lapsi katuu omilleen muuttoa

Tietenkin antaisin palata kotiin! Tytöthän on vielä alaikäinenkin!

Koti-ikävä on ihan normaalia. Lähes kaikki sitä potevat alkuun kun muuttavat omilleen. Ajan myötä se yleensä menee ohi, kun tottuu omaan kotiin. Keskustelkaa tytön kanssa ja jos tuntuu liian ahdistavalta, ottakaa takaisin kotiin. Hän on vielä alaikäinen, joten lainkin mukaan olette velvollisia hänestä huolehtimaan. 

Oma siskoni muutti kotoa 17-vuotiaana. Asui vuoden omassa kodissa ja tuli takaisin kotiin. Parin vuoden päästä muutti sitten pysyvästi omilleen. En pitänyt millään muotoa erikoisena ratkaisuna. Hyvä vaan, että sai kokeilla ja todeta, ettei vielä ollut valmis. 

Mitä jos katsoisitte kevään ajan ja miettisitte sitten kesällä mitä teette. Kesken vuoden on kuitenkin hankala vaihtaa koulua.

Pitäisi kuunnella tyttö ja jos tosissaan haluaa takaisin kotiin, otatte tietysti. Nuorena helposti kuvittelee, että omillaan asuminen olisi erityisen hienoa eikä osaa suhteuttaa asioita. Sitten kun todellisuus iskee, huomaakin olevansa vielä liian nuori. Sellaista sattuu ja vanhempien tehtävä on tukea nuorta tilanteessa kuin tilanteessa. 

Lukio vaihtoon lähilukioksi kunhan jakso vaihtuu. Olkaa yhteydessä molempien koulujen rehtoreihin ja kysykää miten tuon mahdollistaisi. Nuorilla on ihan normaalia elellä pilvilinnoissa yksinasumisen suhteen ja etenkin Helsinki on sellainen ihmemaa minne moni nuori haluaa. Ei ole hyvä, jos lapsen koulunkäynti kärsii koti-ikävän takia, etenkin kun kirjoitustulokset vaikuttavat yhä enemmän jatko-opintoihin.

Meillä on vuotta nuorempi tytär, joka on miettimässä kevään lukiovalintaa. Kiinnostava lukio olisi 80 km päässä, on pitkälisen jahkailun päätteeksi päätymässä oman kaupungin lukioon.

Olen miehesi kanssa eri mieltä. Päästäisin lapsen takaisin kotiin, mutta lukio käytäisiin sitten loppuun lähilukiossa.

Outoja olette jos ette anna palata. Toki kannattaa katsoa ainakin alkukevät miten menee ja viimeistään kesäksi takaisin.

Koti-ikävä on normaalia. Mitta vaikka oma lapsi tietenkin saa aina tulla takaisin kotiin,sekä alaikäisenä että myöhemmin jos tarpeen on, hyödyllisempää ja lapsen tunne-elämän kannalta viisaampaa olisi miettiä ja opetella selviytymiskeinoja, joilla tulee toimeen yksinkin. Ettei sitten joskus myöhemmin olisi pakko roikkua huonossa suhteessa yksinjäämisen pelossa tai vastaavaa.

Eli miettikää, mikä koti-ikävää tuottaa, onko jokin vaikeaa, ja mitä silloin voi tehdä, kun olo tuntuu yksinäiseltä tai epävarmalta.

No ette tietenkään ota takaisin kotiin. Tuo on vain koti-ikävää, joka menee ohi.

Jahas, likka kävi kokeileen ja eipä ollu taitoja yksin pärjätä. Jo otatte takaisin kotiin, niin opettakaa paremmat selviytymistaidot.

Nyt kannattaa tsempata ja kannustaa nuorta pärjäämään omillaan. Älkää ainakaan heti olko tarjoamassa mahdollisuutta palata. Kysykää mikä yksin asumisessa on haastavaa ja pyrkikää etsimään ratkaisuja yhdessä. Tuon ikäistä ei kannata paapoa vaan kannustaa tavoitteitaan kohti, jos on kerran päättänyt yrittää. Jos (kun?) kyseessä on jokin erikoislukio, niin kannattaa sen potentiaali kyllä hyödyntää kun on kerran sisään päässyt. Saattaa saada hyviä kontakteja myös tulevaisuuden kannalta sieltä!

Meillä miehen poika halusi muuttaa kimppakämppään 18-19 v. Oli vuoden.

Sitten halusi muuttaa omilleen. Asuin puolisen vuotta.

Sitten keksi, että säästää rahaa, kun muuttaa äitinsä luokse.

Puolen vuoden päästä muutti kaverinsa kanssa kimppakämppään.

Saa nähdä mitä seuraavaksi... tämä poika on hyvin rauhallinen, ei mikään impulsiivinen, vaikka siltä kuulostaa.

Molemmissa kun on omat hyvät puolensa.

Kai kävitte yksin asumista ja mahdollista koti-ikävää läpi jo ennen yhteishakua? Tietysti päästätte työn takaisin kotiin jos kokee, ettei halua asua yksin, mutta se sitten tarkoittaa, että lukio käydään loppuun kotona asuen eikä hypitä mielihalujen mukaan paikasta toiseen.

Onko hän Helsingissä jossain erikoislukiossa vai mikä sai hänet haluamaan tänne? Monethan tulevat tänne kaukaakin esim. urheilulukioon tai johonkin muuhun erityislukioon, se ei ole ollenkaan tavatonta. Ja taustalla on yleensä poikkeuksellista lahjakkuutta ja/tai huippumenestystä omassa lajissa. Käsittääkseni nämä nuoret ovat myös erittäin motivoituneita ja pärjäävät hyvin. Mutta jos muuton syynä on ollut vain toive päästä pikkukylältä ihmisten ilmoille, niin ehkä se ei kanna riittävän pitkälle. 

Me asumme lähellä Helsingin keskustaa mutta meidän lapsi valitsi erikoislukion 135 km päästä. Tuo oli sikäli erilainen kuvio, että kaikki oppilaat asuivat koululla ja heille tarjottiin ruuatkin sieltä koulun puolesta. Pyykit piti pestä itse, mutta ei ollut sitä ruuanlaittoa iltaisin ja kaupassa käyntiä. (Lähin kauppa 10km päässä, harvoin he sinne pääsivät muutenkaan.) Pari opettajaa asui koululla ja toimivat jonkinlaisina isä- ja äitihahmoina näille nuorille. Ei tullut mitään koti-ikävää meidän lapselle vaan viihtyi erinomaisesti. Kotiin pääsivät joka toinen viikonloppu, joka toinen viikonloppu oli koulua. Siellä oli porukkaa jostain Lapistakin, ja nämä taisivat käydä kotona lähinnä pidemmillä lomilla muutaman kerran vuodessa.

Olen monesti miettinyt näitä, jotka tulevat Helsinkiin kouluun 16-vuotiaana, että eikö heille olisi parempi saada asua jossain perheessä kuin ypöyksin. Siinä on aika paljon tekemistä jos on vaikka urheilulukiossa, on koulun päälle harjoitukset ja sitten pitäisi vielä selvitä ruoka- ja pyykkihuollosta. Ja onhan se yksin asuminen aika orpoa noin nuorelle.

Kyllä tuossa nyt hetki kannattaisi kuulostella. Ei automaattisesti tyttöä kotiin.

Voisitteko miettiä miten hänen asumistaan voisi tukea? Voisitteko käydä viikolla moikkaamassa hänen kotonaan, viedä ruokaa jne? Soitella tiuhemmin, vaikka videopuheluita? Kysellä haluaisiko hän harrastaa jotain, mikä toisi rytmiä iltoihin?

Eli mikä se ongelma on, yksinäisyys, käytännön asiat vai mikä? Jos heti on toivottamassa tervetulleeksi, oppii luovuttamaan kun tuntuu kurjalta. Mutta kuitenkin sitten niin, että jos esim kesään mennessä ei ole oppinut viihtymään, miettisitte vaihtoa lähikouluun ja muuttoa takaisin.

Tukea omillaan oloon ja jos ei auta, sitten tottakai nuori takaisin.

Meillä ovat lapset olleet aina tervetulleita kotiin, jos on ollut halua tai tarvetta.

Oli erilaisia elämänvaiheita. Nyt ovat kaikki asettuneet aloilleen ja perheellistyneet.

Ikinä heidän ei ole tarvinnut luulla, etteivät saisi tulla. On hyvät ja toimivat suhteet edelleenkin :)

En tiedä yhtään hyvin onnistunutta nuorena kotoa poismuuttoa. Keskimmäisen kaveri muutti pikkukaupungista pk-seudulle omaan kämppään. Ekan lukiovuoden rämpi mitenkuten, nyt tokana vuonna asuu ryhmäkodissa ja on masennuksen takia sairauslomalla. Ystävän tyttö muutti pk-seudulta Tampereelle, masentui ja lopetti koulun keske lukion ekalla.

16v on viekä tosi nuori selviämään aikuisen arjesta yksin kaukana perheestä. Ottaisin lapsen kotiin samantien. Ehtii hän itsenäistyä myöhemminkin.

kiitos vastauksista. tyttö on siis ns. elittilukiossa. käytännön asioiden hoitamisessa ei ole ongelmia (sillähän uskalsinkin päästää kun tosiaan on esin tehnyt omat ruokansa jo noin vuoden) eli pyykit tulee pestyä yms, käy harrastuksessa, näkee myös kavereita. silti kertoi vaan että asunnolla on surullinen ja itkee vaan iltaisin. eli ne muutamat tunnit mitä iltaisin pitäisi olla yksin asunnolla (tehdä niitä läksyjä yms juttuja mitä tekis kotonakin) niin on tosi vaikeita. tyttöä pelottaa mitä kaverit ja sukulaiset sanois siitä että joutuu palaamaan ns maitojunalla kotiin.

me miehen kanssa ollaan molemmat töissä eli ei pystytä tulla tytön luo kyläilemään valitettavasti. on kyllä ikävä tilanne, jos olisin tiennyt en todellakaan olis päästänyt lähtemään mutta halusin antaa tytölle mahdollisuuden.

Onpa kamala isä lapsella. Totta kai lapsi saa aina tulla takaisin kotiin. Varsinkin kun kyseessä on vielä alaikäinen lapsi. Pystyisikö kulkemaan kouluun julkisilla?

Vierailija kirjoitti:

Onpa kamala isä lapsella. Totta kai lapsi saa aina tulla takaisin kotiin. Varsinkin kun kyseessä on vielä alaikäinen lapsi. Pystyisikö kulkemaan kouluun julkisilla?

se olisi kyllä paras vaihtoehto mutta aika kohtuuttomat tulisi matkoista, ensin lapsi pitäisi heittää juna-asemalle (noin 15km) ja sitten vielä tunti junalla.