liittyy parisuhteeseen.

Kaikkihan me ollaan kivoja Kanarialla. Rentona, levänneenä, ja mukavia asioita tehden ihmisen parhaat puolet voivat tulla esiin.

Entä sitten räntäsateessa, kun illat pimenevät, ja puolisot rojahtavat iltaisin väsyneinä kotisohvalle? Kumpikin on herkkänä sille, onko toinen kuulolla, auttaako toinen, ajatteleeko toinen minun hyvinvointiani. Kummallakin on odotuksia toisiaan kohtaan. Kumppaneiden voi olla helpompi ottaa vastaan kuin antaa huomiota toiselle.

Työkavereille ja puolitutuille on helppoa olla mukava. Läheisessä parisuhteessa ihminen näyttää itsestään myös ”kääntöpuolet”. Kumppanin ilme voi muuttua kotiin tullessa, kun ovi sulkeutuu. Small talk jää, ja todelliset tunteet, kuten väsymys, nousevat pintaan. Arki voi olla monille ihanaa ja tasaista elämää, mutta puolison kanssa jaetaan myös arjen rankimmat hetket. Kaikissa parisuhteissa on vaikeampia aikoja. Erityisesti lasten syntymä lisää tyytymättömyyttä parisuhteeseen. Vanhemmat painivat sen kanssa, miten vastata lapsen tarpeisiin ja samalla huolehtia riittävästi toisistaan kumppaneina. Uhkana on, että vanhemmuus nielaisee parisuhteen.

Lapsen syntymä on elämän suurimpia ilonaiheita. Lapsen tulo on usein suuri tyytyväisyyden ja elämän merkityksellisyyden lähde. Samalla vanhemmaksi tulo on molempia koetteleva kehityskriisi ja yhteinen kasvun mahdollisuus. On luonnollista, että parisuhde muuttuu, kun perheeseen tehdään tilaa uudelle jäsenelle.

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla vanhemmista tyytyväisyys parisuhteeseen heikkenee lapsen syntymän jälkeen. Pikkulapsivaiheessa vanhempien riski erota on suurimmillaan ja riski parisuhdeväkivaltaan kasvaa.

Tavanomaiset parisuhteen muutokset lapsen tulon myötä

Parin stressi lisääntyy

Kahdenkeskinen aika vähenee dramaattisesti

Ristiriidat lisääntyvät

Seksiin tulee taukoa tai se vähenee. Seksuaalisen halun ja kehonkuvan muutokset ovat tavallisia. Erogeeniset alueet voivat muuttua.

Elämä pienen vauvan kanssa on rytmitöntä. Vauva nukkuu ja syö epäsäännöllisesti. Vauvan hoiva on ympärivuorokautista. Univaje voi aiheuttaa masentuneisuutta tai ärtyneisyyttä vanhemmissa.

Kotityöt lisääntyvät ja perheen työnjako voi muuttua perinteisemmäksi ja epätasa-arvoisemmaksi, kuin odotukset ovat. Tämä voi aiheuttaa tyytymättömyyttä erityisesti äideissä.

Vauvan äiti saattaa olla vetäytynyt, kääntynyt vauvan puoleen ja tunnetasolla etäinen suhteessa puolisoon. Tämä voi vieraannuttaa isää/puolisoa.

Isät/puolisot saattavat kantaa huolta perheen taloudesta ja tehdä pitkää työpäivää.

Äiti/kotivanhempi saattaa kärsiä yksinäisyydestä.

Isät/puolisot saattavat vetäytyä töihin ja kärsiä ulkopuolisuudesta. Vähentynyt seksi ja tunnetason läheisyys voi saada puolison vetäytymään yhä enemmän. Myös kokemukset perhepalveluista voivat ruokkia ulkopuolisuuden kokemusta. Esimerkiksi ”äitiysneuvola” ja ”äitiyspakkaus” ovat naisille kohdennettuja sanoja.

Vierailija kirjoitti:

Suomeen pitäisi tuoda (väkisin?) nuoria hoikkia nättejä ulkomaalaisia naisia? Ja sitten nämä naiset pitäisi vielä saada rakastumaan ylijäämämiehiin? Mission impossible.

Halukkaita tulijoita olisi aivan varmasti. En usko että ketään tarvitsisi pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla jotenkin autistinen, jos ajattelee, että pariutuminen on tuollaista raakaa matematiikkaa.

Pitää olla vähän enemmän kuin austistinen, jos ajattelee, että ihmisten pariutumismahdollisuudet ovat jotenkin maagisesti täysin riippumattomia miesten ja naisten suhteellisesta lukumäärästä.

Olen huomannut kerta toisensa jälkeen tällä palstalla, että naisille ovat tilastot usein jostain ihmeellisestä syystä vaikeita hyväksyä ja käsitellä neutraalisti. Ne ovat tilastoja hyvät ihmiset... Eivät ne ole mitään oikeita tai vääriä mielipiteitä vaan tilastoja, joiden tarkoitus on täysin neutraalisti kuvata jotain ilmiötä tai tilannetta matemaattisin työkaluin.

Ehkäpä naiset kokevat tilastojen typistävän jollain tavoin heidän omaa ainutlaatuisuuttaan? On ikävä kuvitella olevansa pelkkä alkio osana suurempaa joukkoa? Siinä että olemme jokainen täysin ainutlaatuinen lumihiutale, ei ole mitään ainutlaatuista.

Me kaikki olemme täysin ainutlaatuisia ja ainutkertaisia, mutta siinä ei ole mitään

Se on nyt aika monta kertaa selitetty että ihmiset palautuu sinne parisuhdemarkkinoille useampaan kertaan. Se on kuin tuolileikki, joka leikitään uudelleen ja uudelleen, ei vain kerran. Tilastosi ei huomioi tätä ja se on ihan fakta ja ymmärrettävissä insinöörinkin aivoilla.

Mielestäsi tuolileikissä on aivan sama onko tuoleja yksi vähemmän kuin osallistujia vai puolet vähemmän?

Mitä tuo jankutus sinulle antaa? Kun on jo moneen kertaan todettu, että kyseessä on asia, jolle me naiset emme voi mitään. Eikä voi yhteiskuntakaan. Ei ole realistista kuvitella, että miehille alettaisiin maksaa naisenhakurahaa. Ei ole realistista kuvitella, että valtio alkaisi tuoda heille naisia. Minkä takia pitää jatkaa jankuttamista? Asia on tullut selväksi: nuoria naisia on vähemmän kuin miehiä. Se on fakta, jolle ei voi mitään.

Tulkitsen tuon niin että tajusit itsekin olevasi väärässä tuolileikkihöpinöinesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla jotenkin autistinen, jos ajattelee, että pariutuminen on tuollaista raakaa matematiikkaa.

Pitää olla vähän enemmän kuin austistinen, jos ajattelee, että ihmisten pariutumismahdollisuudet ovat jotenkin maagisesti täysin riippumattomia miesten ja naisten suhteellisesta lukumäärästä.

Olen huomannut kerta toisensa jälkeen tällä palstalla, että naisille ovat tilastot usein jostain ihmeellisestä syystä vaikeita hyväksyä ja käsitellä neutraalisti. Ne ovat tilastoja hyvät ihmiset... Eivät ne ole mitään oikeita tai vääriä mielipiteitä vaan tilastoja, joiden tarkoitus on täysin neutraalisti kuvata jotain ilmiötä tai tilannetta matemaattisin työkaluin.

Ehkäpä naiset kokevat tilastojen typistävän jollain tavoin heidän omaa ainutlaatuisuuttaan? On ikävä kuvitella olevansa pelkkä alkio osana suurempaa joukkoa? Siinä että olemme jokainen täysin ainutlaatuinen lumihiutale, ei ole mitään ainutlaatuista.

Me kaikki olemme täysin ainutlaatuisia ja ainutkertaisia, mutta siinä ei ole mitään

Se on nyt aika monta kertaa selitetty että ihmiset palautuu sinne parisuhdemarkkinoille useampaan kertaan. Se on kuin tuolileikki, joka leikitään uudelleen ja uudelleen, ei vain kerran. Tilastosi ei huomioi tätä ja se on ihan fakta ja ymmärrettävissä insinöörinkin aivoilla.

Mielestäsi tuolileikissä on aivan sama onko tuoleja yksi vähemmän kuin osallistujia vai puolet vähemmän?

Tässä leikissä niitä ei todellakaan ole lähellekkään puolet vähemmän. Sinunhan se matikkanero piti olla. Pari tuolia puuttuu. Jaksat kyllä seisoa pari kierrosta tätä leikkiä. Ja älä nyrpistele sille tuolille jos se nyt ei olekaan mikään Eames. Ikean tuolitkin on parempia kuin ei tuolia ollenkaan.

Ylijäämämies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla jotenkin autistinen, jos ajattelee, että pariutuminen on tuollaista raakaa matematiikkaa.

Pitää olla vähän enemmän kuin austistinen, jos ajattelee, että ihmisten pariutumismahdollisuudet ovat jotenkin maagisesti täysin riippumattomia miesten ja naisten suhteellisesta lukumäärästä.

Olen huomannut kerta toisensa jälkeen tällä palstalla, että naisille ovat tilastot usein jostain ihmeellisestä syystä vaikeita hyväksyä ja käsitellä neutraalisti. Ne ovat tilastoja hyvät ihmiset... Eivät ne ole mitään oikeita tai vääriä mielipiteitä vaan tilastoja, joiden tarkoitus on täysin neutraalisti kuvata jotain ilmiötä tai tilannetta matemaattisin työkaluin.

Ehkäpä naiset kokevat tilastojen typistävän jollain tavoin heidän omaa ainutlaatuisuuttaan? On ikävä kuvitella olevansa pelkkä alkio osana suurempaa joukkoa? Siinä että olemme jokainen täysin ainutlaatuinen lumihiutale, ei ole mitään ainutlaatuista.

Me kaikki olemme täysin ainutlaatuisia ja ainutkertaisia, mutta siinä ei ole mitään

Se on nyt aika monta kertaa selitetty että ihmiset palautuu sinne parisuhdemarkkinoille useampaan kertaan. Se on kuin tuolileikki, joka leikitään uudelleen ja uudelleen, ei vain kerran. Tilastosi ei huomioi tätä ja se on ihan fakta ja ymmärrettävissä insinöörinkin aivoilla.

Mielestäsi tuolileikissä on aivan sama onko tuoleja yksi vähemmän kuin osallistujia vai puolet vähemmän?

Mitä tuo jankutus sinulle antaa? Kun on jo moneen kertaan todettu, että kyseessä on asia, jolle me naiset emme voi mitään. Eikä voi yhteiskuntakaan. Ei ole realistista kuvitella, että miehille alettaisiin maksaa naisenhakurahaa. Ei ole realistista kuvitella, että valtio alkaisi tuoda heille naisia. Minkä takia pitää jatkaa jankuttamista? Asia on tullut selväksi: nuoria naisia on vähemmän kuin miehiä. Se on fakta, jolle ei voi mitään.

Asialle on kyllä helppokin mahtaa monellakin tavalla.

Se on taas eri asia, että noteerataanko tätä niin että päättävillä tahoilla olisi halua muutokseen.

Mitä arvelet, olisiko nyt jo aika kertoa ne monet tavat? Pitkään olet niitä pantannutkin.

Ylijäämämies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ne naiset on joutuneet? Abortoitu, kun poika on kivempi? Lapsia kun kuitenkin syntyy noin puolet kumpaakin sorttia.

Itse asiassa poikia syntyy noin 105 jokaista 100 tyttöä kohden.

Jos se olisi syy, niin silloinhan epäsuhta olisi kautta linjan, ei vain tuossa mainitussa ikäryhmässä.

Evoluutiossa surkimukset syrjäytyvät. En näe syytä vastustaa evoluution tarkoituksenmukaisuutta. Jämille voisi toki tarjota kivuttoman lopun, ellei heitä voi esim. nälkäpalkkaisina koodareina tai vanhustenhoidossa hyödyntää. Ammatti ja toimeentulo usein nostaa miehen jämäluokasta pois, mutta onhan se nyt ihan liikaa vaadittu, että mies itse parantaisi asennettaan ja statustaan.