Lue keskustelun säännöt.
Millaisesta ihmisestä et ole pitänyt heti ensi tapaamisella? Auttakaa pohtimaan, mikä minussa on vikana
10.12.2019 |
Jos ensin rajataan pois kaikki ne, joilla ei ole hygienia kunnossa ja joilla elämäntapaongelmat näkyy päälle päin jne., niin millainen oli se naispuoleinen ihminen, josta et pitänyt?
Minun on vaikea saada ystäviä, tai edes kavereita. Usein tuntuu, että peli on pelattu heti kättelyssä, vaikka en ole ehtinyt sanomaan tai tekemään mitään. Tuntuu, että joudun tehdä ison työn, että ihmiset lämpenevät minulle, oli kyse sitten kaupan myyjästä tai uudesta naapurista tai tuttavasta. Ja tässä tuntuu olevan kaksi ääripäätä: mummot ja lapset pitävät minusta, muut ei. En siis voi näyttää ainakaan kovin pelottavalta? Miehet eivät lähesty kuin humalassa baarissa, tuijottavat kyllä joskus.
Mietin tänäänkin, että näkyykö elämäntilanteeni ihmisille sitten päälle päin? Kukaanhan ei sitä tiedä, ja muille näytän "vain" kotiäidiltä jolla on työssäkäyvä mies ja kulissit normaaliin tapaan pystyssä. En siis ole työelämässä, enkä varmaan koskaan tule olemaankaan. Mutta omasta mielestäni pukeudun tavallisen siististi, olen harjannut hampaat ja hiukset ja osaan hymyillä ja hallitsen käytöstavat. Mikä se poistyöntävä juttu on?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen yleinen tyhmyys on vastenmielistä. Mä vähän avaan:
- teeskentelee typerää pikkutyttöä miesten seurassa tai
- yleissivistys on samalla tasolla kuin naapurin kasvimaan lantulla.
En väitä olevani älykkö, en todellakaan. Mutta jos ainoat asiat mistä voi keskustella on ulkonäköasiat, vaatteet/muoti, reality-televisio-ohjelmat ja juorut niin en mä viihdy sellaisen ihmisen seurassa. Tai jos tosiaan älykkyysosamäärä laskee miinukselle kun paikalle saapuu joku, jonka lahkeessa lojuu penis.
Se tekee musta ikävän ja kurjan ihmisen, ja se on ihan ok. En ole täällä miellyttämässä muita - kuten eivät muutkaan ole täällä miellyttämässä minua. Onneksi on vapaus valita seuransa, puolin ja toisin.
En oikein ymmärrä tätäkään, että jos joku käyttäytyy eri tavalla kuin sinä, sinulla on oikeus olla "ikävä ja kurja". Ihmisten täytyy saada olla sellaisia kuin he ovat: tyhmiä, miellyttäjiä, kovaäänisiä, ujoja, hiljaisia, seurallisia, hillittyjä, eloisia, villejä, fiksuja, kummallisia tai tavallisia. Niin kaikilla on hyvä olla. Jokainen on sen verran vastuussa muiden ihmisten hyvästä olosta, että ei heittäydy ilkeäksi, vaikka toinen olisi hieman ärsyttävä tai erilainen.
On silkkaa tyhmyyttä kuvitella olevansa itse niin upea yksilö, että pystyy määrittelemään milloin on lupa heittäytyä kurjaksi ja ilkeäksi toisia kohtaan.
Ylitulkitsit, ja pahasti pieleen.
Olen aina kiltti ja mukava ja kohtelias, joka ainoalle ihmiselle, jonka tapaan. Jopa sellaisille, joita en voi sietää.
Kurja ja ikävä viittasi siihen, että en pidä tietynlaisista ihmisistä, ja kerron sen avoimesti täällä anonyymillä palstalla. Tyhmä aivan varmasti monissa asioissa olen, mutta sosiaaliset taitoni ovat hyvät.
Siinä tapauksessa pahoittelen väärää tulkintaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen yleinen tyhmyys on vastenmielistä. Mä vähän avaan:
- teeskentelee typerää pikkutyttöä miesten seurassa tai
- yleissivistys on samalla tasolla kuin naapurin kasvimaan lantulla.
En väitä olevani älykkö, en todellakaan. Mutta jos ainoat asiat mistä voi keskustella on ulkonäköasiat, vaatteet/muoti, reality-televisio-ohjelmat ja juorut niin en mä viihdy sellaisen ihmisen seurassa. Tai jos tosiaan älykkyysosamäärä laskee miinukselle kun paikalle saapuu joku, jonka lahkeessa lojuu penis.
Se tekee musta ikävän ja kurjan ihmisen, ja se on ihan ok. En ole täällä miellyttämässä muita - kuten eivät muutkaan ole täällä miellyttämässä minua. Onneksi on vapaus valita seuransa, puolin ja toisin.
En oikein ymmärrä tätäkään, että jos joku käyttäytyy eri tavalla kuin sinä, sinulla on oikeus olla "ikävä ja kurja". Ihmisten täytyy saada olla sellaisia kuin he ovat: tyhmiä, miellyttäjiä, kovaäänisiä, ujoja, hiljaisia, seurallisia, hillittyjä, eloisia, villejä, fiksuja, kummallisia tai tavallisia. Niin kaikilla on hyvä olla. Jokainen on sen verran vastuussa muiden ihmisten hyvästä olosta, että ei heittäydy ilkeäksi, vaikka toinen olisi hieman ärsyttävä tai erilainen.
On silkkaa tyhmyyttä kuvitella olevansa itse niin upea yksilö, että pystyy määrittelemään milloin on lupa heittäytyä kurjaksi ja ilkeäksi toisia kohtaan.
Ylitulkitsit, ja pahasti pieleen.
Olen aina kiltti ja mukava ja kohtelias, joka ainoalle ihmiselle, jonka tapaan. Jopa sellaisille, joita en voi sietää.
Kurja ja ikävä viittasi siihen, että en pidä tietynlaisista ihmisistä, ja kerron sen avoimesti täällä anonyymillä palstalla. Tyhmä aivan varmasti monissa asioissa olen, mutta sosiaaliset taitoni ovat hyvät.
Siinä tapauksessa pahoittelen väärää tulkintaani.
Ja minä huonoa ulosantiani.
Vierailija kirjoitti:
Ensinäkemältä en pidä naisesta, jolla on punaiset, lyhyeksi kynityt hiukset. Siihen vielä lisättynä voimakassankaiset silmälasit. Liian tukeva tai toisaalta liian pitkä laiheliini on turn off minulle. Pelkään punaista ja oranssia naista.
Täällä ei nyt kysytty millainen panoreikä herraa miellyttäisi.
Vierailija kirjoitti:
Ensinäkemältä en pidä naisesta, jolla on punaiset, lyhyeksi kynityt hiukset. Siihen vielä lisättynä voimakassankaiset silmälasit. Liian tukeva tai toisaalta liian pitkä laiheliini on turn off minulle. Pelkään punaista ja oranssia naista.
Mä en tykkää mustiin pukeutuneista naisista. Jos on mustat silmälasinkehykset ja tai silmärajaukset ja mustat vaatteet, kynsilakkaa tms. niin skippaan heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen yleinen tyhmyys on vastenmielistä. Mä vähän avaan:
- teeskentelee typerää pikkutyttöä miesten seurassa tai
- yleissivistys on samalla tasolla kuin naapurin kasvimaan lantulla.
En väitä olevani älykkö, en todellakaan. Mutta jos ainoat asiat mistä voi keskustella on ulkonäköasiat, vaatteet/muoti, reality-televisio-ohjelmat ja juorut niin en mä viihdy sellaisen ihmisen seurassa. Tai jos tosiaan älykkyysosamäärä laskee miinukselle kun paikalle saapuu joku, jonka lahkeessa lojuu penis.
Se tekee musta ikävän ja kurjan ihmisen, ja se on ihan ok. En ole täällä miellyttämässä muita - kuten eivät muutkaan ole täällä miellyttämässä minua. Onneksi on vapaus valita seuransa, puolin ja toisin.
En oikein ymmärrä tätäkään, että jos joku käyttäytyy eri tavalla kuin sinä, sinulla on oikeus olla "ikävä ja kurja". Ihmisten täytyy saada olla sellaisia kuin he ovat: tyhmiä, miellyttäjiä, kovaäänisiä, ujoja, hiljaisia, seurallisia, hillittyjä, eloisia, villejä, fiksuja, kummallisia tai tavallisia. Niin kaikilla on hyvä olla. Jokainen on sen verran vastuussa muiden ihmisten hyvästä olosta, että ei heittäydy ilkeäksi, vaikka toinen olisi hieman ärsyttävä tai erilainen.
On silkkaa tyhmyyttä kuvitella olevansa itse niin upea yksilö, että pystyy määrittelemään milloin on lupa heittäytyä kurjaksi ja ilkeäksi toisia kohtaan.
Ylitulkitsit, ja pahasti pieleen.
Olen aina kiltti ja mukava ja kohtelias, joka ainoalle ihmiselle, jonka tapaan. Jopa sellaisille, joita en voi sietää.
Kurja ja ikävä viittasi siihen, että en pidä tietynlaisista ihmisistä, ja kerron sen avoimesti täällä anonyymillä palstalla. Tyhmä aivan varmasti monissa asioissa olen, mutta sosiaaliset taitoni ovat hyvät.
Siinä tapauksessa pahoittelen väärää tulkintaani.
Ja minä huonoa ulosantiani.
Hei nyt loppu tuolle meiningille te kaksi. Tämä on AV, ei täällä harrasteta asiallista keskustelua. Hyvä riita meni poikki teillä. :(
-Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisista jotka ei pidä minusta. Hyökkäävistä, piikikkäistä, tylyistä, niistä jotka tietää kaiken paremmin. Jos joku ihmistyyppi täytyy sanoa niin naistyyppi ”yksi jätkistä” on itselleni vaikea. Minä en ole yksi jätkistä, olen suunnilleen vastakohta ja tiedän ärsyttäväni näitä jätkänaisia, joten pysyttelen pois tieltä.
Onko ne laittaneet sinut tieltä ?
Ei, eivät ole huomaavinaankaan. Eivät puhu minulle, eivät katso päin. Joku ongelma oman sukupuolen kanssa varmaan. Olettavat myös varmaan, kuten tuo yksi tuossa, etten osaa puhua mistään muusta kuin meikeistä yms. Todellisuudessa en ole kovin kiinnostunut itsekkään mistään tälläämisestä, mutta koska olen kiinnostunut vähän kaikesta, tiedän siitäkin jotain jos tulee puheeksi.
Jep, sain kiinni millaisia ovat. Minusta pelottavan yksioikoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä vikaa tarvitse edes olla kun suuri osa ihmisistä ei halua uusia ystäviä. Syytä tähän en tiedä, mutta mulle on jopa sanottu suoraan ettei kaivata tutustua uusiin ihmisiin.
Tämä. Itsekään en halua tutustua keneenkään uuteen ihmiseen ja välttelen uusia sosiaalisia suhteita aina kun voin. Töissä jo joutuu introvertille ihan liikaa olemaan ihmisten kanssa tekemisissä, vapaa-ajalla ei halua eikä jaksa. Sitten kun tulee joku ihan ok ja ystävällinen naapuri joka haluaa jutella niin tekee mieli vältellä ja juosta karkuun. Eikä siinä tyypissä mitään vikaa ole, en vaan jaksaisi tutustua ja jutella.
Tämä. En nyt mitenkään lähtökohtaisesti pidä ihmisistä enkä halua tutustua lähemmin. Minulla on ystäviä ja sukulaisia, enkä välttämättä halua viettää aikaani heidänkään kanssa joten miksi minun pitäisi pitää jostain randomista tyypistä ensitapaamisella? Olen kohtelias ja etäinen, kylmä kuten joku täällä sanoi, koska en nauti tilanteista, joissa on pakko olla sosiaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen, joka osoittautui ajan mittaan hyvin vastenmieliseksi, oli jo ensitapaamisella röyhkeä. Antoi kutakuinkin heti kolmannessa lauseessaan ymmärtää, että tietää millainen ihminen minä olen, vaikka minä juuri tapasin hänet ensimmäistä kertaa ja samalla kuulin hänestä ensimmäistä kertaa. Siitä jäi itselle hölmö olo. Ja samanlainen hölmö olo on tullut jokaisessa tapaamisessa sen jälkeenkin milloin mistäkin asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Musta harvoin pidetään. Mun kommunikointityyli on sellainen, että esitän asiat faktana vaikka tarkoitus oli vaan heittää ajatus ilmaan. Se aiheuttaa monissa ärsytystä
Hei, mulla on tuo sama! Tai siis omasta mielestäni en esitä asiaa faktana, vaan heitän ajatuksen ilmaan mutta sitten joku on tulkinnut sen niin, että olen sanonut että ehdottomasti näin.
Tai jos ilmaisen ensireaktioni johonkin asiaan, luullaan että se on myös lopullinen kantani. Esimerkiksi joku ehdottaa että mennään kuukauden päästä mökille ja sanon, että en tiedä jaksaisinko siellä olla. Sitten myöhemmin saan kuulla että sinne mökillekään en halunnut lähteä, vaikka kyse oli vain siitä etten osaa kuukautta etukäteen vielä sanoa että huvittaako sinne mennä sitten kun aika tulee. Pitää varmaan tehdä itsensä selkeämmin ymmärrettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä miten se passiivisuus haittaa. Ihminen joka on passiivinen varmaan tykkää olla omissa oloissa, eikä aiheuttaa mitään draamaa. Itse oon ainakin sellainen. Siis jos joku juttelee kyllä mä keskustelen takaisin mutta niinkun muuten en oo koskaan ekana tuomassa ilmi mielipiteitäni, ei kiinnosta sellainen
Odotatko aina että toinen juttelee ja kysyy ensin vai kyseletkö ja jutteletko myös oma-aloitteisesti? Jos toinen vain vastailee, tuntuu vähän kuin olisin tekemässä haastattelua. Jos on eriävä mielipide keskustelukumppanin kanssa, tämä ei myöskään ole draaman aiheuttamista vaan se on just se joka pitää keskustelun kiinnostavana (tosin on kyllä olemassa ihmistyyppi, joka onnistuu tekeen kaikesta draamaa...)
Pari esimerkkiä tulee mieleen. Molemmat olivat äärimmäisen puheliaita ja äänekkäitä. Hirveä vaahtoaminen, nauraminen ja vitsailu käynnissä koko ajan. Molemmilla on kuitenkin käsittääkseni kavereita, mutta minä en meinaa kestää sitä jatkuvaa älämölöä ja itsekorostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen. Minusta ei vaan pidetä. Monet olettavat minusta jotain negatiivista myös jo heti ennen kuin olen ehtinyt sanomaan mitään. Itse suhtaudun positiivisesti yleensä lähtökohtaisesti kaikkiin, joten monen suhtautuminen tuleekin yllätyksenä.
Uskon, että johtuu siitä, että en ole kovin kaunis. Olen kai erikoisen näköinen, isonenäinen jne. Monet miehet ovat kuitenkin pitäneet ulkonäöstäni ilmeisesti kun ovat toipuneet ”alkujärkytyksestä”. Mutta kun olen mennyt tapaamaan miehen kavereita ensimmäistä kertaa, kaikki ovat olleen ihmeissään. Eräs jopa sanoi miehelle, että olen aika erikoisen näköinen.
Mä olen kaunis ja miellyttävä, kohtelias - ja silti musta ei pidetä. Terapiassa löysin syyn pskaa väkivaltalapsuutta käsitellessäni. Uskon olevani arvoton. Tämä siis vanhempieni kaltoinkohtelub seurausta, ja se ”näkyy” minusta ulospäin muille eli annan luvan kohdella mua paskasti kun oleb arvoton ja mun tunteilla ei ole merkitystä. Huomaa siis että tää on ALITAJUINEN ajatusmalli, toki itse pidän itseäni arvokkaana järkitasolla. Mutta en tunnetasolla sillä se meni rikki lapsena.
Esim tänään menin lapsen kanssa uuteen puistoon. Kun saavuin paikalle oli siellä 3 äitiä. Yksi tiuskaisi mulle (siis ennestään tuntematon) että ”turhaan sä tänne tuut me ollaan jus lähdössä”. Muut nyrpisteli j sakki lähti.
Tälleen käy usein, mulle tiuskastaan, mua tuupitaan, jätetään ilman, jätetään viimeiseksi jne.
Kertokaahan miten tää korjataan?
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen. Minusta ei vaan pidetä. Monet olettavat minusta jotain negatiivista myös jo heti ennen kuin olen ehtinyt sanomaan mitään. Itse suhtaudun positiivisesti yleensä lähtökohtaisesti kaikkiin, joten monen suhtautuminen tuleekin yllätyksenä.
Uskon, että johtuu siitä, että en ole kovin kaunis. Olen kai erikoisen näköinen, isonenäinen jne. Monet miehet ovat kuitenkin pitäneet ulkonäöstäni ilmeisesti kun ovat toipuneet ”alkujärkytyksestä”. Mutta kun olen mennyt tapaamaan miehen kavereita ensimmäistä kertaa, kaikki ovat olleen ihmeissään. Eräs jopa sanoi miehelle, että olen aika erikoisen näköinen.
Mä olen kaunis ja miellyttävä, kohtelias - ja silti musta ei pidetä. Terapiassa löysin syyn pskaa väkivaltalapsuutta käsitellessäni. Uskon olevani arvoton. Tämä siis vanhempieni kaltoinkohtelub seurausta, ja se ”näkyy” minusta ulospäin muille eli annan luvan kohdella mua paskasti kun oleb arvoton ja mun tunteilla ei ole merkitystä. Huomaa siis että tää on ALITAJUINEN ajatusmalli, toki itse pidän itseäni arvokkaana järkitasolla. Mutta en tunnetasolla sillä se meni rikki lapsena.
Esim tänään menin lapsen kanssa uuteen puistoon. Kun saavuin paikalle oli siellä 3 äitiä. Yksi tiuskaisi mulle (siis ennestään tuntematon) että ”turhaan sä tänne tuut me ollaan jus lähdössä”. Muut nyrpisteli j sakki lähti.
Tälleen käy usein, mulle tiuskastaan, mua tuupitaan, jätetään ilman, jätetään viimeiseksi jne.
Kertokaahan miten tää korjataan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä sairauspulinasta. Ensitapaamisesta lähtien toinen selittää heti hein jälkeen omat ja puolison sairastelut monologilla. Puolen tunnin pulputuksen jälkeen alkaa lasten ja lastenlasten tekemisraportointi. Kartan papupatoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen. Minusta ei vaan pidetä. Monet olettavat minusta jotain negatiivista myös jo heti ennen kuin olen ehtinyt sanomaan mitään. Itse suhtaudun positiivisesti yleensä lähtökohtaisesti kaikkiin, joten monen suhtautuminen tuleekin yllätyksenä.
Uskon, että johtuu siitä, että en ole kovin kaunis. Olen kai erikoisen näköinen, isonenäinen jne. Monet miehet ovat kuitenkin pitäneet ulkonäöstäni ilmeisesti kun ovat toipuneet ”alkujärkytyksestä”. Mutta kun olen mennyt tapaamaan miehen kavereita ensimmäistä kertaa, kaikki ovat olleen ihmeissään. Eräs jopa sanoi miehelle, että olen aika erikoisen näköinen.
Mä olen kaunis ja miellyttävä, kohtelias - ja silti musta ei pidetä. Terapiassa löysin syyn pskaa väkivaltalapsuutta käsitellessäni. Uskon olevani arvoton. Tämä siis vanhempieni kaltoinkohtelub seurausta, ja se ”näkyy” minusta ulospäin muille eli annan luvan kohdella mua paskasti kun oleb arvoton ja mun tunteilla ei ole merkitystä. Huomaa siis että tää on ALITAJUINEN ajatusmalli, toki itse pidän itseäni arvokkaana järkitasolla. Mutta en tunnetasolla sillä se meni rikki lapsena.
Esim tänään menin lapsen kanssa uuteen puistoon. Kun saavuin paikalle oli siellä 3 äitiä. Yksi tiuskaisi mulle (siis ennestään tuntematon) että ”turhaan sä tänne tuut me ollaan jus lähdössä”. Muut nyrpisteli j sakki lähti.
Tälleen käy usein, mulle tiuskastaan, mua tuupitaan, jätetään ilman, jätetään viimeiseksi jne.
Kertokaahan miten tää korjataan?
Tuohon olisit voinut ystävällisesti todeta, ettemme tänne teidän takia tulleetkaan. Miksi vieras ihminen olettaisi että heidän lähtemisensä tai jäämisensä mitään vaikuttaisi?
Toi että jos on lapsena nujerrettu itsearvo ja omarvontunto altistaa kiusaamiselle aikuisena. Mulle kävi ilkeän anopin kanssa niin että anoppi haistoi veren kuin peto konsanaan, ja on kiusannut mua jo 15 vuotta. En osaa puolustautua kun en saa aiheuttaa muille pahaa mieltä, lapsena piti aina stressata ja vahtia etten vaan tee kellekään aikuiselle pahaa mieltä.
Aikuiset (vanhemmat) sai sitten tietenkin tehdä mulle pahan mielen milloin vaan välittämättä seurauksista...
Luin vaan ekan sivun, jossa oli paljon uttua, eli en pidä ilkeilevistä, bessewissereistä yms. Ensivaikutelmista tuli mieleen vielä se, että jos kovaäänisesti kailottaa miten kauhealta joku näytti kun tällä ei ollut tarpeeksi puunatut kynnet/tukka/whatever tai miten taas tuli kännissä sekoiltua, hehheh, niin ei todellakaan ole mitään halua tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen. Minusta ei vaan pidetä. Monet olettavat minusta jotain negatiivista myös jo heti ennen kuin olen ehtinyt sanomaan mitään. Itse suhtaudun positiivisesti yleensä lähtökohtaisesti kaikkiin, joten monen suhtautuminen tuleekin yllätyksenä.
Uskon, että johtuu siitä, että en ole kovin kaunis. Olen kai erikoisen näköinen, isonenäinen jne. Monet miehet ovat kuitenkin pitäneet ulkonäöstäni ilmeisesti kun ovat toipuneet ”alkujärkytyksestä”. Mutta kun olen mennyt tapaamaan miehen kavereita ensimmäistä kertaa, kaikki ovat olleen ihmeissään. Eräs jopa sanoi miehelle, että olen aika erikoisen näköinen.
Mä olen kaunis ja miellyttävä, kohtelias - ja silti musta ei pidetä. Terapiassa löysin syyn pskaa väkivaltalapsuutta käsitellessäni. Uskon olevani arvoton. Tämä siis vanhempieni kaltoinkohtelub seurausta, ja se ”näkyy” minusta ulospäin muille eli annan luvan kohdella mua paskasti kun oleb arvoton ja mun tunteilla ei ole merkitystä. Huomaa siis että tää on ALITAJUINEN ajatusmalli, toki itse pidän itseäni arvokkaana järkitasolla. Mutta en tunnetasolla sillä se meni rikki lapsena.
Esim tänään menin lapsen kanssa uuteen puistoon. Kun saavuin paikalle oli siellä 3 äitiä. Yksi tiuskaisi mulle (siis ennestään tuntematon) että ”turhaan sä tänne tuut me ollaan jus lähdössä”. Muut nyrpisteli j sakki lähti.
Tälleen käy usein, mulle tiuskastaan, mua tuupitaan, jätetään ilman, jätetään viimeiseksi jne.
Kertokaahan miten tää korjataan?
Tuohon olisit voinut ystävällisesti todeta, ettemme tänne teidän takia tulleetkaan. Miksi vieras ihminen olettaisi että heidän lähtemisensä tai jäämisensä mitään vaikuttaisi?
Ei tämä ollut pointti. Vaan se että minusta henkii
ja näkyy että ”tuota ihmistä voi kohdella paskasti”.
Ensinäkemältä en pidä naisesta, jolla on punaiset, lyhyeksi kynityt hiukset. Siihen vielä lisättynä voimakassankaiset silmälasit. Liian tukeva tai toisaalta liian pitkä laiheliini on turn off minulle. Pelkään punaista ja oranssia naista.