Miksi huostaanottoja tehdään enemmän kuin koskaan vaikka lapsia on vähemmän kuin koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennusta sairastavia nuoria sijoitetaan laitoksiin. Masennusta sairastava nuori tarvitsee sairauteensa hoitoa, ei traumatisoivaa huostaanottoa.

Kyseiset laitokset ovat erikoistuneet hoitamaan psyykkisesti sairaita lapsia ja nuoria.

no eivät yleensä ole. Henkilökunnalla ei esim. ole terveydenhuollon koulutusta. Lastensuojelulla ei valitettavasti voi paikata terveydenhuoltoa.

Vierailija kirjoitti:

Alan työntekijänä voin kertoa että vika on suurimmassa osassa tapauksista vanhemmissa. Vanhemmilla on oman elämänhallinnan kanssa nykyään niin paljon ongelmia ihan jokaisella osa-alueella etteivät kykene lapsiaan kasvattamaan. Lisäksi nämä vanhemmat eivät kykene omassa toiminnassaan mitään muuttamaan eivätkä näe/ eivät halua nähdä ongelmiaan.

Tavallaan kyllä ymmärrän heitä - jos kasvat koko elämäsi olosuhteissa jossa on ihan ok hoitaa asiat päin mäntyä ja syyttää ongelmistaan muita, niin ei kai sille voi mitään.

Väitän kyllä aivan toista. Tottakai ongelmaisia on ja yhteiskunnan rakenteiden, kaiken somen ja muun vuoksi he entistä useammin jäävät haaviin.

Mutta koskaan aikaisemmin ei lapsiin ole panostettu niin paljoa kuin viimeisen 15 vuoden aikana. Tottakai on edelleen kaltoinkohtelua ja laiminlyöntiä, kuten on aina ollut. Se ei kuitenkaan selitä yhä kasvavaa lastensuojelun "tarvetta", kun samaan aikaan jo vauvasta alkaa yhteiskunnan seuranta lapsesta.

Jo vauvasta pitää tarjota virikkeitä, vaunulenkkeillä ja käydä muskarissa, valmistaa kouluun ja koulussa huolehtia opettamisesta kotona, koska opella nyt ei vaan ole aikaa opettaa esim. lukemaan.

Itsellä on jo lähellä aikuisuutta olevat lapset ja työssä seuraan pienten lasten vanhempien arkea.

Ikinä ei ole ollut tällaisia vaatimuksia. Vanhempien pitää käytännössä käydä sitä koulua niiden lasten kanssa. "Huomenna vietämme luontopäivää: jokaisen oppilaan tulee tuoda kouluun männyn käpy, pihlajan lehti, palanen rahkasammalta ja kuusenkerkkä"

Kun nuorimmaisemme kävi viimeisiä vuosia yläkoulua, oli yhden opettajan Wilma-sekoilu ihan järkyttävää: huomenna uintia. Eikun hiihtoa. ei sittenkään, vaan kuitenkin uintia. Klo 22 viestiä: uimahalli on huomenna suljettu, siksi meillä on huomenna hiihtoa.  Ja lasu jos ei ollutkaan suksia mukana vaan uimapuku. Onneksi lopulta tähän puututtiin, mutta moni perhe ramppasi lastensuojelussa selittämässä puuttuvia suksia.

Jos kohdalle ei koskaan osu, ei voi tajuta millaisia opettajiakin joukkoon mahtuu. Hyvin harvoin, mutta mahtuu ja joidenkin kohdalle se sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan työntekijänä voin kertoa että vika on suurimmassa osassa tapauksista vanhemmissa. Vanhemmilla on oman elämänhallinnan kanssa nykyään niin paljon ongelmia ihan jokaisella osa-alueella etteivät kykene lapsiaan kasvattamaan. Lisäksi nämä vanhemmat eivät kykene omassa toiminnassaan mitään muuttamaan eivätkä näe/ eivät halua nähdä ongelmiaan.

Tavallaan kyllä ymmärrän heitä - jos kasvat koko elämäsi olosuhteissa jossa on ihan ok hoitaa asiat päin mäntyä ja syyttää ongelmistaan muita, niin ei kai sille voi mitään.

Väitän kyllä aivan toista. Tottakai ongelmaisia on ja yhteiskunnan rakenteiden, kaiken somen ja muun vuoksi he entistä useammin jäävät haaviin.

Mutta koskaan aikaisemmin ei lapsiin ole panostettu niin paljoa kuin viimeisen 15 vuoden aikana. Tottakai on edelleen kaltoinkohtelua ja laiminlyöntiä, kuten on aina ollut. Se ei kuitenkaan selitä yhä kasvavaa lastensuojelun "tarvetta", kun samaan aikaan jo vauvasta alkaa yhteiskunnan seuranta lapsesta.

Jo vauvasta pitää tarjota virikkeitä, vaunulenkkeillä ja käydä muskarissa, valmistaa kouluun ja koulussa huolehtia opettamisesta kotona, koska opella nyt ei vaan ole aikaa opettaa esim. lukemaan.

Itsellä on jo lähellä aikuisuutta olevat lapset ja työssä seuraan pienten lasten vanhempien arkea.

Ikinä ei ole ollut tällaisia vaatimuksia. Vanhempien pitää käytännössä käydä sitä koulua niiden lasten kanssa. "Huomenna vietämme luontopäivää: jokaisen oppilaan tulee tuoda kouluun männyn käpy, pihlajan lehti, palanen rahkasammalta ja kuusenkerkkä"

Kun nuorimmaisemme kävi viimeisiä vuosia yläkoulua, oli yhden opettajan Wilma-sekoilu ihan järkyttävää: huomenna uintia. Eikun hiihtoa. ei sittenkään, vaan kuitenkin uintia. Klo 22 viestiä: uimahalli on huomenna suljettu, siksi meillä on huomenna hiihtoa.  Ja lasu jos ei ollutkaan suksia mukana vaan uimapuku. Onneksi lopulta tähän puututtiin, mutta moni perhe ramppasi lastensuojelussa selittämässä puuttuvia suksia.

Jos kohdalle ei koskaan osu, ei voi tajuta millaisia opettajiakin joukkoon mahtuu. Hyvin harvoin, mutta mahtuu ja joidenkin kohdalle se sattuu.

Aikaisemmin niitä lapsia ei huostaanotettu, vaikka kotona olisi tapahtunut mitä tahansa. Nykyään huostaanotetaan ehkä helpommin, mutta ei liian helposti. Se elämä esim. päihdekodissa on nimittäin pilannut monen ihmisen elämän lopullisesti ja ajanut työkyvyttömyyteen sekä mielenterveysongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi ikinä uskonut, että Suomessa todella on näin. Aiemmin olisin varmasti ollut sitä mieltä, että täytyy olla isoja ongelmia tai asioita vääristellään.

Kunnes meistä tehtiin lasu ja lasu poliisille tutkintapyynnön, koska epäilivät minun kajonneen lapsen fyysiseen koskemattomuuteen. Mitään apua ei saatu, mutta minulle ehkä tulee rikosrekisteri, koska rajoitin lapseni vapautta tehdä oman mielensä mukaan. En edes ole väkivaltainen ja vastustan kaikkea väkivaltaa. En ole ikinä tukistanut tai antanut luunappeja tms. Meillä lapset on saaneet osallistua aina perheen päätöksentekoon ja heitä on kunnioitettu. Mutta teini olisi halunnut kaupungille ja oli alkanut liikkua epäilyttävässä seurassa, niin pidin hänestä kiinni ettei lähde. Pelkäsin, kun tässä porukassa oli jo päihdekokeiluja ollut ja muutenkin oli ollut vaikea viikko takana. Ei mikään ongelmanuori todellakaan, mutta joku vaihe oli päällä mihin halusin vanhempana puuttua.

Koulussa teini sitten meni kuraattorille ja kertoi minun satuttaneen häntä. Kostomielessä tämän teki. Kuraattori teki lasun, koska hänen oli kuulemma tällaisessa tilanteessa pakko. Lasu kävi meillä ja jututti lasta sekä haastatteli meitä vanhempia, mutta totesi ettei voi auttaa mitenkään: meillä on arki ja talous kunnossa, lapsilla on harrastuksia, he pärjäävät koulussa hyvin jne.. Koska tilanne oli heidän mielestä epäselvä, niin piti kuitenkin tehdä poliisille tutkintapyyntö ettei asia jää heudän vastuulle, jos jotain onkin. Olivat kyllä pahoillaan, mutta eivät voi riskiä ottaa. Lopettivat asiakkuuden siihen ja siirsivät jutun poliisille.

Teiniä kaduttaa nyt, kun tietää miten iso rumba kyseessä. Toisaalta hän pohtii voisiko saada rahaa, jos voittaa oikeusjutun meitä vastaan. Mutta asia tosiaan menee syyttäjälle, joka päättää meneekö asia oikeuteen ja siellä sitten voin saada pahoinpitelytuomion, jos minut todetaan syylliseksi. Kuulemma kiinni pitäminen täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkit. Olen ihan rikki tästä kaikesta ja koko tilanne on ihan sairas.

Tapahtunut myös meille. Taustalla ei ollut mitään fyysistä, ei mitään. Ei päihteitä, ei vanhempien laiminlyöntiä. 

Lukiolainen meni koulun psykologille purkamaan sitä, että häntä ahdistaa noin yleisesti ja hän ajattelee, että me vanhemmat odotamme häneltä tiettyä suoritustasoa. Hän meni lukioon 9,8 keskiarvolla ja meidän vanhempien ei ole ikinä tarvinnut puuttua kouluun millään tavalla. Kuvaavaa on, että kuopuksemme tempoilee siinä 7 keskiarvossa ja kokeista on nähty viitosiakin ja on jouduttu näkemään vaivaa hänen eteensä ja ollaan todella iloisia kun kokeesta tulee vaikka 8. Ei siis ikinä olla tätä kympin tyttöä painostettu, mutta toki tarjouduttu esim. kyselemään sanoja kielissä ja "kuulustelemaan" kokeisiin jos hän on halunnut. Ja kiitetty ja palkittukin loistavista arvosanoista.

Hän nyt 17-vuotiaana vaan koki, että kotoa tulee painetta olla hyvä koulussa ja urheilussa ja lisäksi laiha....Ihan outo juttu tuokin, ollaan pikemminkin kulinaristeja ja lapsia ei ole painostettu harrastamaan, tämä esikoinen on halunnut ja osannut ja edennyt SM-tasolle.

No, psykologi teki lastensuojeluilmoitusen ja sekä me vanhemmat että kaksi nuorempaa lasta jouduimme keskusteluun - itse kohde oli jo täyttänyt 18 vuotta, joten asia ei koskenut enää häntä. Kotimme käytiin arvioimassa ja tarjottiin perhetyötä jos haluaisimme keskusteluapua. Varsinkin kaksi nuorempaa sisarusta olivat aivan raivona, hyvä ettei välit isoon siskoon katkenneet. Teinien sana onneksi painoi sen verran, että asia ei lopulta edennyt mihinkään noiden tapaamisten lisäksi.

Mutta me olemme siellä kirjoissa ikuisesti. Jos jompi kumpi näistä vielä ala-ikäisistä hölmöilee jotain, vaikka kännäilee 17-vuotiaana kaupungilla, niin meillä on jos taustaa lastensuojelussa ja olemme tarkassa syynissä.

Eikö ole ihan hyvä, että asiat tarkastetaan? Mitä psykologin olisi pitänyt tehdä, jos hän oli huolissanne lapsistanne? Eihän hän voi oikeasti tietää minkälainen perhe olette.

Eli hyvä asia on, että kukaan ei enää halua eikä uskalla hakea apua ihan oikeisiin ongelmiin?

Uuden lastensuojelulain myötä työntekijä ei voi käyttää omaa harkintaa, vaan se lasu on tehtävä jos yksikään kriteeri täyttyy. Meidänkin tapauksessa nuorelle oli kerrottu, että ilmoitus tehdään ja hän oli itkenyt siellä, että liioitteli ja ei halua tällaista. Ei auttanut. Osattiin tietty odottaa puhelua, koska nuori siitä itkien kotona kertoi.

Eihän meillä mitään hätää tietenkään ollut ja varsinkin kaksi nuorempaa olivat aivan raivona koko jutusta. 

Voit kuitenkin olla varma, että kukaan, ei yksikään meistä tule hakemaan apua julkiselta sektorilta jos vaikka jotain oikeaa ongelmaa ilmaantuisikin. Draamaan taipuvainen 14-vuotias sanoi, että "ennemmin mä kuole,n kuin menen sen lässyttäjän kanssa enää ikinä niitä tunnekortteja analysoimaan". Joutuivat siis kuvailemaan tunteitaan vanhempiinsa joidenkin voimaeläinkorttien kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan työntekijänä voin kertoa että vika on suurimmassa osassa tapauksista vanhemmissa. Vanhemmilla on oman elämänhallinnan kanssa nykyään niin paljon ongelmia ihan jokaisella osa-alueella etteivät kykene lapsiaan kasvattamaan. Lisäksi nämä vanhemmat eivät kykene omassa toiminnassaan mitään muuttamaan eivätkä näe/ eivät halua nähdä ongelmiaan.

Tavallaan kyllä ymmärrän heitä - jos kasvat koko elämäsi olosuhteissa jossa on ihan ok hoitaa asiat päin mäntyä ja syyttää ongelmistaan muita, niin ei kai sille voi mitään.

Väitän kyllä aivan toista. Tottakai ongelmaisia on ja yhteiskunnan rakenteiden, kaiken somen ja muun vuoksi he entistä useammin jäävät haaviin.

Mutta koskaan aikaisemmin ei lapsiin ole panostettu niin paljoa kuin viimeisen 15 vuoden aikana. Tottakai on edelleen kaltoinkohtelua ja laiminlyöntiä, kuten on aina ollut. Se ei kuitenkaan selitä yhä kasvavaa lastensuojelun "tarvetta", kun samaan aikaan jo vauvasta alkaa yhteiskunnan seuranta lapsesta.

Jo vauvasta pitää tarjota virikkeitä, vaunulenkkeillä ja käydä muskarissa, valmistaa kouluun ja koulussa huolehtia opettamisesta kotona, koska opella nyt ei vaan ole aikaa opettaa esim. lukemaan.

Itsellä on jo lähellä aikuisuutta olevat lapset ja työssä seuraan pienten lasten vanhempien arkea.

Ikinä ei ole ollut tällaisia vaatimuksia. Vanhempien pitää käytännössä käydä sitä koulua niiden lasten kanssa. "Huomenna vietämme luontopäivää: jokaisen oppilaan tulee tuoda kouluun männyn käpy, pihlajan lehti, palanen rahkasammalta ja kuusenkerkkä"

Kun nuorimmaisemme kävi viimeisiä vuosia yläkoulua, oli yhden opettajan Wilma-sekoilu ihan järkyttävää: huomenna uintia. Eikun hiihtoa. ei sittenkään, vaan kuitenkin uintia. Klo 22 viestiä: uimahalli on huomenna suljettu, siksi meillä on huomenna hiihtoa.  Ja lasu jos ei ollutkaan suksia mukana vaan uimapuku. Onneksi lopulta tähän puututtiin, mutta moni perhe ramppasi lastensuojelussa selittämässä puuttuvia suksia.

Jos kohdalle ei koskaan osu, ei voi tajuta millaisia opettajiakin joukkoon mahtuu. Hyvin harvoin, mutta mahtuu ja joidenkin kohdalle se sattuu.

Kun meille oli tulossa sijoitettu lapsi, kerroimme sos tt: lle elävämme aika tylsää tavallista arkea. Se juuri oli hänen mielestään hyvä juttu. Lapsi tarvitsee turvaa eikä ylenmäärin virikkeitä. Näin ollaan menty eteenpäin. Koulusta ei ole ilmoituksia tehty satunnaisista liikuntavarusteiden puutteista. Esim. suksia ei muuten voi koulu velvoittaa hankkimaan. Tämän olen selvittänyt. Jos ei suksia tarvita muuhun kuin koulun pariin hiihtokertaan, koulun täytyy suksia hankkia varalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan työntekijänä voin kertoa että vika on suurimmassa osassa tapauksista vanhemmissa. Vanhemmilla on oman elämänhallinnan kanssa nykyään niin paljon ongelmia ihan jokaisella osa-alueella etteivät kykene lapsiaan kasvattamaan. Lisäksi nämä vanhemmat eivät kykene omassa toiminnassaan mitään muuttamaan eivätkä näe/ eivät halua nähdä ongelmiaan.

Tavallaan kyllä ymmärrän heitä - jos kasvat koko elämäsi olosuhteissa jossa on ihan ok hoitaa asiat päin mäntyä ja syyttää ongelmistaan muita, niin ei kai sille voi mitään.

Väitän kyllä aivan toista. Tottakai ongelmaisia on ja yhteiskunnan rakenteiden, kaiken somen ja muun vuoksi he entistä useammin jäävät haaviin.

Mutta koskaan aikaisemmin ei lapsiin ole panostettu niin paljoa kuin viimeisen 15 vuoden aikana. Tottakai on edelleen kaltoinkohtelua ja laiminlyöntiä, kuten on aina ollut. Se ei kuitenkaan selitä yhä kasvavaa lastensuojelun "tarvetta", kun samaan aikaan jo vauvasta alkaa yhteiskunnan seuranta lapsesta.

Jo vauvasta pitää tarjota virikkeitä, vaunulenkkeillä ja käydä muskarissa, valmistaa kouluun ja koulussa huolehtia opettamisesta kotona, koska opella nyt ei vaan ole aikaa opettaa esim. lukemaan.

Itsellä on jo lähellä aikuisuutta olevat lapset ja työssä seuraan pienten lasten vanhempien arkea.

Ikinä ei ole ollut tällaisia vaatimuksia. Vanhempien pitää käytännössä käydä sitä koulua niiden lasten kanssa. "Huomenna vietämme luontopäivää: jokaisen oppilaan tulee tuoda kouluun männyn käpy, pihlajan lehti, palanen rahkasammalta ja kuusenkerkkä"

Kun nuorimmaisemme kävi viimeisiä vuosia yläkoulua, oli yhden opettajan Wilma-sekoilu ihan järkyttävää: huomenna uintia. Eikun hiihtoa. ei sittenkään, vaan kuitenkin uintia. Klo 22 viestiä: uimahalli on huomenna suljettu, siksi meillä on huomenna hiihtoa.  Ja lasu jos ei ollutkaan suksia mukana vaan uimapuku. Onneksi lopulta tähän puututtiin, mutta moni perhe ramppasi lastensuojelussa selittämässä puuttuvia suksia.

Jos kohdalle ei koskaan osu, ei voi tajuta millaisia opettajiakin joukkoon mahtuu. Hyvin harvoin, mutta mahtuu ja joidenkin kohdalle se sattuu.

Olen tuo alkuperäisen tekstin kirjoittaja. Olen tehnyt näitä töitä vuosikymmenen eri-ikäisten ja erilaisten ongelmien kanssa painivien perheiden ja heidän lasten ja nuorten kanssa. Voisin siis sanoa nähneeni muutoksen.

Ennen lastensuojeluun sijoitettujen lasten/nuorten taustat tulivat sieltä päihdeperheistä. Oli käyttäytymisen häiriöitä ja koulupoissaoloja.

Nykyään ongelmat kulminoituu vanhempien elämänhallinnan puutteisiin, tunne-elämän ongelmiin, vuorovaikutukseen perheen sisällä jne. Ja näistä ongelmat siirtyvät sitten lapsen suoriutumiseen omassa elämässään ja heidän kasvuun ja kehitykseen.

Totta on myöskin se että koulut vaativat nykyään enemmän mutta sen voin sanoa että kenenkään suksien ja käpyjen puuttuminen tunnilta ei ole syy lastensuojelun tukitoimiin. Se ei vaan riitä sinne asti joutumiseen. Jos joku jotain muuta väittää, niin jättää kyllä kertomatta jotakin oleellista.

Vierailija kirjoitti:

Hmm luen THL:n raporttia aiheesta. Vuonna 2012 tuli voimaan uusi lastensuojelulaki jonka jalkeen perhesijoituksen (ei laitos tai ammatillinen perhekoti) osuus sijoituksista on noussut. 

Valtio ei myoskaan maksa sijoituksen kustannuksia vaan lapsen kotikunta. Valtio hyvittaa kunnalle n. 25% sijoituksen kustannuksista ns. lastensuojelukertoimen kautta kun kunnan valtionapua maaritellaan. 

Mutta onhan tama kehitys huolestuttavaa. Valtion pitaisi ohjata kuntia tiukemmin parantamaan avohuollon palveluita.

Tuossa valtion tuessa ei myöskään ole mukana aiempina vuosina huostaanotetut, joista kustannukset maksaa kunta kokonaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi ikinä uskonut, että Suomessa todella on näin. Aiemmin olisin varmasti ollut sitä mieltä, että täytyy olla isoja ongelmia tai asioita vääristellään.

Kunnes meistä tehtiin lasu ja lasu poliisille tutkintapyynnön, koska epäilivät minun kajonneen lapsen fyysiseen koskemattomuuteen. Mitään apua ei saatu, mutta minulle ehkä tulee rikosrekisteri, koska rajoitin lapseni vapautta tehdä oman mielensä mukaan. En edes ole väkivaltainen ja vastustan kaikkea väkivaltaa. En ole ikinä tukistanut tai antanut luunappeja tms. Meillä lapset on saaneet osallistua aina perheen päätöksentekoon ja heitä on kunnioitettu. Mutta teini olisi halunnut kaupungille ja oli alkanut liikkua epäilyttävässä seurassa, niin pidin hänestä kiinni ettei lähde. Pelkäsin, kun tässä porukassa oli jo päihdekokeiluja ollut ja muutenkin oli ollut vaikea viikko takana. Ei mikään ongelmanuori todellakaan, mutta joku vaihe oli päällä mihin halusin vanhempana puuttua.

Koulussa teini sitten meni kuraattorille ja kertoi minun satuttaneen häntä. Kostomielessä tämän teki. Kuraattori teki lasun, koska hänen oli kuulemma tällaisessa tilanteessa pakko. Lasu kävi meillä ja jututti lasta sekä haastatteli meitä vanhempia, mutta totesi ettei voi auttaa mitenkään: meillä on arki ja talous kunnossa, lapsilla on harrastuksia, he pärjäävät koulussa hyvin jne.. Koska tilanne oli heidän mielestä epäselvä, niin piti kuitenkin tehdä poliisille tutkintapyyntö ettei asia jää heudän vastuulle, jos jotain onkin. Olivat kyllä pahoillaan, mutta eivät voi riskiä ottaa. Lopettivat asiakkuuden siihen ja siirsivät jutun poliisille.

Teiniä kaduttaa nyt, kun tietää miten iso rumba kyseessä. Toisaalta hän pohtii voisiko saada rahaa, jos voittaa oikeusjutun meitä vastaan. Mutta asia tosiaan menee syyttäjälle, joka päättää meneekö asia oikeuteen ja siellä sitten voin saada pahoinpitelytuomion, jos minut todetaan syylliseksi. Kuulemma kiinni pitäminen täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkit. Olen ihan rikki tästä kaikesta ja koko tilanne on ihan sairas.

Tapahtunut myös meille. Taustalla ei ollut mitään fyysistä, ei mitään. Ei päihteitä, ei vanhempien laiminlyöntiä. 

Lukiolainen meni koulun psykologille purkamaan sitä, että häntä ahdistaa noin yleisesti ja hän ajattelee, että me vanhemmat odotamme häneltä tiettyä suoritustasoa. Hän meni lukioon 9,8 keskiarvolla ja meidän vanhempien ei ole ikinä tarvinnut puuttua kouluun millään tavalla. Kuvaavaa on, että kuopuksemme tempoilee siinä 7 keskiarvossa ja kokeista on nähty viitosiakin ja on jouduttu näkemään vaivaa hänen eteensä ja ollaan todella iloisia kun kokeesta tulee vaikka 8. Ei siis ikinä olla tätä kympin tyttöä painostettu, mutta toki tarjouduttu esim. kyselemään sanoja kielissä ja "kuulustelemaan" kokeisiin jos hän on halunnut. Ja kiitetty ja palkittukin loistavista arvosanoista.

Hän nyt 17-vuotiaana vaan koki, että kotoa tulee painetta olla hyvä koulussa ja urheilussa ja lisäksi laiha....Ihan outo juttu tuokin, ollaan pikemminkin kulinaristeja ja lapsia ei ole painostettu harrastamaan, tämä esikoinen on halunnut ja osannut ja edennyt SM-tasolle.

No, psykologi teki lastensuojeluilmoitusen ja sekä me vanhemmat että kaksi nuorempaa lasta jouduimme keskusteluun - itse kohde oli jo täyttänyt 18 vuotta, joten asia ei koskenut enää häntä. Kotimme käytiin arvioimassa ja tarjottiin perhetyötä jos haluaisimme keskusteluapua. Varsinkin kaksi nuorempaa sisarusta olivat aivan raivona, hyvä ettei välit isoon siskoon katkenneet. Teinien sana onneksi painoi sen verran, että asia ei lopulta edennyt mihinkään noiden tapaamisten lisäksi.

Mutta me olemme siellä kirjoissa ikuisesti. Jos jompi kumpi näistä vielä ala-ikäisistä hölmöilee jotain, vaikka kännäilee 17-vuotiaana kaupungilla, niin meillä on jos taustaa lastensuojelussa ja olemme tarkassa syynissä.

Eikö ole ihan hyvä, että asiat tarkastetaan? Mitä psykologin olisi pitänyt tehdä, jos hän oli huolissanne lapsistanne? Eihän hän voi oikeasti tietää minkälainen perhe olette.

Eli hyvä asia on, että kukaan ei enää halua eikä uskalla hakea apua ihan oikeisiin ongelmiin?

Uuden lastensuojelulain myötä työntekijä ei voi käyttää omaa harkintaa, vaan se lasu on tehtävä jos yksikään kriteeri täyttyy. Meidänkin tapauksessa nuorelle oli kerrottu, että ilmoitus tehdään ja hän oli itkenyt siellä, että liioitteli ja ei halua tällaista. Ei auttanut. Osattiin tietty odottaa puhelua, koska nuori siitä itkien kotona kertoi.

Eihän meillä mitään hätää tietenkään ollut ja varsinkin kaksi nuorempaa olivat aivan raivona koko jutusta. 

Voit kuitenkin olla varma, että kukaan, ei yksikään meistä tule hakemaan apua julkiselta sektorilta jos vaikka jotain oikeaa ongelmaa ilmaantuisikin. Draamaan taipuvainen 14-vuotias sanoi, että "ennemmin mä kuole,n kuin menen sen lässyttäjän kanssa enää ikinä niitä tunnekortteja analysoimaan". Joutuivat siis kuvailemaan tunteitaan vanhempiinsa joidenkin voimaeläinkorttien kautta. 

Kannattaisiko sun rauhoittua ja miettiä miksi se lapsesi kertoi psykologille nuo kertomasi asiat? Tuskin ne tunteet hänelle tyhjästä ovat tulleet, joten kannattaa varmaan hakea lapselle apua.

Itse olen oikeasti perheestä, jossa kohtasin kaltoinkohtelua enkä ikinä kertonut kenellekään mitään, en sanallakaan. En uskaltanut enkä halunnut uhmata äitiä. Varmasti olisin itkenyt hysteerisesti, jos olisin ”jäänyt kiinni”. Siksi ehkä kuuntelevat nuoria herkällä korvalla, koska pieni vihje voi olla enne jostain paljon pahemmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi ikinä uskonut, että Suomessa todella on näin. Aiemmin olisin varmasti ollut sitä mieltä, että täytyy olla isoja ongelmia tai asioita vääristellään.

Kunnes meistä tehtiin lasu ja lasu poliisille tutkintapyynnön, koska epäilivät minun kajonneen lapsen fyysiseen koskemattomuuteen. Mitään apua ei saatu, mutta minulle ehkä tulee rikosrekisteri, koska rajoitin lapseni vapautta tehdä oman mielensä mukaan. En edes ole väkivaltainen ja vastustan kaikkea väkivaltaa. En ole ikinä tukistanut tai antanut luunappeja tms. Meillä lapset on saaneet osallistua aina perheen päätöksentekoon ja heitä on kunnioitettu. Mutta teini olisi halunnut kaupungille ja oli alkanut liikkua epäilyttävässä seurassa, niin pidin hänestä kiinni ettei lähde. Pelkäsin, kun tässä porukassa oli jo päihdekokeiluja ollut ja muutenkin oli ollut vaikea viikko takana. Ei mikään ongelmanuori todellakaan, mutta joku vaihe oli päällä mihin halusin vanhempana puuttua.

Koulussa teini sitten meni kuraattorille ja kertoi minun satuttaneen häntä. Kostomielessä tämän teki. Kuraattori teki lasun, koska hänen oli kuulemma tällaisessa tilanteessa pakko. Lasu kävi meillä ja jututti lasta sekä haastatteli meitä vanhempia, mutta totesi ettei voi auttaa mitenkään: meillä on arki ja talous kunnossa, lapsilla on harrastuksia, he pärjäävät koulussa hyvin jne.. Koska tilanne oli heidän mielestä epäselvä, niin piti kuitenkin tehdä poliisille tutkintapyyntö ettei asia jää heudän vastuulle, jos jotain onkin. Olivat kyllä pahoillaan, mutta eivät voi riskiä ottaa. Lopettivat asiakkuuden siihen ja siirsivät jutun poliisille.

Teiniä kaduttaa nyt, kun tietää miten iso rumba kyseessä. Toisaalta hän pohtii voisiko saada rahaa, jos voittaa oikeusjutun meitä vastaan. Mutta asia tosiaan menee syyttäjälle, joka päättää meneekö asia oikeuteen ja siellä sitten voin saada pahoinpitelytuomion, jos minut todetaan syylliseksi. Kuulemma kiinni pitäminen täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkit. Olen ihan rikki tästä kaikesta ja koko tilanne on ihan sairas.

Tapahtunut myös meille. Taustalla ei ollut mitään fyysistä, ei mitään. Ei päihteitä, ei vanhempien laiminlyöntiä. 

Lukiolainen meni koulun psykologille purkamaan sitä, että häntä ahdistaa noin yleisesti ja hän ajattelee, että me vanhemmat odotamme häneltä tiettyä suoritustasoa. Hän meni lukioon 9,8 keskiarvolla ja meidän vanhempien ei ole ikinä tarvinnut puuttua kouluun millään tavalla. Kuvaavaa on, että kuopuksemme tempoilee siinä 7 keskiarvossa ja kokeista on nähty viitosiakin ja on jouduttu näkemään vaivaa hänen eteensä ja ollaan todella iloisia kun kokeesta tulee vaikka 8. Ei siis ikinä olla tätä kympin tyttöä painostettu, mutta toki tarjouduttu esim. kyselemään sanoja kielissä ja "kuulustelemaan" kokeisiin jos hän on halunnut. Ja kiitetty ja palkittukin loistavista arvosanoista.

Hän nyt 17-vuotiaana vaan koki, että kotoa tulee painetta olla hyvä koulussa ja urheilussa ja lisäksi laiha....Ihan outo juttu tuokin, ollaan pikemminkin kulinaristeja ja lapsia ei ole painostettu harrastamaan, tämä esikoinen on halunnut ja osannut ja edennyt SM-tasolle.

No, psykologi teki lastensuojeluilmoitusen ja sekä me vanhemmat että kaksi nuorempaa lasta jouduimme keskusteluun - itse kohde oli jo täyttänyt 18 vuotta, joten asia ei koskenut enää häntä. Kotimme käytiin arvioimassa ja tarjottiin perhetyötä jos haluaisimme keskusteluapua. Varsinkin kaksi nuorempaa sisarusta olivat aivan raivona, hyvä ettei välit isoon siskoon katkenneet. Teinien sana onneksi painoi sen verran, että asia ei lopulta edennyt mihinkään noiden tapaamisten lisäksi.

Mutta me olemme siellä kirjoissa ikuisesti. Jos jompi kumpi näistä vielä ala-ikäisistä hölmöilee jotain, vaikka kännäilee 17-vuotiaana kaupungilla, niin meillä on jos taustaa lastensuojelussa ja olemme tarkassa syynissä.

Eikö ole ihan hyvä, että asiat tarkastetaan? Mitä psykologin olisi pitänyt tehdä, jos hän oli huolissanne lapsistanne? Eihän hän voi oikeasti tietää minkälainen perhe olette.

Hmm... Ennen otettiin puhelin käteen ja soitettiin vanhemmille. Että Juha kuule kävi mun juttusilla ja on aika ahdistuneen oloinen. Oletteko itse huomanneet tällaista? MItes me yhdessä voitais auttaa Juhaa tässä?

Nyt naputellaan lastensuojeluun ilmoitus, josta sitten joku sossun sijainen soittaa, kuulustelee  ja kutsuu tapaamiseen. 

Ja vaitiolovelvollisuuteen on aivan turha vedota, koska meilläkin PUHELIMESSA, varmistamatta että edes olen huoltaja, käytiin läpi kaikki se, mitä nuori oli kertonut luottamuksellisesti. Siellä oli aivan valheellisia tapahtumia - nuori oli luottanut vaitiolovelvollisuuteen, jota ei sitten ollut olemassakaan. Että meillä muka rangaistaan viikkorahan menetyksellä jos ei tule kokeesta yli 9.  Meillä ei ole käytössä viikkorahaa, ollut koskaan ja tosiaankaan koearvosanoja ei ole ikinä arvotettu rangaistuksin, toki iloittu ja kiitetty hyvästä todistuksesta ja joskus siitä on saanut jonkun palkinnon, vakka kevätjuhlien jälkeen reissun Lintsille. Joka olis tehty muutenkin, mutta ehkä huonoina vanhempina puettiin se palkkioksi hyvin hoidetusta kouluvuodesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi ikinä uskonut, että Suomessa todella on näin. Aiemmin olisin varmasti ollut sitä mieltä, että täytyy olla isoja ongelmia tai asioita vääristellään.

Kunnes meistä tehtiin lasu ja lasu poliisille tutkintapyynnön, koska epäilivät minun kajonneen lapsen fyysiseen koskemattomuuteen. Mitään apua ei saatu, mutta minulle ehkä tulee rikosrekisteri, koska rajoitin lapseni vapautta tehdä oman mielensä mukaan. En edes ole väkivaltainen ja vastustan kaikkea väkivaltaa. En ole ikinä tukistanut tai antanut luunappeja tms. Meillä lapset on saaneet osallistua aina perheen päätöksentekoon ja heitä on kunnioitettu. Mutta teini olisi halunnut kaupungille ja oli alkanut liikkua epäilyttävässä seurassa, niin pidin hänestä kiinni ettei lähde. Pelkäsin, kun tässä porukassa oli jo päihdekokeiluja ollut ja muutenkin oli ollut vaikea viikko takana. Ei mikään ongelmanuori todellakaan, mutta joku vaihe oli päällä mihin halusin vanhempana puuttua.

Koulussa teini sitten meni kuraattorille ja kertoi minun satuttaneen häntä. Kostomielessä tämän teki. Kuraattori teki lasun, koska hänen oli kuulemma tällaisessa tilanteessa pakko. Lasu kävi meillä ja jututti lasta sekä haastatteli meitä vanhempia, mutta totesi ettei voi auttaa mitenkään: meillä on arki ja talous kunnossa, lapsilla on harrastuksia, he pärjäävät koulussa hyvin jne.. Koska tilanne oli heidän mielestä epäselvä, niin piti kuitenkin tehdä poliisille tutkintapyyntö ettei asia jää heudän vastuulle, jos jotain onkin. Olivat kyllä pahoillaan, mutta eivät voi riskiä ottaa. Lopettivat asiakkuuden siihen ja siirsivät jutun poliisille.

Teiniä kaduttaa nyt, kun tietää miten iso rumba kyseessä. Toisaalta hän pohtii voisiko saada rahaa, jos voittaa oikeusjutun meitä vastaan. Mutta asia tosiaan menee syyttäjälle, joka päättää meneekö asia oikeuteen ja siellä sitten voin saada pahoinpitelytuomion, jos minut todetaan syylliseksi. Kuulemma kiinni pitäminen täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkit. Olen ihan rikki tästä kaikesta ja koko tilanne on ihan sairas.

Tapahtunut myös meille. Taustalla ei ollut mitään fyysistä, ei mitään. Ei päihteitä, ei vanhempien laiminlyöntiä. 

Lukiolainen meni koulun psykologille purkamaan sitä, että häntä ahdistaa noin yleisesti ja hän ajattelee, että me vanhemmat odotamme häneltä tiettyä suoritustasoa. Hän meni lukioon 9,8 keskiarvolla ja meidän vanhempien ei ole ikinä tarvinnut puuttua kouluun millään tavalla. Kuvaavaa on, että kuopuksemme tempoilee siinä 7 keskiarvossa ja kokeista on nähty viitosiakin ja on jouduttu näkemään vaivaa hänen eteensä ja ollaan todella iloisia kun kokeesta tulee vaikka 8. Ei siis ikinä olla tätä kympin tyttöä painostettu, mutta toki tarjouduttu esim. kyselemään sanoja kielissä ja "kuulustelemaan" kokeisiin jos hän on halunnut. Ja kiitetty ja palkittukin loistavista arvosanoista.

Hän nyt 17-vuotiaana vaan koki, että kotoa tulee painetta olla hyvä koulussa ja urheilussa ja lisäksi laiha....Ihan outo juttu tuokin, ollaan pikemminkin kulinaristeja ja lapsia ei ole painostettu harrastamaan, tämä esikoinen on halunnut ja osannut ja edennyt SM-tasolle.

No, psykologi teki lastensuojeluilmoitusen ja sekä me vanhemmat että kaksi nuorempaa lasta jouduimme keskusteluun - itse kohde oli jo täyttänyt 18 vuotta, joten asia ei koskenut enää häntä. Kotimme käytiin arvioimassa ja tarjottiin perhetyötä jos haluaisimme keskusteluapua. Varsinkin kaksi nuorempaa sisarusta olivat aivan raivona, hyvä ettei välit isoon siskoon katkenneet. Teinien sana onneksi painoi sen verran, että asia ei lopulta edennyt mihinkään noiden tapaamisten lisäksi.

Mutta me olemme siellä kirjoissa ikuisesti. Jos jompi kumpi näistä vielä ala-ikäisistä hölmöilee jotain, vaikka kännäilee 17-vuotiaana kaupungilla, niin meillä on jos taustaa lastensuojelussa ja olemme tarkassa syynissä.

Eikö ole ihan hyvä, että asiat tarkastetaan? Mitä psykologin olisi pitänyt tehdä, jos hän oli huolissanne lapsistanne? Eihän hän voi oikeasti tietää minkälainen perhe olette.

Hmm... Ennen otettiin puhelin käteen ja soitettiin vanhemmille. Että Juha kuule kävi mun juttusilla ja on aika ahdistuneen oloinen. Oletteko itse huomanneet tällaista? MItes me yhdessä voitais auttaa Juhaa tässä?

Nyt naputellaan lastensuojeluun ilmoitus, josta sitten joku sossun sijainen soittaa, kuulustelee  ja kutsuu tapaamiseen. 

Ja vaitiolovelvollisuuteen on aivan turha vedota, koska meilläkin PUHELIMESSA, varmistamatta että edes olen huoltaja, käytiin läpi kaikki se, mitä nuori oli kertonut luottamuksellisesti. Siellä oli aivan valheellisia tapahtumia - nuori oli luottanut vaitiolovelvollisuuteen, jota ei sitten ollut olemassakaan. Että meillä muka rangaistaan viikkorahan menetyksellä jos ei tule kokeesta yli 9.  Meillä ei ole käytössä viikkorahaa, ollut koskaan ja tosiaankaan koearvosanoja ei ole ikinä arvotettu rangaistuksin, toki iloittu ja kiitetty hyvästä todistuksesta ja joskus siitä on saanut jonkun palkinnon, vakka kevätjuhlien jälkeen reissun Lintsille. Joka olis tehty muutenkin, mutta ehkä huonoina vanhempina puettiin se palkkioksi hyvin hoidetusta kouluvuodesta.

Jos mitään ei tehdä niin niitä perheitä ei löydetä millään, jossa tapahtuu pahoja asioita. Alkoholistit voi käydä töissä ja kuulostaa normaalilta puhelimessa. Lapset eivät kerro, että heitä hakataan jos eivät luota aikuiseen.

Ehkä tämänkin tilanteen olisitte voineet kääntää positiiviseksi ja kertoa niille lapsillenne minkä takia tällaista tehdään ja miten toivottomissa tilanteissa toiset lapset elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan työntekijänä voin kertoa että vika on suurimmassa osassa tapauksista vanhemmissa. Vanhemmilla on oman elämänhallinnan kanssa nykyään niin paljon ongelmia ihan jokaisella osa-alueella etteivät kykene lapsiaan kasvattamaan. Lisäksi nämä vanhemmat eivät kykene omassa toiminnassaan mitään muuttamaan eivätkä näe/ eivät halua nähdä ongelmiaan.

Tavallaan kyllä ymmärrän heitä - jos kasvat koko elämäsi olosuhteissa jossa on ihan ok hoitaa asiat päin mäntyä ja syyttää ongelmistaan muita, niin ei kai sille voi mitään.

Väitän kyllä aivan toista. Tottakai ongelmaisia on ja yhteiskunnan rakenteiden, kaiken somen ja muun vuoksi he entistä useammin jäävät haaviin.

Mutta koskaan aikaisemmin ei lapsiin ole panostettu niin paljoa kuin viimeisen 15 vuoden aikana. Tottakai on edelleen kaltoinkohtelua ja laiminlyöntiä, kuten on aina ollut. Se ei kuitenkaan selitä yhä kasvavaa lastensuojelun "tarvetta", kun samaan aikaan jo vauvasta alkaa yhteiskunnan seuranta lapsesta.

Jo vauvasta pitää tarjota virikkeitä, vaunulenkkeillä ja käydä muskarissa, valmistaa kouluun ja koulussa huolehtia opettamisesta kotona, koska opella nyt ei vaan ole aikaa opettaa esim. lukemaan.

Itsellä on jo lähellä aikuisuutta olevat lapset ja työssä seuraan pienten lasten vanhempien arkea.

Ikinä ei ole ollut tällaisia vaatimuksia. Vanhempien pitää käytännössä käydä sitä koulua niiden lasten kanssa. "Huomenna vietämme luontopäivää: jokaisen oppilaan tulee tuoda kouluun männyn käpy, pihlajan lehti, palanen rahkasammalta ja kuusenkerkkä"

Kun nuorimmaisemme kävi viimeisiä vuosia yläkoulua, oli yhden opettajan Wilma-sekoilu ihan järkyttävää: huomenna uintia. Eikun hiihtoa. ei sittenkään, vaan kuitenkin uintia. Klo 22 viestiä: uimahalli on huomenna suljettu, siksi meillä on huomenna hiihtoa.  Ja lasu jos ei ollutkaan suksia mukana vaan uimapuku. Onneksi lopulta tähän puututtiin, mutta moni perhe ramppasi lastensuojelussa selittämässä puuttuvia suksia.

Jos kohdalle ei koskaan osu, ei voi tajuta millaisia opettajiakin joukkoon mahtuu. Hyvin harvoin, mutta mahtuu ja joidenkin kohdalle se sattuu.

Kun meille oli tulossa sijoitettu lapsi, kerroimme sos tt: lle elävämme aika tylsää tavallista arkea. Se juuri oli hänen mielestään hyvä juttu. Lapsi tarvitsee turvaa eikä ylenmäärin virikkeitä. Näin ollaan menty eteenpäin. Koulusta ei ole ilmoituksia tehty satunnaisista liikuntavarusteiden puutteista. Esim. suksia ei muuten voi koulu velvoittaa hankkimaan. Tämän olen selvittänyt. Jos ei suksia tarvita muuhun kuin koulun pariin hiihtokertaan, koulun täytyy suksia hankkia varalle.

Tietenkään ei suksien, käpyjen ja rahkasammaleen puuttuminen johda kenekään kohdalla lastensuojelun toimiin. Kun opella oma mielenterveys hiukan heittelee, ne johtavat helposti lastensuojeluilmoitukseen, joka lain mukaan on pakko käsitellä ja ottaa yhteyttä vanhempiin. Lastensuojeluilmoitusta ei voi jättää käsittelemättä siksi, että sossu näkee jo ensisilmäyksellä, että kyseessä on kiusaaminen/ylireagointi/viran puolesta ylivarovaisuus. Tuhlataan siis ihan minimissään kahden ihmisen työaikaa ja huomiota niiltä oikeilta tapauksilta.

Tämä on se ongelma. En osaa sanoa, onko huostaanottojen kynnys madaltunut. Mutta kun yhä useampi perhe joutuu tähän myllyyn ihan koomisista syistä, niin miksipä siellä ei yhtä koomisista syistä keskittäisi  jonkun sosionomin toimesta sijoitettavia nuoria?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avohuollon palveluthan ovat ihan riittämättömiä. Eikä sossuilla ole mitään velvollisuutta, jos lupaukset petetään ja niin edelleen. Meillä kesäkuussa sovittiin perhetyön aloittamisesta, vieläkään en ole saanut yhteydenottoa. Työkkärin käynnillä vahvistui epäilys, että yhteyttä ei tosiaan ole edes yritetty ottaa, kun pidin mahdollisena sitäkin että puhelu tai muu kutsu on mennyt minulta ohi. Jos olisin tiennyt ettei meitä perhetyöhön oikeasti haluta ja aloittamisessa kestää +6kk,niin olisin sanonut heti alusaa ei enkä jäänyt mitään odottelemaan.

Perustelkaa ihmeessä alapeukut? Keittiön pöydässä istuessa sos. työntekijä muistaakseni sanoi, että yritetään käynnistää tämä syksyn aikana. Lunta ehti tulla ennen kuin ovat edes soittaneet. En tajunnut nauhoittaa keskustelua, niin en voi tehdä mitään valitusta.

No ei sulle sitten tullut mieleen ottaa itse yhteyttä sinne sossuun että mitäs, ootteko unohtaneet vai mikä on?

Oikeasti, sä kiroat vauvapalstalla että yhyy kun en tajunnut nauhoittaa keskustelua että voisit valittaa. Kertoo hyvin nykyihmisestä. Sä varmaan silloinkin kun lääkärille käy moka ja se ei soitakaan sulle soittoaikana niin valitat suoraan potilasasiamiehelle etkä tajua soittaa sinne vastaanotolle? Kaupassa myyjä ottaa väärän hinnan niin haukut sen maanrakoon ja vaadit esimiehen paikalle ja myyjälle varoitusta? Opettaja tekee virheen lapsesi kokeen korjauksessa ja merkkaa puoli pistettä liian vähän niin menet karmit kaulassa reksin toimistoon vaatimaan opelle irtisanomista? Hoitaja, joka sijaistaa ekaa kertaa vanhempasi hoivakodissa ja vastaa uppo-oudoista vanhuksista yksin tuntematta heitä, antaa vanhemmallesi toisen vanhuksen lääkkeet vahingossa niin toki teet tästä rikosasian ja vastuutat vain ja ainoastaan sen hoitajan tilanteesta?

Ei tullut mieleesi että se sossu, joka hoitaa teidän perheen lisäksi pahimmillaan 70-100 muutakin perhettä (suositus oli vissiin jotain 25-30asiakasta per sossu) on vaikka saattanut jäädä sairauslomalle/vaihtaa työpaikkaa ja on käynyt virhe ja sijaiselle/uudelle työntekijälle ei ole välittynyt tieto? Tai joku päätös paperi on jäänytkin sihteerin pöydälle pyörimään eikä asia ole siksi edennyt?

Mutta kyllä sun varmaan kannattaa vielä koittaa valittaa tästä vääryydestä mikä nyt varmaan kuitenkin johtuu ihan vaan siitä että sossut halusi sulle valehdella päin naamaa ja rikkoa lupauksiaan. Sä kun olet varmaan itse niin täydellinen ettet koskaan ikinä mitään virheitä vahingossa väsyneenä ja kuormittuneenakaan tee niin kyllä se valitus varmaan menis läpi ja voisi jotain korvauksia tippua ja katalalle sossuä mmällekin saatais joku varoitus tai jotain...

Ja vielä lisäys että totta kai virheistä ja unohduksista saa purnata ja valittaakin, ja pitääkin jos jotain isompaa on tapahtunut. Mutta oikeasti, tyyppi kertoo että MUISTAAKSENI sossu sanoi että YRITETÄÄN KÄYNNISTÄÄ ja kun mitä ei kuulukaan niin ei jestas silloin istuta kuin tikku pask assa märehtimässä että yhyy kun valehdeltiin ja luottamus petettiin ja näin on kauheaa vääryyttä kärsitty ja voivoi kun en nauhoittanut että voisin valittaa. Silloin otetaan puhelin kouraan ja soitetaan parin minuutin puhelu että hei, ihmisiä kun tässä ollaan niin käviköhän teille nyt pikku virhe ja ootte unohtaneet meidät vai onko niin paljon muita, kiireellisempiä tapauksia että joudutaan vielä odottamaan? Ai on, tuntuupa ikävältä kun ette oo ilmoittaneet, jos jatkossa ilmottaisitte muutoksista.

Ja jos tällainen sanominen ei auta, sitten vasta pohditaan sitä valitusmahdollisuutta!

Työkkärin sosiaalityöntekijä kyllä sanoi, että sinuun ei näköjään ole otettu ollenkaan yhteyttä ja näinhän ei saisi koskaan tapahtua. Ei ole mitenkään normaalia tai hyväksyttävää, että yhteydenotto unohtuu. Olin siis sitoutunut ottamaan vastaan tämän avun, mitä sosiaalityöntekijät meille suosittelivat, mutta he eivät sitoutuneet sitä antamaan.

Olisi perheelleni hyödyllisempää kertoa esimerkiksi, että tässä kestää 3-11 kuukautta, haluatko ottaa avun vastaan sitten joskus jos sitä vapautuu, ehkä - eikä antaa mitään optimistisia arvauksia, joiden mukaan asiakas sitten on epätietoisuudessa kuukausikaupalla. Olisi nimittäin jopa helpompi elämäänsä suunnitella tietäen, että apua ei saa, kuin luulla että sitä saattaa tulla. En tiedä oliko tässä ideana, että jotenkin näkyy, että olisimme kuitenkin siellä tilastoissa ja näin, että paperilla ei näy, että tämä perhe on jätetty oman onnensa nojaan.

Apua tarvitsevan perheen tehtävä ei ole alkaa soittelemaan sossuille ja kyselemään, että onkos teillä jotain ongelmia siellä ja kiirettä töissä. Se on heidän työnsä josta he saavat palkkaa.

Ja tämä oli vain yksi esimerkki, jolloin lupaukset eivät ole toteutuneet, ei mikään yksittäistapaus joka pilasi kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, jotka eivät ole kunnossa saavat lapsia.

Vaikeita psyykkisiä sairauksia sairastavat, narkomaanit, alkoholistit, väkivaltaiset jne.

Jokaisella lapsella on oikeus terveeseen ja turvalliseen lapsuuteen.

Toki toki. Toinen juttu on kuitenkin se, että terve ja turvallinen lapsuus on joiltakin lapsilta katkaistu mielivaltaisen huostaanoton kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, jotka eivät ole kunnossa saavat lapsia.

Vaikeita psyykkisiä sairauksia sairastavat, narkomaanit, alkoholistit, väkivaltaiset jne.

Jokaisella lapsella on oikeus terveeseen ja turvalliseen lapsuuteen.

Toki toki. Toinen juttu on kuitenkin se, että terve ja turvallinen lapsuus on joiltakin lapsilta katkaistu mielivaltaisen huostaanoton kautta.

Välillä tuntuu, että vanhemmat ovat täysin sokeita. Vaikka olisivat alkoholisteja ja väkivaltaisia niin eivät suostu myöntämään, ettei lasten elämä ole tervettä ja turvallista.

Vierailija kirjoitti:

Alan työntekijänä voin kertoa että vika on suurimmassa osassa tapauksista vanhemmissa. Vanhemmilla on oman elämänhallinnan kanssa nykyään niin paljon ongelmia ihan jokaisella osa-alueella etteivät kykene lapsiaan kasvattamaan. Lisäksi nämä vanhemmat eivät kykene omassa toiminnassaan mitään muuttamaan eivätkä näe/ eivät halua nähdä ongelmiaan.

Tavallaan kyllä ymmärrän heitä - jos kasvat koko elämäsi olosuhteissa jossa on ihan ok hoitaa asiat päin mäntyä ja syyttää ongelmistaan muita, niin ei kai sille voi mitään.

Toivottavasti tällaisista haitallisista ennakkoasenteista joskus päästäisiin. Eli autetaanko oikeasti ihmisiä vai syyllistetäänkö ja "lynkataanko" kahta kauheammin? Asiat alunperin eivät ole noin mustavalkoisia, ja kyllä tietyt ihmiset ylläpitävät näitä ennakkoasenteita ja rakenteita, ja toiset näin ollen jalkoihin jäävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennusta sairastavia nuoria sijoitetaan laitoksiin. Masennusta sairastava nuori tarvitsee sairauteensa hoitoa, ei traumatisoivaa huostaanottoa.

Kyseiset laitokset ovat erikoistuneet hoitamaan psyykkisesti sairaita lapsia ja nuoria.

Ei ne hoida millään tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvola on paikka mistä ilmianto lähtee. Sen jälkeen tarina lähtee paisumaan ja normaaleista perheistä tehdään moniongelmaisia ja lapset sitä myöten huostaan.

Mikä perhe ei muka muutu täysin stressaantuneeksi ja ongelmaiseksi ja viranomaisvastaiseksi jos on edes uhka että lapsi otetaan pois. Lapset traumatisoituu myös.

Toi systeemi on itseään vahvistava. Jos ongelmia ei ole niitä kyllä tulee.

Kaikkihan tietää, että neuvolassa saa vain hymyillä ja keroa asioiden olevan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvola on paikka mistä ilmianto lähtee. Sen jälkeen tarina lähtee paisumaan ja normaaleista perheistä tehdään moniongelmaisia ja lapset sitä myöten huostaan.

Mikä perhe ei muka muutu täysin stressaantuneeksi ja ongelmaiseksi ja viranomaisvastaiseksi jos on edes uhka että lapsi otetaan pois. Lapset traumatisoituu myös.

Toi systeemi on itseään vahvistava. Jos ongelmia ei ole niitä kyllä tulee.

Kaikkihan tietää, että neuvolassa saa vain hymyillä ja keroa asioiden olevan hyvin.

En ole tiennyt ja olen kertonut miltä tuntuu. Olen sanonut, että juuri nyt väsyttää, kun vauva valvottaa. Olen kertonut ilon aiheista ja harmittavista asioista. Ei ole lasuja nakeltu eikä sossuja käynyt kurkkimassa ikkunan takana. Miksipä olisi, kun vauvalla on kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avohuollon palveluthan ovat ihan riittämättömiä. Eikä sossuilla ole mitään velvollisuutta, jos lupaukset petetään ja niin edelleen. Meillä kesäkuussa sovittiin perhetyön aloittamisesta, vieläkään en ole saanut yhteydenottoa. Työkkärin käynnillä vahvistui epäilys, että yhteyttä ei tosiaan ole edes yritetty ottaa, kun pidin mahdollisena sitäkin että puhelu tai muu kutsu on mennyt minulta ohi. Jos olisin tiennyt ettei meitä perhetyöhön oikeasti haluta ja aloittamisessa kestää +6kk,niin olisin sanonut heti alusaa ei enkä jäänyt mitään odottelemaan.

Perustelkaa ihmeessä alapeukut? Keittiön pöydässä istuessa sos. työntekijä muistaakseni sanoi, että yritetään käynnistää tämä syksyn aikana. Lunta ehti tulla ennen kuin ovat edes soittaneet. En tajunnut nauhoittaa keskustelua, niin en voi tehdä mitään valitusta.

No ei sulle sitten tullut mieleen ottaa itse yhteyttä sinne sossuun että mitäs, ootteko unohtaneet vai mikä on?

Oikeasti, sä kiroat vauvapalstalla että yhyy kun en tajunnut nauhoittaa keskustelua että voisit valittaa. Kertoo hyvin nykyihmisestä. Sä varmaan silloinkin kun lääkärille käy moka ja se ei soitakaan sulle soittoaikana niin valitat suoraan potilasasiamiehelle etkä tajua soittaa sinne vastaanotolle? Kaupassa myyjä ottaa väärän hinnan niin haukut sen maanrakoon ja vaadit esimiehen paikalle ja myyjälle varoitusta? Opettaja tekee virheen lapsesi kokeen korjauksessa ja merkkaa puoli pistettä liian vähän niin menet karmit kaulassa reksin toimistoon vaatimaan opelle irtisanomista? Hoitaja, joka sijaistaa ekaa kertaa vanhempasi hoivakodissa ja vastaa uppo-oudoista vanhuksista yksin tuntematta heitä, antaa vanhemmallesi toisen vanhuksen lääkkeet vahingossa niin toki teet tästä rikosasian ja vastuutat vain ja ainoastaan sen hoitajan tilanteesta?

Ei tullut mieleesi että se sossu, joka hoitaa teidän perheen lisäksi pahimmillaan 70-100 muutakin perhettä (suositus oli vissiin jotain 25-30asiakasta per sossu) on vaikka saattanut jäädä sairauslomalle/vaihtaa työpaikkaa ja on käynyt virhe ja sijaiselle/uudelle työntekijälle ei ole välittynyt tieto? Tai joku päätös paperi on jäänytkin sihteerin pöydälle pyörimään eikä asia ole siksi edennyt?

Mutta kyllä sun varmaan kannattaa vielä koittaa valittaa tästä vääryydestä mikä nyt varmaan kuitenkin johtuu ihan vaan siitä että sossut halusi sulle valehdella päin naamaa ja rikkoa lupauksiaan. Sä kun olet varmaan itse niin täydellinen ettet koskaan ikinä mitään virheitä vahingossa väsyneenä ja kuormittuneenakaan tee niin kyllä se valitus varmaan menis läpi ja voisi jotain korvauksia tippua ja katalalle sossuä mmällekin saatais joku varoitus tai jotain...

Ja vielä lisäys että totta kai virheistä ja unohduksista saa purnata ja valittaakin, ja pitääkin jos jotain isompaa on tapahtunut. Mutta oikeasti, tyyppi kertoo että MUISTAAKSENI sossu sanoi että YRITETÄÄN KÄYNNISTÄÄ ja kun mitä ei kuulukaan niin ei jestas silloin istuta kuin tikku pask assa märehtimässä että yhyy kun valehdeltiin ja luottamus petettiin ja näin on kauheaa vääryyttä kärsitty ja voivoi kun en nauhoittanut että voisin valittaa. Silloin otetaan puhelin kouraan ja soitetaan parin minuutin puhelu että hei, ihmisiä kun tässä ollaan niin käviköhän teille nyt pikku virhe ja ootte unohtaneet meidät vai onko niin paljon muita, kiireellisempiä tapauksia että joudutaan vielä odottamaan? Ai on, tuntuupa ikävältä kun ette oo ilmoittaneet, jos jatkossa ilmottaisitte muutoksista.

Ja jos tällainen sanominen ei auta, sitten vasta pohditaan sitä valitusmahdollisuutta!

Työkkärin sosiaalityöntekijä kyllä sanoi, että sinuun ei näköjään ole otettu ollenkaan yhteyttä ja näinhän ei saisi koskaan tapahtua. Ei ole mitenkään normaalia tai hyväksyttävää, että yhteydenotto unohtuu. Olin siis sitoutunut ottamaan vastaan tämän avun, mitä sosiaalityöntekijät meille suosittelivat, mutta he eivät sitoutuneet sitä antamaan.

Olisi perheelleni hyödyllisempää kertoa esimerkiksi, että tässä kestää 3-11 kuukautta, haluatko ottaa avun vastaan sitten joskus jos sitä vapautuu, ehkä - eikä antaa mitään optimistisia arvauksia, joiden mukaan asiakas sitten on epätietoisuudessa kuukausikaupalla. Olisi nimittäin jopa helpompi elämäänsä suunnitella tietäen, että apua ei saa, kuin luulla että sitä saattaa tulla. En tiedä oliko tässä ideana, että jotenkin näkyy, että olisimme kuitenkin siellä tilastoissa ja näin, että paperilla ei näy, että tämä perhe on jätetty oman onnensa nojaan.

Apua tarvitsevan perheen tehtävä ei ole alkaa soittelemaan sossuille ja kyselemään, että onkos teillä jotain ongelmia siellä ja kiirettä töissä. Se on heidän työnsä josta he saavat palkkaa.

Ja tämä oli vain yksi esimerkki, jolloin lupaukset eivät ole toteutuneet, ei mikään yksittäistapaus joka pilasi kaiken.

Kyllä se on perheen tehtävä. Monta kertaa olen itse soittanut ja kysellyt jäikö lähete tekemättä, onko hakemus käsitelty, milloin jotakin tapahtuu. Jos jäisin vaan odottamaan, lapsen apu voisi jäädä johonkin käsittelemättä. Nykyään kun kaikki asiat kiertävät monen luukun kautta ja riski asian katoamiseen on olemassa. Sen varmistaminen, että homma etenee on minun ,vanhemman tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avohuollon palveluthan ovat ihan riittämättömiä. Eikä sossuilla ole mitään velvollisuutta, jos lupaukset petetään ja niin edelleen. Meillä kesäkuussa sovittiin perhetyön aloittamisesta, vieläkään en ole saanut yhteydenottoa. Työkkärin käynnillä vahvistui epäilys, että yhteyttä ei tosiaan ole edes yritetty ottaa, kun pidin mahdollisena sitäkin että puhelu tai muu kutsu on mennyt minulta ohi. Jos olisin tiennyt ettei meitä perhetyöhön oikeasti haluta ja aloittamisessa kestää +6kk,niin olisin sanonut heti alusaa ei enkä jäänyt mitään odottelemaan.

Perustelkaa ihmeessä alapeukut? Keittiön pöydässä istuessa sos. työntekijä muistaakseni sanoi, että yritetään käynnistää tämä syksyn aikana. Lunta ehti tulla ennen kuin ovat edes soittaneet. En tajunnut nauhoittaa keskustelua, niin en voi tehdä mitään valitusta.

No ei sulle sitten tullut mieleen ottaa itse yhteyttä sinne sossuun että mitäs, ootteko unohtaneet vai mikä on?

Oikeasti, sä kiroat vauvapalstalla että yhyy kun en tajunnut nauhoittaa keskustelua että voisit valittaa. Kertoo hyvin nykyihmisestä. Sä varmaan silloinkin kun lääkärille käy moka ja se ei soitakaan sulle soittoaikana niin valitat suoraan potilasasiamiehelle etkä tajua soittaa sinne vastaanotolle? Kaupassa myyjä ottaa väärän hinnan niin haukut sen maanrakoon ja vaadit esimiehen paikalle ja myyjälle varoitusta? Opettaja tekee virheen lapsesi kokeen korjauksessa ja merkkaa puoli pistettä liian vähän niin menet karmit kaulassa reksin toimistoon vaatimaan opelle irtisanomista? Hoitaja, joka sijaistaa ekaa kertaa vanhempasi hoivakodissa ja vastaa uppo-oudoista vanhuksista yksin tuntematta heitä, antaa vanhemmallesi toisen vanhuksen lääkkeet vahingossa niin toki teet tästä rikosasian ja vastuutat vain ja ainoastaan sen hoitajan tilanteesta?

Ei tullut mieleesi että se sossu, joka hoitaa teidän perheen lisäksi pahimmillaan 70-100 muutakin perhettä (suositus oli vissiin jotain 25-30asiakasta per sossu) on vaikka saattanut jäädä sairauslomalle/vaihtaa työpaikkaa ja on käynyt virhe ja sijaiselle/uudelle työntekijälle ei ole välittynyt tieto? Tai joku päätös paperi on jäänytkin sihteerin pöydälle pyörimään eikä asia ole siksi edennyt?

Mutta kyllä sun varmaan kannattaa vielä koittaa valittaa tästä vääryydestä mikä nyt varmaan kuitenkin johtuu ihan vaan siitä että sossut halusi sulle valehdella päin naamaa ja rikkoa lupauksiaan. Sä kun olet varmaan itse niin täydellinen ettet koskaan ikinä mitään virheitä vahingossa väsyneenä ja kuormittuneenakaan tee niin kyllä se valitus varmaan menis läpi ja voisi jotain korvauksia tippua ja katalalle sossuä mmällekin saatais joku varoitus tai jotain...

Ja vielä lisäys että totta kai virheistä ja unohduksista saa purnata ja valittaakin, ja pitääkin jos jotain isompaa on tapahtunut. Mutta oikeasti, tyyppi kertoo että MUISTAAKSENI sossu sanoi että YRITETÄÄN KÄYNNISTÄÄ ja kun mitä ei kuulukaan niin ei jestas silloin istuta kuin tikku pask assa märehtimässä että yhyy kun valehdeltiin ja luottamus petettiin ja näin on kauheaa vääryyttä kärsitty ja voivoi kun en nauhoittanut että voisin valittaa. Silloin otetaan puhelin kouraan ja soitetaan parin minuutin puhelu että hei, ihmisiä kun tässä ollaan niin käviköhän teille nyt pikku virhe ja ootte unohtaneet meidät vai onko niin paljon muita, kiireellisempiä tapauksia että joudutaan vielä odottamaan? Ai on, tuntuupa ikävältä kun ette oo ilmoittaneet, jos jatkossa ilmottaisitte muutoksista.

Ja jos tällainen sanominen ei auta, sitten vasta pohditaan sitä valitusmahdollisuutta!

Työkkärin sosiaalityöntekijä kyllä sanoi, että sinuun ei näköjään ole otettu ollenkaan yhteyttä ja näinhän ei saisi koskaan tapahtua. Ei ole mitenkään normaalia tai hyväksyttävää, että yhteydenotto unohtuu. Olin siis sitoutunut ottamaan vastaan tämän avun, mitä sosiaalityöntekijät meille suosittelivat, mutta he eivät sitoutuneet sitä antamaan.

Olisi perheelleni hyödyllisempää kertoa esimerkiksi, että tässä kestää 3-11 kuukautta, haluatko ottaa avun vastaan sitten joskus jos sitä vapautuu, ehkä - eikä antaa mitään optimistisia arvauksia, joiden mukaan asiakas sitten on epätietoisuudessa kuukausikaupalla. Olisi nimittäin jopa helpompi elämäänsä suunnitella tietäen, että apua ei saa, kuin luulla että sitä saattaa tulla. En tiedä oliko tässä ideana, että jotenkin näkyy, että olisimme kuitenkin siellä tilastoissa ja näin, että paperilla ei näy, että tämä perhe on jätetty oman onnensa nojaan.

Apua tarvitsevan perheen tehtävä ei ole alkaa soittelemaan sossuille ja kyselemään, että onkos teillä jotain ongelmia siellä ja kiirettä töissä. Se on heidän työnsä josta he saavat palkkaa.

Ja tämä oli vain yksi esimerkki, jolloin lupaukset eivät ole toteutuneet, ei mikään yksittäistapaus joka pilasi kaiken.

Kyllä se on perheen tehtävä. Monta kertaa olen itse soittanut ja kysellyt jäikö lähete tekemättä, onko hakemus käsitelty, milloin jotakin tapahtuu. Jos jäisin vaan odottamaan, lapsen apu voisi jäädä johonkin käsittelemättä. Nykyään kun kaikki asiat kiertävät monen luukun kautta ja riski asian katoamiseen on olemassa. Sen varmistaminen, että homma etenee on minun ,vanhemman tehtävä.

Niin, vanhemmathan ovat aina vastuussa kaikesta. Muilla tahoilla ei sitten mitään vastuuta olekaan, vaikka miten pieleen menisikin? *huoh* Ja vielä vanhempana puolustelet kaikkea, ja otat vastaan muidenkin puutteet.