Lue keskustelun säännöt.
Nalkutus tappaa minut hitaasti
10.12.2019 |
Olen aina nauranut vanhojen Suomi-filmien tohvelisankareille, joille Justiinat kaulin kädessä pitävät kuria. Mikset vienyt roskia? Taas on kuraiset kengät eteisessä!
Kuvittelin nalkutuksen olevan jonkinlainen koominen pikkuharmi. Valitusta arkisista ongelmista. Olin lapsellinen ja elämää kokematon. En osannut edes tunnistaa nalkutusta.
Oikeasti nalkutus on loputon YLE-helvetin puheohjelma, jota ei voi sammuttaa. Se on tuntikausien passiivisagressiivista monologia. Vastaa siihen aivan mitä tahansa, niin vastauksesi todistaa ettet ymmärrä ja tilanne pahenee. Ole hiljaa ja kuuntele, niin olet mykkä etkä yritä auttaa tai et ymmärrä miten väärin toimit.
Hiljaisuus on kuitenkin parempi vaihtoehto. Istut hiljaa ja kuuntelet ja kuuntelet. Loputtomasti. Päivästä toiseen. Kuukaudesta toiseen. Taitava nalkuttaja ei sano 99% ajasta mitään mihin voisit päästä kiinni. Kaikki yritykset viedä tämä "keskustelu" konkreettiselle tasolle ovat loukkaavia ja todiste siitä etten ymmärrä. Pahinta on kysyä suoraan mikä nyt on ongelma koska sinun kuuluu tietää se.
Mitä minä en ymmärrä? Sinun pitää ymmärtää se tai et ymmärrä mitään. Miksi puhut minulle jos en ymmärrä mitään?
Ja lopulta et enää pysty nukkumaan. Kotioven avaaminen on jännittävää. Kaikki on mustaa. Olet nahkasi sisällä. Se on puutunut, mutta puutumus ei poista pahaa oloa. Sitä pahaa oloa oksennetaan päällesi joka päivä. Olet ihminen, josta on tullut ukkosenjohdatin.
Ja aina välilllä. Silloin tällöin. Toinen kysyy sinulta: "Oletko masentunut? Näytät niin surulliselta?" Se on kaikkein kamalinta.
Kommentit (305)
Älä hämäänny yksityiskohtiin... tapa jolla hän sinua kohtelee, voi olla asiaakin tärkeämpää. ja onkin. Älä sekoita näitä kahta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä hämäänny yksityiskohtiin... tapa jolla hän sinua kohtelee, voi olla asiaakin tärkeämpää. ja onkin. Älä sekoita näitä kahta.
Ok. Voisitko täsmentää? Tämä oli ensimmäinen uusi asia mitä olen kuullut.
Ap
Ei vauva voi tehdä mitään. Muuta kun ruikuttaa vauvalla.....kuka tahtoisi ap:n kaltaisen vässykän?
Ei edes yritä mitään, ei haittaa että lapset kärsivät, pääasia ettei ap:n tatvitse ottaa vastuuta mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ap on täysin syytön? Ok. Onpa erikoista kuinka joku pystyy elämään virheetöntä elämää.
Syytön tai syyllinen. En oikein osaa nähdä tätä tällä aksellilla.
Tottakai minulla on oma ymmärrykseni siitä miksi asiat ovat näin. En vain kykene korjaamaan tilannetta koska en ole koulutettu psykologi.
Tiedän, että jos tilanne ei muutu lopulta joudun lähtemään tai hajoan. Joudun jättämään omat lapseni ja tapaamaan heitä tulevaisuudessa silloin kun kalenterissa niin lukee. Heille tulen olemaan se joka lähti.
Ei kukaan tässä ketjussa kykene sanomaan mitään mikä loukkaisi minua mitenkään tämän yksinkertaisen tosiasian rinnalla. Ei kukaan tässä ketjussa kykene sanomaan mitään mikä loukkaisi minua siihen verrattuna mitä kuulen jatkuvasti omassa kodissani.
Ap
Sinä et siis halua lapsia itsellesi?
Ja haluat sopimukseen perustuvat tapaamiset?
Oli miten oli, teet hallaa myös lapsillesi, jos sallit esimerkin jossa parisuhteessa saa alistaa. Jos rupeat raivoamaan, annat vieläkin huonomman esimerkin. Sun täytyy ottaa vastuu itsestäsi ja lapsistasi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli ikävä nalkuttaja, mutta en vaan sietänyt sitä että mies jätti märän pyyhkeen sängylle, likaiset lautaset + muruset olohuoneen pöydälle, hikiset urheluvaatteet tuolin selkämykselle jne. Ja kaikkiin hänen hoidettavakseen annettuihin tehtäviin tuli vastaus 'en muistanut'.
Joka päivä sanoin samoista asioista, ilman mitään vaikutusta. Mies pakeni vain enemmän ja enemmän urheilemaan tai katsomaan tv:tä kuulokkeet korvilla. Ero tuli.
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että asiat pitää tehdä sinun tavallasi?
Onneksi mies pääsi karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitaisko kerrankin antaa sympatiaa ja apuja miehille. Tässä on nyt yksi mies, joka on ehkäpä läheisriippuvainen eikä pysty irtautumaan vaimostaan, joka käyttää henkistä väkivaltaa.
Naisiakin jaksetaan aina tsempata parisuhdeongelmissa, joten miksi ei sitten miehiä.
Just näin. Tuo tossukaksi ja lassukaksi nimittely ei auta aloittajaa millään tavalla. Toiset ihmiset nyt vaan ovat kiltimpiä kuin toiset. Se on persoonallisuuspiirre, ei vika.
Mitä apua teille ylikilteille voi antaa/ tarjota? Jos ihminen ei löydä itsestään sitä voimaa laittaa kaltoinkohtelu kuriin, niin kuka ihme sen voi tehdä?
Kovettakaa sen verran itseänne, kun seuraavan kerran voitte taas henkisesti huonosti, että teette sen yksinkertaisen liikkeen: Lähdette pois. Raivostuakin saa ja sanoa juuri sen mitä mieleen tulee. Sanat ei tapa. Ryhtiä!
Kukaan ei kommentoisi näin naiselle, jota aviomies alistaa henkisellä väkivallalla. Alistunut ja läheisriippuvainen ihminen ei uskalla eikä pysty lähtemään noin vaan.
No todellakin kommentoi. Jos aloitus on yhtä epämääräinen kuin tässä, niin juuri tuollaisiavkommentteja siihen satelee.
Et ole kauaa tainnut olla av:lla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä hämäänny yksityiskohtiin... tapa jolla hän sinua kohtelee, voi olla asiaakin tärkeämpää. ja onkin. Älä sekoita näitä kahta.
Ok. Voisitko täsmentää? Tämä oli ensimmäinen uusi asia mitä olen kuullut.
Ap
Tarkoitan, että helposti sitä voi keskittyä asiaan josta toinen nalkuttaa ja ikään kuin unohtaa, että sanomisen sisältö ei oikeuta TAPAA kohdella toista... ts. vaikka asiansa olisi kuinka tärkeä, se ei oikeuta kohtelemaan epäkunnioittavasti. Jos ajattelee että toisella on oikeus puhua miten vain koska kyse on vain asiasta, unohtaa parisuhteen tärkeyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vauva voi tehdä mitään. Muuta kun ruikuttaa vauvalla.....kuka tahtoisi ap:n kaltaisen vässykän?
Ei edes yritä mitään, ei haittaa että lapset kärsivät, pääasia ettei ap:n tatvitse ottaa vastuuta mistään.
Luuletko sinä lapsi ihan oikeasti olevasi ilkeä? Luuletko ihan oikeasti, että tähän sarvikuonon nahkaan uppoaa enää mikään ilman syvällistä ymmärrystä sen pehmeistä kohdista?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitaisko kerrankin antaa sympatiaa ja apuja miehille. Tässä on nyt yksi mies, joka on ehkäpä läheisriippuvainen eikä pysty irtautumaan vaimostaan, joka käyttää henkistä väkivaltaa.
Naisiakin jaksetaan aina tsempata parisuhdeongelmissa, joten miksi ei sitten miehiä.
Just näin. Tuo tossukaksi ja lassukaksi nimittely ei auta aloittajaa millään tavalla. Toiset ihmiset nyt vaan ovat kiltimpiä kuin toiset. Se on persoonallisuuspiirre, ei vika.
Mitä apua teille ylikilteille voi antaa/ tarjota? Jos ihminen ei löydä itsestään sitä voimaa laittaa kaltoinkohtelu kuriin, niin kuka ihme sen voi tehdä?
Kovettakaa sen verran itseänne, kun seuraavan kerran voitte taas henkisesti huonosti, että teette sen yksinkertaisen liikkeen: Lähdette pois. Raivostuakin saa ja sanoa juuri sen mitä mieleen tulee. Sanat ei tapa. Ryhtiä!
Kukaan ei kommentoisi näin naiselle, jota aviomies alistaa henkisellä väkivallalla. Alistunut ja läheisriippuvainen ihminen ei uskalla eikä pysty lähtemään noin vaan.
No, minä olen se nainen jota on alistettu, pidetty vankina ja pahoinpidelty. Ainut millä selvisin oli se voima joka tuli lopuksi. Voima joka sisuunnutti siihen, että joko kuolen tai selviän, ei ole enää menetettävää. Revin itseni suhteesta ulos, mutta se vaati sen viimeisen pisaran. Sitä en toivo kenellekään, mutta tiedän mitä on helvetti ja sen ettei lähteminen ole mistään vaikeuksista helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori mutta en jaksa kannustaa henkilöä, joka vaan valittaa kertomatta oikeastaan yhtään mitään. Jos kertoisit jotain konkreettista niin voisin kertoa mielipiteeni ja antaa myötätuntoakin. Nyt aloitus herättää vain epäilyksiä.
Varaa teille aika pariterapiaan. Kun sanot vaimollesi ettei hän voi hyvin etkä itse voi hyvin vaimosikin ymmärtää tuon tärkeyden. Useissa pariterapiatyypeissä terapeutti keskustelee molempien kanssa keskenään ja sitten yhdessä. Tuollainen malli voisi sopia teille: vaimosi ymmärtäisi paremmin pahan olonsa syyn, mistä se pulppuaa, ja sinä tajuaisit itseäsi ja oppisit laittamaan rajoja miten ihmiset voivat sinua käsitellä.
Täällä monet nalkuttajat selittävät kuinka nalkuttaminen ainut mahdollisuus "jos toinen ei ymmärrä tehdä niinkuin minä haluan", yleensä kyse siisteyskriteereistä ja asioiden hoitotyyleistä. Kuvittelevat eronneensa siivouksen vuoksi, ja kaikki syy siinä laiskassa miehessä. Voi kun nuokin ihmiset olisivat käyneet terapiassa pohtimassa suhdettaan: mikä johti siihen, että toinen alkoi väistellä vastuita ja kaikota kotoa ja toinen ryhtyi nalkuttamaan. Kun alussa kuitenkin rakastettiin ja haluttiin yhteinen perhe, haluttiin ymärtää toista tehdä asioita toisen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapselle käy vahinko, olet täysi moukka jos rupeat vielä raivoamaan siitä. On olemassa joku raja, kuinka paljon on kohtuullista ottaa asioita henkilökohtaisesti, ja purkaa toiseen omia henkilökohtaisia pettymyksiään vahingon nimissä. Sama parisuhteessa.
Mutta suojeletko sinä itseäsi niin paljon, että laiminlyöt täysin vastuusi, josta emäntä vain kypsyy entisestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin mieheni, koska en jaksanut enää "nalkuttaa". 15 vuotta odotin, en koskaan huomauttanut mistään, mitä hän jätti tekemättä. Viimeiset vuodet yritin herätellä, et hei, sinä aikuinenMIES, vetäisitkö pöntön vessakäynnin jälkeen, laittaisitko likaiset vaatteet pyykkikoriin, siivoaisitko oman autosi yhden kerran itse, olisitko edes yhtenä päivänä kuussa lastesi kanssa, maksaisitko joskus laskuja, leikkaisitko nurmikon edes kerran tänä kesänä, kolaisitko pihan , kun lumi on märkää ja raskasta ja olen itse raskaana viimeisellä viikolla... Alkoi olla raskasta "nalkuttaa". Jätin sen. Ei ongelmaa enää.
Aina olen yksin pärjännyt ja pärjään vastakin. Mieli on paljon kirkkaampi ja iloisempi nyt. Saan hommat tehtyä ajallaan, eikä aikaa mene "nalkuttamiseen" eikä ihmeen odottamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kerrankos eletään kirjoitti:
Toivottavasti et ole mieheni, sillä itse ainakin puolisona odottaisin sitä että asioista jotka mieltä vaivaavat pitäisi voida keskustella jos parisuhteessa ollaan. Itse kerroin mielestäni selkeästi miehelleni kun tavattiin millainen olen ja miksi. Juurikin että en jaksa sanoa samoista asioista montaa kertaa ja yritin perustella myös. Mieheni joskus minulle sanoikin että miksi pitää asiat tehdä minun tavallani vaikka se siivous; mitä ne tiskit haittaa altaassa tai leivänmurut pöydällä. Monta kertaa yrittänyt kertoa että jos on juuri ne pyyhkinyt ja laittanut illalla ja aamulla kun tulee keittiöön niin saa taas aloitttaa siivoammalla.. sen sijaan että voisi vain aloittaa aamupalan teolla. Se on itselleni ehkä jotenkin luxusta,varsin kun kotona vietän enemmän aikaa lasten kanssa ja näen ne sotkut. Itsellä ongelma myös siinä että jos jotain kotitöitä on tekemättä en osaa rentoutua vaan suoritan niitä niin kauan että ne on tehty ja välillä huomaan että koko päivä on mennyt siivoamiseen ja ruuanlaittoon ja aikaa ei ole ollut leikkimiseen lasten kanssa. Kotityöt on myös kasautuneet minulle silloinkin kun olen ollut töissä, välillä tehnyt tuplavuoroa ja kerinnyr pari tuntia nukkumaan kun päivä mennyt lasten kanssa ja taas tuplavuoroon.. Ja siinä sitten hommat odottaneet sitä ensimmäistä vapaata töistä. :( ehkä meillä on kovin eri näkemyserot siivoamisesta miehen kanssa, mutta tiedän että mies ottaa puheeni nalkutuksena myös vaikka en sitä niin tarkoittaisi. Se vittuuntunut äänensävy kimpoutuu vaan siinä kun monta päivää odottanut että toinen huomaisi tehdä jonkun asian juurikin vaikka ne likaiset astiat tms. Eipä se puhumattomuus auta tässäkään asiassa. Eikö olisi vain helpompaa tulla puolitiehen vastaan ja keskustella asioista, jos toinenkaan ei tätä aloitetta tee. Eihän siinä loppupelissä mitään menetettävääkään ole jos eroa olet jo miettinyt. Että eroatko ennemmin heti vai alennutko avaamaan ensimmäisenä suusi ja yrität selvittää asian?
Lue aloitus uudestaan. Ap kertoo: "Kaikki yritykset viedä tämä "keskustelu" konkreettiselle tasolle ovat loukkaavia ja todiste siitä etten ymmärrä. Pahinta on kysyä suoraan mikä nyt on ongelma koska sinun kuuluu tietää se."
Pakkohan se on keskustelulla saada avattua ja selvitettyä? Toki voihan sitä yrittää ehkä ensin saada huomiota lähentymällä: halaamalla jne ja yrittää siinä pehmeästi avata keskustelua ja kertoa vaikka aivan suoraan, mutta lempeästi että "olen väsynyt tähän tilanteeseen ja haluaisin selvittää asiat (mikäli siis oikeasti haluaa)
Ehkä toisellakin osapuolella on vaan helvetin paha olla suhteessa ja ei vaan saa sitten sanottua sitä vaan vähitellen yrittää saada toista ajettua kauemmaksi.. Ja sehän Ap:n pitäisi kuitenkin selvittää? Tai tokihan voi myös olla että kaipaa vaan huomiota ja kiukuttelee sen takia?
Ap, mitä ajatuksia video sinussa herättää?
Tuo on henkistä väkivaltaa. Kyse ei ole roskapussin viemisestä vaan tarkoituksellisesta itsetunnon lyttäämisestä ja ihmisen jauhamisesta atomeiksi. Kenenkään, ei miehen eikä naisen ei tarvitse katsella tuollaista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli ikävä nalkuttaja, mutta en vaan sietänyt sitä että mies jätti märän pyyhkeen sängylle, likaiset lautaset + muruset olohuoneen pöydälle, hikiset urheluvaatteet tuolin selkämykselle jne. Ja kaikkiin hänen hoidettavakseen annettuihin tehtäviin tuli vastaus 'en muistanut'.
Joka päivä sanoin samoista asioista, ilman mitään vaikutusta. Mies pakeni vain enemmän ja enemmän urheilemaan tai katsomaan tv:tä kuulokkeet korvilla. Ero tuli.Mikä saa sinut kuvittelemaan, että asiat pitää tehdä sinun tavallasi?
Onneksi mies pääsi karkuun.
Ei mikään. Meillä oli eri tavat ja siksi erottiinkin. Hän saa nyt sottapyttyillä aivan rauhassa ja monemmat ovat onnellisia.
MOLEMMAT odottavat, että toinen vain ymmärtäisi... (kuin oma äiti, joka ei ymmärtänyt ilman puhetta vaikka olisi pitänyt...)
Anteeksi nimittely. Se vain kuvaa tietyllä tavalla tiettyjä ihmisiä ja nostattaa tunteita, jotka voivat olla jopa hyödyllisiä. Ap, toivon sinulle paljon voimia, helppo tie ei ole edessä. Meistä suurinosa kuitenkin tietää jollakin tavalla mitä käyt läpi. Anna niiden kaikkien tunteiden tulla ja ryve niissä. Aikansa kutakin. Tuska loppuu kun on aika. Jonakin päivänä olet vahvempi ja viisaampi. Halaus sulle ja usko pois, sinä selviät!