Millaista on helvetissä?

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei omilla teoillaan sinällään saa yhtäkään syntiään tyhjäksi Jumalan edessä, ihmisten edessä on hyvä hyvittää kyllä muttei se toisen ihmisen armo ole samaa kuin Jumalan mitta.

Jumala on rakkaus syvällisessä mielessä, niin ettei hän jätä ja hylkää jos vaan nostat pääsi ikinä ja pyydät armoa aidosti. Jumalan luokse on avain Jeesuksella ja sinun on pyydettävä se avain Häneltä samaa polkua pitkin jota Hän kulki ensimmäisenä Isänsä luokse. Seuraa sinne.

Kukaan ei pääse Jumalan luokse kuin menemällä läpi maallisen kuoleman ja muuntumalla samoin kuin Kristus, ensin tuonpuoleisen Paratiisiin tai Tuonelaan ja sitten Viimeisellä Tuomiolla Jeesus on tuleva Isän kanssa katsomaan loppusijoituspaikan sinullekin. Ano nöyrästi sinne. Usko Jeesuksen kuljettavan sinne. Se on voittajan tie, elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helvetissä pahinta on, ettei sieltä pääse koskaan pois.

Niinkun palaa tuhkaksi ja kuolee. Ei voi jatkaa ikuista elämää, koska ikuinen elämä annetaan lahjaksi niille ketkä tekevät toisille niin kuin itselleen tahtoisi tehtävän. Synnin palkka on kuolema, ei ikuinen elämä helvetissä.

Hindulaisuudessa, joka on rauhan uskonto, uskotaan sielunvaellukseen. Mutta on joitakin jotka ovat jo niin väsyneitä, että toivovat, ettei elämä jatkuisi enää missään muodossa.

Syvän masennuksen kokeneet saattavat tunnistaa tämän. Joillakin masennus on seurausta muiden vääristä teoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleman jälkeen ei tule ainakaan mitään helvettiä tai taivasta, koska ovat pelkkää mielikuvituksen tuotetta.

Vakavasti sairaiden, narkkareiden, hyväksikäytettyjen ja orjuutettujen ihmisten elämä voi kuitenkin olla täyttä helvettiä, josta vapautuu vasta kuollessa.

Kalevi Lehtinen sanoi hyvin, että taivaaseen menevälle tämä maailma on ainut helvetti, jonka ikinä joutuu kokemaan. Ja helvettiin menevälle tämä maailma on ainut taivas, jonka pääsee näkemään. 

Tottakai tämä maailma on aikamoista helvettiä välillä, mutta maallinen elämä on kuitenkin rajallinen. Ikuisuus on ikuinen.

Meikämanne

Lehtinen oli karismaattisten harhaoppien julistaja. Helvetti on todella olemassa ja sielu on aina sama ja tekee päätöksen itse jos on ollut mahdollista. Se vastuumme on ikuinen, miten valitsemme ja saammeko armon, se riippuu Jumalasta katsooko kelvoksi. Olemme kaikki syntisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä on pahinta sielun olemattomuus ja ero Jumalasta. Olet todella pahassa paikassa.

Miten sielun olemattomuus ilmenee?

Sietämätön omien rajojen ja identiteetin puute ja kaikki koetaan ihan kuin olisi megaterävät vaistot silti, muisti (omat teot)ja psyyke pelaa muttei sielu. Ihan kuin olisi joissain päättymättömissä painajaisissa, eikä pääse pois. Kaikki vaan tapahtuu ja pakko katsella ja kokea.

Ovatko psyyke ja identiteetti siis sielun osia? Tulevatko ne mukaan kuollessa? Eikö maalliset murheet jääkään maatumaan ruumiin kanssa?

Sielu=omatunto.

Ihminen jolla on omatunto on hyvä lähimmäinen.

Millä muulla ihminen mitattaisiin ellei sillä millainen lähimmäinen on?

Toki hyviä myös riistetään ja hyväksikäytetään. Mutta ei se mitä meille tehdään vaan se mitä itse teemme.

Eli omatunto ei kolkuta vaikka muistaa kaikki maallisen elämän aikana tekemänsä virheet yksityiskohtaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helvetissä pahinta on, ettei sieltä pääse koskaan pois.

Niinkun palaa tuhkaksi ja kuolee. Ei voi jatkaa ikuista elämää, koska ikuinen elämä annetaan lahjaksi niille ketkä tekevät toisille niin kuin itselleen tahtoisi tehtävän. Synnin palkka on kuolema, ei ikuinen elämä helvetissä.

Hindulaisuudessa, joka on rauhan uskonto, uskotaan sielunvaellukseen. Mutta on joitakin jotka ovat jo niin väsyneitä, että toivovat, ettei elämä jatkuisi enää missään muodossa.

Syvän masennuksen kokeneet saattavat tunnistaa tämän. Joillakin masennus on seurausta muiden vääristä teoista.

Juuri katsoin uutisia Nepalista missa oli eläinten massarituaalimurhaus, tuhansia eläimiä lahdattiin. Rauha on kaukana. Jeesus taas lopetti kaiken lahtaamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä on pahinta sielun olemattomuus ja ero Jumalasta. Olet todella pahassa paikassa.

Miten sielun olemattomuus ilmenee?

Sietämätön omien rajojen ja identiteetin puute ja kaikki koetaan ihan kuin olisi megaterävät vaistot silti, muisti (omat teot)ja psyyke pelaa muttei sielu. Ihan kuin olisi joissain päättymättömissä painajaisissa, eikä pääse pois. Kaikki vaan tapahtuu ja pakko katsella ja kokea.

Ovatko psyyke ja identiteetti siis sielun osia? Tulevatko ne mukaan kuollessa? Eikö maalliset murheet jääkään maatumaan ruumiin kanssa?

Sielu=omatunto.

Ihminen jolla on omatunto on hyvä lähimmäinen.

Millä muulla ihminen mitattaisiin ellei sillä millainen lähimmäinen on?

Toki hyviä myös riistetään ja hyväksikäytetään. Mutta ei se mitä meille tehdään vaan se mitä itse teemme.

Eli omatunto ei kolkuta vaikka muistaa kaikki maallisen elämän aikana tekemänsä virheet yksityiskohtaisesti?

Ei kaikilla kolkuta, jos lähteenä on Saatana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helvetissä pahinta on, ettei sieltä pääse koskaan pois.

Niinkun palaa tuhkaksi ja kuolee. Ei voi jatkaa ikuista elämää, koska ikuinen elämä annetaan lahjaksi niille ketkä tekevät toisille niin kuin itselleen tahtoisi tehtävän. Synnin palkka on kuolema, ei ikuinen elämä helvetissä.

Hindulaisuudessa, joka on rauhan uskonto, uskotaan sielunvaellukseen. Mutta on joitakin jotka ovat jo niin väsyneitä, että toivovat, ettei elämä jatkuisi enää missään muodossa.

Syvän masennuksen kokeneet saattavat tunnistaa tämän. Joillakin masennus on seurausta muiden vääristä teoista.

En puhunut sielun vaeltamisesta vaan ikuisesta elämästä. Mutta joo ymmärrän ton että joillekkin, erityisesti masentuneille, ajatus ikuisesta elämästä kuulostaa ahdistavalta. Mut ihminen joka on oikeesti elänyt täyttä elämää tässä ajassa haluaa jatkaa sitä myös seuraavassa

Ikuisuus av-palstalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Taivaassa ei naida eikä mennä miehelään."

Oletko varma?

jep.

Mikäs taivas tuommoinen on?

Se on sielujen ilon ja ylistyksen ja todellisen merkityksellisen kokemisen paikka. Täällä me elämme lihassa ja olemme lihan orjia. Meidät vapautetaan siitä ja sielumme saa olla onnellinen ja vapaa Jumalan luona.

Vois kai siinä ylistysten ja iloitsemisen lomassa vähän naida napsauttaakin. Ei olis sielunakaan niin takakireä.

Uskonto sopii mainiosti kaikille vajaaälyisille luusereille, jotka eivät kykene ajattelemaan rationaalisesti ja loogisesti.

vihervaasit hallituksessa

Meidäthän jo häädettiin tänne maan päälle paratiisista

Ihmisen sielu ei jälleensynny vaan olemme ikuisesti samoja ja vastuullisia samoin ikuisesti. Ihminen on syntinen ja tarvitsee armon että saisi elää sitten puhtaampana tuolla. Jeesus tuli sovittamaan kaikki ihmisten synnit antamalla itsensä ensin, vapaaehtoisena uhrina koko ihmiskunnan edestä. Jumalan vapaalla tahdolla varustetulla pojalla vaan oli valta tehdä näin. Hän toimi Isänsä takia ja luottaen Isään että lopulta pelastaa hänet, vaikka huusikin välillä ristillä itsekin että Miksi Isä hylkäsit, hän taipui kuitenkin : Se on täytetty!

Hän oli historiallinen henkilö joka oikeasti eli maan päällä ja muutti koko historian kulun. Ihminen sai toivon. Hän tuli pimeimpään kolkkaan maailmaa jossa ihmisen teot olivat hirvittävät. Ja voitti se koko paskan !

Siihen loppui uhraaminen ja myös eläimet säästyivät siltä ettei Jumala vaatinut uhria vaan laupeutta. Jumala ei ole muuta kuin rakkaus, mutta ihminen itse valitsee kuiluun hyppiä. Itse me valitsemme jos on vaalin valta missä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä on pahinta sielun olemattomuus ja ero Jumalasta. Olet todella pahassa paikassa.

Miten sielun olemattomuus ilmenee?

Sietämätön omien rajojen ja identiteetin puute ja kaikki koetaan ihan kuin olisi megaterävät vaistot silti, muisti (omat teot)ja psyyke pelaa muttei sielu. Ihan kuin olisi joissain päättymättömissä painajaisissa, eikä pääse pois. Kaikki vaan tapahtuu ja pakko katsella ja kokea.

Ovatko psyyke ja identiteetti siis sielun osia? Tulevatko ne mukaan kuollessa? Eikö maalliset murheet jääkään maatumaan ruumiin kanssa?

Sielu=omatunto.

Ihminen jolla on omatunto on hyvä lähimmäinen.

Millä muulla ihminen mitattaisiin ellei sillä millainen lähimmäinen on?

Toki hyviä myös riistetään ja hyväksikäytetään. Mutta ei se mitä meille tehdään vaan se mitä itse teemme.

Eli omatunto ei kolkuta vaikka muistaa kaikki maallisen elämän aikana tekemänsä virheet yksityiskohtaisesti?

Ei kaikilla kolkuta, jos lähteenä on Saatana.

Hirmu kätevää, jos päädyn helvettiin valitsen lähteeksi saatanan. Silloin voin muistella lämmöllä tekemiäni virheitä eikä onatuntokaan kolkuta.

Taivaassa olemme kuin enkeleitä, henkiolentoja. Emme muista maan päällä koettuja tuskia tai vaivoja. Taivaassa on pelkkää ylistystä, iloa ja rauhaa. Olemme siellä Jeesuksen kanssa ja toisten uskovien kanssa:))

Vierailija kirjoitti:

Meidäthän jo häädettiin tänne maan päälle paratiisista

Paratiisi oli maanpäällä. Siksi sen porteille laitettiin enkeli vartioitsemaan ettei ihmiset pääsis sinne enää takas. Paratiisi tuhoutui vedenpaisumuksessa

Vierailija kirjoitti:

Meidäthän jo häädettiin tänne maan päälle paratiisista

Se Paratiisi oli tässä maailmassa ja olimme ihmisiä jo, täällä. Se Paratiisi jonka Jeesus lupasi esim ryövärille ei ole täällä maailmassa vaan sinne päästään Jeesuksen avulla tai sitten Tuonelaan. Vasta viimeisenä Tuomiopäivänä MOLEMMAT kutsutaan vielä sitten tuomiolle. Ja sieltä päästää joko ikuisen elämän pariin tai helvettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Taivaassa ei naida eikä mennä miehelään."

Oletko varma?

jep.

Mikäs taivas tuommoinen on?

Se on sielujen ilon ja ylistyksen ja todellisen merkityksellisen kokemisen paikka. Täällä me elämme lihassa ja olemme lihan orjia. Meidät vapautetaan siitä ja sielumme saa olla onnellinen ja vapaa Jumalan luona.

Vois kai siinä ylistysten ja iloitsemisen lomassa vähän naida napsauttaakin. Ei olis sielunakaan niin takakireä.

Mutta mitä luulet mistä ne ylistyshuudot johtuvat? Ehkä ilo on sen mukainen. Maanpäällä saattaa huutaa hallelujaa harrastaessaan seksiä vaikkapa rakastuneena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä on pahinta sielun olemattomuus ja ero Jumalasta. Olet todella pahassa paikassa.

Miten sielun olemattomuus ilmenee?

Sietämätön omien rajojen ja identiteetin puute ja kaikki koetaan ihan kuin olisi megaterävät vaistot silti, muisti (omat teot)ja psyyke pelaa muttei sielu. Ihan kuin olisi joissain päättymättömissä painajaisissa, eikä pääse pois. Kaikki vaan tapahtuu ja pakko katsella ja kokea.

Ovatko psyyke ja identiteetti siis sielun osia? Tulevatko ne mukaan kuollessa? Eikö maalliset murheet jääkään maatumaan ruumiin kanssa?

Sielu=omatunto.

Ihminen jolla on omatunto on hyvä lähimmäinen.

Millä muulla ihminen mitattaisiin ellei sillä millainen lähimmäinen on?

Toki hyviä myös riistetään ja hyväksikäytetään. Mutta ei se mitä meille tehdään vaan se mitä itse teemme.

Eli omatunto ei kolkuta vaikka muistaa kaikki maallisen elämän aikana tekemänsä virheet yksityiskohtaisesti?

Ei kaikilla kolkuta, jos lähteenä on Saatana.

Hirmu kätevää, jos päädyn helvettiin valitsen lähteeksi saatanan. Silloin voin muistella lämmöllä tekemiäni virheitä eikä onatuntokaan kolkuta.

Et ole onnellinen niin. Uskoppa pois. Sielusi on turta, kuollut. Mutta on vaan pakko jatkaa oloa....karmeeta. Juna meni jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä on pahinta sielun olemattomuus ja ero Jumalasta. Olet todella pahassa paikassa.

Miten sielun olemattomuus ilmenee?

Sietämätön omien rajojen ja identiteetin puute ja kaikki koetaan ihan kuin olisi megaterävät vaistot silti, muisti (omat teot)ja psyyke pelaa muttei sielu. Ihan kuin olisi joissain päättymättömissä painajaisissa, eikä pääse pois. Kaikki vaan tapahtuu ja pakko katsella ja kokea.

Ovatko psyyke ja identiteetti siis sielun osia? Tulevatko ne mukaan kuollessa? Eikö maalliset murheet jääkään maatumaan ruumiin kanssa?

Sielu=omatunto.

Ihminen jolla on omatunto on hyvä lähimmäinen.

Millä muulla ihminen mitattaisiin ellei sillä millainen lähimmäinen on?

Toki hyviä myös riistetään ja hyväksikäytetään. Mutta ei se mitä meille tehdään vaan se mitä itse teemme.

Sielu on enemmän kuin omatunto. Saatanalla ei ole sielua mutta hän tajuaa kyllä tekevänsä siltikin väärin.

Sielu=Omatunto+Vuorovaikutukseen liittyvät asiat sitten.

Saatanaväki ei selviä ilman muita, on tarve päästä tekemään pahaa muille. Ystävää esittäen tunkea toisen arkiseen elämään, kiusata kuin loinen. Loisen lailla ottaa toisen elämä haltuunsa, vain omiin tarpeisiin. He elävät muiden kuppaamisesta, haluavat kontrollin toisen elämään, kuin paha virus joka vie elinvoiman.

Muut kunnioittavat toisten elämää, eivätkä tunge vaan kunnioittavat rajoja, sekä omia että muiden.