Nalkutus tappaa minut hitaasti

Ei nalkutus tapa hitaasti ketään joka ei sitä halua.

Kestää tunti pakata kamat ja lähtä,tai sama aika ku nakkaa toisen pihalle.

Kämpän saa vuokrattua netin kautti aika nopeasti,jos on normaali ihminen.

Yleensäkin ne saa nalkutusta ja turpaan jotka siitä jollain tavalla tykkäävät, alistettuna oleminen on se juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ap on täysin syytön? Ok. Onpa erikoista kuinka joku pystyy elämään virheetöntä elämää.

Syytön tai syyllinen. En oikein osaa nähdä tätä tällä aksellilla.

Tottakai minulla on oma ymmärrykseni siitä miksi asiat ovat näin. En vain kykene korjaamaan tilannetta koska en ole koulutettu psykologi.

Tiedän, että jos tilanne ei muutu lopulta joudun lähtemään tai hajoan. Joudun jättämään omat lapseni ja tapaamaan heitä tulevaisuudessa silloin kun kalenterissa niin lukee. Heille tulen olemaan se joka lähti.

Ei kukaan tässä ketjussa kykene sanomaan mitään mikä loukkaisi minua mitenkään tämän yksinkertaisen tosiasian rinnalla. Ei kukaan tässä ketjussa kykene sanomaan mitään mikä loukkaisi minua siihen verrattuna mitä kuulen jatkuvasti omassa kodissani.

Ap

Hyökkäys on aina paras puolustus. Mitä jos siirtyisitte välillä sotimaan sinne vaimosi kentälle? Jos vastaisit hänen nalkutukseensa aina samalla tavalla hänestä, viitsiikö hän silloin aloittaa nalkutuksen? Kertoisit aina hänen virheensä ja unohduksensa? Tekisit niin, että hänestä on inhottavaa tulla kotiin ja vielä inhottavampaa viettää sielä aikaansa. Joko hän ottaa eron tai muuttaa käytöstä, mutta en usko, että hän itse jaksaa kovin kauaan taistella samalla tyylillä.

Vierailija kirjoitti:

Ei nalkutus tapa hitaasti ketään joka ei sitä halua.

Kestää tunti pakata kamat ja lähtä,tai sama aika ku nakkaa toisen pihalle.

Kämpän saa vuokrattua netin kautti aika nopeasti,jos on normaali ihminen.

Yleensäkin ne saa nalkutusta ja turpaan jotka siitä jollain tavalla tykkäävät, alistettuna oleminen on se juttu.

Uhrin syyllistämistä. Jos esim. nainen saa mieheltään turpaan, en yhtään ihmettele, jos ei uskalla lähteä. Tutkitusti lähtö on se vaihe, jossa naiselta menee henki.

Henkisellä väkivallalla saa myös ihmisen lannistettua uskomaan, että hän ei pärjää yksin, eikä pysty mihinkään. Terve, omanarvontuntoinen ihminen ei ymmärrä väkivaltakuviota, eikä siksi tajua miten ihmisen saa lannistetuksi toimintakyvyttömäksi. Uhrin toimintakyvyttömyys ärsyttää ja se tuntuu saamattomuudelta.

Mullakin miehellä oli tapana nalkuttaa. Juurikin paasata ja huomautella kaikista nipotusasioista. Mäkin yritin kaikkea, kärsivällisetä meidän täytyy puhua ja huutamista ja selittelyä ja mitä näitä lie oli. Ihmettelin käytöstä ennen kuin tajusin, että kyllä on aivan kotioloista totuttua kommunikaatiota. Juuri semmoista, että kun mistään asioista ei oikeasti puhuta niin se nalkutus jotenkin hoitaa kommunikaatiota. Saa ääntä kuuluviin tai jotain.

Kerran sanoin sitten että nyt se on loppu. En kuuntele enää tuota. Kun nalkutus alkoi, sanoin hyvin rauhallisena oopas hiljaa, taas nalkutat. En kuuntele tuota. En järkeillt selitellyt puolustellut.

Yllättäen tämä toimi. Mies alkoi miettiä, mitä asiaa hänellä oikeastaan onkaan minulle. MItä päivän aikana on tapahtnut ja mistä puhutaan. 

Tää ei varmaan toimi kaikilla, jos kellään muulla, mutta voihan tätäkin kokeilla. Sanoa siis suoraan toisen päin naamaa, että nalkutat, jos et itse huomannut.

Lähde pois vielä kun voit. Se on ainoa keino. Toinen ei muutu, meno vaan jatkuu samanlaisena. Ajattele mielessäsi miten ihanalta tuntuu olla vapaa, nauttia elämästä ja voida hyvin. Tee sitten tästä visiosta totta.

Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Hirveää riehumista ja ap:n syyttelyä, osa ihmisistä purkaa ihan selvästi omia patoutuneita vihan- ja katkeruuden tunteita ap:hen. Todellinen kohde olisi se oma avio- tai exmies. Hyvin monen kannattaisi kävellä peilin eteen ja kysyä itseltään: miksi käyttäydyn kuin ihmisperse netissä? Kuvitelkaa tämä keskustelu livenä tapahtuneeksi, tämähän olisi ihan mielenvikaisen kuuloista. Porukka huutaa ja möykkää omia traumojaan, harva osaa edes lukea ap:n vastauksia, vaan raivotaan päälle sitä omaa keksimää tarinaa miten hommat on menny.

Ihan järkyttävää tämä ”keskustelun” taso täällä. Hävetkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni herää kysymys että osaatko Ap olla tunneyhteydessä ihmisiin ylipäätään? Vaikuttaa siltä että tunnepuhe on sinulle vähän vierasta, kuvailet pahaa oloasi kyllä, mutta et kovin analyyttisesti.

Jos kyky kommunikoida omia tunteitaan on heikko, niin tunteista puhuminen voi tuntua ahdistavalta ja uhkaavaltakin, kuten myös toisen osapuolen tunteista kuuleminen. Jos tunnepuhe aiheuttaa valmiiksi ahdistusta, niin tapahtuu väärintulkintoja, toisen kertomus omasta pahasta olosta muuttuukin vaatimuksiksi ja syytöksiksi itseä kohtaan, vaikka toisen tarve olisi vain se, että toinen huomaa ja rekisteröi hänen tunteensa. Nalkutus on usein toisen tapa reagoida tunneyhteyden puuttumiseen, sillä halutaan tehdä itsensä näkyväksi ja kuulluksi silloin kun kumppani tuntuu vetäytyneen tunnetasolla pois. Ehkä et kuule tätä viestiä? Moni nainen nalkuttaa sillä kokee jääneensä arjessa ja lasten- ja kodinhoidossa yksin, toinen on fyysisesti läsnä mutta vetäytyy, ja toinen vetäytyy sillä tulkitsee toisen hätäviestit hyökkäyksiksi.

Te molemmat todennäköisesti kaipaatte toistenne luo.

Koettakaa nyt päättää. Olenko täällä ruikuttamassa sääliä vai onko tunnepuhe minulle vähän vierasta?

En katsonut oman tunnemaailmani analyyttisen avaamisen tuovan tähän mitään merkittävää. Halusin tehdä tiettäväksi oman näkökulmani edes jossain ja purkaa omaa pahaa oloani ilman, että kukaan siitä joutuu kärsimään.

Miltä tuntuu olla toisen henkisenä nyrkkeilysäkkinä ja pahan olon roskiksena?  Miltä tuntuu saada jatkuvasti kuulla olevansa kyvytön auttamaan tai edes ymmärtämään rakasta ihmistä? Miltä se ihan oikeasti tuntuu?

Se vetää mielen mustaksi ja toivottomaksi. Se tekee katkeraksi. Se saa aikaan henkisen halvaantumisen tilan, jossa seisot jossain itsesi sisällä kuin liian kylmissä vaatteissa kovalla pakkasella. En pärjää. Minut on lyöty. Lyöty niin totaalisesti etten enää edes ymmärrä mitä oikein tässä yritän. Analyyttisesti puhuen uskon olevani lievästi tai keskivaikeasti masentunut.

Epätoivoisessa nuorukaisessa on jotain karismaattista. Epätoivoisessa miehessä on jotain pelottavaa. Epätoivoisessa vanhemmassa miehessä on vain jotain halveksuttavaa epämääräistä heikkoutta.

Ap

Ap, joudut täällä netissä vieraiden ihmisten sylkykupiksi ja heidän patoutuneiden ja kieroutuneiden tunne- sekä ajatusmaailmojen kohteeksi. Kuten olet huomannut. Täällä porukka räyhää ja möyhyää, keksii tarinoita päästään ja purkaa omaa vihaansa sinuun. Ei nuille sekopäille auta selittää mitään, kannattaa hakea empaattista ja osaavaa vertaistukea muualta. Esim. Miessakit ry:llä saattaisi olla tarjottavana jotain, kannattaa tsekata sivut ja ottaa heihin yhteyttä.

Tsemppiä

Minulla auttoi kun sen yhden ainoan kerran elämässäni näytin miten raivoissani olen siitä valittamisesta.

Nousin sohvalta seisomaan suoraan ryhdikkääseen asentoon, siis asentoon minkä armeijassa opin. Sitä ennen olin kulkenut nöyrästi kumarassa muita varoen.

 

Seisoin siinä suorassa oluttölkki kädessäni ja toisessä kädessä kaukeli eli suomen kielellä kaukosäädin.

Avasin suuni ja huusin että: "NYT HILJAA JA ANNA MINUN OLLA RAUHASSA".

Tämän jälkeen kerroin että jos et anna minun olla työpäivän jälkeen rauhassa ilkeiltä asioiltasi, niin lähden pois. Tämä riitti.

Olen aina pelännyt sanoa mielipiteeni ja onhan minut lapsena kasvatettu palvelemaan muita ja olemaan nöyrä.

Olin kasvatettu kiltiksi nöyräksi rengiksi.

Nykyään sanon napakasti ihan kaikille että minä olen täällä se pomo joka määrää ja te olette hiljaa.

Jos ei miellytä niin käykää päälle. Aika hiljaista on ollut aina sen jälkeen.

Usein jään vielä louskuttelemaan leukaani paikan päälle ja haukun kaikki pelkureiksi.

Asetelma on nykyään vaihtunut. Minä olen se pomo joka määrää kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Hirveää riehumista ja ap:n syyttelyä, osa ihmisistä purkaa ihan selvästi omia patoutuneita vihan- ja katkeruuden tunteita ap:hen. Todellinen kohde olisi se oma avio- tai exmies. Hyvin monen kannattaisi kävellä peilin eteen ja kysyä itseltään: miksi käyttäydyn kuin ihmisperse netissä? Kuvitelkaa tämä keskustelu livenä tapahtuneeksi, tämähän olisi ihan mielenvikaisen kuuloista. Porukka huutaa ja möykkää omia traumojaan, harva osaa edes lukea ap:n vastauksia, vaan raivotaan päälle sitä omaa keksimää tarinaa miten hommat on menny.

Ihan järkyttävää tämä ”keskustelun” taso täällä. Hävetkää.

Tätä minäkin ketjun selanneena mietin. Aika monet itse nalkuttajia, eronneet puolisoistaan ja kaikki vika siinä nalkutuksen kohteessa. Se peiliin katsominen olisi erittäin tärkeää, niin av lla käyttäytymisen vuoksi - mutta myös oman elämän takia, onko vuorovaikutustaidot noin hukassa ihmisillä?

No herranjumala. Miksi sitten jätät ne kuraiset kengät eteiseen? Ota huomioon, että vaimosi kuitenkin sitten joutuu siivota ne kurat lattialta. Täynnä olevan roskiksen voisit myös itse hoksata viedä roskikseen, niin vaimon ei tarvitsisi joka ikinen kerta pyytää sitä. Et elä missään hotellissa, jossa vaimosi passaa sinua ja lapsia. ”Meillä ei keskustella kotitöistä” - miksi niistä pitäisi erikseen keskustella? Eikö pitäisi olla selvä, että jokainen tekee jotakin aina, kun huomaa vaikkapa nyt sen roskiksen olevan täysi. Tai jos toinen pyytää tekemään jotakin.

Eri asia on sitten se, jos oikeasti huolehdit tasaveroisesti talouden asioista ja vaimo siitäkin huolimatta nalkuttaa. Silloin vaimolla on jokin ongelma, jota purkaa sinuun. Mutta jos tulet töistä, jätät ne kuraiset kengät eteiseen ja menet sitten sohvalle koko illaksi nukkumaan, niin ymmärrän vaimoasi erittäin hyvin.

Menkää pariterapiaan? Nalkuttaminen vahingoittaa kasvavia lapsiakin, joten sen takia sinun pitää yrittää tehdä jotain. Jos eroatte, lapset kärsivät nalkuttamisesta ensisijaisesti seuraavaksi.

Mutta se on omaa syytäsi, että valitsit tuollaisen naisen. Joku kirjoitti, että olisi pitänyt pysyä erossa naisista, mutta kaikki eivät ole samanlaisia.

Ihan hyvä, koska et ole kykenevä tasa-arvoiseen parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

kukaan ei nalkuta huvikseen, kuuntele mitä hän sanoo äläkä tollota telkkaria tai kännykkää. ota vastuta perheen ja parisuhteen hyvinvoinnista. osallistu perheen arkeen äläkä odota valmista. nalkuttajan parisuhteessa on kummallakin paha olla, menkää terapiaan, se maksaa mutta on pieni uhraus jos haluatte pelastaa suhteenne.

Palstan perisääntö: Oli vika mikä hyvänsä, syypää on mies!

*eri

Vierailija kirjoitti:

Mutta se on omaa syytäsi, että valitsit tuollaisen naisen. Joku kirjoitti, että olisi pitänyt pysyä erossa naisista, mutta kaikki eivät ole samanlaisia.

Kuinkas nyt kävi sen uhrin syyllistämisen?

Yllätysrakastelun uhrikin on syyllinen, eikö niin?

Ehkä suhde ei vain toimi jostain syystä. Olisi tärkeää erota jos toinen nalkuttaa. Ehkä sinun tai hänen ei kannata hakea enää syyllistä tai kuka teki mitä tai oliko tekemättä, mutta yksinkertaisesti: muuta erilleen. Elämää on sen jälkeen. Ei kannata syyttää myös itseään jos et voinut olla toisen odotuksen kaltainen, ehkä hän odotti liikaa tai eri arvomaailma /maailmankuva. 

Nalkuttajille voisi joskus tehdä hyvää kuulla omaa käytöstään nauhoitettuna.

Mä määrään täällä kirjoitti:

Minulla auttoi kun sen yhden ainoan kerran elämässäni näytin miten raivoissani olen siitä valittamisesta.

Nousin sohvalta seisomaan suoraan ryhdikkääseen asentoon, siis asentoon minkä armeijassa opin. Sitä ennen olin kulkenut nöyrästi kumarassa muita varoen.

 

Seisoin siinä suorassa oluttölkki kädessäni ja toisessä kädessä kaukeli eli suomen kielellä kaukosäädin.

Avasin suuni ja huusin että: "NYT HILJAA JA ANNA MINUN OLLA RAUHASSA".

Tämän jälkeen kerroin että jos et anna minun olla työpäivän jälkeen rauhassa ilkeiltä asioiltasi, niin lähden pois. Tämä riitti.

Olen aina pelännyt sanoa mielipiteeni ja onhan minut lapsena kasvatettu palvelemaan muita ja olemaan nöyrä.

Olin kasvatettu kiltiksi nöyräksi rengiksi.

Nykyään sanon napakasti ihan kaikille että minä olen täällä se pomo joka määrää ja te olette hiljaa.

Jos ei miellytä niin käykää päälle. Aika hiljaista on ollut aina sen jälkeen.

Usein jään vielä louskuttelemaan leukaani paikan päälle ja haukun kaikki pelkureiksi.

Asetelma on nykyään vaihtunut. Minä olen se pomo joka määrää kaikkia.

Joo mutta nythän olet sitten samanlainen dickhead kuten oli vastapuolesi ennen kun nousit siltä sohvaltasi. Eli samaa pa*kaa, vaan eri paketissa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta täydellisesti. Olen ollut samassa tilanteessa, tosin nalkuttaja oli mies. Nalkutus ei liittynyt tekemättä jääneisiin kotitöihin, vaan oli pahan olon oksentamista päälleni. Yritin kaikkeni: keskustella rauhallisesti, huutaa vastaan, olla hiljaa, kysyä mitä kuuluu. Nalkutus on ehkä väärä sana, kyllä kyse oli henkisestä väkivallasta. Se eteni pikkuhiljaa mm. valvottamiseksi ja lopulta fyysiseksi väkivallaksi. Silloin vasta ymmärsin lähteä. Tämä suhde jätti sellaiset arvet, etten halua uutta suhdetta enää koskaan. Ap, et pysty omalla käytökselläsi vaikuttamaan nalkutukseen. Lähde, ennen kuin hajoat kokonaan.

Valvottamista meillä on. Harvoin, mutta on.

Ap

Jatkuva turhasta nalkuttaminen on takuulla väsyttävää, mutta aloituksessa mainitsemasi asiat ovat sellaisia joista on syytäkin huomauttaa. Ei kuraisia kenkiä jätetä hujan hajan eteiseen ja jos sinulle on asiasta huomautettu etkä silti tee asialle mitään, on "nalkutus" ehkä osittain omaakin syytäsi. Silti olen sitä mieltä, että jatkuvaa nillitystä ei tarvitse kestää, etenkin silloin kun teet parhaasi ja siltikään mikään ei kelpaa.