Lue keskustelun säännöt.
Nalkutus tappaa minut hitaasti
10.12.2019 |
Olen aina nauranut vanhojen Suomi-filmien tohvelisankareille, joille Justiinat kaulin kädessä pitävät kuria. Mikset vienyt roskia? Taas on kuraiset kengät eteisessä!
Kuvittelin nalkutuksen olevan jonkinlainen koominen pikkuharmi. Valitusta arkisista ongelmista. Olin lapsellinen ja elämää kokematon. En osannut edes tunnistaa nalkutusta.
Oikeasti nalkutus on loputon YLE-helvetin puheohjelma, jota ei voi sammuttaa. Se on tuntikausien passiivisagressiivista monologia. Vastaa siihen aivan mitä tahansa, niin vastauksesi todistaa ettet ymmärrä ja tilanne pahenee. Ole hiljaa ja kuuntele, niin olet mykkä etkä yritä auttaa tai et ymmärrä miten väärin toimit.
Hiljaisuus on kuitenkin parempi vaihtoehto. Istut hiljaa ja kuuntelet ja kuuntelet. Loputtomasti. Päivästä toiseen. Kuukaudesta toiseen. Taitava nalkuttaja ei sano 99% ajasta mitään mihin voisit päästä kiinni. Kaikki yritykset viedä tämä "keskustelu" konkreettiselle tasolle ovat loukkaavia ja todiste siitä etten ymmärrä. Pahinta on kysyä suoraan mikä nyt on ongelma koska sinun kuuluu tietää se.
Mitä minä en ymmärrä? Sinun pitää ymmärtää se tai et ymmärrä mitään. Miksi puhut minulle jos en ymmärrä mitään?
Ja lopulta et enää pysty nukkumaan. Kotioven avaaminen on jännittävää. Kaikki on mustaa. Olet nahkasi sisällä. Se on puutunut, mutta puutumus ei poista pahaa oloa. Sitä pahaa oloa oksennetaan päällesi joka päivä. Olet ihminen, josta on tullut ukkosenjohdatin.
Ja aina välilllä. Silloin tällöin. Toinen kysyy sinulta: "Oletko masentunut? Näytät niin surulliselta?" Se on kaikkein kamalinta.
Kommentit (305)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli ikävä nalkuttaja, mutta en vaan sietänyt sitä että mies jätti märän pyyhkeen sängylle, likaiset lautaset + muruset olohuoneen pöydälle, hikiset urheluvaatteet tuolin selkämykselle jne. Ja kaikkiin hänen hoidettavakseen annettuihin tehtäviin tuli vastaus 'en muistanut'.
Joka päivä sanoin samoista asioista, ilman mitään vaikutusta. Mies pakeni vain enemmän ja enemmän urheilemaan tai katsomaan tv:tä kuulokkeet korvilla. Ero tuli.Eikö tullut koskaan mieleen että jos samaa keinoa käyttää päivästä toiseen ilman mitään tehoa niin se käytetty keino on väärä?
Aresti, kiristys, lahjonta, viikkorahan menetys, kännykän takavarikointi? Mitä menetelmää puheen sijasta käyttäisit aikuiseen? Jos ei ystävällinen puhe vaikuta, tulee tunne että toinen jättää sotkunsa kiusallaan.
No jos sinun keinosi vaikuttaa toiseen aikuiseen ovat nuo edellä kuvaamasi, olette molemmat hakoteillä. Aikuiset keskustelevat asioista, tekevät kompromisseja ja osaavat laittaa toisen tarpeita omiensa edelle. Ainakin useimmiten.
Onko kyse sitten kasvatuksesta tai sen puutteesta? Se onkin jo toinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ap on täysin syytön? Ok. Onpa erikoista kuinka joku pystyy elämään virheetöntä elämää.
Se juurisyy pitäisi löytää. Tuttua työelämästä, mutta mites parisuhteessa? AP, teillä jokin mättää siellä pinnan alla. Selvitä se, niin olet jo oikealla tiellä.
Erikoista, ettei joku tunnista huonon parisuhteen syytä, vaikka itse elää sitä suhdetta. Oikeesti nyt ap, sinä tiedät mistä nalkutus johtuu, haluat vaan sulkea silmät kun et halua selvittää sitä.
Suhteen pitäminen hyvänä ei ole helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n vaimo tarvitsisi kumppanikseen miehen, eikä hiirulaista joka nielee naiseltaan millaista käytöstä tahansa.
Prkele lyö nyrkkiä pöytään ja kerro että nyt tuo vitun nalkutus loppuu tai se laitetaan loppumaan. Viime kädessä siten, että tämä ukko kerää kamppeensa ja häipyy.
Oletettavasti tilanne ei ole enää korjattavissa millään terapialla tai perheneuvonnalla.
Kun voimakastahtoinen nainen, joka ei tiedä mitä tahtoo ja heikkotahtoinen mies, joka pelkää jätetyksi tulemista ja alistuu mille tahansa kohtelulle kohtaavat, on lopputulos molempien kannalta surullista katseltavaa.
Nainen ei voi hyvin lassukkamiehensä kanssa, jota voi syyttää kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä.
Miehenkuvatus ei voi hyvin kun pelkää Justiinaansa enemmän kuin mitään muuta ja ennenkaikkea matalaksi poljetun itsetuntonsa seurauksena näkee silmissään yksinäisen juopon rukkarin kohtalon lähiökapakan samanlaisessa seurakunnassa.
Voihan vitalis mikä kohtalo molemmilla.
Tee Ap. palvelus itsellesi ja vaimollesi. Pakkaa kamasi ja lähde.
Kun yksi ovi sulkeutuu, pystyy näkemään ne sadat muut ovet, avaamaan ne ja astumaan niistä sisään.
Tässä on yksi oikea pointti ja toisaalta sitten tämä käsittämätön käsitys.
Se oikea pointti on lähteminen. Myönnän ajattelevani sitä yhä useammin. En kuitenkaan kykene pienten lapsieni takia. En tahdo särkeä heidän kotiaan. En kykene ajattelemaan elämää, jossa en näkisi heitä joka päivä.
Käsittämätön käsitys on se, että jos nainen on ihmissuhteessa, jossa hän kokee henkistä tai fyysistä väkivaltaa on vastuussa väkivaltainen mies. Jos mies on tällaisessa suhteessa hän on "l**ssukka" koska... Niin siis miksi olen l**sukka? Siksikö etten tuki vaimoni t urpaa nyrkillä?
"Kun voimakastahtoinen nainen, joka ei tiedä mitä tahtoo ja heikkotahtoinen mies"
Onko vaimoaan pahoinp*televä mies siis "voimakastahtoinen"? Onko vaimonsa väkivall*n (koska väkiv*ltaa tämä on) todellakin heikkotahtoinen`? Siitäkö parisuhdev**ivallassa lopulta onkin kysymys? Niinkö todella?
Ap
PS
Omituinen sensuuri pakotti lisäämään **
Minusta on väärin pakottaa lapset elämään onnettomassa pahoinvoivassa perheessä vain siksi, ettei itse kestä sitä, ettei näkisi lapsiaan joka päivä.
Eli minun pitää luopua lapsistani koska minä teen tässä väärin. Saatat olla oikeassa. Olen jo jonkin aikaa pohtinut, että olen tilanteessa, jossa voin toimia vain väärin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä se vaimo siis varsinaisesti nalkuttaa? Puhuit aloituksessa tosi ympäripyöreästi antamatta konkreettisia esimerkkejä tilanteista, niin on ihan mahdotonta kommentoida mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitaisko kerrankin antaa sympatiaa ja apuja miehille. Tässä on nyt yksi mies, joka on ehkäpä läheisriippuvainen eikä pysty irtautumaan vaimostaan, joka käyttää henkistä väkivaltaa.
Naisiakin jaksetaan aina tsempata parisuhdeongelmissa, joten miksi ei sitten miehiä.
Just näin. Tuo tossukaksi ja lassukaksi nimittely ei auta aloittajaa millään tavalla. Toiset ihmiset nyt vaan ovat kiltimpiä kuin toiset. Se on persoonallisuuspiirre, ei vika.
Mitä apua teille ylikilteille voi antaa/ tarjota? Jos ihminen ei löydä itsestään sitä voimaa laittaa kaltoinkohtelu kuriin, niin kuka ihme sen voi tehdä?
Kovettakaa sen verran itseänne, kun seuraavan kerran voitte taas henkisesti huonosti, että teette sen yksinkertaisen liikkeen: Lähdette pois. Raivostuakin saa ja sanoa juuri sen mitä mieleen tulee. Sanat ei tapa. Ryhtiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ap on täysin syytön? Ok. Onpa erikoista kuinka joku pystyy elämään virheetöntä elämää.
Syytön tai syyllinen. En oikein osaa nähdä tätä tällä aksellilla.
Tottakai minulla on oma ymmärrykseni siitä miksi asiat ovat näin. En vain kykene korjaamaan tilannetta koska en ole koulutettu psykologi.
Tiedän, että jos tilanne ei muutu lopulta joudun lähtemään tai hajoan. Joudun jättämään omat lapseni ja tapaamaan heitä tulevaisuudessa silloin kun kalenterissa niin lukee. Heille tulen olemaan se joka lähti.
Ei kukaan tässä ketjussa kykene sanomaan mitään mikä loukkaisi minua mitenkään tämän yksinkertaisen tosiasian rinnalla. Ei kukaan tässä ketjussa kykene sanomaan mitään mikä loukkaisi minua siihen verrattuna mitä kuulen jatkuvasti omassa kodissani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n vaimo tarvitsisi kumppanikseen miehen, eikä hiirulaista joka nielee naiseltaan millaista käytöstä tahansa.
Prkele lyö nyrkkiä pöytään ja kerro että nyt tuo vitun nalkutus loppuu tai se laitetaan loppumaan. Viime kädessä siten, että tämä ukko kerää kamppeensa ja häipyy.
Oletettavasti tilanne ei ole enää korjattavissa millään terapialla tai perheneuvonnalla.
Kun voimakastahtoinen nainen, joka ei tiedä mitä tahtoo ja heikkotahtoinen mies, joka pelkää jätetyksi tulemista ja alistuu mille tahansa kohtelulle kohtaavat, on lopputulos molempien kannalta surullista katseltavaa.
Nainen ei voi hyvin lassukkamiehensä kanssa, jota voi syyttää kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä.
Miehenkuvatus ei voi hyvin kun pelkää Justiinaansa enemmän kuin mitään muuta ja ennenkaikkea matalaksi poljetun itsetuntonsa seurauksena näkee silmissään yksinäisen juopon rukkarin kohtalon lähiökapakan samanlaisessa seurakunnassa.
Voihan vitalis mikä kohtalo molemmilla.
Tee Ap. palvelus itsellesi ja vaimollesi. Pakkaa kamasi ja lähde.
Kun yksi ovi sulkeutuu, pystyy näkemään ne sadat muut ovet, avaamaan ne ja astumaan niistä sisään.
Tässä on yksi oikea pointti ja toisaalta sitten tämä käsittämätön käsitys.
Se oikea pointti on lähteminen. Myönnän ajattelevani sitä yhä useammin. En kuitenkaan kykene pienten lapsieni takia. En tahdo särkeä heidän kotiaan. En kykene ajattelemaan elämää, jossa en näkisi heitä joka päivä.
Käsittämätön käsitys on se, että jos nainen on ihmissuhteessa, jossa hän kokee henkistä tai fyysistä väkivaltaa on vastuussa väkivaltainen mies. Jos mies on tällaisessa suhteessa hän on "l**ssukka" koska... Niin siis miksi olen l**sukka? Siksikö etten tuki vaimoni t urpaa nyrkillä?
"Kun voimakastahtoinen nainen, joka ei tiedä mitä tahtoo ja heikkotahtoinen mies"
Onko vaimoaan pahoinp*televä mies siis "voimakastahtoinen"? Onko vaimonsa väkivall*n (koska väkiv*ltaa tämä on) todellakin heikkotahtoinen`? Siitäkö parisuhdev**ivallassa lopulta onkin kysymys? Niinkö todella?
Ap
PS
Omituinen sensuuri pakotti lisäämään **
Minusta on väärin pakottaa lapset elämään onnettomassa pahoinvoivassa perheessä vain siksi, ettei itse kestä sitä, ettei näkisi lapsiaan joka päivä.
Eli minun pitää luopua lapsistani koska minä teen tässä väärin. Saatat olla oikeassa. Olen jo jonkin aikaa pohtinut, että olen tilanteessa, jossa voin toimia vain väärin.
Ap
Jos lapset kärsivät tilanteesta, ei voi jäädä miettimään, kenen syytä kaikki on, vaan tilanteelle pitää tehdä jotain. Lapsille ei ole oikein elää kodissa, jossa aikuiset voivat huonosti ja ilmapiiri on vihamielinen.
Jos et näe, että parisuhdetta voi enää pelastaa, oikea ratkaisu on ero. Jos haluat vielä yrittää, kissa pitää nostaa pöydälle ja todennäköisesti hankkia ulkopuolista apua. Et pysty kuitenkaan yksin ratkaisemaan ongelmianne. Jos toinen osapuoli ei ole halukas selvittämään asioita, et oikein voi sille mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko vaimosi käydä juttelemassa psykologille jos ongelmat johtuvat jotenkin hänen omasta pahasta olostaan? Auttaisiko se?
Miehen ei koskaan pidä erehtyä kysymään neuvoa, liittyen puolisoonsa. Silloin alkaa naisten tahallinen väärin ymmärtäminen ja syyllistäminen. Jos olisin nuorempana tiennyt naisista sen mitä nyt tiedän, niin en olisi ikinä lähtenyt parisuhteeseen. Olen saman kokenut, lasten takia lähteminen ei ole helppoa. Ja siinä käy niinkuin minulle kävi, että exä teki kiusaa lapsen tapaamisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko vaimosi käydä juttelemassa psykologille jos ongelmat johtuvat jotenkin hänen omasta pahasta olostaan? Auttaisiko se?
Luulen, että se auttaisi. Olen ottanut tämän puheeksi hyvinä hetkinä. Silloin haluaa ja myöhemmin taas ei. Olen myös miettinyt menemistä itse psykolgille. Minua huolestuttaa miten se mahdollisesti näyttäytyy suhteessa lasten huoltajuuteen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitaisko kerrankin antaa sympatiaa ja apuja miehille. Tässä on nyt yksi mies, joka on ehkäpä läheisriippuvainen eikä pysty irtautumaan vaimostaan, joka käyttää henkistä väkivaltaa.
Naisiakin jaksetaan aina tsempata parisuhdeongelmissa, joten miksi ei sitten miehiä.
Just näin. Tuo tossukaksi ja lassukaksi nimittely ei auta aloittajaa millään tavalla. Toiset ihmiset nyt vaan ovat kiltimpiä kuin toiset. Se on persoonallisuuspiirre, ei vika.
Mitä apua teille ylikilteille voi antaa/ tarjota? Jos ihminen ei löydä itsestään sitä voimaa laittaa kaltoinkohtelu kuriin, niin kuka ihme sen voi tehdä?
Kovettakaa sen verran itseänne, kun seuraavan kerran voitte taas henkisesti huonosti, että teette sen yksinkertaisen liikkeen: Lähdette pois. Raivostuakin saa ja sanoa juuri sen mitä mieleen tulee. Sanat ei tapa. Ryhtiä!
Sen ihmisen tosiaan täytyy löytää se voima itsestään, mutta tossukaksi nimittely ei auta siinä. Mitätöinti ei tuo omanarvontuntoa.
Tuo viimeinen neuvosi oli hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et voi kertoa, minkälaisista asioista nalkutetaan? Itse en esim. sano aiheestakaan (mies jättää roskat pöydille, astiat ympäriinsä, ei siivoa, laita ruokaa tai pese pyykkiä). Mies taas purkaa huonon päivänsä minuun ja keksii nalkutettavaa ihan mistä tahansa. Jostain, mitä en ole tehnyt, vaikka siis ei itsekään tee. Jos olen imuroinut toista tuntia, hän saattaa keksiä paikan, josta en imuroinut ja nalkuttaa siitä. Teillä ei ilmeisesti nalkuteta kotitöistä, mistä sitten?
Jännästi AP jättää vastaamatta kun pyydetään oikeita esimerkkejä mitä tämä "nalkutus" oikeasti on...
Taidat vaan haluta uhriutua, vaikka tajusit jo itsekin että sinussakin on vikaa tuossa teidän tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et voi kertoa, minkälaisista asioista nalkutetaan? Itse en esim. sano aiheestakaan (mies jättää roskat pöydille, astiat ympäriinsä, ei siivoa, laita ruokaa tai pese pyykkiä). Mies taas purkaa huonon päivänsä minuun ja keksii nalkutettavaa ihan mistä tahansa. Jostain, mitä en ole tehnyt, vaikka siis ei itsekään tee. Jos olen imuroinut toista tuntia, hän saattaa keksiä paikan, josta en imuroinut ja nalkuttaa siitä. Teillä ei ilmeisesti nalkuteta kotitöistä, mistä sitten?
En halua mennä yksityiskohtiin, mutta tuo "huonon päivän" purkaminen toiseen osuu kokolailla asian ytimeen.
Ap
Toivottavasti et ole mieheni, sillä itse ainakin puolisona odottaisin sitä että asioista jotka mieltä vaivaavat pitäisi voida keskustella jos parisuhteessa ollaan. Itse kerroin mielestäni selkeästi miehelleni kun tavattiin millainen olen ja miksi. Juurikin että en jaksa sanoa samoista asioista montaa kertaa ja yritin perustella myös. Mieheni joskus minulle sanoikin että miksi pitää asiat tehdä minun tavallani vaikka se siivous; mitä ne tiskit haittaa altaassa tai leivänmurut pöydällä. Monta kertaa yrittänyt kertoa että jos on juuri ne pyyhkinyt ja laittanut illalla ja aamulla kun tulee keittiöön niin saa taas aloitttaa siivoammalla.. sen sijaan että voisi vain aloittaa aamupalan teolla. Se on itselleni ehkä jotenkin luxusta,varsin kun kotona vietän enemmän aikaa lasten kanssa ja näen ne sotkut. Itsellä ongelma myös siinä että jos jotain kotitöitä on tekemättä en osaa rentoutua vaan suoritan niitä niin kauan että ne on tehty ja välillä huomaan että koko päivä on mennyt siivoamiseen ja ruuanlaittoon ja aikaa ei ole ollut leikkimiseen lasten kanssa. Kotityöt on myös kasautuneet minulle silloinkin kun olen ollut töissä, välillä tehnyt tuplavuoroa ja kerinnyr pari tuntia nukkumaan kun päivä mennyt lasten kanssa ja taas tuplavuoroon.. Ja siinä sitten hommat odottaneet sitä ensimmäistä vapaata töistä. :( ehkä meillä on kovin eri näkemyserot siivoamisesta miehen kanssa, mutta tiedän että mies ottaa puheeni nalkutuksena myös vaikka en sitä niin tarkoittaisi. Se vittuuntunut äänensävy kimpoutuu vaan siinä kun monta päivää odottanut että toinen huomaisi tehdä jonkun asian juurikin vaikka ne likaiset astiat tms. Eipä se puhumattomuus auta tässäkään asiassa. Eikö olisi vain helpompaa tulla puolitiehen vastaan ja keskustella asioista, jos toinenkaan ei tätä aloitetta tee. Eihän siinä loppupelissä mitään menetettävääkään ole jos eroa olet jo miettinyt. Että eroatko ennemmin heti vai alennutko avaamaan ensimmäisenä suusi ja yrität selvittää asian?
Vierailija kirjoitti:
Jännästi AP jättää vastaamatta kun pyydetään oikeita esimerkkejä mitä tämä "nalkutus" oikeasti on...
Taidat vaan haluta uhriutua, vaikka tajusit jo itsekin että sinussakin on vikaa tuossa teidän tilanteessa.
Miten minä voin elää toisen elämää sen puolesta niin ettei siihen toiseen kerry negatiivisia tunteita erilaisista vastoinkäymisistä, jotka sitten pitää purkaa minuun? Kerro se. Aloitan jo tänään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko vaimosi käydä juttelemassa psykologille jos ongelmat johtuvat jotenkin hänen omasta pahasta olostaan? Auttaisiko se?
Luulen, että se auttaisi. Olen ottanut tämän puheeksi hyvinä hetkinä. Silloin haluaa ja myöhemmin taas ei. Olen myös miettinyt menemistä itse psykolgille. Minua huolestuttaa miten se mahdollisesti näyttäytyy suhteessa lasten huoltajuuteen.
Ap
Ei se, että haet apua vaikeaan perhetilanteeseen, voi mitenkään olla sinun kannaltasi negatiivinen asia.
Ap:lle kelpasi nalkutus kun seurustelivat? Vai yhtäkkiäko nalkutus alkoi. Onko jätetty puoliso huomioimatta arjessa. Ei se suhde itsestään pysy hyvänä.