Lue keskustelun säännöt.
Nalkutus tappaa minut hitaasti
10.12.2019 |
Olen aina nauranut vanhojen Suomi-filmien tohvelisankareille, joille Justiinat kaulin kädessä pitävät kuria. Mikset vienyt roskia? Taas on kuraiset kengät eteisessä!
Kuvittelin nalkutuksen olevan jonkinlainen koominen pikkuharmi. Valitusta arkisista ongelmista. Olin lapsellinen ja elämää kokematon. En osannut edes tunnistaa nalkutusta.
Oikeasti nalkutus on loputon YLE-helvetin puheohjelma, jota ei voi sammuttaa. Se on tuntikausien passiivisagressiivista monologia. Vastaa siihen aivan mitä tahansa, niin vastauksesi todistaa ettet ymmärrä ja tilanne pahenee. Ole hiljaa ja kuuntele, niin olet mykkä etkä yritä auttaa tai et ymmärrä miten väärin toimit.
Hiljaisuus on kuitenkin parempi vaihtoehto. Istut hiljaa ja kuuntelet ja kuuntelet. Loputtomasti. Päivästä toiseen. Kuukaudesta toiseen. Taitava nalkuttaja ei sano 99% ajasta mitään mihin voisit päästä kiinni. Kaikki yritykset viedä tämä "keskustelu" konkreettiselle tasolle ovat loukkaavia ja todiste siitä etten ymmärrä. Pahinta on kysyä suoraan mikä nyt on ongelma koska sinun kuuluu tietää se.
Mitä minä en ymmärrä? Sinun pitää ymmärtää se tai et ymmärrä mitään. Miksi puhut minulle jos en ymmärrä mitään?
Ja lopulta et enää pysty nukkumaan. Kotioven avaaminen on jännittävää. Kaikki on mustaa. Olet nahkasi sisällä. Se on puutunut, mutta puutumus ei poista pahaa oloa. Sitä pahaa oloa oksennetaan päällesi joka päivä. Olet ihminen, josta on tullut ukkosenjohdatin.
Ja aina välilllä. Silloin tällöin. Toinen kysyy sinulta: "Oletko masentunut? Näytät niin surulliselta?" Se on kaikkein kamalinta.
Kommentit (305)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ap on täysin syytön? Ok. Onpa erikoista kuinka joku pystyy elämään virheetöntä elämää.
Syytön tai syyllinen. En oikein osaa nähdä tätä tällä aksellilla.
Tottakai minulla on oma ymmärrykseni siitä miksi asiat ovat näin. En vain kykene korjaamaan tilannetta koska en ole koulutettu psykologi.
Tiedän, että jos tilanne ei muutu lopulta joudun lähtemään tai hajoan. Joudun jättämään omat lapseni ja tapaamaan heitä tulevaisuudessa silloin kun kalenterissa niin lukee. Heille tulen olemaan se joka lähti.
Ei kukaan tässä ketjussa kykene sanomaan mitään mikä loukkaisi minua mitenkään tämän yksinkertaisen tosiasian rinnalla. Ei kukaan tässä ketjussa kykene sanomaan mitään mikä loukkaisi minua siihen verrattuna mitä kuulen jatkuvasti omassa kodissani.
Ap
Usko pois, että lapsetkin kärsivät aikuisten huonoista väleistä. He eivät ole tyhmiä. Jos lähdet huonosta ja alistavasta suhteesta, voit olla varma siitä, että sinä itse ja lapsesi kiitätte myöhemmin. Vaikka ajattelet nyt vain lapsia, koita kääntää ajatukset siihen, että kun vanhemmat voi hyvin, yksin tai erillään, lapsetkin voivat. Kenenkään ei ole pakko olla kiinni sellaisessa ihmisessä joka tuo pääsääntöisesti pahaa oloa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitaisko kerrankin antaa sympatiaa ja apuja miehille. Tässä on nyt yksi mies, joka on ehkäpä läheisriippuvainen eikä pysty irtautumaan vaimostaan, joka käyttää henkistä väkivaltaa.
Naisiakin jaksetaan aina tsempata parisuhdeongelmissa, joten miksi ei sitten miehiä.
Just näin. Tuo tossukaksi ja lassukaksi nimittely ei auta aloittajaa millään tavalla. Toiset ihmiset nyt vaan ovat kiltimpiä kuin toiset. Se on persoonallisuuspiirre, ei vika.
Mitä apua teille ylikilteille voi antaa/ tarjota? Jos ihminen ei löydä itsestään sitä voimaa laittaa kaltoinkohtelu kuriin, niin kuka ihme sen voi tehdä?
Kovettakaa sen verran itseänne, kun seuraavan kerran voitte taas henkisesti huonosti, että teette sen yksinkertaisen liikkeen: Lähdette pois. Raivostuakin saa ja sanoa juuri sen mitä mieleen tulee. Sanat ei tapa. Ryhtiä!
Kukaan ei kommentoisi näin naiselle, jota aviomies alistaa henkisellä väkivallalla. Alistunut ja läheisriippuvainen ihminen ei uskalla eikä pysty lähtemään noin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännästi AP jättää vastaamatta kun pyydetään oikeita esimerkkejä mitä tämä "nalkutus" oikeasti on...
Taidat vaan haluta uhriutua, vaikka tajusit jo itsekin että sinussakin on vikaa tuossa teidän tilanteessa.
Miten minä voin elää toisen elämää sen puolesta niin ettei siihen toiseen kerry negatiivisia tunteita erilaisista vastoinkäymisistä, jotka sitten pitää purkaa minuun? Kerro se. Aloitan jo tänään.
Ap
Eikö se ole jo plussaa, että sinä et ole vaimosi vastoinkäymisten syy? Syy on jossain muualla ja sinun kuuluisi tukea häntä kun hänellä on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, aikoinaan kuitenkin rakastuit häneen. Löydä se uudelleen.
Ongelmaa ei olisi jos en rakastaisi häntä yhä.
Ap
Inhottava vätys on, ellei saa erottua, jos lapset kärsivät.
Luultavasti ap on miesvau-va, jonka passaamiseen nainen on ihan loppu. Ei sellainen eroa, koska kuka sitten tekisi kaiken vauvan puolesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrankos eletään kirjoitti:
Toivottavasti et ole mieheni, sillä itse ainakin puolisona odottaisin sitä että asioista jotka mieltä vaivaavat pitäisi voida keskustella jos parisuhteessa ollaan. Itse kerroin mielestäni selkeästi miehelleni kun tavattiin millainen olen ja miksi. Juurikin että en jaksa sanoa samoista asioista montaa kertaa ja yritin perustella myös. Mieheni joskus minulle sanoikin että miksi pitää asiat tehdä minun tavallani vaikka se siivous; mitä ne tiskit haittaa altaassa tai leivänmurut pöydällä. Monta kertaa yrittänyt kertoa että jos on juuri ne pyyhkinyt ja laittanut illalla ja aamulla kun tulee keittiöön niin saa taas aloitttaa siivoammalla.. sen sijaan että voisi vain aloittaa aamupalan teolla. Se on itselleni ehkä jotenkin luxusta,varsin kun kotona vietän enemmän aikaa lasten kanssa ja näen ne sotkut. Itsellä ongelma myös siinä että jos jotain kotitöitä on tekemättä en osaa rentoutua vaan suoritan niitä niin kauan että ne on tehty ja välillä huomaan että koko päivä on mennyt siivoamiseen ja ruuanlaittoon ja aikaa ei ole ollut leikkimiseen lasten kanssa. Kotityöt on myös kasautuneet minulle silloinkin kun olen ollut töissä, välillä tehnyt tuplavuoroa ja kerinnyr pari tuntia nukkumaan kun päivä mennyt lasten kanssa ja taas tuplavuoroon.. Ja siinä sitten hommat odottaneet sitä ensimmäistä vapaata töistä. :( ehkä meillä on kovin eri näkemyserot siivoamisesta miehen kanssa, mutta tiedän että mies ottaa puheeni nalkutuksena myös vaikka en sitä niin tarkoittaisi. Se vittuuntunut äänensävy kimpoutuu vaan siinä kun monta päivää odottanut että toinen huomaisi tehdä jonkun asian juurikin vaikka ne likaiset astiat tms. Eipä se puhumattomuus auta tässäkään asiassa. Eikö olisi vain helpompaa tulla puolitiehen vastaan ja keskustella asioista, jos toinenkaan ei tätä aloitetta tee. Eihän siinä loppupelissä mitään menetettävääkään ole jos eroa olet jo miettinyt. Että eroatko ennemmin heti vai alennutko avaamaan ensimmäisenä suusi ja yrität selvittää asian?
Lue aloitus uudestaan. Ap kertoo: "Kaikki yritykset viedä tämä "keskustelu" konkreettiselle tasolle ovat loukkaavia ja todiste siitä etten ymmärrä. Pahinta on kysyä suoraan mikä nyt on ongelma koska sinun kuuluu tietää se."
Et voi antaa esimerkkejä koska... luulet että sut tunnistetaan?
Jos vaimo tunnistaa niin mitä sitten?
Kuka muu sut muka tunnistaisi, tuskin huutelet kadulla mitään teidän suhteen yksityisasioita?
En mä ala tsempata ketään, jos en tiedä mistä tsemppaan. Jos olet vain joku hullu narsisti joka haluaa sääliä tuntemattomilta vaikka itse on aiheuttanut omat ongelmansa, niin ikävä kyllä sitä ei nyt heru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n vaimo tarvitsisi kumppanikseen miehen, eikä hiirulaista joka nielee naiseltaan millaista käytöstä tahansa.
Prkele lyö nyrkkiä pöytään ja kerro että nyt tuo vitun nalkutus loppuu tai se laitetaan loppumaan. Viime kädessä siten, että tämä ukko kerää kamppeensa ja häipyy.
Oletettavasti tilanne ei ole enää korjattavissa millään terapialla tai perheneuvonnalla.
Kun voimakastahtoinen nainen, joka ei tiedä mitä tahtoo ja heikkotahtoinen mies, joka pelkää jätetyksi tulemista ja alistuu mille tahansa kohtelulle kohtaavat, on lopputulos molempien kannalta surullista katseltavaa.
Nainen ei voi hyvin lassukkamiehensä kanssa, jota voi syyttää kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä.
Miehenkuvatus ei voi hyvin kun pelkää Justiinaansa enemmän kuin mitään muuta ja ennenkaikkea matalaksi poljetun itsetuntonsa seurauksena näkee silmissään yksinäisen juopon rukkarin kohtalon lähiökapakan samanlaisessa seurakunnassa.
Voihan vitalis mikä kohtalo molemmilla.
Tee Ap. palvelus itsellesi ja vaimollesi. Pakkaa kamasi ja lähde.
Kun yksi ovi sulkeutuu, pystyy näkemään ne sadat muut ovet, avaamaan ne ja astumaan niistä sisään.
Tässä on yksi oikea pointti ja toisaalta sitten tämä käsittämätön käsitys.
Se oikea pointti on lähteminen. Myönnän ajattelevani sitä yhä useammin. En kuitenkaan kykene pienten lapsieni takia. En tahdo särkeä heidän kotiaan. En kykene ajattelemaan elämää, jossa en näkisi heitä joka päivä.
Käsittämätön käsitys on se, että jos nainen on ihmissuhteessa, jossa hän kokee henkistä tai fyysistä väkivaltaa on vastuussa väkivaltainen mies. Jos mies on tällaisessa suhteessa hän on "l**ssukka" koska... Niin siis miksi olen l**sukka? Siksikö etten tuki vaimoni t urpaa nyrkillä?
"Kun voimakastahtoinen nainen, joka ei tiedä mitä tahtoo ja heikkotahtoinen mies"
Onko vaimoaan pahoinp*televä mies siis "voimakastahtoinen"? Onko vaimonsa väkivall*n (koska väkiv*ltaa tämä on) todellakin heikkotahtoinen`? Siitäkö parisuhdev**ivallassa lopulta onkin kysymys? Niinkö todella?
Ap
PS
Omituinen sensuuri pakotti lisäämään **
Minkä ihmeen takia olet mennyt nussimaan niitä lapsia useamman, jos vaimosi kerran on niin kamala nalkuttaja?!? Ihan taatusti olet tiennyt asiasta, joten olisit nyt lopettanut alkuunsa lapsien vääntämisen ja vaihtanut maisemia. Mutta etpä sinä tietenkään, sinä valitat. Valitat, itket ja ruikutat. Uskomatonta.
Eli minä sukupuoleni takia olen aina ja kaikkialla subjekti, syyllinen ja ruikuttaja. Nainen on sukupuolensa takia samassa tilanteessa objekti, uhri ja pyytää apua.
Et ole mielipiteesi kanssa yksin. Miksi luulet minun lopettaneen avun hakemisen ja asiasta omalla naamalla puhumisen jo ajat sitten? En puhu tästä edes ystävilleni. Joten ruikuttamisestani sinun on turhaa huolestua. Minä pysyn hiljaa mitä nyt täällä anonyymisti mieltäno puran.
Kyllä minä tiedän ettei mitään sympatiaa ole saatavilla mistään.
Ap
Vaikutat suoraansanoen tyypilliseltä uhriutujalta, mieheltä vailla omaa tahtoa.
Tai masennuksesta kärsivältä, jolla ei ole enää mahdollisuutta nähdä mikä sen masennuksen on taudiksi puhkaissut, eli perhe-elämä.
Ehkä olet jollakin tavalla fiksautunut alistettuun asemaasi ja jollakin perverssillä tavalla nautit siitä, kukapa senkään tietää?
Sinun pitäisi ehkä ensimmäisenä saada menneisyyden möröt hoideltua omasta päästäsi, syyt jotka saavat sinut elämään puolisosi mielivallan alla ja ruikuttamaan kovaa kohtaloasi vauva palstalla.
Ottakaa etäisyyttä toisiinne, ehdota väliaikaista eroa, selvitä oma pääsi ja palatkaa yhteen jos se vielä senjälkeen tuntuu kummallekaan osapuolelle järkevältä vaihtoehdolta.
Asia on yksinkertaisempi eikä tarvitse mitään syvyyspsykologista analyysiä minun perversioistani:
En halua tulla savustetuksi lasteni elämästä.
Ap
Miksi sitten teet kaikkesi, että juuri se tapahtuu? Olet itse savustajasi.
Voisitko hieman avata väitettäsi? Mitä minä siis teen tai en tee ansaitakseni tämän kohtelun?
Minä kerroin jo ettei meillä keskustella kotitöistä.
Ap
Kumppanisi on menettänyt kunnioituksensa sinua kohtaan. Sitä ei voi oikein korjata mitenkään.
Ap, miten olet yrittänyt ratkaisi ongelman? Mitä hyvää näet puolisossasi? Onko hän aina ollut nalkuttaja?
Ainoa tapa on tuoda hyvin selkeästi omat tunteesi esiin. Kerrot puolisollesi sen, minkä kerroit aloituksessasi meille. Voit tehdä siitä kirjeen hänelle japyydät lukemaan, kun on rauhallinen hetki. Myöhemmin voit ihan kertoa, että tämä tilanne teidän on ratkaistava yhdessä tai te molemmat sairastutte masennukseen, että näin ei ole hyvä kenelläkään ja ettei näin voi jatkua. Kerrot, että sinusta tuntuu niin pahalle ja yrität niin kovasti (jos aidosti olet yrittänyt). Jos puolisosi rakastaa ja haluaa sinulle hyvää, hän haluaa yhdessä muuttaa tilannettanne. Sopikaa pelisäännöt, jakakaa kotityöt, varmistakaa molemmille yksi vapaa ilta viikossa ja panostakaa yhteiseen kivaan tekemiseen lasten mentyä nukkumaan. Jos hän tai sinä ette ole valmiita tähän, en näe syytä jatkaa yhdessä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eronnut aikoinani nalkuttavasta miehestä. Parasta oli huomata se vapautunut olo itsellä, kun ei kukaan enää nalkuttanut mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, aikoinaan kuitenkin rakastuit häneen. Löydä se uudelleen.
Ongelmaa ei olisi jos en rakastaisi häntä yhä.
Ap
Teillä on siis toivoa, koska rakastatte toisianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se rankkaa olla toisen sylky- ja oksennuskuppina olitpa mies tai nainen. Onko puolisollasi siis ollut epäonnea vai onko hän saamaton vai mistä nuo pahaa oloa aiheuttavat ongelmat johtuvat? Onko hänellä liikaa hommaa/vastuuta, joka kuormittaa? Vai onko hänellä joku haavekuva, joka ei nyt toteudu?
Vierailija kirjoitti:
Et voi antaa esimerkkejä koska... luulet että sut tunnistetaan?
Jos vaimo tunnistaa niin mitä sitten?
Kuka muu sut muka tunnistaisi, tuskin huutelet kadulla mitään teidän suhteen yksityisasioita?En mä ala tsempata ketään, jos en tiedä mistä tsemppaan. Jos olet vain joku hullu narsisti joka haluaa sääliä tuntemattomilta vaikka itse on aiheuttanut omat ongelmansa, niin ikävä kyllä sitä ei nyt heru.
En kaipaa sääliä. Lakkasin kaipaamasta edes myötätuntoa kun erehdyin kerran mainitsemaan asiasta ystävälleni. Miesten palaute = naisten palaute = vaikeassa parisuhteessa pysyvä mies on luuseri. Tunnen vain suunnatonta häpeää ja peittelen asiaa.
Kirjoitan nyt purkautuakseni etten räjähdä kappaleiksi ja toisaalta siksi, että jos joku ketjussa on tällaisessa kvuiossa antavana osapuolena hän voisi hetken pohtia mitä se kaiken p**kan kaataminen toisen niskaan oikeasti tekee.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n vaimo tarvitsisi kumppanikseen miehen, eikä hiirulaista joka nielee naiseltaan millaista käytöstä tahansa.
Prkele lyö nyrkkiä pöytään ja kerro että nyt tuo vitun nalkutus loppuu tai se laitetaan loppumaan. Viime kädessä siten, että tämä ukko kerää kamppeensa ja häipyy.
Oletettavasti tilanne ei ole enää korjattavissa millään terapialla tai perheneuvonnalla.
Kun voimakastahtoinen nainen, joka ei tiedä mitä tahtoo ja heikkotahtoinen mies, joka pelkää jätetyksi tulemista ja alistuu mille tahansa kohtelulle kohtaavat, on lopputulos molempien kannalta surullista katseltavaa.
Nainen ei voi hyvin lassukkamiehensä kanssa, jota voi syyttää kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä.
Miehenkuvatus ei voi hyvin kun pelkää Justiinaansa enemmän kuin mitään muuta ja ennenkaikkea matalaksi poljetun itsetuntonsa seurauksena näkee silmissään yksinäisen juopon rukkarin kohtalon lähiökapakan samanlaisessa seurakunnassa.
Voihan vitalis mikä kohtalo molemmilla.
Tee Ap. palvelus itsellesi ja vaimollesi. Pakkaa kamasi ja lähde.
Kun yksi ovi sulkeutuu, pystyy näkemään ne sadat muut ovet, avaamaan ne ja astumaan niistä sisään.
Tässä on yksi oikea pointti ja toisaalta sitten tämä käsittämätön käsitys.
Se oikea pointti on lähteminen. Myönnän ajattelevani sitä yhä useammin. En kuitenkaan kykene pienten lapsieni takia. En tahdo särkeä heidän kotiaan. En kykene ajattelemaan elämää, jossa en näkisi heitä joka päivä.
Käsittämätön käsitys on se, että jos nainen on ihmissuhteessa, jossa hän kokee henkistä tai fyysistä väkivaltaa on vastuussa väkivaltainen mies. Jos mies on tällaisessa suhteessa hän on "l**ssukka" koska... Niin siis miksi olen l**sukka? Siksikö etten tuki vaimoni t urpaa nyrkillä?
"Kun voimakastahtoinen nainen, joka ei tiedä mitä tahtoo ja heikkotahtoinen mies"
Onko vaimoaan pahoinp*televä mies siis "voimakastahtoinen"? Onko vaimonsa väkivall*n (koska väkiv*ltaa tämä on) todellakin heikkotahtoinen`? Siitäkö parisuhdev**ivallassa lopulta onkin kysymys? Niinkö todella?
Ap
PS
Omituinen sensuuri pakotti lisäämään **
Minkä ihmeen takia olet mennyt nussimaan niitä lapsia useamman, jos vaimosi kerran on niin kamala nalkuttaja?!? Ihan taatusti olet tiennyt asiasta, joten olisit nyt lopettanut alkuunsa lapsien vääntämisen ja vaihtanut maisemia. Mutta etpä sinä tietenkään, sinä valitat. Valitat, itket ja ruikutat. Uskomatonta.
Samaa mietin, että miksi pieniä lapsia on useampi, jos kerran parisuhde on ollut jo kauan huono.
Ap on nyt masentunut uhriutuja, jonka pitäisi käydä itse ammattiauttajalla juttelemassa huonosta olostaan. Siitä voi kyllä tulla pitkä tie, mutta useimmiten ap:n kaltaisten ongelmat ovat syvällä lapsuudessa ja nyt hänellä olisi hyvin aikaa niitä selvittää.
Muiden, tässä tapauksessa vaimon syyttely ei ole se paras konsti yrittää saada häntä muuttumaan, jos ei ole itse valmis muuttumaan. Koska ap ei selkeästi myöskään kykene antamaan mitään todellisia esimerkkejä vaimon "nalkuttamisesta", niin se kertoo jo sen, että ongelma on muualla kuin vaimon tekemisissä.
Harmi vain, että lapset imevät itseensä kaiken ikävän, mitä kotona on. He eivät muunlaisesta toiminnasta tiedä ja heidän mukanaan ap:n paha olo kertautuu vielä vuosikymmenienkin päähän. Ap:n tulisi siis ryhdistäytyä ja hakea apua ensin itselleen ammattiauttaja kautta ja sitten sitä myötä alkaa tervehdyttämään perheensä elämää askel askeleelta. Valittaminen ei auta enää, kun pazka on jo housuissa.
Nyt käyttäydy kuin mies ja nosta kissa pöydällä! Älä vain yritä nostaa, vaan nosta. Kerrot rakkaudellisesti mutta tiukasti, että tämä ei voi enää jatkua. Asiaa täytyy lähteä käsittelemään ammattilaisen luokse, jos nainen ei itse saa hillittyä huonoa käytöstään.
Miehet, naiset oikeasti kaipaa sitä että ette vain vetäydy "kiltisti" hiljaa kuuntelemaan, vaan käyttäydytte kuin mies. Olette perheen pää, joka haluaa että perheenne voi hyvin. Teette siis kaikkenne että jokainen, niin itse, vaimo kuin lapsetkin saavat elää niin onnellisina kuin mahdollista. Se on vastuunne, yrittää kaikkenne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, aikoinaan kuitenkin rakastuit häneen. Löydä se uudelleen.
Ongelmaa ei olisi jos en rakastaisi häntä yhä.
Ap
Teillä on siis toivoa, koska rakastatte toisianne.
Siksi minä tässä olen pysynyt ja pysyn. Välillä on vaan tämä elämä aika kovaa.
Ap
Hyvä aloitus. Kuvailemallasi henkilöllä on ongelma, jonka käsittelyyn menee vuosia - tai vinouma ei koskaan edes parane. Juokse hyvä mies pakoon, hinnalla millä hyvänsä! Naisesi on sairaalloisesta suvusta, ja hän käyttää sinua hyväkseen.
Toinen vaihtoehto on, että sinä mietit tarkemmin mitä haluat ja teet - täysin asiallisesti - selväksi, mikä sinulle sopii ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n vaimo tarvitsisi kumppanikseen miehen, eikä hiirulaista joka nielee naiseltaan millaista käytöstä tahansa.
Prkele lyö nyrkkiä pöytään ja kerro että nyt tuo vitun nalkutus loppuu tai se laitetaan loppumaan. Viime kädessä siten, että tämä ukko kerää kamppeensa ja häipyy.
Oletettavasti tilanne ei ole enää korjattavissa millään terapialla tai perheneuvonnalla.
Kun voimakastahtoinen nainen, joka ei tiedä mitä tahtoo ja heikkotahtoinen mies, joka pelkää jätetyksi tulemista ja alistuu mille tahansa kohtelulle kohtaavat, on lopputulos molempien kannalta surullista katseltavaa.
Nainen ei voi hyvin lassukkamiehensä kanssa, jota voi syyttää kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä.
Miehenkuvatus ei voi hyvin kun pelkää Justiinaansa enemmän kuin mitään muuta ja ennenkaikkea matalaksi poljetun itsetuntonsa seurauksena näkee silmissään yksinäisen juopon rukkarin kohtalon lähiökapakan samanlaisessa seurakunnassa.
Voihan vitalis mikä kohtalo molemmilla.
Tee Ap. palvelus itsellesi ja vaimollesi. Pakkaa kamasi ja lähde.
Kun yksi ovi sulkeutuu, pystyy näkemään ne sadat muut ovet, avaamaan ne ja astumaan niistä sisään.
Tässä on yksi oikea pointti ja toisaalta sitten tämä käsittämätön käsitys.
Se oikea pointti on lähteminen. Myönnän ajattelevani sitä yhä useammin. En kuitenkaan kykene pienten lapsieni takia. En tahdo särkeä heidän kotiaan. En kykene ajattelemaan elämää, jossa en näkisi heitä joka päivä.
Käsittämätön käsitys on se, että jos nainen on ihmissuhteessa, jossa hän kokee henkistä tai fyysistä väkivaltaa on vastuussa väkivaltainen mies. Jos mies on tällaisessa suhteessa hän on "l**ssukka" koska... Niin siis miksi olen l**sukka? Siksikö etten tuki vaimoni t urpaa nyrkillä?
"Kun voimakastahtoinen nainen, joka ei tiedä mitä tahtoo ja heikkotahtoinen mies"
Onko vaimoaan pahoinp*televä mies siis "voimakastahtoinen"? Onko vaimonsa väkivall*n (koska väkiv*ltaa tämä on) todellakin heikkotahtoinen`? Siitäkö parisuhdev**ivallassa lopulta onkin kysymys? Niinkö todella?
Ap
PS
Omituinen sensuuri pakotti lisäämään **
Minkä ihmeen takia olet mennyt nussimaan niitä lapsia useamman, jos vaimosi kerran on niin kamala nalkuttaja?!? Ihan taatusti olet tiennyt asiasta, joten olisit nyt lopettanut alkuunsa lapsien vääntämisen ja vaihtanut maisemia. Mutta etpä sinä tietenkään, sinä valitat. Valitat, itket ja ruikutat. Uskomatonta.
Eli minä sukupuoleni takia olen aina ja kaikkialla subjekti, syyllinen ja ruikuttaja. Nainen on sukupuolensa takia samassa tilanteessa objekti, uhri ja pyytää apua.
Et ole mielipiteesi kanssa yksin. Miksi luulet minun lopettaneen avun hakemisen ja asiasta omalla naamalla puhumisen jo ajat sitten? En puhu tästä edes ystävilleni. Joten ruikuttamisestani sinun on turhaa huolestua. Minä pysyn hiljaa mitä nyt täällä anonyymisti mieltäno puran.
Kyllä minä tiedän ettei mitään sympatiaa ole saatavilla mistään.
Ap
Olisiko mahdollista, että yrittäisit hieman enemmän analysoida tilannetta, että osaisit sitten tehdä oikeat ratkaisut? Ymmärsinkö oikein, että vaimosi puhe saa sinut voimaan pahoin, koska koet hänen syyttävän sinua jostain mitä et ymmärrä?
Hieman pidemmälle menevällä analyysillä päästäisiin jyvälle siitä, että onko kyse työnjaosta ja arjen pyörityksestä kotona, tyytymättömyydestä sinun persoonaasi siten, että et missään olosuhteissa pysty vastaamaan vaimosi tarpeisiin vai muusta vuorovaikutusongelmasta, vai jostain aivan muusta negatiivisesta jankkaamisesta. Jos perheen vuoksi haluat olla yhdessä, niin kannatan lämpimästi tilanteen analysointia ja sen miettimistä, että pystyisitkö kuitenkin vastaamaan vaimosi tarpeisiin paremmin (vaikka auttamaan hoitoon jos kyse on masennuksesta...). Ja jos et, niin silloin ero on oikea ratkaisu. Kristallipalloni tosin sanoo, että vaimosi tulee tekemään ratkaisunsa joka tapauksessa, kun lapset kasvavat jollei teidän kahden suhde muutu.
Ap, aikoinaan kuitenkin rakastuit häneen. Löydä se uudelleen.