Mä haluaisin aivan erilaisen elämän, mitä joudun nyt elämään

Samoja ajatuksia. Olen sinua nuorempi, mutta sairastanut jo teini-ikäisestä. Koko elämä mennyt ohitse. Menetyksen tuska ei tunnu hellittävän...

Vierailija kirjoitti:

Samoja ajatuksia. Olen sinua nuorempi, mutta sairastanut jo teini-ikäisestä. Koko elämä mennyt ohitse. Menetyksen tuska ei tunnu hellittävän...

Mulla on päivästä toiseen tätä samaa. Siivousta, ruuanlaittoa, välillä leipomista, patistamista lasta lukemaan läksyihin ja kokeisiin, välillä pelataan lautapelejä. Sellaista arkea. Ap

Ammattivalittajako? Aika moni haluaa erilaisen elämän. Toisaalta aika moni ei lopulta tiedä mitä he itse haluavat, vaan elävät niin kuin miten "kuuluu" elää, kulissit ja kaikki. Jälkimmäistä en ottaisi koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ammattivalittajako? Aika moni haluaa erilaisen elämän. Toisaalta aika moni ei lopulta tiedä mitä he itse haluavat, vaan elävät niin kuin miten "kuuluu" elää, kulissit ja kaikki. Jälkimmäistä en ottaisi koskaan.

Tietysti haluaa mutta mulla se ei koskaan tule toteutumaan ja mietin, kuinka kauan nykyistä elämääni jaksan.

Kai pääsette sieltä kotoa välillä poiskin? Vaikka ei ansiotyöhön pysty, voi tehdä sellaisia itselle mukavia juttuja mihin kykenee. Yksikin oikea ystävä on timantti. Toivon, ettette ole jääneet ihan yksin.

❤️

Vierailija kirjoitti:

Mulla on päivästä toiseen tätä samaa. Siivousta, ruuanlaittoa, välillä leipomista, patistamista lasta lukemaan läksyihin ja kokeisiin, välillä pelataan lautapelejä. Sellaista arkea. Ap

Kenenkään ei ole pakko elää lapsiperhearkea täällä Suomessa. Pistä kakara huostaan ja nauti vapaudestasi. 

Jos kykenet tekemään kotityöt (siivous, ruuanlaitto, leipominen) niin miksi et tee töitä? Asutko jossain korvessa, missä ei ole tarjolla edes osa-aikaisia toimistotöitä?  

Oletko "monisairaana kotona" ihan oikeasti (työkyvyttömyyseläke) vai vaan työtävieroksuva?

Vierailija kirjoitti:

Kai pääsette sieltä kotoa välillä poiskin? Vaikka ei ansiotyöhön pysty, voi tehdä sellaisia itselle mukavia juttuja mihin kykenee. Yksikin oikea ystävä on timantti. Toivon, ettette ole jääneet ihan yksin.

❤️

Pääsen mä sitten kun mieheni kerkiää kyytimään. Enää en voi sairauteni takia itse ajaa. Ei minulla ole yhtään ystävää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on päivästä toiseen tätä samaa. Siivousta, ruuanlaittoa, välillä leipomista, patistamista lasta lukemaan läksyihin ja kokeisiin, välillä pelataan lautapelejä. Sellaista arkea. Ap

Kenenkään ei ole pakko elää lapsiperhearkea täällä Suomessa. Pistä kakara huostaan ja nauti vapaudestasi. 

Jos kykenet tekemään kotityöt (siivous, ruuanlaitto, leipominen) niin miksi et tee töitä? Asutko jossain korvessa, missä ei ole tarjolla edes osa-aikaisia toimistotöitä?  

Oletko "monisairaana kotona" ihan oikeasti (työkyvyttömyyseläke) vai vaan työtävieroksuva?

Voi tätä meijjän höppänää, semmoset vaaleanpunaiset lasit silmillä elämää katsellaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoja ajatuksia. Olen sinua nuorempi, mutta sairastanut jo teini-ikäisestä. Koko elämä mennyt ohitse. Menetyksen tuska ei tunnu hellittävän...

Mulla on päivästä toiseen tätä samaa. Siivousta, ruuanlaittoa, välillä leipomista, patistamista lasta lukemaan läksyihin ja kokeisiin, välillä pelataan lautapelejä. Sellaista arkea. Ap

Kuulostaa tavalliselta kotiäidin elämältä. Voisit jopa ajatella asian niin, että sinun _ei tarvitse_ käydä töissä.

Olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä kolmekymppisestä lähtien ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen kiitollinen, ettei minun tarvi juosta oravanpyörässä.

Olen järjestänyt elämäni muulla tapaa, joka on minulle sopiva ja teen mihin rahkeet riittää.

Ap, ongelmasi on nytmomassa asenteessasi ja ajattelusi on jumittunut siihen, että elämäsi on yksitoikkoista ja tylsää. Ei sen tarvitse olla! Sinulla on lapsiakin, he kasvavat ja tuovat tuulahduksen omasta maailmastaan. Avaudu sinäkin ulospäin!

Vierailija kirjoitti:

Kai pääsette sieltä kotoa välillä poiskin? Vaikka ei ansiotyöhön pysty, voi tehdä sellaisia itselle mukavia juttuja mihin kykenee. Yksikin oikea ystävä on timantti. Toivon, ettette ole jääneet ihan yksin.

❤️

Ei tällaisessa kyydissä jaksa ulkopuoliset, vaikka on niitä hyviäkin päiviä. Ihmiset eivät vaan kerta kaikkiaan ymmärrä, että jonkun elämä voi olla tällaista eikä tälle voi mitään. Yleistys joo, mutta niin lähellä totuutta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai pääsette sieltä kotoa välillä poiskin? Vaikka ei ansiotyöhön pysty, voi tehdä sellaisia itselle mukavia juttuja mihin kykenee. Yksikin oikea ystävä on timantti. Toivon, ettette ole jääneet ihan yksin.

❤️

Ei tällaisessa kyydissä jaksa ulkopuoliset, vaikka on niitä hyviäkin päiviä. Ihmiset eivät vaan kerta kaikkiaan ymmärrä, että jonkun elämä voi olla tällaista eikä tälle voi mitään. Yleistys joo, mutta niin lähellä totuutta...

Joo, joka ikinen päivä on särkyjä, kipuja, pahaa huimausta, vatsavaivoja ja kaikenlaista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai pääsette sieltä kotoa välillä poiskin? Vaikka ei ansiotyöhön pysty, voi tehdä sellaisia itselle mukavia juttuja mihin kykenee. Yksikin oikea ystävä on timantti. Toivon, ettette ole jääneet ihan yksin.

❤️

Ei tällaisessa kyydissä jaksa ulkopuoliset, vaikka on niitä hyviäkin päiviä. Ihmiset eivät vaan kerta kaikkiaan ymmärrä, että jonkun elämä voi olla tällaista eikä tälle voi mitään. Yleistys joo, mutta niin lähellä totuutta...

Joo, joka ikinen päivä on särkyjä, kipuja, pahaa huimausta, vatsavaivoja ja kaikenlaista. Ap

Ja unohdin tämän kamalan väsymyksen 12 tuntia voisi nukkua kevyesti jos olisi aikaa. Ap

Ap, onko sinulla siis mies? Et ole yh?

Ole kiitollinen! Asiat voisivat olla paaljon huonommin.

Minä olen pitkäaikaissairas tk-eläkeläinen, jonka mies jätti jo kauan sitten eikä toista ole näköpiirissä. Sattuneesta syystä. Lapset onneksi jo kasvaneet pois kotoa. Tosin olen nyt sitten aina yksin. Ystäviä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko sinulla siis mies? Et ole yh?

Ole kiitollinen! Asiat voisivat olla paaljon huonommin.

Minä olen pitkäaikaissairas tk-eläkeläinen, jonka mies jätti jo kauan sitten eikä toista ole näköpiirissä. Sattuneesta syystä. Lapset onneksi jo kasvaneet pois kotoa. Tosin olen nyt sitten aina yksin. Ystäviä ei ole.

On minulla mies ja kouluikäinen lapsi. Mies auttaa paljon lapsen kanssa mm vie harrastuksiin, peleihin yms. Ap

Onko sinulla reuma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoja ajatuksia. Olen sinua nuorempi, mutta sairastanut jo teini-ikäisestä. Koko elämä mennyt ohitse. Menetyksen tuska ei tunnu hellittävän...

Mulla on päivästä toiseen tätä samaa. Siivousta, ruuanlaittoa, välillä leipomista, patistamista lasta lukemaan läksyihin ja kokeisiin, välillä pelataan lautapelejä. Sellaista arkea. Ap

Miksi helvetissä et tee jotakin muuta? Eri

No niin minäkin!!

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla reuma?

On ja monta muutakin sairautta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoja ajatuksia. Olen sinua nuorempi, mutta sairastanut jo teini-ikäisestä. Koko elämä mennyt ohitse. Menetyksen tuska ei tunnu hellittävän...

Mulla on päivästä toiseen tätä samaa. Siivousta, ruuanlaittoa, välillä leipomista, patistamista lasta lukemaan läksyihin ja kokeisiin, välillä pelataan lautapelejä. Sellaista arkea. Ap

Miksi helvetissä et tee jotakin muuta? Eri

Pitäisi aina ottaa taksi ja se tuntuu hankalalta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on päivästä toiseen tätä samaa. Siivousta, ruuanlaittoa, välillä leipomista, patistamista lasta lukemaan läksyihin ja kokeisiin, välillä pelataan lautapelejä. Sellaista arkea. Ap

Kenenkään ei ole pakko elää lapsiperhearkea täällä Suomessa. Pistä kakara huostaan ja nauti vapaudestasi. 

Jos kykenet tekemään kotityöt (siivous, ruuanlaitto, leipominen) niin miksi et tee töitä? Asutko jossain korvessa, missä ei ole tarjolla edes osa-aikaisia toimistotöitä?  

Oletko "monisairaana kotona" ihan oikeasti (työkyvyttömyyseläke) vai vaan työtävieroksuva?

Ihminen saattaa saada paljonkin aikaan, vaikka ei kykene työntekoon. Turha on heti heittää työnvieroksuja nimityksiä. Oma isäni laitteli kotona ruokaa ja leipoikin sekä pesi pyykkiä, vaikka oli työkyvyttömyyseläkkeellä. Hän laittoi itselleen tuolin keittiöön ja siinä istuskellen teki aina hiukan jotain. Välillä otti hiukan happea pullosta ja lepäili. Sitten taas teki jotain pientä. Silläkin hissuttelulla hän sai osallistuttua perheen arjen pyörittämiseen äidin kanssa, vaikka ei jaksanut kävellä edes yhtä kerrosväliä portaita.