Miten olette ratkaisseet seurusteluasiat, jos teininne ei ole halunnut hyväksyä uutta kumppania?

Äitini löysi miehen, kun olin teini. En pitänyt tästä miehestä. Kun 2 vuoden kuherruskuukausi oli ohi, niin alkoi äidin ja minun haukkuminen. Äidin fyysinen pahoinpitely. Ja sokerina pohjalla, äidin rahojen kavallus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini ei ole enää kauan teini. Välejä teiniin ei kannata polttaa.

Lopettaisit siis seurustelun, vaikka teini ei ole edes tutustunut kyseiseen ihmiseen?

Ei ole ehtinyt tutustua?

"Olen seurustellut uuden kumppanin kanssa melkein vuoden. Mies on käynyt muutaman kerran meillä tekemässä taloon liittyviä pieniä korjauksia kaverityylillä."

En minä ainakaan tutustunut meillä käyneisiin remonttimiehiin millään tasolla. En edes silloin, kun nämä remonttimiehet olivat äidin kavereita. Tutustuminen alkoi vasta, kun äiti kertoi seurustelevansa sen remonttimiehen kanssa. Ap:n lapsi on näissä merkeissä tavannut miehen tasan kerran. Eli ei ole ehtinyt tutustua mieheen juuri lainkaan. 

Tarviiko miehen ja teinin hengailla? Deittaile lapsivapailla. Kyllä aikuisen tulis saada päättää seuransa, mut teinilläkin oikeus samaan. En pakottas ainakaan mihkään uusperheytymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini alkoi seurustelemaan, kun minä ja siskoni olimme teini-ikäisiä. Muuttui ihmisenä aivan täysin. Ei enää tukenut meitä yhtään, teki kaiken tämän miehen ehdoilla. Jo asiasta huomautettiin, hän uhriutui ja raivosi. Lopulta pakotti meidät muuttamaan mukanaan miehen luokse. Ei välittänyt meistä enää lainkaan. Itse koki että teki kaikki velvollisuutensa ja tilanne oli oikein hyvä. Ei nähnyt, kuinka paljon varsinkin siskoni tilanetteesta oirehti. Minä pääsin muuttamaan jo vuoden jälkeen opiskelemaan, mutta siskoni jäi sinne. Lopulta teki itsemurhan. Nykyään välit äitiin luonnollisesti poikki, eikä hän vieläkään koe tehneensä mitään väärää. On edelleen yhdessä sen miehen kanssa. Tästä on jo pari vuosikymmentä, mutta ajattelen edelleen siskoani päivittäin. Vetoan: älä tee sitä. Deittaile sitten kun lapsesi on muuttanut pois ja tekosi eivät enää vaikuta hänen elämäänsä. Älä ole itsekäs. Nuoresi tarvitsee sinua enemmän kuin sinä tarvitset miestä, ja jos lapsesi ei viihdy miehesi kanssa hän kärsii tilanteesta enemmän kuin kukaan muu.

Ihan kuin olisin itse kirjoittanut. Minä vain sairastuin psyykkisesti, sisko asui isällä. Olivat kamalia aikoja. Voimia kaikille kohtalotovereille, koska ymmärtääkseni valitettavan yleistä.

Kiertäkää lapselliset kaukaa, tämäkin ketju taas muistuttaa ongelmista mitä siihen liittyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini ei ole enää kauan teini. Välejä teiniin ei kannata polttaa.

Lopettaisit siis seurustelun, vaikka teini ei ole edes tutustunut kyseiseen ihmiseen?

Ei ole ehtinyt tutustua?

"Olen seurustellut uuden kumppanin kanssa melkein vuoden. Mies on käynyt muutaman kerran meillä tekemässä taloon liittyviä pieniä korjauksia kaverityylillä."

Teini on ollut lähinnä omassa huoneessaan, kun tyyppi on käynyt meillä. Oikea ilmaisu on, että teini on nähnyt tyypin muutaman kerran. Ei ole edes puhunut tämän kanssa mitään. Joku tervehdyksen tapainen murahdus on saattanut kuulua. Tutustuminen on sitä, että vaihdetaan toisen kanssa muutama sana ja ollaan hetki samassa tilassa. Näin ei ole vielä ollut ennen tätä yhtä kertaa, jolloin kumppanini oli meillä pidempään ja silloinkin teini linnoittautui huoneeseensa, eikä suostunut tulemaan edes samaan ruokapöytään. ap

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini alkoi seurustelemaan, kun minä ja siskoni olimme teini-ikäisiä. Muuttui ihmisenä aivan täysin. Ei enää tukenut meitä yhtään, teki kaiken tämän miehen ehdoilla. Jo asiasta huomautettiin, hän uhriutui ja raivosi. Lopulta pakotti meidät muuttamaan mukanaan miehen luokse. Ei välittänyt meistä enää lainkaan. Itse koki että teki kaikki velvollisuutensa ja tilanne oli oikein hyvä. Ei nähnyt, kuinka paljon varsinkin siskoni tilanetteesta oirehti. Minä pääsin muuttamaan jo vuoden jälkeen opiskelemaan, mutta siskoni jäi sinne. Lopulta teki itsemurhan. Nykyään välit äitiin luonnollisesti poikki, eikä hän vieläkään koe tehneensä mitään väärää. On edelleen yhdessä sen miehen kanssa. Tästä on jo pari vuosikymmentä, mutta ajattelen edelleen siskoani päivittäin. Vetoan: älä tee sitä. Deittaile sitten kun lapsesi on muuttanut pois ja tekosi eivät enää vaikuta hänen elämäänsä. Älä ole itsekäs. Nuoresi tarvitsee sinua enemmän kuin sinä tarvitset miestä, ja jos lapsesi ei viihdy miehesi kanssa hän kärsii tilanteesta enemmän kuin kukaan muu.

Äitisi on varmasti edelleen sitä mieltä, että kun äiti on onnellinen, lapsetkin ovat onnellisia. Näitä itsekeskeisiä minäminä-vanhempia tuntuu olevan joka sukupolvessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini ei ole enää kauan teini. Välejä teiniin ei kannata polttaa.

Onneksi ei ole. Siksi ei kannata myöntyä jokaiseen teinin oikkuun, vaan antaa ajan kulua ja teinin kasvaa aikuiseksi. Kyllä hän viimeistään sitten ymmärtää, että äidin/isän asiat eivät ole hänen päätettävissään.

Mitä mieltä olet tilanteesta, kun isä vaihtaa lennosta uuteen parisuhteeseen toisen lapsensa harrastuskaverin yh äidin kanssa? Kyllä niitä oikkuja näyttää olevan aikuisillakin.

Olen sitä mieltä, että tuo ei liity mitenkään ap:n tilanteeseen. Eikä tuossakaan tilanteessa teini ole se, joka päättää miten isä tai äiti toimii. Aikuiset tekevät ihan itse omat päätöksensä. 

Vierailija kirjoitti:

Kiertäkää lapselliset kaukaa, tämäkin ketju taas muistuttaa ongelmista mitä siihen liittyy.

Ollaan molemmat lapsellisia, joten parhaiten tämä näin onnistuu kuin niin, että toisella ei ole mitään käsitystä lasten kanssa elämisestä. Mitään tiivistä uusperhekuviota ei olla muodostamassa, vaan lapset saavat ihan rauhassa kasvaa aikuisiksi omissa kodeissaan. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini ei ole enää kauan teini. Välejä teiniin ei kannata polttaa.

Lopettaisit siis seurustelun, vaikka teini ei ole edes tutustunut kyseiseen ihmiseen?

Ei ole ehtinyt tutustua?

"Olen seurustellut uuden kumppanin kanssa melkein vuoden. Mies on käynyt muutaman kerran meillä tekemässä taloon liittyviä pieniä korjauksia kaverityylillä."

Teini on ollut lähinnä omassa huoneessaan, kun tyyppi on käynyt meillä. Oikea ilmaisu on, että teini on nähnyt tyypin muutaman kerran. Ei ole edes puhunut tämän kanssa mitään. Joku tervehdyksen tapainen murahdus on saattanut kuulua. Tutustuminen on sitä, että vaihdetaan toisen kanssa muutama sana ja ollaan hetki samassa tilassa. Näin ei ole vielä ollut ennen tätä yhtä kertaa, jolloin kumppanini oli meillä pidempään ja silloinkin teini linnoittautui huoneeseensa, eikä suostunut tulemaan edes samaan ruokapöytään. ap

Tilanteestahan ei tietenkään kannata keskustella sen teinin kanssa. Paljon hedelmällisempää on kirjoitella ventovieraille palstalaisille....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiertäkää lapselliset kaukaa, tämäkin ketju taas muistuttaa ongelmista mitä siihen liittyy.

Ollaan molemmat lapsellisia, joten parhaiten tämä näin onnistuu kuin niin, että toisella ei ole mitään käsitystä lasten kanssa elämisestä. Mitään tiivistä uusperhekuviota ei olla muodostamassa, vaan lapset saavat ihan rauhassa kasvaa aikuisiksi omissa kodeissaan. ap

Ei saa ihan rauhassa. Siellä on ylimääräisiä ja ulkopuolisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini alkoi seurustelemaan, kun minä ja siskoni olimme teini-ikäisiä. Muuttui ihmisenä aivan täysin. Ei enää tukenut meitä yhtään, teki kaiken tämän miehen ehdoilla. Jo asiasta huomautettiin, hän uhriutui ja raivosi. Lopulta pakotti meidät muuttamaan mukanaan miehen luokse. Ei välittänyt meistä enää lainkaan. Itse koki että teki kaikki velvollisuutensa ja tilanne oli oikein hyvä. Ei nähnyt, kuinka paljon varsinkin siskoni tilanetteesta oirehti. Minä pääsin muuttamaan jo vuoden jälkeen opiskelemaan, mutta siskoni jäi sinne. Lopulta teki itsemurhan. Nykyään välit äitiin luonnollisesti poikki, eikä hän vieläkään koe tehneensä mitään väärää. On edelleen yhdessä sen miehen kanssa. Tästä on jo pari vuosikymmentä, mutta ajattelen edelleen siskoani päivittäin. Vetoan: älä tee sitä. Deittaile sitten kun lapsesi on muuttanut pois ja tekosi eivät enää vaikuta hänen elämäänsä. Älä ole itsekäs. Nuoresi tarvitsee sinua enemmän kuin sinä tarvitset miestä, ja jos lapsesi ei viihdy miehesi kanssa hän kärsii tilanteesta enemmän kuin kukaan muu.

Äitisi on varmasti edelleen sitä mieltä, että kun äiti on onnellinen, lapsetkin ovat onnellisia. Näitä itsekeskeisiä minäminä-vanhempia tuntuu olevan joka sukupolvessa.

Edelleen? Äitini ei ole koskaan sanonut mitään tuollaista, mutta totta on, että loppulapsuuteni oli huomattavasti onnellisempi asuessani äidin ja tämän uuden kumppanin kanssa kuin varhaislapsuuteni juopottelevan isän kanssa saman katon alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiertäkää lapselliset kaukaa, tämäkin ketju taas muistuttaa ongelmista mitä siihen liittyy.

Ollaan molemmat lapsellisia, joten parhaiten tämä näin onnistuu kuin niin, että toisella ei ole mitään käsitystä lasten kanssa elämisestä. Mitään tiivistä uusperhekuviota ei olla muodostamassa, vaan lapset saavat ihan rauhassa kasvaa aikuisiksi omissa kodeissaan. ap

Ei saa ihan rauhassa. Siellä on ylimääräisiä ja ulkopuolisia ihmisiä.

Mitä ylimääräisiä ulkopuolisia? Pitäisikö minunkin siis kieltää lapsiani tuomasta kavereitaan meille, jos tuon logiikan mukaan toimitaan. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini ei ole enää kauan teini. Välejä teiniin ei kannata polttaa.

Lopettaisit siis seurustelun, vaikka teini ei ole edes tutustunut kyseiseen ihmiseen?

Ei ole ehtinyt tutustua?

"Olen seurustellut uuden kumppanin kanssa melkein vuoden. Mies on käynyt muutaman kerran meillä tekemässä taloon liittyviä pieniä korjauksia kaverityylillä."

Teini on ollut lähinnä omassa huoneessaan, kun tyyppi on käynyt meillä. Oikea ilmaisu on, että teini on nähnyt tyypin muutaman kerran. Ei ole edes puhunut tämän kanssa mitään. Joku tervehdyksen tapainen murahdus on saattanut kuulua. Tutustuminen on sitä, että vaihdetaan toisen kanssa muutama sana ja ollaan hetki samassa tilassa. Näin ei ole vielä ollut ennen tätä yhtä kertaa, jolloin kumppanini oli meillä pidempään ja silloinkin teini linnoittautui huoneeseensa, eikä suostunut tulemaan edes samaan ruokapöytään. ap

Tilanteestahan ei tietenkään kannata keskustella sen teinin kanssa. Paljon hedelmällisempää on kirjoitella ventovieraille palstalaisille....

Kuten sanoin, haen täältä vertaiskokemuksia. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini alkoi seurustelemaan, kun minä ja siskoni olimme teini-ikäisiä. Muuttui ihmisenä aivan täysin. Ei enää tukenut meitä yhtään, teki kaiken tämän miehen ehdoilla. Jo asiasta huomautettiin, hän uhriutui ja raivosi. Lopulta pakotti meidät muuttamaan mukanaan miehen luokse. Ei välittänyt meistä enää lainkaan. Itse koki että teki kaikki velvollisuutensa ja tilanne oli oikein hyvä. Ei nähnyt, kuinka paljon varsinkin siskoni tilanetteesta oirehti. Minä pääsin muuttamaan jo vuoden jälkeen opiskelemaan, mutta siskoni jäi sinne. Lopulta teki itsemurhan. Nykyään välit äitiin luonnollisesti poikki, eikä hän vieläkään koe tehneensä mitään väärää. On edelleen yhdessä sen miehen kanssa. Tästä on jo pari vuosikymmentä, mutta ajattelen edelleen siskoani päivittäin. Vetoan: älä tee sitä. Deittaile sitten kun lapsesi on muuttanut pois ja tekosi eivät enää vaikuta hänen elämäänsä. Älä ole itsekäs. Nuoresi tarvitsee sinua enemmän kuin sinä tarvitset miestä, ja jos lapsesi ei viihdy miehesi kanssa hän kärsii tilanteesta enemmän kuin kukaan muu.

Äitisi on varmasti edelleen sitä mieltä, että kun äiti on onnellinen, lapsetkin ovat onnellisia. Näitä itsekeskeisiä minäminä-vanhempia tuntuu olevan joka sukupolvessa.

Edelleen? Äitini ei ole koskaan sanonut mitään tuollaista, mutta totta on, että loppulapsuuteni oli huomattavasti onnellisempi asuessani äidin ja tämän uuden kumppanin kanssa kuin varhaislapsuuteni juopottelevan isän kanssa saman katon alla.

Ok. Siskosi itsemurha oli siis mielestäsi hyvä lopputulos perheen rikkoutumisen johdosta. Pääasia että sinulla meni hyvin. Olet tainnut tulla äitisi.

Kauheint on juuri tuo, että oma äiti muuttuu uudessa suhteessa täysin. Pitää miehen puolta, vaikka toinen käyttäytyy huonosti. Lapsi unohdetaan täysin. Niinkuin minulle kävi. Olen edelleen katkera äidilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini ei ole enää kauan teini. Välejä teiniin ei kannata polttaa.

Lopettaisit siis seurustelun, vaikka teini ei ole edes tutustunut kyseiseen ihmiseen?

Ei ole ehtinyt tutustua?

"Olen seurustellut uuden kumppanin kanssa melkein vuoden. Mies on käynyt muutaman kerran meillä tekemässä taloon liittyviä pieniä korjauksia kaverityylillä."

Teini on ollut lähinnä omassa huoneessaan, kun tyyppi on käynyt meillä. Oikea ilmaisu on, että teini on nähnyt tyypin muutaman kerran. Ei ole edes puhunut tämän kanssa mitään. Joku tervehdyksen tapainen murahdus on saattanut kuulua. Tutustuminen on sitä, että vaihdetaan toisen kanssa muutama sana ja ollaan hetki samassa tilassa. Näin ei ole vielä ollut ennen tätä yhtä kertaa, jolloin kumppanini oli meillä pidempään ja silloinkin teini linnoittautui huoneeseensa, eikä suostunut tulemaan edes samaan ruokapöytään. ap

Tilanteestahan ei tietenkään kannata keskustella sen teinin kanssa. Paljon hedelmällisempää on kirjoitella ventovieraille palstalaisille....

Kuten sanoin, haen täältä vertaiskokemuksia. ap

Niitähän täällä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini ei ole enää kauan teini. Välejä teiniin ei kannata polttaa.

Onneksi ei ole. Siksi ei kannata myöntyä jokaiseen teinin oikkuun, vaan antaa ajan kulua ja teinin kasvaa aikuiseksi. Kyllä hän viimeistään sitten ymmärtää, että äidin/isän asiat eivät ole hänen päätettävissään.

Mitä mieltä olet tilanteesta, kun isä vaihtaa lennosta uuteen parisuhteeseen toisen lapsensa harrastuskaverin yh äidin kanssa? Kyllä niitä oikkuja näyttää olevan aikuisillakin.

En oikein tiedä miksi minun pitäisi olla tilanteesta jotakin mieltä. Lähinnä tuo on teinin ja isänsä välinen asia miten he tilanteeseen suhtautuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiertäkää lapselliset kaukaa, tämäkin ketju taas muistuttaa ongelmista mitä siihen liittyy.

Ollaan molemmat lapsellisia, joten parhaiten tämä näin onnistuu kuin niin, että toisella ei ole mitään käsitystä lasten kanssa elämisestä. Mitään tiivistä uusperhekuviota ei olla muodostamassa, vaan lapset saavat ihan rauhassa kasvaa aikuisiksi omissa kodeissaan. ap

Ei saa ihan rauhassa. Siellä on ylimääräisiä ja ulkopuolisia ihmisiä.

Mitä ylimääräisiä ulkopuolisia? Pitäisikö minunkin siis kieltää lapsiani tuomasta kavereitaan meille, jos tuon logiikan mukaan toimitaan. ap

Viettääkö kaverit usein yötä ja nussiiko ne teillä? Jos niin, sitten kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko miehen ja teinin hengailla? Deittaile lapsivapailla. Kyllä aikuisen tulis saada päättää seuransa, mut teinilläkin oikeus samaan. En pakottas ainakaan mihkään uusperheytymiseen.

Lapsivapailla deittailu tarkoittaisi käytännössä tapaamista viitisen kertaa vuodessa eli ei onnistu. Uusperhettä ei olla muodostamassa, vaan tapaillaan harvakseltaan parin viikon välein. ap