Miksi huostaanottoja tehdään enemmän kuin koskaan vaikka lapsia on vähemmän kuin koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvola on paikka mistä ilmianto lähtee. Sen jälkeen tarina lähtee paisumaan ja normaaleista perheistä tehdään moniongelmaisia ja lapset sitä myöten huostaan.

Mikä perhe ei muka muutu täysin stressaantuneeksi ja ongelmaiseksi ja viranomaisvastaiseksi jos on edes uhka että lapsi otetaan pois. Lapset traumatisoituu myös.

Toi systeemi on itseään vahvistava. Jos ongelmia ei ole niitä kyllä tulee.

Kaikkihan tietää, että neuvolassa saa vain hymyillä ja keroa asioiden olevan hyvin.

En ole tiennyt ja olen kertonut miltä tuntuu. Olen sanonut, että juuri nyt väsyttää, kun vauva valvottaa. Olen kertonut ilon aiheista ja harmittavista asioista. Ei ole lasuja nakeltu eikä sossuja käynyt kurkkimassa ikkunan takana. Miksipä olisi, kun vauvalla on kaikki hyvin.

Sulla on vauva. Et tiedä, että sen neuvolan tädin velvollisuus on kirjata sun käynnin jälkeen sinne kantaan kaikki. Todennäköisesti sinusta on kirjoitettu sinne näin:

""Äiti valittaa väsymystään vauvan valvottaessa ja äitiä lisäksi harmittaa asia XXX". Toistaiseksi kaikki sujuu hyvin ja äiti jaksaa hoitaa vauvaa"

Sitten kun sun vauva käy 5-vuotisneuvolassa, susta kirjataan:

"Lapsi kehitynyt normaalisti, äiti poissaoleva ja vastasi puheluun käynnin aikana, sanoi että puhelu tuli tuntemattomasta numerosta ja pelästyi.  Lapsi sanoi, että käy papan kanssa saunassa mökillä ja vaari pesee hänet.

Ja kun sun lapsi on 16 ja olet eronnut ja sulla on uusi mies, tehdään lastensuojeluilmoitus, kun nuoresi hilluu kaupungilla:

"XX kokee, että äidin uusi mies on ahdistava ja käskee tyhjentämään astianpesukoneen ja viemään pyykit huoneeseen. Uusi mies on ahdistellut asettamalla kotiintuloaikoja viikonlopulle ja nuori siksi kapinoinut,

Ja kas, olet lastensuojelun asiakas, koska olet jo vauva-aikana sanonut ettet oikein jaksa. Miten ihmiset ei oikeasti tajua nykyistä kirjaamista???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avohuollon palveluthan ovat ihan riittämättömiä. Eikä sossuilla ole mitään velvollisuutta, jos lupaukset petetään ja niin edelleen. Meillä kesäkuussa sovittiin perhetyön aloittamisesta, vieläkään en ole saanut yhteydenottoa. Työkkärin käynnillä vahvistui epäilys, että yhteyttä ei tosiaan ole edes yritetty ottaa, kun pidin mahdollisena sitäkin että puhelu tai muu kutsu on mennyt minulta ohi. Jos olisin tiennyt ettei meitä perhetyöhön oikeasti haluta ja aloittamisessa kestää +6kk,niin olisin sanonut heti alusaa ei enkä jäänyt mitään odottelemaan.

Perustelkaa ihmeessä alapeukut? Keittiön pöydässä istuessa sos. työntekijä muistaakseni sanoi, että yritetään käynnistää tämä syksyn aikana. Lunta ehti tulla ennen kuin ovat edes soittaneet. En tajunnut nauhoittaa keskustelua, niin en voi tehdä mitään valitusta.

No ei sulle sitten tullut mieleen ottaa itse yhteyttä sinne sossuun että mitäs, ootteko unohtaneet vai mikä on?

Oikeasti, sä kiroat vauvapalstalla että yhyy kun en tajunnut nauhoittaa keskustelua että voisit valittaa. Kertoo hyvin nykyihmisestä. Sä varmaan silloinkin kun lääkärille käy moka ja se ei soitakaan sulle soittoaikana niin valitat suoraan potilasasiamiehelle etkä tajua soittaa sinne vastaanotolle? Kaupassa myyjä ottaa väärän hinnan niin haukut sen maanrakoon ja vaadit esimiehen paikalle ja myyjälle varoitusta? Opettaja tekee virheen lapsesi kokeen korjauksessa ja merkkaa puoli pistettä liian vähän niin menet karmit kaulassa reksin toimistoon vaatimaan opelle irtisanomista? Hoitaja, joka sijaistaa ekaa kertaa vanhempasi hoivakodissa ja vastaa uppo-oudoista vanhuksista yksin tuntematta heitä, antaa vanhemmallesi toisen vanhuksen lääkkeet vahingossa niin toki teet tästä rikosasian ja vastuutat vain ja ainoastaan sen hoitajan tilanteesta?

Ei tullut mieleesi että se sossu, joka hoitaa teidän perheen lisäksi pahimmillaan 70-100 muutakin perhettä (suositus oli vissiin jotain 25-30asiakasta per sossu) on vaikka saattanut jäädä sairauslomalle/vaihtaa työpaikkaa ja on käynyt virhe ja sijaiselle/uudelle työntekijälle ei ole välittynyt tieto? Tai joku päätös paperi on jäänytkin sihteerin pöydälle pyörimään eikä asia ole siksi edennyt?

Mutta kyllä sun varmaan kannattaa vielä koittaa valittaa tästä vääryydestä mikä nyt varmaan kuitenkin johtuu ihan vaan siitä että sossut halusi sulle valehdella päin naamaa ja rikkoa lupauksiaan. Sä kun olet varmaan itse niin täydellinen ettet koskaan ikinä mitään virheitä vahingossa väsyneenä ja kuormittuneenakaan tee niin kyllä se valitus varmaan menis läpi ja voisi jotain korvauksia tippua ja katalalle sossuä mmällekin saatais joku varoitus tai jotain...

Ja vielä lisäys että totta kai virheistä ja unohduksista saa purnata ja valittaakin, ja pitääkin jos jotain isompaa on tapahtunut. Mutta oikeasti, tyyppi kertoo että MUISTAAKSENI sossu sanoi että YRITETÄÄN KÄYNNISTÄÄ ja kun mitä ei kuulukaan niin ei jestas silloin istuta kuin tikku pask assa märehtimässä että yhyy kun valehdeltiin ja luottamus petettiin ja näin on kauheaa vääryyttä kärsitty ja voivoi kun en nauhoittanut että voisin valittaa. Silloin otetaan puhelin kouraan ja soitetaan parin minuutin puhelu että hei, ihmisiä kun tässä ollaan niin käviköhän teille nyt pikku virhe ja ootte unohtaneet meidät vai onko niin paljon muita, kiireellisempiä tapauksia että joudutaan vielä odottamaan? Ai on, tuntuupa ikävältä kun ette oo ilmoittaneet, jos jatkossa ilmottaisitte muutoksista.

Ja jos tällainen sanominen ei auta, sitten vasta pohditaan sitä valitusmahdollisuutta!

Työkkärin sosiaalityöntekijä kyllä sanoi, että sinuun ei näköjään ole otettu ollenkaan yhteyttä ja näinhän ei saisi koskaan tapahtua. Ei ole mitenkään normaalia tai hyväksyttävää, että yhteydenotto unohtuu. Olin siis sitoutunut ottamaan vastaan tämän avun, mitä sosiaalityöntekijät meille suosittelivat, mutta he eivät sitoutuneet sitä antamaan.

Olisi perheelleni hyödyllisempää kertoa esimerkiksi, että tässä kestää 3-11 kuukautta, haluatko ottaa avun vastaan sitten joskus jos sitä vapautuu, ehkä - eikä antaa mitään optimistisia arvauksia, joiden mukaan asiakas sitten on epätietoisuudessa kuukausikaupalla. Olisi nimittäin jopa helpompi elämäänsä suunnitella tietäen, että apua ei saa, kuin luulla että sitä saattaa tulla. En tiedä oliko tässä ideana, että jotenkin näkyy, että olisimme kuitenkin siellä tilastoissa ja näin, että paperilla ei näy, että tämä perhe on jätetty oman onnensa nojaan.

Apua tarvitsevan perheen tehtävä ei ole alkaa soittelemaan sossuille ja kyselemään, että onkos teillä jotain ongelmia siellä ja kiirettä töissä. Se on heidän työnsä josta he saavat palkkaa.

Ja tämä oli vain yksi esimerkki, jolloin lupaukset eivät ole toteutuneet, ei mikään yksittäistapaus joka pilasi kaiken.

Kyllä se on perheen tehtävä. Monta kertaa olen itse soittanut ja kysellyt jäikö lähete tekemättä, onko hakemus käsitelty, milloin jotakin tapahtuu. Jos jäisin vaan odottamaan, lapsen apu voisi jäädä johonkin käsittelemättä. Nykyään kun kaikki asiat kiertävät monen luukun kautta ja riski asian katoamiseen on olemassa. Sen varmistaminen, että homma etenee on minun ,vanhemman tehtävä.

Niin minäkin olen, esimerkiksi soittanut poliklinikalle lähetteestä, joka on kadonnut jonnekin. Potilaan/asiakkaan kontolle se usein jää, mutta ei se sitä tarkoita että vastuu _on_ asiakkaan. Eihän missään muussakaan näin voi toimia, miksi sos.työssä ja terveydenhuollossa se olisi hyväksyttävää? Esimerkiksi jos varaan kampaajalle ajan, niin kyllä mä odotan että jos hän vaikka sairastuu ja aika peruuntuu, niin hän soittaa heti kun mahdollista sen kertoen eikä odotuta minua ja juoksuta minua turhan päiten paikan päälle. Ja tällaisessa kumminkin kyse vähäpätöisemmistä asioista kuin sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avohuollon palveluthan ovat ihan riittämättömiä. Eikä sossuilla ole mitään velvollisuutta, jos lupaukset petetään ja niin edelleen. Meillä kesäkuussa sovittiin perhetyön aloittamisesta, vieläkään en ole saanut yhteydenottoa. Työkkärin käynnillä vahvistui epäilys, että yhteyttä ei tosiaan ole edes yritetty ottaa, kun pidin mahdollisena sitäkin että puhelu tai muu kutsu on mennyt minulta ohi. Jos olisin tiennyt ettei meitä perhetyöhön oikeasti haluta ja aloittamisessa kestää +6kk,niin olisin sanonut heti alusaa ei enkä jäänyt mitään odottelemaan.

Perustelkaa ihmeessä alapeukut? Keittiön pöydässä istuessa sos. työntekijä muistaakseni sanoi, että yritetään käynnistää tämä syksyn aikana. Lunta ehti tulla ennen kuin ovat edes soittaneet. En tajunnut nauhoittaa keskustelua, niin en voi tehdä mitään valitusta.

No ei sulle sitten tullut mieleen ottaa itse yhteyttä sinne sossuun että mitäs, ootteko unohtaneet vai mikä on?

Oikeasti, sä kiroat vauvapalstalla että yhyy kun en tajunnut nauhoittaa keskustelua että voisit valittaa. Kertoo hyvin nykyihmisestä. Sä varmaan silloinkin kun lääkärille käy moka ja se ei soitakaan sulle soittoaikana niin valitat suoraan potilasasiamiehelle etkä tajua soittaa sinne vastaanotolle? Kaupassa myyjä ottaa väärän hinnan niin haukut sen maanrakoon ja vaadit esimiehen paikalle ja myyjälle varoitusta? Opettaja tekee virheen lapsesi kokeen korjauksessa ja merkkaa puoli pistettä liian vähän niin menet karmit kaulassa reksin toimistoon vaatimaan opelle irtisanomista? Hoitaja, joka sijaistaa ekaa kertaa vanhempasi hoivakodissa ja vastaa uppo-oudoista vanhuksista yksin tuntematta heitä, antaa vanhemmallesi toisen vanhuksen lääkkeet vahingossa niin toki teet tästä rikosasian ja vastuutat vain ja ainoastaan sen hoitajan tilanteesta?

Ei tullut mieleesi että se sossu, joka hoitaa teidän perheen lisäksi pahimmillaan 70-100 muutakin perhettä (suositus oli vissiin jotain 25-30asiakasta per sossu) on vaikka saattanut jäädä sairauslomalle/vaihtaa työpaikkaa ja on käynyt virhe ja sijaiselle/uudelle työntekijälle ei ole välittynyt tieto? Tai joku päätös paperi on jäänytkin sihteerin pöydälle pyörimään eikä asia ole siksi edennyt?

Mutta kyllä sun varmaan kannattaa vielä koittaa valittaa tästä vääryydestä mikä nyt varmaan kuitenkin johtuu ihan vaan siitä että sossut halusi sulle valehdella päin naamaa ja rikkoa lupauksiaan. Sä kun olet varmaan itse niin täydellinen ettet koskaan ikinä mitään virheitä vahingossa väsyneenä ja kuormittuneenakaan tee niin kyllä se valitus varmaan menis läpi ja voisi jotain korvauksia tippua ja katalalle sossuä mmällekin saatais joku varoitus tai jotain...

Ja vielä lisäys että totta kai virheistä ja unohduksista saa purnata ja valittaakin, ja pitääkin jos jotain isompaa on tapahtunut. Mutta oikeasti, tyyppi kertoo että MUISTAAKSENI sossu sanoi että YRITETÄÄN KÄYNNISTÄÄ ja kun mitä ei kuulukaan niin ei jestas silloin istuta kuin tikku pask assa märehtimässä että yhyy kun valehdeltiin ja luottamus petettiin ja näin on kauheaa vääryyttä kärsitty ja voivoi kun en nauhoittanut että voisin valittaa. Silloin otetaan puhelin kouraan ja soitetaan parin minuutin puhelu että hei, ihmisiä kun tässä ollaan niin käviköhän teille nyt pikku virhe ja ootte unohtaneet meidät vai onko niin paljon muita, kiireellisempiä tapauksia että joudutaan vielä odottamaan? Ai on, tuntuupa ikävältä kun ette oo ilmoittaneet, jos jatkossa ilmottaisitte muutoksista.

Ja jos tällainen sanominen ei auta, sitten vasta pohditaan sitä valitusmahdollisuutta!

Työkkärin sosiaalityöntekijä kyllä sanoi, että sinuun ei näköjään ole otettu ollenkaan yhteyttä ja näinhän ei saisi koskaan tapahtua. Ei ole mitenkään normaalia tai hyväksyttävää, että yhteydenotto unohtuu. Olin siis sitoutunut ottamaan vastaan tämän avun, mitä sosiaalityöntekijät meille suosittelivat, mutta he eivät sitoutuneet sitä antamaan.

Olisi perheelleni hyödyllisempää kertoa esimerkiksi, että tässä kestää 3-11 kuukautta, haluatko ottaa avun vastaan sitten joskus jos sitä vapautuu, ehkä - eikä antaa mitään optimistisia arvauksia, joiden mukaan asiakas sitten on epätietoisuudessa kuukausikaupalla. Olisi nimittäin jopa helpompi elämäänsä suunnitella tietäen, että apua ei saa, kuin luulla että sitä saattaa tulla. En tiedä oliko tässä ideana, että jotenkin näkyy, että olisimme kuitenkin siellä tilastoissa ja näin, että paperilla ei näy, että tämä perhe on jätetty oman onnensa nojaan.

Apua tarvitsevan perheen tehtävä ei ole alkaa soittelemaan sossuille ja kyselemään, että onkos teillä jotain ongelmia siellä ja kiirettä töissä. Se on heidän työnsä josta he saavat palkkaa.

Ja tämä oli vain yksi esimerkki, jolloin lupaukset eivät ole toteutuneet, ei mikään yksittäistapaus joka pilasi kaiken.

Kyllä se on perheen tehtävä. Monta kertaa olen itse soittanut ja kysellyt jäikö lähete tekemättä, onko hakemus käsitelty, milloin jotakin tapahtuu. Jos jäisin vaan odottamaan, lapsen apu voisi jäädä johonkin käsittelemättä. Nykyään kun kaikki asiat kiertävät monen luukun kautta ja riski asian katoamiseen on olemassa. Sen varmistaminen, että homma etenee on minun ,vanhemman tehtävä.

Ja mietitään, jos asia olisi toisin päin. Jos minä asiakkaana olisin luvannut sossuun ilmoitella tietyn ajan kuluessa, tai olisin sopinut tapaamisen mutta en tullut - kyllä siinä on piru irti ja monenlaiset huolet herää. Silloin kun sossu tekee virheen, se on kiireen vuoksi ja valitettava inhimillinen virhe. Silloin kun vanhempi tekee virheen, on kyse syvästä viasta vanhemman persoonassa.

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Ennen otettiin puhelin käteen ja soitettiin vanhemmille. Että Juha kuule kävi mun juttusilla ja on aika ahdistuneen oloinen. Oletteko itse huomanneet tällaista? MItes me yhdessä voitais auttaa Juhaa tässä?

Nyt naputellaan lastensuojeluun ilmoitus, josta sitten joku sossun sijainen soittaa, kuulustelee  ja kutsuu tapaamiseen. 

Ja vaitiolovelvollisuuteen on aivan turha vedota, koska meilläkin PUHELIMESSA, varmistamatta että edes olen huoltaja, käytiin läpi kaikki se, mitä nuori oli kertonut luottamuksellisesti. Siellä oli aivan valheellisia tapahtumia - nuori oli luottanut vaitiolovelvollisuuteen, jota ei sitten ollut olemassakaan. Että meillä muka rangaistaan viikkorahan menetyksellä jos ei tule kokeesta yli 9.  Meillä ei ole käytössä viikkorahaa, ollut koskaan ja tosiaankaan koearvosanoja ei ole ikinä arvotettu rangaistuksin, toki iloittu ja kiitetty hyvästä todistuksesta ja joskus siitä on saanut jonkun palkinnon, vakka kevätjuhlien jälkeen reissun Lintsille. Joka olis tehty muutenkin, mutta ehkä huonoina vanhempina puettiin se palkkioksi hyvin hoidetusta kouluvuodesta.

Ylipäätään mielenkiintoista, että joku sossun kalkkuna katsoo asiakseen kieltää sen, että ei saisi rangaista viikkorahan menetyksellä jos kokeesta ei tule yli 9. Vanhemmilla on kasvatuksen vapaus ja jos vanhempi katsoo asiakseen rangaista tietyistä arvosanoista, niin siinä ei ole mitään laitonta. Eli jos sossu aloittaa jonkun vainon tuolla perusteella, niin sossun voi vetää oikeuteen, kun mitään laitonta ei ole perhe tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvola on paikka mistä ilmianto lähtee. Sen jälkeen tarina lähtee paisumaan ja normaaleista perheistä tehdään moniongelmaisia ja lapset sitä myöten huostaan.

Mikä perhe ei muka muutu täysin stressaantuneeksi ja ongelmaiseksi ja viranomaisvastaiseksi jos on edes uhka että lapsi otetaan pois. Lapset traumatisoituu myös.

Toi systeemi on itseään vahvistava. Jos ongelmia ei ole niitä kyllä tulee.

Kaikkihan tietää, että neuvolassa saa vain hymyillä ja keroa asioiden olevan hyvin.

En ole tiennyt ja olen kertonut miltä tuntuu. Olen sanonut, että juuri nyt väsyttää, kun vauva valvottaa. Olen kertonut ilon aiheista ja harmittavista asioista. Ei ole lasuja nakeltu eikä sossuja käynyt kurkkimassa ikkunan takana. Miksipä olisi, kun vauvalla on kaikki hyvin.

Sulla on vauva. Et tiedä, että sen neuvolan tädin velvollisuus on kirjata sun käynnin jälkeen sinne kantaan kaikki. Todennäköisesti sinusta on kirjoitettu sinne näin:

""Äiti valittaa väsymystään vauvan valvottaessa ja äitiä lisäksi harmittaa asia XXX". Toistaiseksi kaikki sujuu hyvin ja äiti jaksaa hoitaa vauvaa"

Sitten kun sun vauva käy 5-vuotisneuvolassa, susta kirjataan:

"Lapsi kehitynyt normaalisti, äiti poissaoleva ja vastasi puheluun käynnin aikana, sanoi että puhelu tuli tuntemattomasta numerosta ja pelästyi.  Lapsi sanoi, että käy papan kanssa saunassa mökillä ja vaari pesee hänet.

Ja kun sun lapsi on 16 ja olet eronnut ja sulla on uusi mies, tehdään lastensuojeluilmoitus, kun nuoresi hilluu kaupungilla:

"XX kokee, että äidin uusi mies on ahdistava ja käskee tyhjentämään astianpesukoneen ja viemään pyykit huoneeseen. Uusi mies on ahdistellut asettamalla kotiintuloaikoja viikonlopulle ja nuori siksi kapinoinut,

Ja kas, olet lastensuojelun asiakas, koska olet jo vauva-aikana sanonut ettet oikein jaksa. Miten ihmiset ei oikeasti tajua nykyistä kirjaamista???

Ei minulla nyt vauvaa ole. Minusta ei voi koskaan tulla lastensuojelun asiakasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi ikinä uskonut, että Suomessa todella on näin. Aiemmin olisin varmasti ollut sitä mieltä, että täytyy olla isoja ongelmia tai asioita vääristellään.

Kunnes meistä tehtiin lasu ja lasu poliisille tutkintapyynnön, koska epäilivät minun kajonneen lapsen fyysiseen koskemattomuuteen. Mitään apua ei saatu, mutta minulle ehkä tulee rikosrekisteri, koska rajoitin lapseni vapautta tehdä oman mielensä mukaan. En edes ole väkivaltainen ja vastustan kaikkea väkivaltaa. En ole ikinä tukistanut tai antanut luunappeja tms. Meillä lapset on saaneet osallistua aina perheen päätöksentekoon ja heitä on kunnioitettu. Mutta teini olisi halunnut kaupungille ja oli alkanut liikkua epäilyttävässä seurassa, niin pidin hänestä kiinni ettei lähde. Pelkäsin, kun tässä porukassa oli jo päihdekokeiluja ollut ja muutenkin oli ollut vaikea viikko takana. Ei mikään ongelmanuori todellakaan, mutta joku vaihe oli päällä mihin halusin vanhempana puuttua.

Koulussa teini sitten meni kuraattorille ja kertoi minun satuttaneen häntä. Kostomielessä tämän teki. Kuraattori teki lasun, koska hänen oli kuulemma tällaisessa tilanteessa pakko. Lasu kävi meillä ja jututti lasta sekä haastatteli meitä vanhempia, mutta totesi ettei voi auttaa mitenkään: meillä on arki ja talous kunnossa, lapsilla on harrastuksia, he pärjäävät koulussa hyvin jne.. Koska tilanne oli heidän mielestä epäselvä, niin piti kuitenkin tehdä poliisille tutkintapyyntö ettei asia jää heudän vastuulle, jos jotain onkin. Olivat kyllä pahoillaan, mutta eivät voi riskiä ottaa. Lopettivat asiakkuuden siihen ja siirsivät jutun poliisille.

Teiniä kaduttaa nyt, kun tietää miten iso rumba kyseessä. Toisaalta hän pohtii voisiko saada rahaa, jos voittaa oikeusjutun meitä vastaan. Mutta asia tosiaan menee syyttäjälle, joka päättää meneekö asia oikeuteen ja siellä sitten voin saada pahoinpitelytuomion, jos minut todetaan syylliseksi. Kuulemma kiinni pitäminen täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkit. Olen ihan rikki tästä kaikesta ja koko tilanne on ihan sairas.

Tapahtunut myös meille. Taustalla ei ollut mitään fyysistä, ei mitään. Ei päihteitä, ei vanhempien laiminlyöntiä. 

Lukiolainen meni koulun psykologille purkamaan sitä, että häntä ahdistaa noin yleisesti ja hän ajattelee, että me vanhemmat odotamme häneltä tiettyä suoritustasoa. Hän meni lukioon 9,8 keskiarvolla ja meidän vanhempien ei ole ikinä tarvinnut puuttua kouluun millään tavalla. Kuvaavaa on, että kuopuksemme tempoilee siinä 7 keskiarvossa ja kokeista on nähty viitosiakin ja on jouduttu näkemään vaivaa hänen eteensä ja ollaan todella iloisia kun kokeesta tulee vaikka 8. Ei siis ikinä olla tätä kympin tyttöä painostettu, mutta toki tarjouduttu esim. kyselemään sanoja kielissä ja "kuulustelemaan" kokeisiin jos hän on halunnut. Ja kiitetty ja palkittukin loistavista arvosanoista.

Hän nyt 17-vuotiaana vaan koki, että kotoa tulee painetta olla hyvä koulussa ja urheilussa ja lisäksi laiha....Ihan outo juttu tuokin, ollaan pikemminkin kulinaristeja ja lapsia ei ole painostettu harrastamaan, tämä esikoinen on halunnut ja osannut ja edennyt SM-tasolle.

No, psykologi teki lastensuojeluilmoitusen ja sekä me vanhemmat että kaksi nuorempaa lasta jouduimme keskusteluun - itse kohde oli jo täyttänyt 18 vuotta, joten asia ei koskenut enää häntä. Kotimme käytiin arvioimassa ja tarjottiin perhetyötä jos haluaisimme keskusteluapua. Varsinkin kaksi nuorempaa sisarusta olivat aivan raivona, hyvä ettei välit isoon siskoon katkenneet. Teinien sana onneksi painoi sen verran, että asia ei lopulta edennyt mihinkään noiden tapaamisten lisäksi.

Mutta me olemme siellä kirjoissa ikuisesti. Jos jompi kumpi näistä vielä ala-ikäisistä hölmöilee jotain, vaikka kännäilee 17-vuotiaana kaupungilla, niin meillä on jos taustaa lastensuojelussa ja olemme tarkassa syynissä.

Eikö ole ihan hyvä, että asiat tarkastetaan? Mitä psykologin olisi pitänyt tehdä, jos hän oli huolissanne lapsistanne? Eihän hän voi oikeasti tietää minkälainen perhe olette.

Eli hyvä asia on, että kukaan ei enää halua eikä uskalla hakea apua ihan oikeisiin ongelmiin?

Uuden lastensuojelulain myötä työntekijä ei voi käyttää omaa harkintaa, vaan se lasu on tehtävä jos yksikään kriteeri täyttyy. Meidänkin tapauksessa nuorelle oli kerrottu, että ilmoitus tehdään ja hän oli itkenyt siellä, että liioitteli ja ei halua tällaista. Ei auttanut. Osattiin tietty odottaa puhelua, koska nuori siitä itkien kotona kertoi.

Eihän meillä mitään hätää tietenkään ollut ja varsinkin kaksi nuorempaa olivat aivan raivona koko jutusta. 

Voit kuitenkin olla varma, että kukaan, ei yksikään meistä tule hakemaan apua julkiselta sektorilta jos vaikka jotain oikeaa ongelmaa ilmaantuisikin. Draamaan taipuvainen 14-vuotias sanoi, että "ennemmin mä kuole,n kuin menen sen lässyttäjän kanssa enää ikinä niitä tunnekortteja analysoimaan". Joutuivat siis kuvailemaan tunteitaan vanhempiinsa joidenkin voimaeläinkorttien kautta. 

Kannattaisiko sun rauhoittua ja miettiä miksi se lapsesi kertoi psykologille nuo kertomasi asiat? Tuskin ne tunteet hänelle tyhjästä ovat tulleet, joten kannattaa varmaan hakea lapselle apua.

Itse olen oikeasti perheestä, jossa kohtasin kaltoinkohtelua enkä ikinä kertonut kenellekään mitään, en sanallakaan. En uskaltanut enkä halunnut uhmata äitiä. Varmasti olisin itkenyt hysteerisesti, jos olisin ”jäänyt kiinni”. Siksi ehkä kuuntelevat nuoria herkällä korvalla, koska pieni vihje voi olla enne jostain paljon pahemmasta.

Sun tilanne on ollut ikävä.

Mutta ihan ulkopuolelta, nuorten kanssa tekemisissä työkseni ja vanhempana olevana kerron, että nuorten keskuudessa leviää tällainen kaupunkilegenda, että mitä kurjemmat kotiolot saa koulun auttajilla maalattua, sitä helpommin saa oman kämpän ja tukea siihen.

Olen tämän ihan vanhempanakin kuullut. Eli nuoret käyvät kuraattorilla avautumassa "ongelmista", koska joku on joskus saanut sitä kautta kämpän.

Oma nuoremme selitti kirkkain silmin pitävänsä välivuoden lukion jälkeen, oli juuri muuttanut omilleen, koska kotona "ahdisti". Kysyin, millä meinaa pärjätä. Kuulemma ensissijaisesti opintotuella. Miksi saisi opintotukea, jos ei opiskele? No, työkkärillä ja suorittaa avoimessa perusopinnot haluamalleen alalle. Sanoin ettei saa opintotukea eikä työttömyyskorvausta tähän. No, kuulemma sossusta saa. No, ei saa, kun on yli 30 00 € rahasto isovanhemmilta, sitä pitää sitten käyttää, jos haluaa etsiä itseään välivuotena. 

Uusi lastensuojelulaki on tehnyt nimenomaan näistä teineistä kuninkaita, ei kuulemma ole edes harvinaista, että teini uhkailee "teen meistä lastensuojeluilmoituksen" jos ei saa haluamaansa.

PItää erottaa ilmoitus ja se, mitä lastensuojelun asiakkuun tarkoittaa. Ilmoitukset on kuitenkin pakko käsitellä ja tavata perheen kanssa. Vain pienen pieni osa johtaa asiakkuuteen. Jo ilmoitus kuormittaa henkilökuntaa kuitenkin aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan työntekijänä voin kertoa että vika on suurimmassa osassa tapauksista vanhemmissa. Vanhemmilla on oman elämänhallinnan kanssa nykyään niin paljon ongelmia ihan jokaisella osa-alueella etteivät kykene lapsiaan kasvattamaan. Lisäksi nämä vanhemmat eivät kykene omassa toiminnassaan mitään muuttamaan eivätkä näe/ eivät halua nähdä ongelmiaan.

Tavallaan kyllä ymmärrän heitä - jos kasvat koko elämäsi olosuhteissa jossa on ihan ok hoitaa asiat päin mäntyä ja syyttää ongelmistaan muita, niin ei kai sille voi mitään.

Väitän kyllä aivan toista. Tottakai ongelmaisia on ja yhteiskunnan rakenteiden, kaiken somen ja muun vuoksi he entistä useammin jäävät haaviin.

Mutta koskaan aikaisemmin ei lapsiin ole panostettu niin paljoa kuin viimeisen 15 vuoden aikana. Tottakai on edelleen kaltoinkohtelua ja laiminlyöntiä, kuten on aina ollut. Se ei kuitenkaan selitä yhä kasvavaa lastensuojelun "tarvetta", kun samaan aikaan jo vauvasta alkaa yhteiskunnan seuranta lapsesta.

Jo vauvasta pitää tarjota virikkeitä, vaunulenkkeillä ja käydä muskarissa, valmistaa kouluun ja koulussa huolehtia opettamisesta kotona, koska opella nyt ei vaan ole aikaa opettaa esim. lukemaan.

Itsellä on jo lähellä aikuisuutta olevat lapset ja työssä seuraan pienten lasten vanhempien arkea.

Ikinä ei ole ollut tällaisia vaatimuksia. Vanhempien pitää käytännössä käydä sitä koulua niiden lasten kanssa. "Huomenna vietämme luontopäivää: jokaisen oppilaan tulee tuoda kouluun männyn käpy, pihlajan lehti, palanen rahkasammalta ja kuusenkerkkä"

Kun nuorimmaisemme kävi viimeisiä vuosia yläkoulua, oli yhden opettajan Wilma-sekoilu ihan järkyttävää: huomenna uintia. Eikun hiihtoa. ei sittenkään, vaan kuitenkin uintia. Klo 22 viestiä: uimahalli on huomenna suljettu, siksi meillä on huomenna hiihtoa.  Ja lasu jos ei ollutkaan suksia mukana vaan uimapuku. Onneksi lopulta tähän puututtiin, mutta moni perhe ramppasi lastensuojelussa selittämässä puuttuvia suksia.

Jos kohdalle ei koskaan osu, ei voi tajuta millaisia opettajiakin joukkoon mahtuu. Hyvin harvoin, mutta mahtuu ja joidenkin kohdalle se sattuu.

Olen tuo alkuperäisen tekstin kirjoittaja. Olen tehnyt näitä töitä vuosikymmenen eri-ikäisten ja erilaisten ongelmien kanssa painivien perheiden ja heidän lasten ja nuorten kanssa. Voisin siis sanoa nähneeni muutoksen.

Ennen lastensuojeluun sijoitettujen lasten/nuorten taustat tulivat sieltä päihdeperheistä. Oli käyttäytymisen häiriöitä ja koulupoissaoloja.

Nykyään ongelmat kulminoituu vanhempien elämänhallinnan puutteisiin, tunne-elämän ongelmiin, vuorovaikutukseen perheen sisällä jne. Ja näistä ongelmat siirtyvät sitten lapsen suoriutumiseen omassa elämässään ja heidän kasvuun ja kehitykseen.

Totta on myöskin se että koulut vaativat nykyään enemmän mutta sen voin sanoa että kenenkään suksien ja käpyjen puuttuminen tunnilta ei ole syy lastensuojelun tukitoimiin. Se ei vaan riitä sinne asti joutumiseen. Jos joku jotain muuta väittää, niin jättää kyllä kertomatta jotakin oleellista.

Antakaas kun vähän suomennan ammattilaisen huostaanottojargonia:

"Nykyään ongelmat kulminoituu vanhempien elämänhallinnan puutteisiin (=ei osata tehdä puuroa aamiaiseksi, annetaan leipä. Lapsi syö pelkkiä ranskalaisia. Tai koti sotkuinen), tunne-elämän ongelmiin (=äiti itkee neuvolassa, isä huutaa joskus lapselle), vuorovaikutukseen perheen sisällä (=äiti ei sanoita lapselle tunteita, äiti ja iskä riitelee)jne. Ja näistä ongelmat siirtyvät sitten lapsen suoriutumiseen omassa elämässään ja heidän kasvuun ja kehitykseen (=on huolestuttavaa jos lapsi ei ole kaikesta täydellisesti suoriutuva maisteri)."

Eli lobattu kaikki mahdollinen huoleksi kun oikeita huolia ei tarpeeksi ole.

Tuntuu, että näihin vastaa jotain pikkuisten vanhempia. Jotka eivät osaa edes kuvitella miten asiat ovat 16 vuoden päästä.

En ikinä, ikinä, ikinä kuvitellut edes mielikuvituksessani, että meistä tehdään joskus lastensuojeluilmoitus. Valokuva-albumit, muistot, arjen mielikuvat. Vauva-uinti, harrastukset, arjen ja vapaa-ajan yhteensovittaminen, lastenjuhlat, yhteiset juhlat lasten ehdoilla, leipominen, leikkiminen. Maailman ihanin päiväkoti. Ulkomailla asuminen. Minä aina mukana kaikessa vanhempaintoiminnassa.

Näin vaan tapahtui. Siksi, että nuori luuli saavansa asunnon. Me emme ole lastensuojelun asiakkaita, todellakaan, koska ilmoitus todettin sellaiseksi, ettei se todellakaan aiheuta jatkotoimenpiteitä, vaan on tyypillinen. 

Silti olemme kirjoissa niin kauan kuin nuorimpamme on 18 v.

Koska keskitytään näyttämään kiiltokuvilta ja kaikki aika menee kulissien ylläpitämiseen. Sitten ne lapset tarpeet unohtuu ja asiat menevät päin peetä. Lapset kilpailevat älypuhelimen kanssa huomiosta, ja vanhemmat vanhemmuudessa. Suomeksi epäolennaiset asiat ovat olennaisia tärkeämpiä, siksi.

Vierailija kirjoitti:

Koska keskitytään näyttämään kiiltokuvilta ja kaikki aika menee kulissien ylläpitämiseen. Sitten ne lapset tarpeet unohtuu ja asiat menevät päin peetä. Lapset kilpailevat älypuhelimen kanssa huomiosta, ja vanhemmat vanhemmuudessa. Suomeksi epäolennaiset asiat ovat olennaisia tärkeämpiä, siksi.

Tuo on ihan pötyä. Ei kukaan ennen syyllistänyt että lapsi joutui kilpailemaan huomiosta sanomalehden kanssa. Tai kotitöiden kanssa (joita naiset teki ennen ajallisesti enemmän). Nykyään syyllistetään jos teet mitään muuta kuin oot lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että näihin vastaa jotain pikkuisten vanhempia. Jotka eivät osaa edes kuvitella miten asiat ovat 16 vuoden päästä.

En ikinä, ikinä, ikinä kuvitellut edes mielikuvituksessani, että meistä tehdään joskus lastensuojeluilmoitus. Valokuva-albumit, muistot, arjen mielikuvat. Vauva-uinti, harrastukset, arjen ja vapaa-ajan yhteensovittaminen, lastenjuhlat, yhteiset juhlat lasten ehdoilla, leipominen, leikkiminen. Maailman ihanin päiväkoti. Ulkomailla asuminen. Minä aina mukana kaikessa vanhempaintoiminnassa.

Näin vaan tapahtui. Siksi, että nuori luuli saavansa asunnon. Me emme ole lastensuojelun asiakkaita, todellakaan, koska ilmoitus todettin sellaiseksi, ettei se todellakaan aiheuta jatkotoimenpiteitä, vaan on tyypillinen. 

Silti olemme kirjoissa niin kauan kuin nuorimpamme on 18 v.

Mikä on ongelma, jos mitään jatkotoimenpiteitä ei tullut? Miten ne perheen ulkopuoliset ihmiset voisivat tietää tapaamatta, että kuka puhuu totta ja kuka valehtelee?

Monet huonot vanhemmat onnistuvat vielä tavatessa kääntämään kaiken hyväksi eivätkä lapset uskalla sanoa mitään. Lapsia on peloiteltu huostaanotolla, kiristetty ja uhkailtu. Tai ihan vaan aneltu, että älkää jättäkö äitiä/isää. Ja lapset ovat uskollisia vanhemmilleen eivätkä sano mitään.

Eikö turhat tapaamiset ole pienempi paha kuin se, että oikeasti apua tarvitsevat jää sitä ilman?

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että näihin vastaa jotain pikkuisten vanhempia. Jotka eivät osaa edes kuvitella miten asiat ovat 16 vuoden päästä.

En ikinä, ikinä, ikinä kuvitellut edes mielikuvituksessani, että meistä tehdään joskus lastensuojeluilmoitus. Valokuva-albumit, muistot, arjen mielikuvat. Vauva-uinti, harrastukset, arjen ja vapaa-ajan yhteensovittaminen, lastenjuhlat, yhteiset juhlat lasten ehdoilla, leipominen, leikkiminen. Maailman ihanin päiväkoti. Ulkomailla asuminen. Minä aina mukana kaikessa vanhempaintoiminnassa.

Näin vaan tapahtui. Siksi, että nuori luuli saavansa asunnon. Me emme ole lastensuojelun asiakkaita, todellakaan, koska ilmoitus todettin sellaiseksi, ettei se todellakaan aiheuta jatkotoimenpiteitä, vaan on tyypillinen. 

Silti olemme kirjoissa niin kauan kuin nuorimpamme on 18 v.

Teistä ei ole tehty ilmoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Luin just saksalaista artikkelia lasten huostaanotoista pohjoismaissa. Ruotsissa otetaan 6x enemmän lapsia huostaan kuin Saksassa. Artikkelissa ilmaistiin osuvasti, että lapsen vanhempia on ensikädessä valtio. Isä ja äiti vain, jos valtio heidän sopiviksi katsoo. Mielivaltainen "huoli" on uhka myös ns. hyville, tavallisille vanhemmille.

Pohjoismaat toimivat monessa asiassa kuin DDR aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että näihin vastaa jotain pikkuisten vanhempia. Jotka eivät osaa edes kuvitella miten asiat ovat 16 vuoden päästä.

En ikinä, ikinä, ikinä kuvitellut edes mielikuvituksessani, että meistä tehdään joskus lastensuojeluilmoitus. Valokuva-albumit, muistot, arjen mielikuvat. Vauva-uinti, harrastukset, arjen ja vapaa-ajan yhteensovittaminen, lastenjuhlat, yhteiset juhlat lasten ehdoilla, leipominen, leikkiminen. Maailman ihanin päiväkoti. Ulkomailla asuminen. Minä aina mukana kaikessa vanhempaintoiminnassa.

Näin vaan tapahtui. Siksi, että nuori luuli saavansa asunnon. Me emme ole lastensuojelun asiakkaita, todellakaan, koska ilmoitus todettin sellaiseksi, ettei se todellakaan aiheuta jatkotoimenpiteitä, vaan on tyypillinen. 

Silti olemme kirjoissa niin kauan kuin nuorimpamme on 18 v.

Mikä on ongelma, jos mitään jatkotoimenpiteitä ei tullut? Miten ne perheen ulkopuoliset ihmiset voisivat tietää tapaamatta, että kuka puhuu totta ja kuka valehtelee?

Monet huonot vanhemmat onnistuvat vielä tavatessa kääntämään kaiken hyväksi eivätkä lapset uskalla sanoa mitään. Lapsia on peloiteltu huostaanotolla, kiristetty ja uhkailtu. Tai ihan vaan aneltu, että älkää jättäkö äitiä/isää. Ja lapset ovat uskollisia vanhemmilleen eivätkä sano mitään.

Eikö turhat tapaamiset ole pienempi paha kuin se, että oikeasti apua tarvitsevat jää sitä ilman?

Turhat tapaamiset ja matala kynnys johtavat nimenomaan ja juuri teinien kanssa pienten resurssien tuhlaamiseen ja jo aivan ongelmien alkuvaiheessa siihen, että jatkossa ongelmiin ei ikinä haluta hakea

apua.

Myllyn läpikäyneenä; oma nuoremme eivät ikinä, ikinä, ikinä hae apua. Vaikka heidän kanssaan siitä keskusteltiin ja asiaa puitiin aivan nolla tilanteesta. Pahin painajainen nuorimmaisemme elämässä kuulemma on täti ja kuvakortit, joihin hänen piti keksiä tunteita. Mitä hyötyä kenellekään tästä oli? Paitsi tädille asiakaskäynti. Korostan, että mikään ei johtanut edes siihen, että olisi kartoitettu jotain palvelun tarvetta. Luotiin skismaa sisarusten välille ja tosellakin se mielikuva, ettö jos avudut jostain mieltä painavasta, tuloksena on tällainen. 

Jos nuori käy vastaanotolla ja hänen kanssaan keskustellaan, että onko ok jos otan vanhempiisi yhteyttä tästä ja pyydän heidät juttelemaan. Siis yhdessä. Asiassa on täysin toinen sävy jo lähtökohtaisesti. Minua tyrmistytti ja olen asian vienyt myös eteenpäin, että joku sijainen kertoi minulle puhelimessa kaiken, minkä nuori oli hänelle puhunut ja osa oli ihan  valheita.

Onko tämä sinusta ok? En nyt keksi ihan vastaavaa, mutta jos menisit työterveyteen kertomaan omasta ahdistuksestasi ja pikkuisen myös värittäisit juttuasi ja työterveydestä soitettaisiin puolisollesi, että Maijalla on näin ja on annettu varoitus.

Lastensuojelu on jännä juttu. Niin kauan kun sen kanssa ei ole tekemisissä, se tuntuu toimivan ihan ok ja ja kommentoi juuri noin, että eikö nyt hyvänen aika ole vaan ihanaa että asiaa selvitetään. Kun se hyytävä puhelu tulee ja olet aivan lamaatunut, kuulet luottamuksellisisa asioita puhelimessa kesken ruokaostosten, sitä ei vaan voi ymmärtää.

10v sitten lasu-ilmoitus tehtiin harkiten. Saatettiin jutella ensin kollegoiden kanssa ja jututettiin myös vanhempia. Tilannetta tarkkailtiin ennenkuin ilmoitukseen lopulta päädyttiin. Saattoi käydä niinkin, että pelkkä puheeksiotto sai vanhemmat ruotuun tai avaamaan silmänsä ongelmille joita ei ole tajunnut.

Nyt lastensuojeluilmoitus tulee mm. Jos pk ikäisellä on vääränlaiset vaatteet. Ihan oikeasti. Ystävälle kävi näin, kun oli pari viikkoa reissussa ja mies hoiti lapsia. Oli vaihtovaatteita puuttunut, niin päiväkodista tekivät lasun.

Jos koululainen sanoo, että isä on väkivaltainen , vaikka se olisi vitsi. Asiasta ei edes keskustella vanhempien tai lapsen kanssa ensin. Tiedän tapauksen, jossa 8v poika kertoi kaverilleen, että isä on kova tappelemaan. Välituntivalvoja kuuli keskustelun ja tehtiin lasu. Perheen isä on menestynyt taistelulajeissa ja opettaa painia junnuille. Tämä olisi selvinnyt yhdellä puhelinsoitolla tai vaikka lapselta kysymällä.

Ja meistä on tehty lasu, koska lapsi kertoi äidin ryyppäävän kotona. En juo lainkaan alkoholia, mutta minun vichyn juomista kutsutaan kotona leikillään ryyppäämiseksi ja siksipä lapsikin käytti tuota sanaa.

Nykyisin lastensuojeluilmoituksia tehdään kuin liukuhihnalla. Monesti vedotaan siihen, kun on pakko Ja moni sanoo, että se on vaan hyvä juttu ja saa apua. Miksei sitä apua voi se tuttu opettaja tai hoitotäti tai terkkari yhtälailla tarjota?

Itseäni kyllä harmittaa, kun enää ei uskalla oikeastaan hakea apua tai avautua kenellekään. Vaikka olisi miten hyvänsä hyvät välit vaikka neuvolatätiin tai päiväkodin hoitajaan, niin kehenkään ei uskalla enää luottaa. Ennen pystyi purkamaan mieltä ja puhumaan vaikeistakin asioista luottamuksellisesti. Siis jakamaan kasvatusvastuun muiden aikuisten kanssa, jotka toimivat lapsen elämässä. Sai hyviä vinkkejä ja helpotusta. Nyt ei enää voi. Asioita yli tulkitaan ja yli analysoidaan. Lopulta voi joutua todella tarkkaan ja uuvuttavaan syyniin ihan turhaan ja kyllä se todellakin kuormittaa ja stressaa perheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruumiillinen kuritus on kielletty, minkä vuoksi sitä käyttävien vanhempien lapset on otettava huostaan mikäli vanhemmat eivät noudata sossun kieltoa olla kurittamatta ruumiillisesti.

Raja kulkee siinä ovatko selkäsaunat toistuvia. Jos ovat, niin lapsi otetaan huostaan.

Ei pidä paikkaansa. Huostaanotetut vanhemmat lapset, eli 13-17 vuotiaat ovat lähes aina rajattomia, ja heidät otetaan huostaan siksi. Tämä rajattomuus tarkoittaa sitä, että lapsi olisi tarvinnut tiukempia rajoja, mutta yhteiskunta kieltää vanhemmilta tiukemmat rajat, koska ne saa asettaa vain yhteiskunnan määrätyt toimielimet, eli lastensuojelulaitokset, ja poliisi. Bisnestä tehdään siis juuri niillä lapsilla jotka tarvitsisivat enemmän, mutta joille yhteiskunnan toimesta kielletään antamasta. Sitten heidät sijoitetaan laitokseen jossa yhteiskunta itse saa rajoittaa lapsia. Vanhemmat jos rajoittavat, niin se on oikeusjuttu äkkiä. Nyrkkisääntönä voi pitää että pienet lapset sijoitetaan koska vanhemmilla on ongelmia, ja isommat lapset koska lapsilla itsellään on ongelmia.

Ne rajat puuttuvat siksi, että vanhempien aika kuluu johonkin muuhun. Toki yhteiskuntaa on kivempi syyttää.

Vierailija kirjoitti:

10v sitten lasu-ilmoitus tehtiin harkiten. Saatettiin jutella ensin kollegoiden kanssa ja jututettiin myös vanhempia. Tilannetta tarkkailtiin ennenkuin ilmoitukseen lopulta päädyttiin. Saattoi käydä niinkin, että pelkkä puheeksiotto sai vanhemmat ruotuun tai avaamaan silmänsä ongelmille joita ei ole tajunnut.

Nyt lastensuojeluilmoitus tulee mm. Jos pk ikäisellä on vääränlaiset vaatteet. Ihan oikeasti. Ystävälle kävi näin, kun oli pari viikkoa reissussa ja mies hoiti lapsia. Oli vaihtovaatteita puuttunut, niin päiväkodista tekivät lasun.

Jos koululainen sanoo, että isä on väkivaltainen , vaikka se olisi vitsi. Asiasta ei edes keskustella vanhempien tai lapsen kanssa ensin. Tiedän tapauksen, jossa 8v poika kertoi kaverilleen, että isä on kova tappelemaan. Välituntivalvoja kuuli keskustelun ja tehtiin lasu. Perheen isä on menestynyt taistelulajeissa ja opettaa painia junnuille. Tämä olisi selvinnyt yhdellä puhelinsoitolla tai vaikka lapselta kysymällä.

Ja meistä on tehty lasu, koska lapsi kertoi äidin ryyppäävän kotona. En juo lainkaan alkoholia, mutta minun vichyn juomista kutsutaan kotona leikillään ryyppäämiseksi ja siksipä lapsikin käytti tuota sanaa.

Nykyisin lastensuojeluilmoituksia tehdään kuin liukuhihnalla. Monesti vedotaan siihen, kun on pakko Ja moni sanoo, että se on vaan hyvä juttu ja saa apua. Miksei sitä apua voi se tuttu opettaja tai hoitotäti tai terkkari yhtälailla tarjota?

Itseäni kyllä harmittaa, kun enää ei uskalla oikeastaan hakea apua tai avautua kenellekään. Vaikka olisi miten hyvänsä hyvät välit vaikka neuvolatätiin tai päiväkodin hoitajaan, niin kehenkään ei uskalla enää luottaa. Ennen pystyi purkamaan mieltä ja puhumaan vaikeistakin asioista luottamuksellisesti. Siis jakamaan kasvatusvastuun muiden aikuisten kanssa, jotka toimivat lapsen elämässä. Sai hyviä vinkkejä ja helpotusta. Nyt ei enää voi. Asioita yli tulkitaan ja yli analysoidaan. Lopulta voi joutua todella tarkkaan ja uuvuttavaan syyniin ihan turhaan ja kyllä se todellakin kuormittaa ja stressaa perheitä.

On huomattavasti kivempi sanoa, että lasu tehtiin vaatteiden puuttumisen takia kuin oikean syyn takia.

Koska alkoholistit ja sekakäyttäjät ym. Wt sakki lisääntyy. Myös ulosotossa olevat velkaiset ihmiset lisääntyy. Jos talous ei ole kunnossa niin siitä ei seuraa hyvää. Ja jos tupakka ja ne tekoripset, kynnet yms. On tärkeämpiä kuin lapsen ostokset niin ongelmiahan siitä usein syntyy.

Siksi että monella teinillä on vaikeuksia uusperheessä. Etenkin kun tehdään uusia lapsia ja "pärjäävät" teinit jäävät oman onnensa nojaan.

Teinillä on tunne ettei kukaan enää välitä.

Jos huostaanoton syyksi riittää esim. teinin päihdekokeilu, niin on suorastaan ihme, että yksikään teini on vapaalla jalalla.