SGA ja uusi raskaus

Aina joka paikassa jaksetaan jauhaa että onpa pieni ja voi kuinka ohuet jalat koko ajan joku " kehuu" kuinka hyvin heidän vauva kasvaa ja miten teidän vauva on niin pieni. Kaikin tavoin haluaa aarettaan suojella. Ei aina jaksasi samaa lorua selittää. Ei tulisi mileen mennä kysymään pulskan lapsen vanhemmilta että mitenkä teidän lapsenne on noin lihava..? Kaikki erillaisia mutta jokainen kauniita ja rakkaita.

Onneksi osui silmään, aihe kun nyt todella ajankohtainen.



Meillä siis seuraavanlainen tilanne: Esikko syntyi 04 rv 40+6 3,2 kg painoisena. Ihan siis normaalipainoinen lapsi, tosin isänsä ja minä olemme pitkiä ja kookkaita.

Istukka oli vajaat 600g ja siinä oli " kaksi rasvainfarktia" (lukee papereissani). Tätä olen yrittänyt kysyä neuvolasta, huonolla menestyksellä...Osaisitteko selittää, mistä oikeastaan oli kysymys?



Tyttö on tänä päivänä hyvin hentoinen ja hoikka, suunnilleen -1,7 -käyrällä.

Liikkeelle lähti aikaisin, siitä ei ole ollut huolta. Puhuminenkin on tullut ihan ajallaan.

Syönyt aina huonosti, ja tästä syystä olemme käyneet pariin otteeseen lastenklinikalla rav.terapeutin luona.

Mitään erityistä syytä pienikokoisuudelle/huonolle ruokahalulle ei ole löydetty, ilmeisesti tyttö vaan on sellaista tekoa...



Tytön asiat minua eivät enää niin huoletakaan, mutta nyt pelottaa pikkukakkosen tilanne. Menossa siis rv 37+0, ja tunne siitä, että vauva on jotenkin hyvin pieni (siis oikeasti pieni, paljon esikkoa pienempi), voimistuu koko ajan. Sf-mitta viikolla 36 oli 31, eli keski- ja alakäyrän välissä. Vatsa tuntuu jotenkin pieneltä, ja vauva sen sisällä vielä pienemmältä ja aika vähäliikkeiseltä...

Olen yrittänyt kysyä/puhua tästä neuvolan th:lle ja lääkärille, mutta eivät kommentoi oikeastaan mitenkään. Esikko kun oli ihan normaalikokoinen, joskin siis kaikkien yllätykseksi siro vanhempiensa mittoihin/viikkoihin/sf-mitan kasvuun nähden. Vielä saliin mentäessä arvioivat yli nelikiloiseksi.



Joka tapauksessa (sorry pitkä sepustus, mutta kun selittämättömällä tavalla huolettaa...): osaisitteko kertoa noista infarkteista?

Entäpä kannattaisikohan minun tässä vaiheessa vielä mankua jotain tarkempaa kokoarviota? Katsoin jostain pinosta, että sinulla Kalaäiti, oli sf-mitta suunnillen sama kuin minulla ja olet menossa tarkempaan kokoarvioon...



Lähinnä mietityttää, että jos kakkosen kohdalla on edessä on sama kamppailu hitaan painonkehityksen/syömättömyyden ym. ongelmien kanssa, mieluusti tietäisin siitä jo nyt.

Ja toisaalta huolettaa sekin, että voinko todella luottaa siihen että istukka pelittää siellä kuten pitää...



Äh, vetää mielen matalaksi näin loppumetreillä.

Kiitos, jos joku jaksaa/viitsii vastata.



kuonokas rv 37

Meidän kohdalla sf-mitasta huolestuttiin vasta kun se alkoi taantua tai laskea. Luultavasti emme olisi saaneet lähetettä äitiyspolille jos mitta olisi kasvanut johdonmukaisesti vaikkakin alhaalla. Tiedän kyllä miltä tuo huoli tuntuu. Me emme jaksaneet odottaa polille pääsyä ja kävimme ensin yksityisellä puolella ultrassa. Ei ollut mielestäni hirveän kallista, muistaakseni 50 euron paikkeilla. Istukkaan liittyvään kysymykseen en osaa vastata. Meillä istukka oli pieni, mutta muuta vikaa siitä ei löytynyt. Ei tosin tutkittukaan sen kummemmin.



Eilen kävimme vuoden ikäisen tyttömme kanssa lastensairaalassa kontrollikäynnillä. Hän kasvaa nyt pituutensa puolesta -1 SD -käyrällä, paino -2.2. Tyttö on tomera pakkaus eikä mitään erityisongelmia ole.



Toivottavasti huolet kohta helpottavat.

Se unohtui mainita, että minulla sf-mitta viikollla 36 oli 27. Eihän se tietenkään mikään tarkka mittari ole, mutta meidän tapauksessamme se vastasi melko hyvin ultran kasvuarvioita.

Yleensä SGA-lapset saavat kasvussa kiinni kahteen ikävuoteen mennessä. Tosin tässä pitäisi verrata siihen, mikä on vanhempien tietojen perustella laskettu ennustepituus, ei siihen, minkä kokoisia lapset keskimäärin ovat. Esim. meillä tytön ennustepituus vanhempien tietojen perustella laskettuna on -1,7 sd, joten nyt kun -2 sd on saavutettu, ollaan jo hyvällä mallilla.



Jos lapsi kasvaa johdonmukaisesti omia käyriään (vaikka saavutuskasvua ei tulisikaan) ei ole aihetta huoleen. Eri asia on, jos kasvu alkaa selvästi taantua. Pituuskasvulla on enemmän merkitystä kuin painolla, ja usein suhteellinen paino laskee, kun vauva alkaa liikkua enemmän. Se on ihan normaalia.



Kuonokas: infarktit viittaavat johonkin istukan toimintahäiriöön, en tiedä tarkemmin. Pyydä neuvolalääkäriä selittämään ja jos ei osaa, pyydä, että pääsisit keskustelemaan asiasta synnytyssairaalasi lääkärin kanssa. Sinuna vaatisin nyt toisessa raskaudessa kontrollia. Jos ei muu auta, lähde äitiyspolille päivystykseen, sanot vaikka ettet ole tuntenut liikkeitä. Tai käy yksityisellä ultrassa. Viikkoja on jo hyvin, mutta jos vauva on pieni tai virtaukset eivät ole kunnossa, ei ole välttämättä syytä pitkittää tilannetta. Ja jos kaikki on hyvin, saat itsellesi mielenrauhan.

Neuvolassa katsotaan usein vain joko viikkoja tai painoa eikä yhdistetä niitä toisiinsa. Mäkin olen saanut kuulla terveydenhoitoalan ammattilaisilta, että eihän vauvamme paljon ennen aikojaan syntynyt, hyvät viikot jo olivat. Joo, 35+3 on OK. Sitten kun on vauvan mitoista kyse, todetaan, että ettehän te vanhemmatkaan mitään jättiläisiä ole tai että kaikki vauvat eivät voi kulkea keskikäyrällä. En tiedä, onko tuon tarkoitus lohduttaa. Mielestäni 1620 g on noille viikoille aivan liian vähän. Sitä paitsi, jos vauva tarvitsee veritankkauksia, kaikki ei ole ihan hyvin. Pientähän tämä on verrattuna pikkukeskosten kokemuksiin, mutta silti vähättely ärsyttää.



Niillä, joilla vauva on ollut täysiaikainen mutta pieni, on varmasti vielä vaikeampi saada ihmiset ymmärtämään, mistä on kyse.

Minullekin terveydenhuollon ammattilaiset usein sanovat, että pieni olet itsekin. Varmaan sillä yritetään rauhoitella, mutta se vain hämmentää koska lääkärit ovat kuitenkin todenneet, että kyseessä on selvä sikiöaikainen kasvuhäiriö. Kasvuhäiriön syistä on taas saanut itse hakea tietoa netistä ja muualta. Ymmärrän tietysti, että aina ei syytä löydy. Tiedon tarve on kuitenkin suuri eikä aina osaa lääkärille esittää juuri oikeita kysymyksiä. Mielestäni olisi myös hyvä, että istukka tutkittaisiin aina tällaisissa tapauksissa. Eipä tullut mieleen sellaistakaan vaatia.

Joo, olette oikeassa: pitänee vaan vaatia vähän tarkempaa tietoa neuvolasta. Huomenna aika. Jos sieltä ei heru mitään, lähden joko yksityiselle tai polille. En yhtään jaksaisi murehtia nyt - ainakaan turhan takia. Pitkät viikot vielä edessä, jos saa koko ajan pohtia että saako vauva varmasti tarpeeksi happea/ravintoa.



Ärsyttävää, että aina tuon neuvolan kanssa on tuollaista ihme niuhotusta. Jotenkin tuntuu, että eivät kerta kaikkiaan suostu kuulemaan, jos äitiä jokin painaa...



Tulen sitten kertomaan, mitä sanoivat.

Kiitos teille, ihanat ihmiset, kommenteistanne!

Ja tsemppiä muiden murheiden kanssa - onneksi tosiaan lapset tuntuvat voivan ja kehittyvän oikein hyvin alkuvaikeuksista huolimatta.



kuono, edelleen 37

Kuten jo aikaisemmin palstalla kerroin istukassani olevista rasvatukoksista. Minäkään en saanut kunnollista vastausta mistä ne johtuivat. Istukan rakenne ym. on vähän tutkittu alue lääketieteessä.

Patologin vastauksesta ilmeni,että ne infarktimuutokset eivät olleet tuoreita vaan ehkä jo varhaisessa vaiheessa kehittyneitä,joilla on saattanut olla yhteys sikiön kasvuun. Ja että sikiö on saattanut kärsiä jonkin verran hapenpuutteesta. Mutta mikään ei ole varmaa,eli nyt vain seurataan kehitystä.

Kysyisin vielä,et miten huono pikkuisenne on/oli syömään? Meillä kyllä poitsu syö mut välillä tuntuu et määrät on tosi pieniä,varsinkin kun soseen päälle pitäis jaksaa maitoa vielä. Soseiden jälkeen just ja just menee 70-80ml maitoa.

Meidän neiti oli siis TO



SI huono jossain vaiheessa noiden ruokailujen kanssa. Imetin kylläkin pitkään, yli vuoden vanhaksi, ja se lienee pelastuksemme...En osaa mitään määriä kertoa, kun siis rintamaitoa söi, mutta kiinteiden määrä oli onneton tuohon puolitoistavuotiaaksi asti.

Meni sitten perhepäivähoitoon, ja tilanne korjaantui osittain, ilmeisesti muiden lasten seura houkutti tyttöä syömään (tai sitten vika on mun keittotaidoissa:/ )



Nyt neiti taas kotona, kun olen mammalomalla, ja ruokailu sujuu ihan hyvin. Siis mikään suuriruokainen ei todellakaan ole vieläkään, mutta syö yleensä ihan ok määriäkin kunnon ruokaa ja kasvaa omilla käyrillään.



Meillä taustalla myös vaikea korvakierre juuri tuossa puolivuotiaasta vuoden vanhaksi, ja silloin tuntui että lapsi ei syönyt mitään. Se oli tosi stressaavaa aikaa. Putkitus auttoi.

Vuoden iän jälkeen helpotti myös siinä mielessä, että tyttö alkoi syödä tavallista ruokaa. Tuli makua enemmän, joten tyttö saatiin hiukan edes kiinnostumaan ruoasta. Rav.terapeutin ohje oli, että rasvassa, mausteissa ja edes suolassa ei tarvitse olla niin hirveän tarkka - pääasia että lapsi syö.



Tällaista meillä esikon kanssa. Nyt osaan ehkä jo varautua, jos kakkonenkin yhtä hankala ruoastakieltäytyjä....

Sitä ei voinut ennen tytön syntymää kuvitellakaan, että tällainenkin pulma voi olla. Siis että lapsi kieltäytyy syömästä! Neuvolasta ei juuri ollut apua ja tukea, jankuttivat vaan säännöllisistä ruokarytmeistä. Nekin ovat nyt, tilanteen normalisoiduttua ehdottoman tärkeitä, mutta silloin aikanaan juuri rav.terapeutti sanoi että tällaisen tapauksen kanssa kelloa on turha katsoa. Lapselle on annettava ruokaa juuri hänen ehdoillaan - mitä tahansa, milloin tahansa. Pääasia, että lapsi saadaan syömään.



Tsemppiä ruokapöytään! Tiedän, että koettelee hermoja....



kuonokas

Itse vietin viikkoja sairaalassa sisällä seurannassa, kun viikolla 33 ultrassa huomattiin muun kontrollin yhteydessä lapsen pieni paino (Arvio tuolloin 1500g). Kun mitään syytä kasvun hidastumiselle ei saatu, minua pidettiin sisällä sairaalassa, kun pelättiin lapsen kuihtuvan. (Istukka yms. toimi ihan normaalisti)

Synnytys käynnistettiin viikolla 37. Koko tuon väliajan olin sairaalassa.



Itse olen myöhemmin ihmetellyt kovasti sitä, että Helsingin naistenklinikka piti minua sisällä ja niin tarkassa kontrollissa. Mutta ilmeisesti hoitokäytännöt on eri sairaaloissa niin erilaiset.

tuulikukka:

Itse olen myöhemmin ihmetellyt kovasti sitä, että Helsingin naistenklinikka piti minua sisällä ja niin tarkassa kontrollissa. Mutta ilmeisesti hoitokäytännöt on eri sairaaloissa niin erilaiset.

Me kävimme Naistenklinikalla seurannassa vkosta 26 lähtien, mutta sisälle meitä ei otettu missään vaiheessa. Välillä jouduin kyllä käymään sydänkäyrässä pari kertaa vkossa.

Laitanpa tännekin viimeisimmät kuulumiset raskaudestani tämänpäiväisen Naistenklinikalla käynnin perusteella. Viikkoja on nyt tasan 28, sikiön mitat vastasivat viikkoja ja painoarvio on 1203 g. Lääkäri arvio käsikopelollakin yli kiloiseksi. Näyttää siis siltä, että tässä raskaudessa ei joko tule kasvuhäiriötä tai se alkaa myöhemmin. Kohtu on koko raskauden ajan ollut iso viikkoihin nähden, mutta lapsiveden määrä on silti normaali.



Sisätutkimuksen perusteella tilanne on niin hyvä kuin vain voi olla. Myoomat ovat jonkin verran kasvaneet ja niitä näkyi nyt enemmän, mutta mikään ei ole kriittisessä paikassa sikiön kasvua tai synnytystä ajatellen.



Ehkä meille onkin tulossa täysiaikainen vauva? Mutta toisaalta, oli mulla edellisessäkin raskaudessa paikat kiinni vielä rv 27+4. Jatkossa käyn varmaan neuvolalääkärillä ennen seuraavaa NKL-kontrollia rv 36.

Mukava kuulla, että vauvasi kasvaa hyvin!

Minkä kokoinen vauvasi oli syntyessään rv 37? Olitko siihen saakka koko ajan sairaalassa sisällä?



Meillä seuranta tehdään Kätilöopistolla eikä kyllä ole sanallakaan mainittu, että voisi joutua osastolle. Päinvastoin koska kaikki näytti olevan kunnossa -meidän vauva tosin 300g suurempi kuin teillä samoilla viikoilla- niin oltiin hyvinkin luottavaisia ja positiivisia sen suhteen, että kaikki on kunnossa.



Ylihuomenna taas mennään paikan päälle tsekkaamaan, onko kaikki ok. Palailen sitten kertomaan missä mennään.



Ja ihana kuulla Ninni, että toistaiseksi kaikki hyvin:) Toivottavasti jatkuu loppuun saakka näin=>saatte kivan kokoisen täysiaikaisen vauvan!

Molemmilla päänympärys on ollu täysiaikaisen vauvan kokoa, eli muistaakseni 35cm. Mutta syntyessään molemmat LA:n tienoilla painoivat n. 2,5kg, esikoinen alle tuon. Pituutta 45cm.



Toisessa raskaudessa sikiön kasvua seurattiin tiheästi. Sf-mitta oli pieni kuten edelliselläkin kerrala. Ultran arviot heitteli miten sattuu. Itse osasin arvioida oikean syntymäkoon lopulta, lääkärien arviot oli vähän enemmän kuin sitten lopulta oli... Virtauksissa ei blokkeja. Istukat sen kokoisia kuin normaalipainoisella vauvalla olisi ollut. Rv 30 eteenpäin havaittiin kasvunhidastumaa, mutta käynnistymistä jahkailtiin ja jahkailtiin.



Seuraavan kuulrmma saan käynnistettynä ajoissa. Tiheä seuranta kuten edellisessäkin. En oikeastaan tiedä miksi...



Samoin mietin sitä, että koska pään koko on normaali vaikka muuten onkin ienikokoinen, niin hämääkö ultralla tehtyjä arvioita se, että pää vastaa normaaleja viikkoja, jalka eri viikkoja, tehdäänkö niistä sitten jonkinlainen keski-arvio ja sen vuoksi ultran painoarviot on ollut isompia kuin lapsi todellisuudessa on. Ja onko hyvä vai huono juttu, että pää ja istukka on ollut normaalia kokoa vaikka muuten vauva ei?



Ekat vuodet ovat olleet pienikokoisia, sittemmin esikoinen on ainakin jopa ikäisiään pidempi.

Hei!



Minulle on lastenosaston lääkäri sanonut, että luonto on niin viisas, että huolehtii tärkeimmän elikkä aivojen kehittymisen, vaikka muussa kasvussa olisikin hidastumaa.

Siksi useimmin pienipainoisten ja muuten pienikokoisten vauvojen pää on normaalikokoinen.



Minullekin sanottiin 2001 syntyneen pojan kohdalla, kun eka kerran menin katsomaan lastani lastenosastolle, että tällä pojalla on ihmeellisen mallinen pää, on otettu kromosomitutkimuksetkin.

Arvaa miltä tuntui???



No kromosomit olivat normaalit ja pään ultrat ok, joten luonto oli vain hoidellut hommat paljon fiksummin kuin kukaan meistä.



Mukavaa loppukesää/alkusyksyä.



Suursukeltaja

Tyttömme arvioitiin synnytyspäivänä (35+3) ultrassa 2,2-kiloiseksi, mutta se on todellakin laskuohjelman antama tulos. Tarkemmin kun mittoja katsoi, voitiin nähdä, että pää vastasi viikkoja, mutta muut mitat laahasivat noin kuukauden jäljessä. Ja todellinen paino olikin 1620 g, mikä oli lähempänä rv31 kuin rv35.

Iso pää on yleensä parempi kuin pieni, jos ei sitten ole kyse hydrokefaliasta. Mulla oli _sikiön kokoon nähden_ isohko istukka (530 tai 540 g) eli ilmeisesti istukka on kasvullaan yrittänyt jotenkin kompensoida sikiön heikkoa ravinnonsaantia.

Hulda80:

Samoin mietin sitä, että koska pään koko on normaali vaikka muuten onkin ienikokoinen, niin hämääkö ultralla tehtyjä arvioita se, että pää vastaa normaaleja viikkoja, jalka eri viikkoja, tehdäänkö niistä sitten jonkinlainen keski-arvio ja sen vuoksi ultran painoarviot on ollut isompia kuin lapsi todellisuudessa on. Ja onko hyvä vai huono juttu, että pää ja istukka on ollut normaalia kokoa vaikka muuten vauva ei?

Esikoista odottaessa ultralla painoarvio oli 3,5kg! Vaikka todellisuus oli sitten 2,4kg. Ja toista odottaessa vika ultran arvio oli 3,2kg, käsin eri lääkäri vielä arvioi loppuvaiheessa, että 1,9kg. Oikea paino oli sitten 2,7kg. Rakenneultrassa vielä pää ja jalat ja muut mitat vastaa viikkoja, mutta myöhemmin enää vain pään mitta. :/



Joskus kai vielä kolmaskin meille tulee, mut vähän arveluttaa. Kätilö viimeks sanoi, että kolmannen kanssa osataan yleensä vasta varautua tällaiseen. Ekasta harvoin huomataan ennen kuin vasta syntyessä ja tokankin kanssa vielä pohditaan sattuman mahdollisuutta. Mutta jos kaksi edeltävää on SGA, niin kolmas on sit vakavammin otettava seurannassa. Pitkä ja sekava sepustus... ;)