Ahdistaako muita liiat joululahjat/jouluun liittyvä tavarapaljous?
Itse rakastan kyllä joulua sen tunnelman takia ja kohtuullinen määrä lahjojakin on ok, ainakin lapsille.
MUTTA, onko kellään muulla ongelmaa sen suhteen että sukulaiset ostavat ihan järjettömiä määriä lahjoja ja itseäni ainakin käy ihan ahdistamaan se joka vuotinen tavarapaljous.
Meillä on siis kolme pientä lasta jotka eivät oikeasti osaa edes kummempia toivoa. Haluaisimme muutenkin opettaa järkevää kulutusta ja ostaa mielummin laadukasta ja kestävää, josta on iloa pidempään kun sen aattoillan. Tuntuu kuitenkin että mummot suorastaan kilpailevat siitä kummalta tulee enemmän paketteja ja mitä isompi niin sen parempi. Ollaan kyllä sanottu monet kerrat heille tästä mutta ei vaan mene jakeluun. Myös me vanhemmat saadaan kaikenlaisia kippoja ja kuppeja, kynttiläasetelmia, glögimukeja jne. joka vuosi vaikka aina on sanottu ettei oikeasti tarvita mitään emmekä kaipaa mitään ylimääräistä kaapin täytettä. Tätä tavaraa kuitenkin aina saamme ja alkaa pikkuhiljaa ahdistaa.
Tuntuu toisaalta hirveältä valittaa kun toiset haluavat ilahduttaa perhettämme lahjoilla mutta ihan oikeasti, kuka tarvitsee ne uudet joulumukit joka vuosi? Viime vuonna 2 vuotias lapsemme ei edes jaksanut avata kaikkia mummojen paketteja ja taisi mennä siitä krääsän määrästä vähän hämilleen. Oikeasti vähempi määrä riittäisi lapselle, muutama mieleinen juttu riittää niin ei tulisi tuota tavaraähkyä. En oikeasti tiedä miten ratkaisisi tämän kun järkipuhe ei näihin ihmisiin tehoa. Jos emme vietä joulua heidän kanssaan nii lapsille ei tietty tarvi antaa niitä 20 mummon pakettia avattavaksi heti aattona. Mietin jo että veisin hopelle tai muuhun joulukeräykseen.
Kertokaa jos ootte keksineet keinon jolla saada sukulaiset uskomaan ettei meitä tarvi hukuttaa tavaraan? En kuitenkaan haluaisi olla epäkohtelias lahjanantajille mutten oikeasti jaksa!
Kommentit (75)
Ja jokainen tussi ja pyyhekumi tarvii paketoida erikseen. Taitaa näillä krääsän antajilla olla päässä jotain vinkkarallaan.
Sano sille mummolle tai anopille, että jouluksi jäätte kotiin/reissuun/ette mene heille kun ette jaksa sitä lahjashowta. Jos siis vietätte perinteisesti joulua yhdessä. Mahtaisiko toimia herättäjänä?
Joku ilmeisesti pahoitti nyt mielen jos lapsen lahjoja eli omaisuutta annetaan pois lupaa kysymättä. Tämä ei varmaan kuitenkaan lastensuojelun asia ole :D tuskinpa myöskään lakimiestä kiinnostaa hirveästi se että olen vienyt lasten leluja JOILLA EI KUKAAN LEIKI, niin mm. Hopelle jotta joku toinen lapsi voisi näistä mahdollisesti iloa saada. En ole viemässä sinne taaperon rakkainta ryhmä hau lelua vaan esim. sen leikkipyssyn jonka lapsi unohti heti paketin avattuaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sano sille mummolle tai anopille, että jouluksi jäätte kotiin/reissuun/ette mene heille kun ette jaksa sitä lahjashowta. Jos siis vietätte perinteisesti joulua yhdessä. Mahtaisiko toimia herättäjänä?
Todennäköisesti ei tänä vuonna mennäkään heille jouluksi vaikka niin toivovat. Jo ihan siksi kun on pieni vauva jonka kanssa on vaan helpompi olla kotona. Kyllä ne mummojen paketit silti meille kulkeutuu mutta ehkä sitten voisi vähän miettiä mitä antaa lapsille avattavaksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Joku ilmeisesti pahoitti nyt mielen jos lapsen lahjoja eli omaisuutta annetaan pois lupaa kysymättä. Tämä ei varmaan kuitenkaan lastensuojelun asia ole :D tuskinpa myöskään lakimiestä kiinnostaa hirveästi se että olen vienyt lasten leluja JOILLA EI KUKAAN LEIKI, niin mm. Hopelle jotta joku toinen lapsi voisi näistä mahdollisesti iloa saada. En ole viemässä sinne taaperon rakkainta ryhmä hau lelua vaan esim. sen leikkipyssyn jonka lapsi unohti heti paketin avattuaan.
Ap
Mistä te keksitte, että on olemassa jotain lakimiehiä, jotka nysvivät ihmisten tekemisiä? Meillä on erikseen syyttäjälaitos, jossa on juristeja. Lakimiehiä toki hekin, mutta eivät valmiita puuttumaan kertomiisi asioihin, vaikka ne miten laittomia ovat.
Mutta ihan asiallisesti: kun lapsi 18v iässä havaitsee, että iso osa hänen lahjaksi saamiaan tavaroita on myyty, niin hän toden totta voi tehdä rikosilmoituksen vanhemmistaan, jotka ovat lapsen omaisuuden käyttäneet omaksi ilokseen. Aika usein lahjoja myyvät vanhemmat suhtautuvat kaikkeen muuhunkin lapsen omaisuuteen (esim. pankkitili) samalla tavalla eli eivät ymmärrä, mikä on heidän ja mikä lapsen. Tasan tätä samaa on puolison tavaroiden hävittäminen vetoamalla siihen, että avioliitossahan kaikki on yhteistä. No ei ole, avio-oikeus ei tarkoita sitä, että saa kantaa kaatopaikalle puolison taskukirjakokoelman.
Mutta jokainen tavallaan. Sinä et arvosta lastasi ja se tulee kyllä näkymään myöhemmin, vaikka miten nyt väität, että teillä olisi kaikki hyvin.
Joo, toki lelujen lahjoittaminen / myynti on aivan sama kuin rahojen vieminen lapsen tililtä. Antakaa mun kaikki kestää.
Ah, tämä olisi voinut olla minun kirjoittamani. Äitini periaate lahjojen suhteen on se että mitä enemmän niin parempi ja mitä isompi niin parempi. Olettaa että nämä on asioita joita lapset odottaa eli kunhan saa vaan mahdollisimman isoa ja paljon niin sitä tyytyväisempi ipana! Meijän lapset on 2 ja 4v joten eivät ole tätä kulutushysteriaa vielä oppineet eikä tarvikaan oppia!! Mua ottaa päähän kun tommonen turhan ostaminen ja lasten opettaminen materiaalin palvomiseen on vaan niin omien arvojen vastaista!
Ja kyllä, olen puhunut äidilleni tästä ja olemme ihan riitaankin ajautuneet asian tiimoilta. Hän ottaa loukkauksena tuon että kiellän ostamasta niin järkyttäviä määriä. Kun hänelle itselleen on niin tärkeää saada ostaa ja antaa lahjoja. Eikö sitä antamisen iloa voisi tuntea vähän vähemmälläkin lahjamäärällä? Tätä en ymmärrä miksi on niin suuri ilo antaa hirveä määrä tavaraa jota saajat ei toivo eikä tarvi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen, että lakkaat ahdistumasta. Et ole vastuussa siitä, jos toiset ostavat krääsää sinulle. Voit hyvällä omallatunnolla lahjoittaa ne jonnekin, tai myydä. Tosin lasten kanssa voi olla hankalaa, jos eivät haluakaan luopua niistä...
Juridisesti lapsen lahjaksi saama on lapsen omaisuutta, sitä ei saa myydä ilman lapsen lupaa. Vai tosissasiko oletat, että jos lapsi saa 8000 euron arvosta osakkeita lahjaksi, niin vanhemmat saavat myydä ne, koska eivät pidä niin monesta lahjasta?
Tosissasiko luulet, että lakimiestä kiinnostaa myynkö lapseni leluja vai en :D
Lasta kiinnostaa ja lahjojen antajaa. Suomalaisilla on kummallinen kuvitelma siitä, että lapsen saamat lahjat olisivat vanhempien.
Miksi kukaan vihaa lastaan niin paljon, että haluaa ottaa tältä omaisuuden pois - vaikka vain nuken tai auton. Siitähän tuossa lapsen tavaroiden myymisessä on kyse, lapsen halveksimisesta.
Periaatteessa lahjanantaja voi tehdä ilmoituksen siitä, että hävität lapsen omaisuutta ja sen jälkeen lastensuojelu kohtelee sinua aika tiukasti.
Otathan minut mukaasi, kun menet tekemään ilmoitusta lasten lelujen myymisestä. Haluan nähdä sosiaalityöntekijän ilmeen kun kerrot asiasi.
Se ilmoitus tehdään tietenkin poliisille ja sen perusteena on
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990442
Siellä on aika lailla selkeästi kerrottu, mitä merkitsee edunvalvojana oleminen. Vanhempi on lapsensa edunvalvoja, ellei tuomioistuin toisin määrää. Edunvalvoja ei saa myydä tai lahjoittaa pois lapsen omaisuutta. Lain esitöistä voit katsoa tarkemmin, että sinne ei ole asetettu mitään minimisummaa, jota pienemmän omaisuudet olisivat edunvalvojan itsenäisesti päätettävissä.
Toki samalla pitää tehdä myös lasu, koska on ilmeistä, että lapsi muutenkin joutuu kaltoinkohdelluksi.
Vierailija kirjoitti:
Joo, toki lelujen lahjoittaminen / myynti on aivan sama kuin rahojen vieminen lapsen tililtä. Antakaa mun kaikki kestää.
Kyllä. Se on ihan sama asia. Jos viet isoäitisi vanhan maljakon ja myyt sen, rinnastaa laki sen samanlaiseksi varkaudeksi kuin jos veisit vastaavan summan isoäidin tililtä. Laki ei erottele sitä, onko varkauden kohde 3 kk vai 83v ikäinen.
Tuliko tämä muka yllätyksenä nykyäideille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ilmeisesti pahoitti nyt mielen jos lapsen lahjoja eli omaisuutta annetaan pois lupaa kysymättä. Tämä ei varmaan kuitenkaan lastensuojelun asia ole :D tuskinpa myöskään lakimiestä kiinnostaa hirveästi se että olen vienyt lasten leluja JOILLA EI KUKAAN LEIKI, niin mm. Hopelle jotta joku toinen lapsi voisi näistä mahdollisesti iloa saada. En ole viemässä sinne taaperon rakkainta ryhmä hau lelua vaan esim. sen leikkipyssyn jonka lapsi unohti heti paketin avattuaan.
Ap
Mistä te keksitte, että on olemassa jotain lakimiehiä, jotka nysvivät ihmisten tekemisiä? Meillä on erikseen syyttäjälaitos, jossa on juristeja. Lakimiehiä toki hekin, mutta eivät valmiita puuttumaan kertomiisi asioihin, vaikka ne miten laittomia ovat.
Mutta ihan asiallisesti: kun lapsi 18v iässä havaitsee, että iso osa hänen lahjaksi saamiaan tavaroita on myyty, niin hän toden totta voi tehdä rikosilmoituksen vanhemmistaan, jotka ovat lapsen omaisuuden käyttäneet omaksi ilokseen. Aika usein lahjoja myyvät vanhemmat suhtautuvat kaikkeen muuhunkin lapsen omaisuuteen (esim. pankkitili) samalla tavalla eli eivät ymmärrä, mikä on heidän ja mikä lapsen. Tasan tätä samaa on puolison tavaroiden hävittäminen vetoamalla siihen, että avioliitossahan kaikki on yhteistä. No ei ole, avio-oikeus ei tarkoita sitä, että saa kantaa kaatopaikalle puolison taskukirjakokoelman.
Mutta jokainen tavallaan. Sinä et arvosta lastasi ja se tulee kyllä näkymään myöhemmin, vaikka miten nyt väität, että teillä olisi kaikki hyvin.
:D :D jollain on vähän ongelmia :D joo haluan nähdä tilanteen jossa 18 vuotias haastaa vanhempansa oikeuteen kun ovat myyneet hänen helistimet ja purulelut pois. Sinun mielestä vanhempien on säilytettävä jokainen lapsen tavara siihen asti kunnes on 18v ja voi päättää itse? Entäs vaatteet sitten. Minä kauhea ihminen joka ei arvosta lastaan, olen jo 15v ajan antanut lapsen pienet vaatteet eteenpäin. Eli syytettä odotellessa!
Ja jonku puolison taskukirjakokoelman myyminen ei vissiin liittynyt tähän mitenkään? :D vai sanoiko ap jossain että häntä ärsyttää puolisonsa kamat ja aikoo myydä ne lupaa kysymättä. Järki hoi tähän provoiluunkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen, että lakkaat ahdistumasta. Et ole vastuussa siitä, jos toiset ostavat krääsää sinulle. Voit hyvällä omallatunnolla lahjoittaa ne jonnekin, tai myydä. Tosin lasten kanssa voi olla hankalaa, jos eivät haluakaan luopua niistä...
Juridisesti lapsen lahjaksi saama on lapsen omaisuutta, sitä ei saa myydä ilman lapsen lupaa. Vai tosissasiko oletat, että jos lapsi saa 8000 euron arvosta osakkeita lahjaksi, niin vanhemmat saavat myydä ne, koska eivät pidä niin monesta lahjasta?
Tosissasiko luulet, että lakimiestä kiinnostaa myynkö lapseni leluja vai en :D
Lasta kiinnostaa ja lahjojen antajaa. Suomalaisilla on kummallinen kuvitelma siitä, että lapsen saamat lahjat olisivat vanhempien.
Miksi kukaan vihaa lastaan niin paljon, että haluaa ottaa tältä omaisuuden pois - vaikka vain nuken tai auton. Siitähän tuossa lapsen tavaroiden myymisessä on kyse, lapsen halveksimisesta.
Periaatteessa lahjanantaja voi tehdä ilmoituksen siitä, että hävität lapsen omaisuutta ja sen jälkeen lastensuojelu kohtelee sinua aika tiukasti.
Otathan minut mukaasi, kun menet tekemään ilmoitusta lasten lelujen myymisestä. Haluan nähdä sosiaalityöntekijän ilmeen kun kerrot asiasi.
Se ilmoitus tehdään tietenkin poliisille ja sen perusteena on
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990442
Siellä on aika lailla selkeästi kerrottu, mitä merkitsee edunvalvojana oleminen. Vanhempi on lapsensa edunvalvoja, ellei tuomioistuin toisin määrää. Edunvalvoja ei saa myydä tai lahjoittaa pois lapsen omaisuutta. Lain esitöistä voit katsoa tarkemmin, että sinne ei ole asetettu mitään minimisummaa, jota pienemmän omaisuudet olisivat edunvalvojan itsenäisesti päätettävissä.
Toki samalla pitää tehdä myös lasu, koska on ilmeistä, että lapsi muutenkin joutuu kaltoinkohdelluksi.
Minä kyllä toivon, ettei amerikkalainen oikeustaju ikinä juurru Suomeen - että vanhempien olisi sen kerrostalokolmionsa lisäksi vuokrattava joku erillinen säilytysvarasto kaikille lapsen lahjaksi saamille potkumopoille, harjoitusluistimille, sadevaatteille, Batman-säkkityynyille, palapeleille, puolikuntoisille barbeille, katulätkämaaleille jne - vaan järjen käyttö pysyisi yhä sallittuna ja jopa toivottuna vanhemman ominaisuutena!
Hitsi tää av palsta ei koskaan petä 😄
Eli apllä on ongelma koska sukulaiset ostaa krääsää jota eivät halua.
Joku av:n lukija vääntää asian niin että ap aikoo tyhjentää lasten pankkitilit, myydä anoppinsa antiikkilampun ja heittää miehensä taskukirjakokoelman roskiin. Lisäksi mukaan vedetään tottakai lasu koska selvästi lasta kaltoinkohdellaan!
Minulla on nyt 1 lapsenlapsi ja tämä sama dilemma. Tajuan ostavani asioita "omaksi ilokseni" ja olen päättänyt että ne liialliset tavarat saavat pysyä meillä, ja kun lapsi tulee meille yökylään on täälläkin ulkoiluvaatteita ja leluja.
Mutta mitä mieltä olette - äiti sanoo, että joululahjaksi vain pyjama ja tietty kirja, kiitos! Lapsi itse Kerta toisensa jälkeen supisee korvaan, miten toivoisi LPS autoa ja muutamia LPS-hahmoja.
Onko tosiaan niin, että 'kirje joulupukille' on rikki, jos äiti niin haluaa (ja äiti siis ei ole miniä vaan se oma lapseni ) ?
No mulla oli tämmöinen kiva tilanne kun täytin 18v, eli hamstraaja äitini oli säilyttänyt KAIKKI leluni vauva-ajasta alkaen plus kaikki 70 luvun vaatteeni, myös ne reikäiset.
Sain sitten ihan itse kantaa nämä romut kierrätykseen/roskiin 👍 arvatkaa olinko iloinen vanhempien ratkaisusta säästää kaikki...
Ja voin myöntää että itse olen ihan surutta myynyt ja antanut lasten kamaa eteenpäin kun niitä ei enää olla tarvittu. Mietin että kummasti kirppiksetkin on täynnä lasten luistimia, vaatteita, leluja, kirjoja jne. Eli lasten omsisuutta eli taitaa aika moni vanhempi nyt syyllistyä tähän hirmutekoon eli lasten omaisuuden myymiseen :D
Vierailija kirjoitti:
Minulla on nyt 1 lapsenlapsi ja tämä sama dilemma. Tajuan ostavani asioita "omaksi ilokseni" ja olen päättänyt että ne liialliset tavarat saavat pysyä meillä, ja kun lapsi tulee meille yökylään on täälläkin ulkoiluvaatteita ja leluja.
Mutta mitä mieltä olette - äiti sanoo, että joululahjaksi vain pyjama ja tietty kirja, kiitos! Lapsi itse Kerta toisensa jälkeen supisee korvaan, miten toivoisi LPS autoa ja muutamia LPS-hahmoja.
Onko tosiaan niin, että 'kirje joulupukille' on rikki, jos äiti niin haluaa (ja äiti siis ei ole miniä vaan se oma lapseni ) ?
Tää on hankala tilanne mutta kyllä kuitenkin noudattaisin äidin toivetta tässä. Ethän voi tietää vaikka kyseiset lps jutut olisi tulossa lahjaksi joltain muulta jo. Ja vaikka kyseessä olisikin se että vanhempi on päättänyt ettei kyseistä lelua hankita niin en lähtisi astumaan huoltsjien varpaille tässä asiassa.
Itseäni on ärsyttänyt joskus kun mummo on sooloillut lahjahankinnoissa vaikka on jo sovittu että hankkii tietyt jutut. Siis ihan elävästi tulee mieleen joku slimen tekokone jonka 8v sai mummolta viime vuonna. Joo lapsi toivoi tätä mutta me vanhemmat oltiin ehdottomasti tätä vastaan koska slime eli eräänlainen lima joka on lapsista kivaa mutta aikuisista ei koska sotku... Niin mummo oli sitten ostanut tämän masiinan vaikka olin kieltänyt. Slime innostus loppui kyllä joulunpyhiin joten turhaksi jäi tuokin kuten olin aavistellut. Eli vanhemmilla voi olla oikeasti joku syy miksi kieltävät ostamasta jotain
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on nyt 1 lapsenlapsi ja tämä sama dilemma. Tajuan ostavani asioita "omaksi ilokseni" ja olen päättänyt että ne liialliset tavarat saavat pysyä meillä, ja kun lapsi tulee meille yökylään on täälläkin ulkoiluvaatteita ja leluja.
Mutta mitä mieltä olette - äiti sanoo, että joululahjaksi vain pyjama ja tietty kirja, kiitos! Lapsi itse Kerta toisensa jälkeen supisee korvaan, miten toivoisi LPS autoa ja muutamia LPS-hahmoja.
Onko tosiaan niin, että 'kirje joulupukille' on rikki, jos äiti niin haluaa (ja äiti siis ei ole miniä vaan se oma lapseni ) ?Tää on hankala tilanne mutta kyllä kuitenkin noudattaisin äidin toivetta tässä. Ethän voi tietää vaikka kyseiset lps jutut olisi tulossa lahjaksi joltain muulta jo. Ja vaikka kyseessä olisikin se että vanhempi on päättänyt ettei kyseistä lelua hankita niin en lähtisi astumaan huoltsjien varpaille tässä asiassa.
Itseäni on ärsyttänyt joskus kun mummo on sooloillut lahjahankinnoissa vaikka on jo sovittu että hankkii tietyt jutut. Siis ihan elävästi tulee mieleen joku slimen tekokone jonka 8v sai mummolta viime vuonna. Joo lapsi toivoi tätä mutta me vanhemmat oltiin ehdottomasti tätä vastaan koska slime eli eräänlainen lima joka on lapsista kivaa mutta aikuisista ei koska sotku... Niin mummo oli sitten ostanut tämän masiinan vaikka olin kieltänyt. Slime innostus loppui kyllä joulunpyhiin joten turhaksi jäi tuokin kuten olin aavistellut. Eli vanhemmilla voi olla oikeasti joku syy miksi kieltävät ostamasta jotain
Niin, siis ovat kategorisesti käskeneet ostamaan vain "pyjama ja kirja" - eivät kieltäneet mitään erityistä. Samankaltainen tarkka määrite toisille isovanhemmille ja kummeille, minusta on vain vähän kurjaa jos 6v saa "vain hyödyllisiä lahjoja" eikä mitään toivettansa.
Eivät ole erityisen eko-ihmisiäkään. En osaa arvata miksi joululahjat näin tiukka juttu.
Mutta onko OK, jos lapsi saa tuon toiveensa ajatuksella "saa leikkiä täällä mummolassa"?
Sen verran vielä lisäisin, että vanhemmathan aina toivovat "vain rahaa" kun "ei me mitään tarvita". 🙄
Tänä vuonna ostan heille pari vuohta ja kanoja - miksi heidän pitäisi saada mitä he toivovat jos 6v lapsikaan ei saa?
Mä just laitoin nettikirpparille myyntiin pari vuotta sitten saatuja joululahjoja. Eikä meillä edes ole lapsia! Sekä omalla että miehen äidillä on joku pakonomainen tarve lahjoa tavaroilla, vaikka ei tarvita mitään.
Anoppi on melkein hyväksynyt, että me ei _ihan oikeasti_ kaivata mitään, joten sieltä tulee enää yksi paketti molemmille, koska kokonaan ilman ei voi jättää :D
Oma äiti taas antaa lahjoja jotka on selvästi ostettu vaan hänen antamisen ilokseen, eivät siis välttämättä lahjansaajaa ajatellen...
Ei ahdista ollenkaan. Miksi minun pitäisi ahdistua siitä, että joku lahjoittaa minulle tavaroita?
Olen ottanut tavaksi sanoa "Ei kiitos lahjoja meille" ja jos joku ei kunnioita pyyntöäni (hän lähettää lahjoja vastoin tahtoani) niin se on HÄNEN oma häpeänsä.
Minulla ei ole mitään moraalista velvollisuutta säilyttää/käyttää/palauttaa niitä lahjoja. Laitan siis tavarat myyntiin kirpputorille tai lahjoitan hyväntekeväisyyteen.
En ole ap, mutta mua ahdistaa tavaraähky. Onko sinusta normaalia, että taapero saa yhdeltä ihmiseltä 20 lahjaa? Parivuotias jaksaa avata ehkä 5 pakettia.