Mä haluaisin aivan erilaisen elämän, mitä joudun nyt elämään

Vierailija kirjoitti:

Jos kykenet tekemään kotityöt (siivous, ruuanlaitto, leipominen) niin miksi et tee töitä? Asutko jossain korvessa, missä ei ole tarjolla edes osa-aikaisia toimistotöitä?  

Voi tätä meijjän höppänää, semmoset vaaleanpunaiset lasit silmillä elämää katsellaan...

No kerropas nyt höppänälle, mikä on sellainen ihmeellinen sairaus, joka estää työnteon (kevyt toimistotyö istuen) mutta EI estä siivoamista, ruuanlaittoa, lastenhoitoa ja muita kotitöitä?

Haiskahtaa siltä, että ongelmana on UHRIUTUMINEN eli sairauden vangiksi alistuminen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoja ajatuksia. Olen sinua nuorempi, mutta sairastanut jo teini-ikäisestä. Koko elämä mennyt ohitse. Menetyksen tuska ei tunnu hellittävän...

Mulla on päivästä toiseen tätä samaa. Siivousta, ruuanlaittoa, välillä leipomista, patistamista lasta lukemaan läksyihin ja kokeisiin, välillä pelataan lautapelejä. Sellaista arkea. Ap

Miksi helvetissä et tee jotakin muuta? Eri

Pitäisi aina ottaa taksi ja se tuntuu hankalalta. Ap

Tarvitaetko kaikkeen tekemiseen taksia? Kotonakin voi tehdä vaikka mitä jos haluaa. Jos taas ei halua tehdä yhtään mitään, sitten ei vain tee mitään. Nyt valitat, mutta epäilen että se tekee sinua onnelliseksi. Kyse ei ole tässä mitä et voi tehdä, vaan siitä että olet takertunut niihin mitä et voi tehdä. Valokuvaa, kirjoita, lue, opiskele, sisusta, musisoi, maalaa, kudo, nikkaroi, meditoi, sivistä itseäsi tai vaikka suunnittele jokin uusi hyvä ruokaresepti, mutta älä valita.