Miten olette ratkaisseet seurusteluasiat, jos teininne ei ole halunnut hyväksyä uutta kumppania?

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kaksi teiniä kun aloin seurustelemaan uuden miehen kanssa (silloin 15v ja 13v). Oltiin oltu kolmisin jo monta vuotta, joten tilanne oli kaikille uusi, uudella miehellä ei omia lapsia eikä oikein realistista käsitystä siitä, millaista elämä nuorten kanssa on. Että nuoret näkyy ja kuuluu perheessä, on riitoja ja kasvukipuja. Tämän yhteensovittaminen oli aika hankalaa kun ristiriitoja alkoi tulla kaikkien osapuolten kesken heti alkumetreillä.

Meillä kaikista selkeintä oli, kun päätettiin että emme muuta yhteen niin kauan kun lapseni asuvat luonani. Yhdessä asuminen olisi ollut liian haasteellista ja toisaalta lapsetkin jo sen ikäisiä, että pian lentävät omilleen. Miesystävä muutti lähemmäksi meitä ja vietetään nyt aikaa paljon yhdessä joko kaksistaan tai kaikki yhdessä, mutta kaikille helpotus on se, ettemme jaa arkea täysin yhdessä.

Miesystäväni saa välillä omaa rauhaa ja aikaa , jolloin minä keskityn viettämään aikaa lasteni kanssa. Toisaalta taas hän on ollut lasteni kanssa kolmisin kun minä olen ollut harrastuksissa tai reissuissa, nämä hetket on lähtentäneet heidän välejään. Lapset ovat myös paljon isällään, jolloin ollaan vietetty parisuhdeaikaa miesystäväni kanssa hänen asunnollaan, joka on kuin toinen koti minulle ja tämä sopii meille molemmille. Ollaan matkustettu sekä kahdestaan että kaikki neljä yhdessä, lomilla on aikaa tutustua toisiin ja viettää aikaa ilman paineita, mikä helpottanut ja hyvät kokemukset ovat vähentäneet ristiriitoja myös arjessa.

Missään tapauksessa lapseni eivät päätä kenen kanssa seurustelen, mutta heidän tunteensa olemme me kaksi aikuista ottaneet huomioon. Kuin myös omat tarpeemme. Kannattaa miettiä mikä palvelee juuri teidän tilanteessa parhaiten. Kun toisella on jo isoja lapsia ja yhteisiä lapsia ei enää haluta niin ei se yhteenmuutto ole mikään ehdottomuus.

 

Kuulostaa hyvältä. Olenkin ajatellut, että juttu toimii parhaiten, kun pidetään omat erilliset kodit ja taloudet ainakin niin kauan kuin lapset asuvat vielä kotona. Arkemme tulee jatkumaan hyvin samanlaisena kuin ennenkin. Pari kertaa kuukaudessa on sitten vähän erilaista, kun minunkin kaveri tulee mukaan kuvioihin. ap

Vierailija kirjoitti:

Normaalit ihmiset eivät vedä johtopäätöksiä yhden tapaamisen perusteella. On täysin luonnollista, että noin ison asian käsitteleminen vie aikaa. Se, ettei teini heti hypi riemusta, ei tarkoita, etteikö hän hyväksyisi suhdetta. Anna hänelle vain aikaa tehdä se omaan tahtiin. 

Näin ajattelinkin, ettei ensimmäisen kerran jälkeen vielä pidä laittaa hanskoja tiskiin, vaan annan kaikille osapuolille aikaa tottua ajatukseen vähitellen. ap

Vierailija kirjoitti:

Mitäs otit ikävän mörököllin. Ensi kerralla sitten mukavampi mies.

Mies on harvinaislaatuisen kunnollinen ja aidosti kiltti ihminen. Siksi aion pitää hänet elämässäni. Hänen rauhallisuutensa, asiallinen miehen malli, hyvät kädentaidot yms. ominaisuudet tulevat varmasti olemaan ajan myöstä hyväksi myös lapsilleni, vaikka mitää isäpuolta hänestä ei olla leipomassakaan. ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tulee ensin. Kun nyt kysyit mielipidettä.

Mies vie aikasi teiniltäsi.

Väittäisin, että ei vie. Yksikseni saan pääasiassa aikaani viettää, kun teinit ovat kaveriensa kanssa ja somettavat ja pelaavat omissa huoneissaan. ap

Sinä olet ap jo tehnyt päätöksesi. Ota huomioon lapsesi. Olen huomannut että yh äideillä on tapana katsoa uusia miehiään vaalean punaisten lasien läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheint on juuri tuo, että oma äiti muuttuu uudessa suhteessa täysin. Pitää miehen puolta, vaikka toinen käyttäytyy huonosti. Lapsi unohdetaan täysin. Niinkuin minulle kävi. Olen edelleen katkera äidilleni.

Sinun traumasi ei liity meidän tilanteeseemme mitenkään. ap

Nimenomaan liittyy sinun ja lapsesi tilanteeseen. Olen liikaa nähnyt yh äitejä jotka ovat muuttuneet sokeiksi omalle tilanteelleen, kun uusi mies on kuvioissa.

Hyvä, ettet ole muuttamassa miehen kanssa yhteen. Sitä älä tee missään tapauksessa.

Tuo mitä suunnittelet ei toki aikuisen korvaan kuulosta kovin vaikealta hyväksyä, mutta kun teinin reaktio on tuo, niin laittaisin jarrut päälle tässä lasten ja miehen tutustuttamisessa (vielä enemmän kuin jo on). Tapaisin miestä vain lapsivapaalla ajalla (jos sinulla sellaista on) ja yrittäisin esimerkiksi vuoden päästä uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs otit ikävän mörököllin. Ensi kerralla sitten mukavampi mies.

Mies on harvinaislaatuisen kunnollinen ja aidosti kiltti ihminen. Siksi aion pitää hänet elämässäni. Hänen rauhallisuutensa, asiallinen miehen malli, hyvät kädentaidot yms. ominaisuudet tulevat varmasti olemaan ajan myöstä hyväksi myös lapsilleni, vaikka mitää isäpuolta hänestä ei olla leipomassakaan. ap

Mihinkään muuhun kantaa ottamatta, älä fiksoidu tuohon että mies "tulee varmasti olemaan" jotenkin hyväksi lapsillesi. Vaikka mies olisi jeesus itse,lapsesi eivät välttämättä halua ottaa häneltä vastaan mitään miehen malli -kokemusta. Ja et voi heitä siihen pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs otit ikävän mörököllin. Ensi kerralla sitten mukavampi mies.

Mies on harvinaislaatuisen kunnollinen ja aidosti kiltti ihminen. Siksi aion pitää hänet elämässäni. Hänen rauhallisuutensa, asiallinen miehen malli, hyvät kädentaidot yms. ominaisuudet tulevat varmasti olemaan ajan myöstä hyväksi myös lapsilleni, vaikka mitää isäpuolta hänestä ei olla leipomassakaan. ap

Mihinkään muuhun kantaa ottamatta, älä fiksoidu tuohon että mies "tulee varmasti olemaan" jotenkin hyväksi lapsillesi. Vaikka mies olisi jeesus itse,lapsesi eivät välttämättä halua ottaa häneltä vastaan mitään miehen malli -kokemusta. Ja et voi heitä siihen pakottaa.

Mies tulee olemaan ensisijaisesti minun kaverini ja kaikki muu saa kehittyä omalla painollaan, jos on kehittyäkseen. Väkisin en mitään yritä, mutta positiivisella asenteella mennään eteenpäin ja toivon, että lapsetkin huomaavat jossain vaiheessa, ettei äidin yksi muita vähän tiiviimpi kaverisuhde ole maailmaa kaatava juttu, vaan ihan positiivinen asia. ap

Minulla kokemusta teinin ja myöhäisteinin suhtautumisesta. Vaihtoivat yhteishuoltajuudessa sujuvasti kahden kodin välillä, ja lyhyen välimatkan vuoksi monesti päivittäin kävivät molemmissa. Seurustelukumppani ei suuremmasti häirinnyt heidän elämäänsä, yhteen muutettiin kun nuorempikin lähti opiskelemaan muualle. Ja mistä tiedän ettei häirinnyt: eivät siirtyneet isälleen miehen vierailujen ajoiksi. Pysyin samanlaisena äitinä kuin ennenkin, ja meillä oli paljon kahdenkeskistä aikaa molemman lapsen kanssa kun kumppani oli omalla asunnollaan.

Nuoret aikuistuvat, ja alkavat keskittyä enemmän omaan elämäänsä. Vanhemmat tukevat tietenkin, mutta lapsille pitää antaa enemmän tilaa hengittää ja mennä omia teitään. Jos uhrautuu täysin lastensa hyväksi, mitä sitten kun lapset aikuistuvat ja haluavat tilaa vanhemmistaan? Kuuluuko lasten olla vanhempiensa seurana vai jäävätkö vanhemmat yksinäisiksi? Ei kenenkään ole hyvä uhrata elämäänsä muiden takia, vanhemmuuden voi hoitaa hyvin ilman mitään ulimaattiuhrauksia. Tuollaisista uhrauksista on helposti seurauksena oletus, että saa takaisin panostuksensa - pitääkö lasten huolehtia äidin tai isän vanhuus, vastata aina puhelimeen, pysyä naapurirapussa loppuikä? Ainakin minun lapseni ovat todella tyytyväisiä kun minulla on uusi mies, ei kuulemma tarvitse huolehtia miten pärjään. Ja lapset kehittäneet vuosien saatossa hyvät välit uuteen mieheeni, hän on viisaasti lähetynyt hitaan varovasti heitä, antanut lasten päättää kuinka lähelle tulevat ja mistä puhuvat jne. Varsinkin pojan kohdalla huomaan miten hyvä on, että pojalla on ollut aikuistuessaan useammanlaisia miehenmalleja: isänsä on yhdenlainen ja mieheni toisenlainen, poika sekoittaa omassa käyttäytymisessään hienosti molempia.