Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa hakea enää YHTÄKÄÄN työpaikkaa (pätkätyöläinen)
10.12.2019 |
Nyt on tullut mitta täyteen. Olen päättänyt, että en hae enää ikinä yhtäkään työpaikkaa. Nyt riitti työnteko minun osaltani. Vit utttaa huomata vain 35-vuotiaana, että minä en ollut tarpeeksi vahva ihminen työelämään. En ole tähän ikään mennessä ollut ikinä vakituisessa työssä ja nyt loppui jaksaminen. En laita enää ikinä yhtäkään hakemusta minnekään. En jaksa enää tällaista elämää. En jaksa enää miettiä parin kuukauden välein töiden hakemista. Ottaa päähän laittaa hakemuksia omalle työnantajalle, KUN EN PÄÄSE IKINÄ mihinkään hakemaani paikkaan ja olen ikuinen viimeinen vaihtoehto. Hävettää jo käydä jatkuvasti samojen ihmisten kuulusteluissa. Tuntuu jo nöyryyttävältä. Ottaa päähän laittaa hakemuksia mihinkään muuallekaan, kun en pääse niihinkään. Olen maailman paskin ihminen ja huonoin työntekijä. Ahdistaa niin, että aivan tekee pahaa. En unelmoinut nuorena tällaisesta elämästä. Soitan huomenna töihin ja ilmoitan, että en tule enää ikinä töihin. Pitäkööt paikkansa. Nyt loppui minun työntekoni. Kiitos ja anteeksi.
Kommentit (52)
Kuulostaa laittomalta ketjuttamiselta. Kuulutko liittoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
millä alalla olet ollut töissä?
tsemppiä, ei kannata luovuttaa.
Pidän vähäisestä kulutuksesta ja jos tuillakin pärjää, olen tyytyväinen työttömyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista. Kuulun liittoon, mutta en halua kertoa alaa tarkemmin näin julkisesti. Minusta tuntuu, että olen työntekijänä ihan pohjasakkaa. Mutta kai tämä on kohtaloni olla ikuinen häviäjä.
Kyllähän se on totta, että työpaikoillakin jotkut ovat vähän parempaa väkeä vaikka työntekijöinä ovat niitä surkeimpia.
Itse teen sijaisuutta ja olen tehnyt työni hyvin. Nyt sitten yksi jatkuvasti saikuttava työtoveri on ottanut minut hampaisiinsa. Haukkui esimiehelle - syyttä.
Taidat kans lopettaa tässä paikassa kun määräaikaisuus loppuu.
Pitäkööt tunkkinsa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuohon työpaikkaan kannata jäädä - itse kun olin pienessä firmassa töissä huomasin, että ne ihmeelliset esimiehen mielistelevät saivat sovittua vapaapäivät yms oman mielensä mukaan.
Jotkut taas saivat ne paskavuorot. Ja huomasin, että tällainen perseennuolentskulttuuri työpaikoilla ei ole hyvä.
Tsemppiä! Itselläni sama juttu, työelämä on silppua ja jatkuvaa epävarmuutta siitä, että millä taas parin kuukauden päästä elän. Nykyinen työsuhde (perhevapaan sijaisuus) loppuu vuoden vaihteessa, ja työnhaku alkaa taas alusta. Inhoan sitä jatkuvaa valmiustilassa olemista, kun pelkää että esim. suihkussa käymisen aikana joku rekrytoija soittaa, ja mahdollinen työpaikka menee ohi koska en vastaa. Onneksi en suuremmin haaveile omistusasunnosta tai lapsista, sellaisiin asioihin tulee tuskin ikinä olemaan varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Kuulun liittoon, mutta en halua kertoa alaa tarkemmin näin julkisesti. Minusta tuntuu, että olen työntekijänä ihan pohjasakkaa. Mutta kai tämä on kohtaloni olla ikuinen häviäjä.
Oletko tutkinut, voisiko tuossa tosiaan olla kyse laittomasta ketjuttamisesta? Kannattaa olla yhteydessä luottamusmieheen tai suoraan ammattiliittoon.
Helpottavaa lukea, että en ole ainoa. Tuli tuo aloitusviesti kirjoitettua jonkun tunteenpurkauksen vallassa, mutta ahdistaa ja ärsyttää silti. Ahdistaa tällainen epävarma olo koko ajan. En uskalla sopia tammikuulle mitään, kun en tiedä, olenko töissä. Olen lopettanut haaveilun omistusasunnosta jo kauan sitten. Masentavaa tällainen elämä, kun ei uskalla suunnitella mitään eikä haaveilla mistään. Olen pian 40 v. ja tässähän tämä elämä menee. Tuntuu kuin olisin työpaikkani alinta pohjasakkaa.
Kiitos tsempeistä ja tsemppiä myös muille samassa tilanteessa oleville!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
IHAN KUN OLISIN ITSE TÄTÄ KIRJOITTANUT! voidaanko vaihtaa ajatuksia sähköpostitse? Tarvitsen vertaistukea.
Voimia, ap!
Samoissa fiiliksissä porskutan minäkin. En vain pääse sisälle työpaikkoihin. Kelpaan kyllä tekemään hirveesti töitä ja tekemään tulostakin, mut varsinkin pikkuyrityksissä se ei riitä. Pitäis osata pelata ja käyttää kyynärpäitä jne.
En jaksa jatkuvaa ramppaamista yksityisen sektorin työhaastatteluissa. Olen ihan puhki ja allapäin. Mitään jatkuvuutta tai kiinnittymistä en ole koskaan kokenut. Vituttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tutkinut sopimusteni laillisuutta. Kuulun kyllä liittoon, mutta on iso kynnys ottaa sinne yhteyttä. Pelkään kai, että vaivaan heitä turhaan, jos tässä ei olekaan mitään laitonta.
Minäkään en varmaan osaa pelata tai käyttää kyynärpäätaktiikkaa. Olen kai liian vaatimaton ja kiltti. Itsetuntoni on pohjalukemissa tällä hetkellä. Mietin usein, onko minussa jotain vikaa, koska en kelpaa minnekään. Itsekin haluaisin jatkuvuutta ja pysyvyyttä elämääni. Tämä on todella raskasta. Minäkin olen aivan loppu näihin ikuisiin pätkiin.
Keskustelisin mieluummin täällä palstalla kuin sähköpostilla, koska minulla ei ole osoitetta, jossa ei näkyisi nimeäni. Olisi kyllä mukavaa vaihtaa ajatuksia.
Kirjoita kirja työttömän arjesta - novelleja eri hahmoista. Todellisia tapauksia ja keksi itse loput. Katsotaan käykö kaupaksi. Itse voisin sellaisen vaikka ostaakin ja kirjastoon ainakin pari kappaletta, jotta kaikki voivat sen lukea.
Olen itse miettinyt tuollaisen novellikokoelman kirjoittamista, vaikka en olekaan nyt työttömänä. Sitäkin enemmän vierestä hommaa katsellut. Kirjaan voisi purkaa kaikki maailman vit*us ja työkkäri kyykyttäminen, pätkätöiden kirot, sovitellun päivärahan ansat, köyhyyden orjuutta ja vaikka mitä minkä mielikuvitus ja todellisuus antavat myöten.
Minulla työnhaku kaatuu melkein aina rekry-yritysten haastatteluun. En ole mikään supliikki ja olen huono kertomaan itsestäni (ja vaikka harjoittelen niin menen aina lukkoon tositilanteessa). Viimeksikin haastattelija sanoi melkein suoraan, etten tule paikkaa saamaan.
Ainoat kerrat kun olen saanut pienet pätkät on olleet suoraan yrityksen rekryjä ilman välikäsiä välissä. Näissä on sitten kehuttu ahkeruutta yms hyviä ominaisuuksia. Harmi vain, että yhä enemmän käytetään noita rekryfirmoja, joten ollaan sitten työttömänä, koska en ole sellainen räiskyvä persoona mitä kaikki hakevat.
Voimia ap. Olet vielä nuori. Itse 57v. naisena olen niiiin kyllästynyt näihin hoivapaikkojen määrä-aikaisuuksiin. Jatkuvaa nöyristelyä, suosittelijoiden mainitsemista yms. paskaa. Työttömyyttä pätkien välissä. Tein päätöksen, että en enää hae yhtäkään työpaikkaa, jään elätiksi. Sanokaa mitä haluatte. Työuraa eri aloilta takana yhteensä 40vuotta. Toivotan sinulle voimia, olet vielä nuori, tämä nykyaika on kamalaa, jos et omaa suhteita tai ole rikas.
Samat tunteet täällä. Valmistuin vasta 2 vuotta sitten mutta minulla on ollut jo 3 työsopimusta. Pisin oli 8kk, sitten 6kk ja 6kk. Ahdistaa kun mitään ei voi suunnitella, enkä uskalla muuttaa työn perässä kun olen sitten motissa jossain vieraassa kaupungissa. Paras asia elämässäni on halpa ja hyvä kämppäni, mutta istun 4 (neljä!!!!) tuntia junassa joka v-tun päivä kun tämän hetkinen työpaikka on niin kaukana. Vai muuttaisiko joku muka uuteen kaupunkiin jonkun 6kk sopparin perässä? Sopparissa on vielä kuukauden irtisanomisaika, voi hyvä luoja.
Ikinä eivät varoittaneet lapsena/opiskelijana miten p-rceestä työelämän epävarmuus on.
Meilläkin julistettiin jo yläasteella 20 vuotta sitten, miten loistava tulevaisuus meillä on edessämme. Suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja töitä riittää aivan valtavasti. Siitä puhuttiin lukiossakin kaikissa juhlapuheissa. Kukaan ei kertonut, että työelämä tulee olemaan tällaista pätkää pätkän perään ja jatkuvaa epävarmuutta.
Kirja on hyvä idea. Kyllä riittäisi kokemuksia kerrottavaksi.
Minäkään en ole mikään supliikki esiintyjäihminen, mutta se ei haittaa työssäni. Luulisi kuitenkin, että edes omat pomot ottaisivat sen huomioon, mutta ei. :(
Alue: Aihe vapaa
Nostan, jos joku haluaisi kommentoida jotakin. Ahdistaa vaan ihan hirveästi. Siksi tämä nolo avautuminen.