Introvertin ongelmia... Yksinolon mukavuus ja katumukset

Ole iloinen että et lähtenyt mokailemaan. Itse kävin eräissä isoissa bileissä ja jatkobileissä innostuin vilauttamaan tissiä

Introverteilla on kovempi paine juoda alkoholia, koska he eivät viihdy tapahtumissa luonnostaan toisin kuin ekstrovertit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksien menojen metodi. Viikossa minulla on aina yksi säännöllinen harrastus, yksi spontaani iltameno, ja yksi viikonloppumeno. Tällä viikolla minulla oli esim. maanantai neulontaklubi, tiistai työmeno, perjantai leffa-ilta, lauantaina markkinoille ystävän kanssa. Yksi meno yhtä sorttia. Muut illat pidän vapaana joko kotona hengailulle tai ylitöille. Balanssi sosiaalisten menojen ja latautumisen välillä tuntuu hyvältä.

Mikä olisi sinulle sopiva rytmi?

Et kuulosta ibtrovertiltä lainkaan. 4 iltaa menoa viikossa. En jaksaisi tuota tahtia.

Ehkä jos on perhettä ja työyhteisö, niin neljä iltaa on paljon. Mutta itse sinkkuna, perheestä kaukana asuvana ja yksin työskentelevänä (myöskin introverttina) 4 iltaa ainoina ihmiskontakteina ei olisi edes paljoa.

Tuo työpaikka on sellainen mikä tekee paljon. Jos tekee työtä yksin niin ei se tunnin kuorolaulu tai jumppa (jossa näkee muita mutta ei ehdi muutamaa sanaa enempää vaihtaa) kauheasti sosiaalisuutta anna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksien menojen metodi. Viikossa minulla on aina yksi säännöllinen harrastus, yksi spontaani iltameno, ja yksi viikonloppumeno. Tällä viikolla minulla oli esim. maanantai neulontaklubi, tiistai työmeno, perjantai leffa-ilta, lauantaina markkinoille ystävän kanssa. Yksi meno yhtä sorttia. Muut illat pidän vapaana joko kotona hengailulle tai ylitöille. Balanssi sosiaalisten menojen ja latautumisen välillä tuntuu hyvältä.

Mikä olisi sinulle sopiva rytmi?

Introvertti neulontaklubissa ei kuulosta kovinkaan uskottavalta.

Introvertti teknoklubilla kuulostaa enemmän epäuskottavalta. Viime kerralla neuloimme ihan kotonani, meitä oli paikalla kolme ihmistä ja maatiaiskissa. Tein ruoan, joimme teetä, lätisimme kuulumisia ja peitto/vauvanvaate/mukinlämmitin edistyivät siinä samalla :)

Introvertti ei tarkoita, että ihminen on ujo ja että hän välttäisi kaikkia paikkoja joissa on muita ihmisiä, pikemmin tarvitsee aikaa ladata akkuja sosiaalisen kanssa käymisen jälkeen ja viihtyy yksikseen. Itse introverttina olen käynyt mm. teknoklubilla, musiikkinhan siellä keskitytään, samoin sosiaalisissa tilanteissa menen reippaasti esittelemään itseni ja osallistun keskusteluun. En vain hirveästi nauti pintapuolisesta jutustelusta vaan kaipaan syviä keskusteluja. 

Itselläni on ehkä korkeintaan 2 menoa kuukaudessa, jollei töissä käyntiä ja kaupassa käyntiä lasketa. Itselle sellainen sopiva määrä ihmisten ilmoilla käyntiä ilman, että tulisi morkkista siitä ettei ole tullut lähdettyä mihinkään tai että olisi tullut oltua liikaa poissa kotoa. Ei ole ahdistusta eikä katumusta.

Enemmän ahdistusta aiheuttaa se, että valtaosa tuttavistani eivät ymmärrä elämääni yhtään. He ovat enemmän menevää sorttia ja aina saa kuunnella sitä samaa valistusta siitä, miten minun kuuluisi elää elämääni. Käy enemmän ulkona, mene sinne ja tänne, tutustu ihmisiin jne. Eivät vain suostu ymmärtämään, ettei sellainen ole minun juttuni ja viihdyn enemmän omissa oloissani.

Vierailija kirjoitti:

Introverteilla on kovempi paine juoda alkoholia, koska he eivät viihdy tapahtumissa luonnostaan toisin kuin ekstrovertit.

En menis allekirjoittamaan tätä, vaikka itse kyllä olen alkoholisti introvertti joka ei jaksa olla selvin päin sosiaalinen ollenkaan. Se ei kuitenkaan johdu introverttiydestä, vaan ujoudesta ja estyneisyydestä. Monet introvertit kuitenkin nauttivat myös muiden ihmisten seurasta, se energia vaan kuluu vähän nopeammin.

Aika usein oon kuitenki lukenut/kuullut introverteistä jotka eivät pahemmin ryypiskele kun viihtyvät paremmin itsekseen ja pienissä porukoissa missä ei niin tarvitse stressata.

En tunne olevani introvertti koska en rasitu sosiaalistsa tilanteista ja en kaipaa omaa tilaa kotonakaan. Tarkoituksella olen kaveriton kun en jaksa pitää yhteyttä ihmisiin. En pidä muita tylsinä tms vaan päinvastoin, kaikki ovat mielenkiintoisia mutta en tarvitse heitä mihinkään (haluan vain käyttää hyväkseni?) Puoliso kuitenkin löytyy.

Tiedän silti miltä katumus tuntuu. Vähän aikaa sitten oli tilaisuus tehdä asia x mutta ajattelin "miksi menisin kun ei se muuta mitään". Nyt jälkikäteen kaduttaa kun taas välttelin. Alkaa olla viimeiset hetket toteuttaa asia ennen kuin siitä tulee liian kiusallista. Kyseinen juttu normaalisti (testasin ja sain haukut palstalla kun en ollut vieläkään tehnyt) pitäisi tehdä jo heti aluksi alta pois. Sosiaalinen normi.

Itsekin intoverttinä tykkään käydä juuri "teknoclubeilla" siksi, että rakastan tanssimista ja siinä ei ole pakko ole samalla tavalla sosiaalinen. Aina välillä sitten jutustellaan jotain toki, jos hetki istutaan tai käydään tupakalla.

Paljon raskaampia ovat pitkät illanvietot kännisten ihmisten seurassa kotona, tai jossain pubissa kököttää tunnista toiseen.

Muutenkaan en itse välitä alkoholista, enkä mene ikinä baarin alkoholin vuoksi. Vaikka olen megaintrovertti, en tarvitse sitä rohkaistumiseen lainkaan, usein kukaan ei edes huomaa etten ole kännissä. Olen sen verran hullu ja puhelias selvinpäin.

Siksi moni ei todennäköisesti olettaisi minun olevan intovertti, mutta voin helposti olla viikkojakin näkemättä ketään. :D Ai että se on ihanaa, ihmiset on vaan niin raskaita. Mut on ne sitten ihan kivoja, kun liian tylsää tulee.

En sitten ole varma, mikä minäkään olen oikeasti. Tykkään ihan läpänheitosta sekä syvällisistä keskusteluista molemmista enkä ole ujo. Semmoista en ymmärrä ollenkaan, että jutellaan jostain mahdollisimman tylsästä aiheesta huvin vuoksi, kun ei siinä ole mitään huvia. (esimerkki viime viikolta: kaksi naista rupatteli siitä, että legoja on kertynyt kauheasti ja mihin ne sit laittaa, kun lapset ovat nyt teinejä. Joo meilläkin on legoja, mutta pidin suuni kiinni koska ei tuossa asiassa ole mitään käsiteltävää, pistää Legot vaikka toriin ilmaiseksi jos haluaa kiertoon niin ei tarvitse päivitellä?)

Tykkään kovasti juhlista ja baari-illoista, joissa on paljon stimulaatiota (paljon erinäköisiä ihmisiä, uusia tuttuja). Sen sijaan en mielelläni lähde mihinkään matalan kynnyksen rauhalliseen illanviettoon, koska se tuntuu puolestaan ajanhukalta. Ehkä voisin osallistua johonkin lukupiiriin vaikka, mutta kirjojen ja ihmisten olisi sitten parasta olla todella mielenkiintoisia siellä, että se voittaisi koneella oloajan/musiikin kuuntelun kotona.

Järjellä kyllä käsitän, että tämä tämmöinen vaativuus helposti vähän kostautuu, koska ei ole tarpeeksi tuttuja, että minua kutsuttaisiin usein kivoihin tapahtumiin yms., oheishyödyt jäävät saamatta. Jos kestäisin vähän enemmän tylsyyttä toisilta jos he vaativat esim sitä small talkia tunteakseen olonsa mukavaksi, niin ehkä se on lopulta kaikkien etu, että itsekin vähän joustan mieltymyksistäni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin, että tämä olisi mennyt toisinpäin. Minä aina lupaudun juttuihin ja sitten kun sinne pitäisi mennä, minua kadutta, koska haluaisin vain olla kotona kaikessa rauhassa.

Entäs kun olet ollut siellä, miltä sitten tuntuu? Vai et kai vaan ole se, joka peruu viime hetkellä osallistumisensa? Ap

Onhan siellä usein ihan kivaa, mutta haluan silti yleensä lähteä ajoissa kotiin.

Ja todellakin olen aika usein se, joka peruu viime hetkellä osallistumisensa. Illanistujaiset ovat yleensä nyyttäriperiaatteella, joten ei voi edes sanoa, että minulle olisi varattu ruokaa.

Itsellä sama tilanne kuin ap:llä. Työskentelen alalla, jossa näkee paljon ihmisiä, joten vapaa-ajalla haluan yleensä olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introverteilla on kovempi paine juoda alkoholia, koska he eivät viihdy tapahtumissa luonnostaan toisin kuin ekstrovertit.

En menis allekirjoittamaan tätä, vaikka itse kyllä olen alkoholisti introvertti joka ei jaksa olla selvin päin sosiaalinen ollenkaan. Se ei kuitenkaan johdu introverttiydestä, vaan ujoudesta ja estyneisyydestä. Monet introvertit kuitenkin nauttivat myös muiden ihmisten seurasta, se energia vaan kuluu vähän nopeammin.

Aika usein oon kuitenki lukenut/kuullut introverteistä jotka eivät pahemmin ryypiskele kun viihtyvät paremmin itsekseen ja pienissä porukoissa missä ei niin tarvitse stressata.

Ekstroverteilla on helposti enemmän menoja, mihin alkoholikin monesti osana kuuluu, ja lisäksi ekstrovertit ovat introvertteja alttiimpia sosiaaliselle paineelle (introverttia se ei niin pahasti rankaise, jos jää enemmän yksin koska toimii eri tavalla kuin toiset). Se että tuleeko ongelmajuomista, on ehkäpä enemmän geeneistä kuin sosiaalisuudesta riippuvaa. Tiedän ekstrovertteja, jotka juo vain pari olutta aina baarissa ollessan kun ei tee enempää mieli, ja introvertteja, jotka tykkäävät juoda yksin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin, että tämä olisi mennyt toisinpäin. Minä aina lupaudun juttuihin ja sitten kun sinne pitäisi mennä, minua kadutta, koska haluaisin vain olla kotona kaikessa rauhassa.

Entäs kun olet ollut siellä, miltä sitten tuntuu? Vai et kai vaan ole se, joka peruu viime hetkellä osallistumisensa? Ap

Onhan siellä usein ihan kivaa, mutta haluan silti yleensä lähteä ajoissa kotiin.

Ja todellakin olen aika usein se, joka peruu viime hetkellä osallistumisensa. Illanistujaiset ovat yleensä nyyttäriperiaatteella, joten ei voi edes sanoa, että minulle olisi varattu ruokaa.

Eihän se peruminen silloin pahasti haittaa, jos meno on sama ilman sinua, paitsi ettet vaan ole siellä. En tosin tiedä miksi pitää tuollaisessa tilanteessa luvata menevänsä, eikö olisi reilumpaa sanoa, että kattoo mikä silloin on tunnelma?

Itse en tunnista ollenkaan tuota piirrettä, että haluaisin lähteä aikaisin kotiin. Päinvastoin jos on kivaa, haluan olla mahdollisimman pitkään. Jos ei ole kivaa, niin yritän muuttaa suunnitelmaa jotenkin siten, että olisi koko illan hauskaa. Kun kerrankin on asennoitunut hauskaan, niin sitä olisi sitten oltava :D Ap

Riskinä on, että jossain vaiheessa sinua ei enää pyydetä mihinkään eikä sinulla ole ystäviä. Kannattaisi sen verran kuitenkin mennä ja panostaa ja arvostaa muiden effortia, että ovat pyytäneet ja järjestäneet juhlia, ohjelmaa, jotain tekemistä jne. Vaikka harvoinkin. Muuten voi olla itsekseen.

Näin vanhempana ihmisenä sitä sitten katuu, että ei tullut panostettu ystävyyssuhteisiin, vaan mentyä omalla mukavuusalueella (nysvää kotona). Ei kukaan sitten enää soittele perään ja kutsu juhliin, kun suhteet ovat ajan myötä hiipuneet.

Itsekin pitäisi olla aloitteellinen eikä olettaa, että "joku muu" pitää ystävyyssuhteet hengissä. Haluaahan ystävätkin tunteen, että haluat olla heidän kanssaan, ja että he ovat sinulle tärkeitä.

Alkuilta: Ihanaa olla vaan kotona!

Loppuilta: Olisi pitänyt lähteä ulos!

Vierailija kirjoitti:

Riskinä on, että jossain vaiheessa sinua ei enää pyydetä mihinkään eikä sinulla ole ystäviä. Kannattaisi sen verran kuitenkin mennä ja panostaa ja arvostaa muiden effortia, että ovat pyytäneet ja järjestäneet juhlia, ohjelmaa, jotain tekemistä jne. Vaikka harvoinkin. Muuten voi olla itsekseen.

Näin vanhempana ihmisenä sitä sitten katuu, että ei tullut panostettu ystävyyssuhteisiin, vaan mentyä omalla mukavuusalueella (nysvää kotona). Ei kukaan sitten enää soittele perään ja kutsu juhliin, kun suhteet ovat ajan myötä hiipuneet.

Itsekin pitäisi olla aloitteellinen eikä olettaa, että "joku muu" pitää ystävyyssuhteet hengissä. Haluaahan ystävätkin tunteen, että haluat olla heidän kanssaan, ja että he ovat sinulle tärkeitä.

Samaa mieltä. Itselle on tehty noin että perutaan ja tuntuu kurjalta, toisaalta itsekin olen valinnut jäädä kotiin joskus, ja se on kostautunut niin että kaikki kaverisuhteeni ovat hiipuneet. Mutta en vain saa juhlista oikein mitään irti, olen juhlinut jo tarpeeksi, tykkään viettää aikaa kotona. Ja vaikuttaa että kavereitakaan ei niin kiinnosta enää järjestää aikaa yhdessä, tilanne on vähän molempiin suuntiin sellainen ettei jaksa, asutaan kaukana tai tykätään erilaisista asioista. Introvertti kaverini pyysi joskus juhliin joissa ”vain 8 ihmistä”, ketään näistä en kunnolla tuntenut, äh, en vain jaksanut. Mutta kun kieltäydyin niin se vaikutti kyllä meidän kaveruuteen. Hän olisi halunnut että olisin tutustunut hänen kavereihin. He ovat ihan mukavia, mutta ei meillä ole kauheasti yhteistä, ja olen kotihiiri. Mieluiten näkisin sitä omaa kaveriani kahdestaan. Joku rauhallinen neulontapiiri tai lukupiiri kyllä kiinnostaisi jossa rupatella mukavia. Lukupiirissä aihe voisi mennä syvälliseksikin, ja saisi mennäkin. Kaipaan oikeastaan lähinnä jotain kevyttä yhdessäoloa ilman mitään draamaa ja liikaa läheisyyttä, syvällisiä keskusteluja kyllä saisi olla. Teen asioita paljon mieheni kanssa, mutta muuten viihdyn yksin. Koen kyllä vähän painetta että pitäisikö niitä kavereita nähdä enemmän, mutta heitä ei kiinnosta oikein nähdä, tai haluavat tehdä jotain sosiaalista isossa porukassa. Kun en seurustellut, pystyin viettämään monta viikkoa ihan yksin, mutta siinä vähän saattoi masentaa

Vierailija kirjoitti:

Itsekin intoverttinä tykkään käydä juuri "teknoclubeilla" siksi, että rakastan tanssimista ja siinä ei ole pakko ole samalla tavalla sosiaalinen. Aina välillä sitten jutustellaan jotain toki, jos hetki istutaan tai käydään tupakalla.

Paljon raskaampia ovat pitkät illanvietot kännisten ihmisten seurassa kotona, tai jossain pubissa kököttää tunnista toiseen.

Muutenkaan en itse välitä alkoholista, enkä mene ikinä baarin alkoholin vuoksi. Vaikka olen megaintrovertti, en tarvitse sitä rohkaistumiseen lainkaan, usein kukaan ei edes huomaa etten ole kännissä. Olen sen verran hullu ja puhelias selvinpäin.

Siksi moni ei todennäköisesti olettaisi minun olevan intovertti, mutta voin helposti olla viikkojakin näkemättä ketään. :D Ai että se on ihanaa, ihmiset on vaan niin raskaita. Mut on ne sitten ihan kivoja, kun liian tylsää tulee.

Ei sitä muutkaan introvertit mihinkään rohkaistumiseen tarvitse. Alkoholia tarvitaan juuri siihen että kestää paremmin niitä pubi-iltoja. Muuten ainakin minä lähden kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Riskinä on, että jossain vaiheessa sinua ei enää pyydetä mihinkään eikä sinulla ole ystäviä. Kannattaisi sen verran kuitenkin mennä ja panostaa ja arvostaa muiden effortia, että ovat pyytäneet ja järjestäneet juhlia, ohjelmaa, jotain tekemistä jne. Vaikka harvoinkin. Muuten voi olla itsekseen.

Näin vanhempana ihmisenä sitä sitten katuu, että ei tullut panostettu ystävyyssuhteisiin, vaan mentyä omalla mukavuusalueella (nysvää kotona). Ei kukaan sitten enää soittele perään ja kutsu juhliin, kun suhteet ovat ajan myötä hiipuneet.

Itsekin pitäisi olla aloitteellinen eikä olettaa, että "joku muu" pitää ystävyyssuhteet hengissä. Haluaahan ystävätkin tunteen, että haluat olla heidän kanssaan, ja että he ovat sinulle tärkeitä.

Olen lähes aina mennyt, jos on jotkut tuparit, polttarit tai pikkujoulut mihin minut on varta vasten kutsuttu. Nämä tapahtumat joita olen viime aikoina jättänyt väliin, ovat sellaisia julkisia tapahtumia (teemailta baarissa) eli olisin halunnut mennä itseni takia, mutta en päässyt. Kaverisuhteet ovat hiipuneet tässä iässä vähän muista syistä kuin osallistumattomuuteni takia. Erilleen kasvaminen ym. Tajusin tässä hiljattain, että yksikin ns. kaverini on pari kertaa muuttanut viimeisien vuosien aikana ja luultavasti pitänyt jonkinlaiset tuparit, mutta minua ei ole (enää) kutsuttu. En kylläkään käytä facebookia, mutta kaikki tietää sen ja whatsappissa olisi helposti saanut kutsun heitettyä. En koe, että kavereiden menettäminen on kauheasti omaa syytäni. Tällä hetkellä elämäntilanne on siis se, ettei niitä hirveästi ole, mutta haluaisin uusia.

Viimeiset pari näkemisehdotusta kaverit ovat torpanneet kiireiden perusteella, enkä aio nähdä enempää vaivaa ilman vastakaikua. Ap

Ap kuulostaa yksinäiseltä ekstrovertilta. Sosiaalinen ahdistus selittäisi ristiriitaisen halun jäädä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Riskinä on, että jossain vaiheessa sinua ei enää pyydetä mihinkään eikä sinulla ole ystäviä. Kannattaisi sen verran kuitenkin mennä ja panostaa ja arvostaa muiden effortia, että ovat pyytäneet ja järjestäneet juhlia, ohjelmaa, jotain tekemistä jne. Vaikka harvoinkin. Muuten voi olla itsekseen.

Näin vanhempana ihmisenä sitä sitten katuu, että ei tullut panostettu ystävyyssuhteisiin, vaan mentyä omalla mukavuusalueella (nysvää kotona). Ei kukaan sitten enää soittele perään ja kutsu juhliin, kun suhteet ovat ajan myötä hiipuneet.

Itsekin pitäisi olla aloitteellinen eikä olettaa, että "joku muu" pitää ystävyyssuhteet hengissä. Haluaahan ystävätkin tunteen, että haluat olla heidän kanssaan, ja että he ovat sinulle tärkeitä.

Tämä on totta, itsekin olen osallistunut joskus rientoihin ainoastaan "pitääkseni yllä" tuttavuuksia. Ei ole erityisemmin kiinnostanut mennä, mutta olen halunnut säilyttää kaverisuhteet jonkinlaisella yhteydenpitotasolla kuitenkin.

Huomaahan sen itsekin, kun järjestää asioita ja kutsuu ihmisiä. Voin ehkä kutsua kerran kieltäytyneen henkilön uudestaan, mutta kyllä neljän-viiden kieltäytymisen jälkeen (viimeistään) jää kutsumatta - ei turhaa vaivaa halua nähdä, jos on tunne, ettei toiselta saa vastakaikua.