SGA ja uusi raskaus
Onko kuulolla raskaana olevia/useamman lapsen äitejä, joilla olisi viikkoihin nähden pienipainoisena syntynyt vauva? Löytyikö pienipainoisuuteen syytä? Miten seuraavia raskauksia seurattiin? Annettiinko mitään arviota riskeistä?
Meillä tyttö syntyi rv 35+3 mitoin 1620 g ja 41,5 cm. Raskaus sujui hienosti, joten ennenaikaisuus ja kasvuhäiriö tulivat yllätyksenä. Ja jäivät yllätyksiksi. Olen nyt alun toisella kolmanneksella raskaana ja kovasti mietityttää. Neuvolalääkäri lohdutti, että SGA saattoi olla sattumaa, joka ei ehkä toistuisi ja että tietysti seurataan nyt tarkemmin, " oireiden mukaan" . Mutta entä jos niitä oireita ei taaskaan tule? Kyllähän mua edellisessä raskaudessa supisteli, mutta harjoitussupistuksiksi ne kuitattiin. N. rv 27 paikat olivat kiinni, mutta se olikin sitten viimeinen tieto ennen synnytystä.
Tunteet vaihtelevat. Joskus ajattelen, että hyvin tässä käy, mutten kuitenkaan osaa kuvitella itseäni täysiaikaisen vauvan äitinä. En uskalla ajatella sinne asti.
Kommentit (78)
tänään siis kontrollikäynti ä-polilla ja hyviä uutisia:) Vauva ultra-arvioitiin 2,7-kiloiseksi, joka vastaa hyvin viikkoja. Kaikki muutenkin ok, eli jos arvio on oikea, vauva on jo NYT isompi kuin esikoinen oli syntyessään.
Lillis 36+1
Lähes puoli vuotta on kulunut aloituksesta ja nyt on aika kertoa lopputulos: meille syntyi sunnuntailapsi, tyttö, rv 38+4, 2844 g ja 48 cm. Pienehkö siis, mutta normaalin rajoissa. Verensokereita tarkkailtiin tuon alle 3 kg painon vuoksi, mutta arvot asettuivat nopeasti kohdalleen ja pääsimme kotiin eilen tiistaina.
Yhden keskosen synnyttäneenä mietin, ettei toinen raskaus ollut henkisesti helppo, mutta näinkin onnellisesti siis voi loppujen lopuksi käydä. Esikoisen SGA jäi mysteeriksi - hyvä niin? Ehkä se oli todellakin vain sattumaa, huonoa säkää.
Teidän tyttö oli lähes saman kokoinen kuin meidän poika syntyessään (2850 g ja 48 cm)! Meillä poika tosin syntyi viikoilla 35+5.
Hienoa, että pienestä koosta huolimatta tytöllä oli kaikki hyvin ja pääsitte noin nopsaan kotiin!
Jenni
Olipa todella mukavia uutisia ilmestynyt ketjuun, hienoa kuulla että kaikki meni hyvin. Nämä aina lisäävät sitä omaakin uskallusta taas ehkä joskus lähettää se toive haikaralle =)
Meille syntyi 10/01 ihana suloinen pieni poika vko 39+5. Poika oli syntyessä 2340g ja 47cm pitkä. Eli aika sopivan kokoinen. Me vanhemmat olemme syntyneet myös pieni kokoisina ja nyt keskivertoa hivenen lyhyempiä. Istukka oli kalvokiinnikkeinen, napanuora 35cm ja minulla verenpaine heitteli niin, että ala paine oli korkeimmillaan 100 ja ylä paine n.160. Pojan kasvu hidastui viimeisellä kolmanneksella ja kaikki olivat ihmeissään syystä. Kun istukan tilannekin selvisi vasta synnytyksen jälkeen. Poika alkoi korjata pituutta n 5kk ikään asti, kunnes taas hidastui/pysähtyi melkein kokonaan. Samaan aikaan alkoi allergiat vaivata. Joten poikaa tutkittiin ja hutkittiin. Poika oli 2v kun tehtiin tutkimukset kasvuhormoonintuotannosta ja sieltä löytyi syy. Eli meillä on kasvuohormonivajausta sairastava poika. Joka on muuten laaja alaisesti allerginenkin.
Nyt olen taas raskaana rankkojen vuosien jälkeen. Ja seuranta on ollut todella kovaa. Lääkäri käyntejä on ollut pahimmillaan jopa 3krt kuukaudessa. Kun verenpaine on hypellyt(ei onneksi niin pahasti kuin aiemmin) ja toinen raskaus toi sappikivi vaivat. Vauva on tähän asti näyttänyt kasvavan normaalisti, mutta just maanantaina lääkäri totesi useiden mittausten jälkeen, että pieni mikä pieni. Jouduin uusinta mittaukseenkin seuraavana päivänä ihan varmuuden vuoksi ja sama tulos. Eli joko on taas häikkää istukassa, napanuorassa tai meille on tulossa uusi kasvuhormonivajaus lapsi. Maailma ei kaadu koska seuraavalle tehdään testit heti kun täyttää 1 vuoden ja sen jälkeen aloitetaan lääkitys ja kuopuksella on paremmat mahdollisuudet kasvaa normaaliin pituuteen kuin isolla veljellä.
Tyttömme (35+3, 1620 g, 41,5 cm, 30,5 cm) ei oikeastaan saavuttanut kasvussa ollenkaan ekan vuoden aikana, mutta kasvu oli kuitenkin johdonmukaista. 1-vuotismitat olivat 7170 g ja 68,5 cm. 2-vuotisneuvolassa tyttö oli saanut lähestulkoon -2 sd -käyrät kiinni, mitä voi pitää verrattain hyvänä suorituksena (9,6 kg, 81 cm). Vanhempien tietojen perusteella laskettu ennuste on -1,7 sd. Suhteellinen paino laski, kun tyttö alkoi liikkua, ja on nyt pyörinyt -15%:n kieppeillä.
Motorinen kehitys oli vauvavuonna vähän hidasta, mutta kuitenkin normaalin rajoissa. Tyttö alkoi ryömiä n. 9-kuisena, konttasi 1-vuotiaana ja käveli 1v 2kk. Ekat sanat tulivat n. 10 kk:n iässä. Kielellisesti tyttö on ehkä vähän ikäsiään edellä, mikä on ollut meille helpotus, kun kotonamme puhutaan kahta kieltä. Eli eipä oikeastaan ongelmia meillä.
Rakenneultra oli tänään (17+6), NKL:lla, lääkärin ultraamana. Sikiön koko vastasi viikkoja hyvin ja virtaukset olivat OK. Yksi kolmesta myoomasta on turhan lähellä kanavaa, joten sen mahdollista kasvua pitää tarkkailla. Seuraava ultra on rv 28. Myoomien lisäksi katsotaan tietysti sikiön kasvua. Jos supistuksia alkaa tulla, pitäisi kuulemma aika herkästi käydä tarkistuttamassa kohdunsuun tilanne. Seuraava neuvola-aika on kolmen viikon kuluttua, joten tässä välissä pääsen maalle lomailemaan.
Kiitos tiedoista. Meillä oli juuri 10 kk -neuvola, jossa nuorimmaisemme mitat olivat 6800 g ja 71 cm. Painokäyrä oli nyt laskenut -2SD -käyrän alle, jonka vuoksi menemme lastensairaalaan kontrolliin kesän jälkeen. Tyttö konttailee tosi paljon ja uskon, että se vaikuttaa painon kehittymiseen. Näyttäisi siltä, että hän lähtee kohta kävelemäänkin. Isoveli (nyt 3 v) puolestaan jokelteli mielestäni saman ikäisenä enemmän, mutta lähti myöhemmin liikkeelle.
Hienoa, että sinulla on kaikki sujunut nyt normaalisti. Itselläni jäi huoli päälle raskauden aikaisesta seurannasta ja punnitsemme edelleen tyttöä lähes päivittäin. Pitäisi kai vähitellen uskoa, että kaikki todella on hyvin.
Onko teillä ollut aiemmin kontrolleja lastensairaalassa? Meidän likallamme oli kontrollit Kättärillä (eli Lasten ja nuorten sairaalassa) 2kk, 5kk ja 11 kk iässä. Sen jälkeen päätettiin, ettei ole aihetta seurata enempiä, normaalit neuvolakäynnit riittävät. Tosin pari ylimääräistä neuvolakäyntiä olemme pyytäneet ja myöskin helposti saaneet. Tytön suhteellinen paino alkoi laskea vuoden ikää lähestyttäessä, kun tyttö liikkui enemmän, mutta se ei ole hälyttävää, jos paino ei ihan yht' äkkiä laske.
Luultavasti tästä teilläkin on kyse, jos pituutta kuitenkin tulee. Hyvähän se on, että tutkivat, se antaa itsellekin varmuutta. Mulla meni suunnilleen vuosi ennen kuin uskalsin lopettaa " turhan" huolehtimisen. Meillä on ollut se onni, että tyttö on aina syönyt hyvin, vaikka onkin ruumiinrakenteeltaan rimpula.
Hei,
Ollaan käyty lastenklinikalla (naistenklinikan vieressä) kontrolleissa 3kk ja 6kk iässä. Viimeisellä kerralla todettiin, että tavalliset neuvolakäynnit riittävät. Nyt kuitenkin olivat sitä mieltä, että kannattaisi tulla uudestaan koska painokäyrä on muuttanut suuntaa. Parhaimmillaanhan pääsimme muistaakseni -1.5 käyrälle. Neuvolalääkärikin kyllä piti positiivisena, että pituutta tulee hyvin. Olen myös huomannut, että hampaiden tulo on heikentänyt ruokahalua. Samaa mieltä olen siitä, että on hyvä kun pääsee tutkimuksiin ja onhan jo monta ikävää vaihtoehtoa suljettu matkan varrella pois.
Ninni-03:
Onko teillä ollut aiemmin kontrolleja lastensairaalassa? Meidän likallamme oli kontrollit Kättärillä (eli Lasten ja nuorten sairaalassa) 2kk, 5kk ja 11 kk iässä.
Olin tänään neuvolalääkärissä (rv25+5). Verenpaine matala, Hb 136, pissanäyte OK. Paikat ovat tiukasti kiinni, mutta käskettiin ottaa varovaisesti ja tulla herkästi näytille, jos olo alkaa tuntua omituiselta. Ei saisi nostella, kyykistellä tai kurotella - mies saa luvan hoitaa siivoamisen ;) Sf-mitta oli 28 cm. En kyllä hetkeäkään usko, että olisi muka isoa vauva tulossa.
Supistusten määrä tuntuu lisääntyvän viikko viikolta, mutta supistukset ovat edelleen kivuttomia eikä niitä juuri tule levossa. Jonkin verran on ollut sellaisia mahan kovettumisia, että on täytynyt pysähtyä henkeä haukkomaan.
Kahden viikon kuluttua, rv28, on kontrolli NKL:lla. Siellä katsotaan tarkemmin sikiön (ja myoomien) kasvua. Saa nähdä, mitä sitten. Toistaiseksi kaikki siis niin hyvin kuin olla voi, mutta en silti osaa olla aivan levollisin mielin... Onneksi tällä kertaa ottavat neuvolassa tosissaan.
Meillä ei ole vieläkään tullut vastausta patologilta... ja jotenkin olen alkanut usko siihen, että napanuora kolme kertaa kaulanympäri olisi syy pienuuteen.
Mennään kolmen kuukauden ikäisenä latenlääkärin kontrolliin Kättärille.
Tähän asti vauva on saavuttanut hienosti painoa... nyt 4:n viikon iässä on tullut kilo lisää syntymäpainoon ja pituutta 2 cm.
Katsotko vähän ylemmästä vastauksestani tarinamme. En jaksa uudelleen kirjoittaa...
Juttelin meidän keskussairaalan gynekologian ylilääkärin kanssa tästä istukka-asiata. Hän on vielä omassa puljussaan erityisen perehtynyt tähän aiheeseen.
Meille istukan vajaatoiminta paljastui siinä, että ultrassa nuo napaverisuonivirtaukset olivat ajoittain huonoja, niissä oli blokkeja eli vauva ei saanut tarpeeksi verta ja sen mukana tietysti ravinteita. Ongelma ei siis olekaan varsinaisesti verisuonissa, vaan istukassa, josta tämä probleema sitten kielii.
Istukka meni näytteeksi patologille. Silmämääräisesti katsottuna se oli kuulemma kalkkisen oloinen ja painoi tosi vähän, en muista paljonko, mutta toisaalta suhteellinen paino ei ollut normaalista poikkeavampi (siis suhteessa sikiöön) - mutta tämä tietysti selittyi sillä että tyttö oli niin pieni.
Napanuora oli vain 25cm pitkä. Tämäkin oli vähän outoa sekä lääkäreiden että kätilön mielestä.
Patologin vastauksessa ei ollut istukassa mitään erikoista - sinänsä yllättävää. Ei infarktaatiota, ei mitään " selittävää" . Sain tiedon tästä ylilääkärin kautta, kun vaihdoimme sähköpostia.
Ylilääkäri sanoi, että tilanne on melko tavallinen. Että lääketiede tuntee huonosti istukan toimintaa ja ymmärtää heikosti syitä sen vajaatoimintaan. Ei minullekaan osattu selitystä antaa. Kaikki jäi auki eikä kukaan pysty varmuudella sanomaan, miten seuraavassa raskaudessa kävisi, jos vielä lisää lapsia haluaisin. Itse kuitenkin koin henkisesti erittäin raskaana viimekesäisen tilanteen, jossa ravasin käyrissä joka toinen päivä ja ilmassa oli todellinen pelko sikiön kohtukuolemasta, jos napaverisuonivirtaukset loppuisivat yhtäkkiä kokonaan.
Mutta tällainen tarina taustalla meidän SGA-tytöllä.
T. Tiiti74 (ja Ninni-03- kerrohan välillä kuulumisia raskautesi etenemisestä. Käyn vauvasivuilla työ- ja muu kiireiden vuoksi melko harvakseltaan mutta olisi kiva lukea voinnistasi - ja erityisesti vauvasi kuulumisia!)
Tiistaina tiedän enemmän, kun on rakenneultra. Esikoisen kohdalla ei puhuttu istukan vajaatoiminnasta, kun siitä ei ollut mitään merkkejä. Tietääkseni istukkaa ei sen tarkemmin tutkittu. Blokkeja ei np- ja rakenneultrissa ollut, mutta niitähän voi tulla ja mennä. Ota siitä selvää.
Joku lääkäri joskus väläytteli, että olisiko istukka ollut irtoamassa (mulla oli niukkaa verenvuotoa synnytyksen aikana ja tytöllä hyytymää kaulalla) ja mainitsi myös fetomaternaalivuodon mahdollisuuden (sikiö vuotaa äitiin päin). Tuossa em. ongelmassa on se kurjuus, ettei se juuri oireile. Yleensä se on paljastunut niin, että äiti on mennyt päivystykseen vauvan vähäisten liikkeiden takia. Joskus tilanne on ollut tosi täpärällä eli aluksi kaikki on ollut suht OK, mutta parissa tunnissa vauvan sydänäänet ovat muuttuneet radikaalisti.
Mulla synnytys käynnistyi vesien menolla; vauvan vointi oli kohdussa vielä hyvä, mutta sydänäänet laskivat ponnistusvaiheessa sen verran, että imukuppi otettiin avuksi. Tyttö oli kärsinyt anemiasta. Ei saisi näillä riskeillä vaivata päätään, mutta on vaikea olla ajattelematta, mitä jos synnytys ei olisikaan käynnistynyt ennen aikojaan.
Onneksi olen nyt saanut jalan oven väliin ja pääsen tutkimuksiin rakenneultran jälkeenkin. Kun ei vain olisi mitään vasta-aineisiin liittyvää, niin voisi olla suurempi todennäköisyys, että esikoisen keskosuus oli pelkkää sattumaa ja tällä kertaa kaikki sujuisikin hyvin. Kyllä mä tiesin etukäteen, ettei tämä raskaus huoleton ole. Täytyy katsoa loppuun asti ja yrittää sillä välillä pitää toivoa yllä :)
Niin, siinä erikoislääkärin ultrassa NKL:lla löytyi kolme myoomaa, ei sen vakavampaa. Äidilläni ja siskoillani on myös, eli osasin odottaa. Myoomat ovat kohdunkaulan vieressä, joten niiden kasvua seuraillaan ja arvioidaan sitten sen perusteella, onko alatiesynnytys mahdollinen. Tämä nyt on pieni murhe. Vauva on pääasia. Voihan olla, että tulee niin kiirus, ettei alatiesynnytykseen ole mahdollista. Kunhan ensin sinne asti pääsisi, nyt on vasta rv 17+3.
Hei,
Meille syntyi rv 39 tyttö, jonka mitat olivat 2100g ja pituus 46cm. Istukka oli pieni ja epäiltiin, että sen toiminnassa on ollut vikaa. Sitä ei kuitenkaan tutkittu eikä mitään selkeää syytä pienipainoisuudelle löytynyt. Tyttö lähentelee nyt vuoden ikää ja on edelleen hyvin hento. Pituuden puolesta hän lähentelee jo keskikäyrää. Raskauden puolivälistä lähtien kävimme ktg:ssä ja ultrassa sekä lapsivesipunktiossa.
Tyttö kehittyy hyvin ja on vilkas ja iloinen. Mitään sairautta hänellä ei ole todettu. Meille ei kukaan tapaamistamme lukuisista lääkäreistä ole varoitellut riskeistä seuraavissa raskauksissa.
Olisin kiinnostunut kuulemaan miten muiden SGA-lapset ovat kasvaneet ja kehittyneet?
Onnellista odotusta kaikesta huolesta huolimatta!
Nostetaas tätäkin ketjua välillä!
Tänään olin NKL:lla kontrollissa (rv 36+0). Painoarvio oli 2690 g eli hiukka keskikäyrän alapuolella, mutta ihan normaali. Voitte uskoa, että helpotti. Virtaukset olivat OK, ja sikiö liikkui vilkkaasti. Kohdunsuu oli pehmeä ja sentin auki, mutta ei se uudelleensynnyttäjällä välttämättä mitään tarkoita.
Edelleen supistelee reippaasti, mutta supistukset ovat " vain" mahan kovettumista (niin ne olivat esikoistakin odottaessa lapsiveden menoon asti). Supistukset ovat kuitenkin selvästi napakoituneet ja kestävät pidemmän aikaa. Viikko vielä, sitten on vauva täysiaikainen! Aika uskomattomalta tuntuu.
Nyt muistankin, että vaikka meidänkin esikoinen muilta mitoiltaan oli pieni, pää oli kuitenkin 34cm eli ihan normaali ilmeisesti ja oli nimenomaan puhetta, että " tärkein" eli aivot kasvaa normaalisti.
Viime viikon ultrassa lääkäri nimenomaan kiinnitti huomiota vauvan vatsanympärys- reisiluun- ja päänympärysmitan symmetrisyyteen eli ainakin toistaiseksi kasvu on ollut sen suhteen tasaista. Käsittääkseni painoarvio tehtiin kuitenkin näiden mittojen keskiarvosta, eli saattaahan olla, että siinä mennään metsään jos mitat ovat kovasti toisistaan poikkeavia siinä miten vastaavat viikkoja.