Lue keskustelun säännöt.
Millaisesta ihmisestä et ole pitänyt heti ensi tapaamisella? Auttakaa pohtimaan, mikä minussa on vikana
10.12.2019 |
Jos ensin rajataan pois kaikki ne, joilla ei ole hygienia kunnossa ja joilla elämäntapaongelmat näkyy päälle päin jne., niin millainen oli se naispuoleinen ihminen, josta et pitänyt?
Minun on vaikea saada ystäviä, tai edes kavereita. Usein tuntuu, että peli on pelattu heti kättelyssä, vaikka en ole ehtinyt sanomaan tai tekemään mitään. Tuntuu, että joudun tehdä ison työn, että ihmiset lämpenevät minulle, oli kyse sitten kaupan myyjästä tai uudesta naapurista tai tuttavasta. Ja tässä tuntuu olevan kaksi ääripäätä: mummot ja lapset pitävät minusta, muut ei. En siis voi näyttää ainakaan kovin pelottavalta? Miehet eivät lähesty kuin humalassa baarissa, tuijottavat kyllä joskus.
Mietin tänäänkin, että näkyykö elämäntilanteeni ihmisille sitten päälle päin? Kukaanhan ei sitä tiedä, ja muille näytän "vain" kotiäidiltä jolla on työssäkäyvä mies ja kulissit normaaliin tapaan pystyssä. En siis ole työelämässä, enkä varmaan koskaan tule olemaankaan. Mutta omasta mielestäni pukeudun tavallisen siististi, olen harjannut hampaat ja hiukset ja osaan hymyillä ja hallitsen käytöstavat. Mikä se poistyöntävä juttu on?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava keskustelu. Samaistun AP:hen, itselläni ollut pitkin elämää ihan samaa. Tuntuu, että joudun tekemään moninkertaisesti työtä, jotta saan ihmiset lämpenemään minulle.
En keksi muuta syytä kuin ujous/varautuneisuus. Se voi näyttäytyä joillekin tylyytenä tai ylimielisyytenä, vaikkei ole sitä sinne päinkään. Olen huomannut tämän myös joistain muista ihmisistä. Mietin, miksi joku on niin varautuneen oloinen, onko hän jotenkin pahalla tuulella? Eikö hän pidä minusta? Sitten kun vähän jutellaan enempi ja jää alkaa sulaa, niin voi miten ihana ihminen sen panssarikuoren alla voikaan olla.
Toinen on myös valitettavasti kasvonpiirteet. Ja tämä asia vituttaa minua, koska sille ei oikein voi mitään. Minulla on tosi tylyn näköinen perusilme. Ja kovat kasvonpiirteet. Joudun tietoisesti harjoittaa enemmän hymyilyä, koska olen joskus nähnyt peilistä, miten äkäiseltä näytän, enkä välttämättä edes tiedosta sitä. Tämä korostuu entisestään ollessani väsynyt. Tuntuu, että koko naama roikkuu.
Tämä vaiva on helpottanut, kun en enää pelkää ihmisiä, niin paljon kuin ennen. Nykyään olen jotenkin niin turtunut ja hyväksynyt kohtaloni, etten enää välitä. Kas kummaa, olen kai rennompi tai jotain, kun ihmiset uskaltavatkin paremmin lähestyä. En kai ole kovin kauniskaan, kun miehet ei koskaan ensinäkemältä lämpene minulle - pikemminkin pettyvät suuresti, mutta ihastuvat sitten ajan kanssa oppiessaan tuntemaan minut luonteelta.
Kokeile mieluummin ajatella itselle mieluisia asioita, niin kasvot pehmenevät luonnostaan. Jos harjoittelee hymyä, niin tuloksena voi juurikin olla sellainen luotaantyöntävä tekohymy, joka saa toisen varuilleen. Normaali, mutta rento ilme, on paljon parempi kuin jäykkä tekohymy. Esim. jos olet lapsi- ja/tai eläinrakas, niin ajattele vaikka näitä aiheita, niin varmaankin huomaat kasvojen rentoutuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas näen, että tietynlainen itsevarmuus suojaa hyljeksinnältä. Itse olen aika epävarma, ujo ja kiltti ja minusta usein tuntuu, ettei minusta pidetä. Ehkä olen vähän outo myös. Ihmiset pitävät tavallisista, itsevarmoista, aikaansaavista, sosiaalisista ja samanlaisista ihmisistä kuin itse ovat.
Minulla on samanlaisia kokemuksia. Olen itsekin melkoinen jännittäjä ja tavatessani ihmisiä ensimmäisen kerran vaikutan luultavasti aralta, hermostuneelta, epävarmalta ja vähän oudolta. En oikeastaan tiedä, miksi moni kammoaa noita piirteitä ihmisissä - ehkä muut ajattelevat, että minulla on jotain salattavaa, että hermostuneisuus tekee minusta epäluotettavan oloisen?
Edellisessä työpaikassani olin alussa aistivinani jotain sensuuntaista, että minua oudoksuttiin. Kun aikaa oli kulunut jonkin aikaa ja muutuin rennommaksi, monet ihmiset (jopa ne alussa oudoksuneet) alkoivat selvästi pitää minusta, nauttivat seurastani ja hakeutuivat seuraani. Töiden loppuessa moni sanoi, että minua tulee ikävä.
Ilmeisesti annan itsestäni huonon ensivaikutelman.
Luulisi, että toisin päin? Jännittäjät eivät pysty salailemaan tai peittelemään reaktioitaan. Jos pitävät ja rentoutuvat seurassa niin sen huomaa. Jos taas kemiat eivät kohtaa, niin senkin huomaa. Vuorovaikutus alkaa silloin jo ns. rehellisemmältä pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa järkyttävän itsekkäältä tuo ajattelutapa että "kiintiö on täynnä joten ei kiinnosta tutustua". Että kun itsellä on ystäviä niin ei tarvitse muita miettiä enää... Miettikää ihmiset niin, että ehkä toinen osapuoli tarvitsisi sinut kaverikseen! Ei niin voi ajatella, että en minä ole vastuussa muiden yksinäisyydestä
Ihmisillä on rajattu määrä aikaa ja energiaa. Sinusta siis pitäisi väkisin kaveerata jonkun uuden kanssa, vaikka se tarkoittaisi että on vähemmän aikaa jo olemassaoleville läheisille, itse alkaisi voida huonommin (esim väsyy) ja sekin tietysti heijastuisi niihin läheisiin, esim lapsiin ja puolisoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas näen, että tietynlainen itsevarmuus suojaa hyljeksinnältä. Itse olen aika epävarma, ujo ja kiltti ja minusta usein tuntuu, ettei minusta pidetä. Ehkä olen vähän outo myös. Ihmiset pitävät tavallisista, itsevarmoista, aikaansaavista, sosiaalisista ja samanlaisista ihmisistä kuin itse ovat.
Minulla on samanlaisia kokemuksia. Olen itsekin melkoinen jännittäjä ja tavatessani ihmisiä ensimmäisen kerran vaikutan luultavasti aralta, hermostuneelta, epävarmalta ja vähän oudolta. En oikeastaan tiedä, miksi moni kammoaa noita piirteitä ihmisissä - ehkä muut ajattelevat, että minulla on jotain salattavaa, että hermostuneisuus tekee minusta epäluotettavan oloisen?
Edellisessä työpaikassani olin alussa aistivinani jotain sensuuntaista, että minua oudoksuttiin. Kun aikaa oli kulunut jonkin aikaa ja muutuin rennommaksi, monet ihmiset (jopa ne alussa oudoksuneet) alkoivat selvästi pitää minusta, nauttivat seurastani ja hakeutuivat seuraani. Töiden loppuessa moni sanoi, että minua tulee ikävä.
Ilmeisesti annan itsestäni huonon ensivaikutelman.
Luulisi, että toisin päin? Jännittäjät eivät pysty salailemaan tai peittelemään reaktioitaan. Jos pitävät ja rentoutuvat seurassa niin sen huomaa. Jos taas kemiat eivät kohtaa, niin senkin huomaa. Vuorovaikutus alkaa silloin jo ns. rehellisemmältä pohjalta.
Noinhan sitä luulisi. Kuitenkin monet ihmiset tuntuvat suhtautuvan oudoksuen (jopa tuomitsevasti) kaltaiseeni hermoilijaan.
En tiedä. Yritin edellisessä viestissäni pohtia, miksi ihmiset eivät yleensä pidä minusta ensitapaamisella.
Löydän joskus tosi nopeastikin tuttuja, mutta silloin kun olen liikkeellä yksin.
Hämmentävä sosiaalinen ilmiö ovat olleet mammaporukat. Näihin en ole onnistunut pääsemään koskaan! Olen aika ujo, ja tuntuu että vanhemmat ovat nykyään tosi itsevarmoja vanhemmuudessaan. Leikkipuistoissa sain olla omissa oloissani lasten kanssa. Yritin kyllä. Kevyttä jutustelua, moikkailua, kaikkea. Olin aina se yksinäinen äiti. Sama meno on jatkunut vanhempainilloissa. Istun vain pakolliset osuudet ja lähden menemään saman tien. Enää en jaksa edes yrittää.
Onneksi olen löytänyt ison kasan ystäviä ihan muista piireistä.
En suostu uskomaan, että vika on yksistään minussa. En vaan jaksa sitä esittämistä, pätemistä ja pakonomaista vanhemmuusroolia. Olen edelleen ihan tavallinen ihminen, vaikka olenkin äiti. Minussa on virheitä, epäonnistun ym. Tuntuu vain, että vanhemmuuspiireissä tämä ei koskaan ollut sallittua. Piti olla itsevarma, tehokas, tavoitteellinen. Yli-inhimillinen.
En usko, että ketjun aloittajassakaan on mitään vikaa, joskus vain mielenkiinnon kohteet ja persoonat eivät yhtään kohtaa. Tai erilaiset roolit, joita ihmiset sosiaalisissa tilanteissa ottavat. Harva uskaltaa olla porukassa ihan oma itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
''Ilme'' ''Katse'' ''Asento'' ''Ele''
Sanoit, että ''ennenkuin olet kerinnyt edes sanomaan mitään'' - se siis täytyy olla joku kehonkielellinen juttu.
Ei ihan, se on energeettinen aura jota toiset ihmiset tiesdostamattaan lukevat ja ”tunnustelevat”.
Höpöhöpö. Kehonkieli on ihan yleisjärkeen käypä juttu, mutta energiasta selittävät ihmiset yrittävät työntää niitä näkymättömiä energioitansa joka paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa järkyttävän itsekkäältä tuo ajattelutapa että "kiintiö on täynnä joten ei kiinnosta tutustua". Että kun itsellä on ystäviä niin ei tarvitse muita miettiä enää... Miettikää ihmiset niin, että ehkä toinen osapuoli tarvitsisi sinut kaverikseen! Ei niin voi ajatella, että en minä ole vastuussa muiden yksinäisyydestä
Kyllä siinä samalla tekee palveluksen sille toisellekin. Minä olisin huono kaveri, en jaksaisi kysellä kuulumisia saati tapailla. Mitä yksinäinen saisi minuun tutustumalla? Vain surua.
Juurikin näin. Ja todellakaan kukaan ei ole vastuussa kenenkään yksinäisyydestä, etenkään ventovieraiden. Ei voi laittaa omaa onneansa muiden varaan. Se pitää löytää itsestään ja sitten ehkä alkaa sitä seuraakin löytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a, sitä on vaikea määritellä tarkasti, joidenkin kohdalla tulee jostakin syystä heti tunne ettei heistä pidä. Ominaisuuksia, mitkä tämän saattavat aiheuttaa:
- tyly, välinpitämätön tai ylimielinen vaikutelma
- aggressiivinen ja hyökkäävä käytös
- teennäinen vaikutelma
- yliyrittäminen, tekopirteys, teennäisen äänekäs kälätys ja tyhjännauraminen, huomionhakuisuus
- alentuva vaikutelma
- tyhmän esittäminen
- tekosöpöys, lässyttää lapsekkaalla äänellä ja muutenkin keimailee lapsellisesti ja hakee sillä huomiota
- se, kun käytös muuttuu vastakkaisen sukupuolen läsnäollessa. Naisilla alkaa se äänekäs miehen jutuille nauraminen ja miesten ympärillä kiehnääminen ja itsensä tekeminen tykö, vaikka naisseurassa käyttäytyvät normaalisti. Miehet taas alkavat rempseästi kehuskella omilla saavutuksillaan tai lirkutella naisille yms.
- liian huoliteltu ulkonäkö arkena. Huom! Ei liity kauneuteen mitenkään, vaan siihen että näyttää siltä kuin ei voi poistua kotoaan ilman neljän tunnin laittautumista. Minun mielestäni edustaa monia huonoja ominaisuuksia ihmisessä, kuten esimerkiksi neuroottisuutta, pinnallisuutta, vaativuutta (ns. high maintenance) ja kai jonkinlaista tyhjäpäisyyttä ja teennäisyyttä. Luonnollinen ja raikas kauneus (luonnonkaunis tai tilanteeseen sopiva meikki) ei aiheuta minkäänlaista vastenmielisyyden tunnetta, vain keinotekoinen ja maalattu ulkonäkö antaa sen epämiellyttävän vaikutelman ihmisestä. Miehillä myös liian ulkonäkökeskeinen olemus on vastenmielinen.
Tuohan on ihan normaalia sukupuolista käyttäytymistä. Se ärsyttää vain sen takia, että siinä ollaan kilpailuasetelmassa, vaikkei sitä yleensä edes tiedosteta.
Minäkin olen huomannut, että ihmiset arvostavat itsevarmuutta ja sosiaalisuutta. Oikeastaan se on outoa, koska toisaalta sitten suomalaiseen kulttuuriin kuuluu itsekorostuksen välttäminen ja vaatimattomuus. Joissain piireissä esiintymishaluisista ja sosiaalisista ihmisistä ei oikein pidetä ("mikä tuo luulee olevansa?!"). Ilmeisesti itsevarmuus on sallittua vain joillekin jyrätyypeille.
En tiedä, saako kukaan ajatuksestani kiinni. Olen vain omasta mielestäni huomannut tuollaista kaksijakoista suhtautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet epätoivoinen, liian tunkeileva, vaativa, läheisriippuvainen ja ripustaudut heti kättelyssä siihen kohteeseen kuin tauti. Tämmöisestä tyypistä en pidä ja vaistoan sen hetkessä josta tulisi liian iso riippakivi eikä pääse eroon siitä ollenkaan. On näistä kokemusta nuoruuden ajoilta ja iän myötä osaa jo varoa.
Jos eivät elämäntilanteet ole yhtään samanlaiset niin ei synkkaa yhtään sellaisen kanssa joka ei millään tasolla ymmärrä tai ikä eron takia ollaan ihan eri planeetoilta. Joillain on kamala ystävän tarve ja pakkomielteinenkin ja en halua väkisin alkaa ystäväksi jos en nauti sen henkilön seurasta ja ole vapautunut. En ole mitään säälistä uhrautuh´ja tyyppiä niin että ennemmin viihdyn yksin kun seurassa josta en saa mitään iloa ja masentaa entisestäänkin.
Ehkä elämässäsi on jotain pielessä ja haet vain ystävää jonka harteille voisit kaataa kaatopaikkasi jätteet ja silloin tarvitsisit samanlaisen niin ymmärtäisitte toisianne paremmin.
Sellaiset, jotka yrittävät heti jotenkin hyötyä. Ja muuten vain eri aaltopituudella olevat. Kuulostat vähän tylsältä, en varmaan haluaisi ystävystyä kotiäidin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samantapainen ongelma kuin ap:lla. Jään työpaikoilla ja harrastuksissa aina ulkopuoliseksi alusta alkaen ja koen, ettei minusta jostain syystä pidetä. Tai en tiedä, jännittävätkö muut seuraani. Minun on hankala saada ystäviä. Olen monesti pohtinut syytä tähän. Olen melko puhelias, minun on helppo ottaa kontaktia muihin ja aloittaa jutustelu. Pidän itse muista ihmisistä ja olen peruspositiivinen. Minulla ei ole näitä täällä listattuja ominaisuuksia, kuten hapan ilme, en ole ilkeä enkä rääväsuu tms. Olen melko kaunis ja naisellinen, mutta en kuitenkaan mitenkään niin yliluonnollisen hehkeä, että minua kadehdittaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samantapainen ongelma kuin ap:lla. Jään työpaikoilla ja harrastuksissa aina ulkopuoliseksi alusta alkaen ja koen, ettei minusta jostain syystä pidetä. Tai en tiedä, jännittävätkö muut seuraani. Minun on hankala saada ystäviä. Olen monesti pohtinut syytä tähän. Olen melko puhelias, minun on helppo ottaa kontaktia muihin ja aloittaa jutustelu. Pidän itse muista ihmisistä ja olen peruspositiivinen. Minulla ei ole näitä täällä listattuja ominaisuuksia, kuten hapan ilme, en ole ilkeä enkä rääväsuu tms. Olen melko kaunis ja naisellinen, mutta en kuitenkaan mitenkään niin yliluonnollisen hehkeä, että minua kadehdittaisiin.
Täällä myös yksi tällainen nainen lisää. Minustakaan ei pidetä. Joka työpaikalla sama juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en pidä juoruilijoista, ikihappamista valittajista, tiuskijoista ja tärkeilijöistä, raivottarista, maailman navoista, tyhjäpäistä tai pinnallisista ihmisistä.
Voi myös olla että ihmiset eivät inhoa sinua, mutta he eivät kuitenkaan löydä kanssasi mitään yhteistä. Sellaisen ihmisen kanssa ei ole mitään puhuttavaa. Joskus vältän ihmisiä, jotka puhuvat niin hiljaa ettei siitä saa selvää. En halua viettää aikaa myöskään tahdittomien ihmisten kanssa, jotka möläyttelevät kovaan ääneen sopimattomia juttuja julkisesti.
En ole tavannut sellaisia, joita kohtaan tuntisin vastenmielisyyttä ennen kuin ovat sanoneet tai tehneet mitään.
Jaa-a, sitä on vaikea määritellä tarkasti, joidenkin kohdalla tulee jostakin syystä heti tunne ettei heistä pidä. Ominaisuuksia, mitkä tämän saattavat aiheuttaa:
- tyly, välinpitämätön tai ylimielinen vaikutelma
- aggressiivinen ja hyökkäävä käytös
- teennäinen vaikutelma
- yliyrittäminen, tekopirteys, teennäisen äänekäs kälätys ja tyhjännauraminen, huomionhakuisuus
- alentuva vaikutelma
- tyhmän esittäminen
- tekosöpöys, lässyttää lapsekkaalla äänellä ja muutenkin keimailee lapsellisesti ja hakee sillä huomiota
- se, kun käytös muuttuu vastakkaisen sukupuolen läsnäollessa. Naisilla alkaa se äänekäs miehen jutuille nauraminen ja miesten ympärillä kiehnääminen ja itsensä tekeminen tykö, vaikka naisseurassa käyttäytyvät normaalisti. Miehet taas alkavat rempseästi kehuskella omilla saavutuksillaan tai lirkutella naisille yms.
- liian huoliteltu ulkonäkö arkena. Huom! Ei liity kauneuteen mitenkään, vaan siihen että näyttää siltä kuin ei voi poistua kotoaan ilman neljän tunnin laittautumista. Minun mielestäni edustaa monia huonoja ominaisuuksia ihmisessä, kuten esimerkiksi neuroottisuutta, pinnallisuutta, vaativuutta (ns. high maintenance) ja kai jonkinlaista tyhjäpäisyyttä ja teennäisyyttä. Luonnollinen ja raikas kauneus (luonnonkaunis tai tilanteeseen sopiva meikki) ei aiheuta minkäänlaista vastenmielisyyden tunnetta, vain keinotekoinen ja maalattu ulkonäkö antaa sen epämiellyttävän vaikutelman ihmisestä. Miehillä myös liian ulkonäkökeskeinen olemus on vastenmielinen.