Lue keskustelun säännöt.
Introvertin ongelmia... Yksinolon mukavuus ja katumukset
08.12.2019 |
Esimerkiksi eilen oli tällainen tilanne, että olisin mennyt iltarientoihin, mutta olosuhteiden takia jouduin jäämään kuitenkin kotiin. Olin aika huojentunut, että ei tarvitse jaksaa, laittautua, olla sosiaalinen ja niin edelleen. Kuitenkin jälkeenpäin harmittaa, että tilanne tutustua ihmisiä ja pitää hauskaa meni sivu suun (vaikka tällä kertaa en oikein voinutkaan paljon asialle). Kohta on joulu enkä ole osallistunut yksiinkään pikkujouluihin. Sekin harmittaa ettei ole mitään kerrottavaa muille, eikä tosiaan mitään uusia ns. verkostoja.
Ymmärrättekö minua?
Luulen, että pitäisi vaan aggressiivisemmin järjestää, että saisi sitä sosiaalista elälää enemmän. Yleensä on kuitenkin kivaa tai mielenkiintoista paikan päällä, vaikka ei huvittaisi lähteä.
Kommentit (46)
Minulla on sama ongelma. Viihdyn liian hyvin omassa seurassani :)
Sitten kun joskus vapaaehtoisesti lähtee johonkin tapahtumaan tai pakollisesti töiden kautta niin huomaa että tämähän on ihan kivaa ja suurin osa ihmisistä on mukavia. Mutta se lähteminen on niin kovin vaikeaa ja oma sohva liian houkutteleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viitsi enää osallistua mihinkään kemuihin, kun niistä tuppaa tulemaan jäkikäteen niin armoton "elämän morkkismasennus" kun sitä jotenkin tavallaan alkaa ajattelemaan mistä sitä jää paitsi kotona kyhjötellessään, vaikka toisaalta se onkin itselle mukavampaa kuin olla jossain ulkona sosialisoimassa. Ristiriitaista meininkiä.
Minulla ihan päin vastoin. Olen osallistunut, sinnitellyt, ollut sosiaalinen ja vasta kun lopulta päässyt kotiin on voinut huokaista helpotuksesta että selvisi siitäkin. Mutta MIKSI? Oikeasti en saa siitä yhtään mitään. Mieluummin olen yksin tai valittujen harvojen läheisten seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa yksinäiseltä ekstrovertilta. Sosiaalinen ahdistus selittäisi ristiriitaisen halun jäädä kotiin.
Se voi kyllä olla mahdollista. Ei mua ehkä kovasti ahdista, paitsi kun ei ole kaveria kenen kanssa mennä, niin vähän jännittävää lähtee yksin seikkailemaan. Ap
Mutta onhan se aina yhtä ahdistavaa joutua joidenkin ihan tuntemattomien ja täysin tuppisuiden kanssa viettää pakosti iltaa, kyseessä voin olla, miehen/vaimon sukulaisten luona kyläily, asuntokaupat tms tärkeää puhuttavaa. Siinä sitten pinnistelet ja ponnistelet keksiessäsi puhuttavaa ja vastaukseksi saa vaan yhden sanan vastauksia. Tuskallista!!!
Ja huom. olen törmännyt myös paljon ulkomaalaisiin tuppisuihin, jotka eivät uskalla suomea puhua, vaikka ovat saattaneet asua maassamme jopa kymmenen vuotta - heidän kanssaan on aina van puhuttava englantia, johon en suostu.