Tajusin juuri että olen hermostunut ja v.ttuuntunut lähinnä kotona ollessa
Ja tämä ei siis johdu mistään tietystä asunnosta vaan ihan sama missä asun olen todella hermostunut, ahdistunut ja v.ttuuntunut aina kun olen kotona. Olen joskus miettinytkin että olisipa ihanaa vain majailla joidenkin muiden luona. Ei olisi omaa kotia ollenkaan. Ei tarvitsisi siivota tai soitella isännöitsijälle tms. Minusta ei vaan ole tällaiseen.
Mitä suosittelisitte minunkaltaiselle ihmiselle?
Kommentit (7)
Et vain siis osaa pysähtyä, tai et osaa olla yksin. Edellinen on luonteenpiirre, jälkimmäiseen auttaa terapia.
Se on tärkeä taito, että osaa pysähtyä olemaan vain omien ajatustensa kanssa.
Muuta johonkin kommuuniin, jos muu ei auta.
Elä elämääsi kodin ulkopuolella?
Minun ei tarvitse hirveästi siivota kun kaapeissa on tavara eikä ylimääräistä rojua ole. Siivous lisää viihtyisyyttä, tykkään esim . nukkua puhtaissa ja raikkaissa lakanoissa, etkö sinä?
Mahdotonta ymmärtää tuollaista, kun itsellä se on täysin päinvastoin ja hermostun ja stressaannun kaikkialla muualla paitsi kotona. Kunpa voisikin jäädä vaan kotiin.
Mä en osaa enää rauhoittua kuin kahvilassa tuplacappuccinon ääressä. Kotikeittimestä luovuin
Olen kaltaisesi. Ärsytti lyttömästi kun jouduin hankkimaan oman kodin, omat huonekalut ym. Reppu- ja matkalaukkuelämä sopi minulle parhaiten. Minusta siinä ei sinänsä ole mitään hienoa, että on oma lukaali. Voin aivan hyvin elää liikkkuvaa elämää... ja niin edes päin, maisemat vaihtuu, ei kyllästy, erilaisa elämänmuotoja näkee, rikastuu henkisesti... Huomasin tosin kyllä, että olin perusonneton ja tyytymätön joka paikassa ja joka ihmissuhteessa. En kuitenkaan sano, että olisi pitänyt mennä terapiaan ja pysyä kotona onnellisena. Päinvastoin. Tein tunnelukkokyselyn netissä ja aloin työstää itseäni ja aion vielä lähteä kodin ulkopuolelle, mutta vähemmän perusonnettomana.
Olen törmännyt niihinkin, jotka ovat yrittäneet syyllistää minua siitä, että olen "onnettomana", "omine onglemineni" liikkunut "kodin ulkopuolella". Mikä logiikka siinäkin on?
Rupeat asumaan naapurissa ja ongelma ratkaistu. Paitsi se naapuri voi nakata sut pihalle. Mene hoitoon tai hommaa edes lääkkeet.
Olin kaltaisesi ihmisen kanssa parisuhteessa 20 vuotta. Lopulta tajusin tuon saman, että se toinen vittuuntuu ja ahdistuu ihan vaan siitä, että on kotona. Kokeiltiin nimittäin montaa kotiakin, kun aina oli muka jotain vikaa. Lopulta tajusin, että puoliso tässä on vaihdettava.
Muiden luona majailu ei varmasti toimi, koska sinä vain siirrät sen vitutuksesi niiden muiden luokse ja lähtöpassit tulevat tai välit katkeavat pian.
Suosittelisin terapiaa. Jokin sisälläsi on rikki ja tulee korjata.