Miksi huostaanottoja tehdään enemmän kuin koskaan vaikka lapsia on vähemmän kuin koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avohuollon palveluthan ovat ihan riittämättömiä. Eikä sossuilla ole mitään velvollisuutta, jos lupaukset petetään ja niin edelleen. Meillä kesäkuussa sovittiin perhetyön aloittamisesta, vieläkään en ole saanut yhteydenottoa. Työkkärin käynnillä vahvistui epäilys, että yhteyttä ei tosiaan ole edes yritetty ottaa, kun pidin mahdollisena sitäkin että puhelu tai muu kutsu on mennyt minulta ohi. Jos olisin tiennyt ettei meitä perhetyöhön oikeasti haluta ja aloittamisessa kestää +6kk,niin olisin sanonut heti alusaa ei enkä jäänyt mitään odottelemaan.

Perustelkaa ihmeessä alapeukut? Keittiön pöydässä istuessa sos. työntekijä muistaakseni sanoi, että yritetään käynnistää tämä syksyn aikana. Lunta ehti tulla ennen kuin ovat edes soittaneet. En tajunnut nauhoittaa keskustelua, niin en voi tehdä mitään valitusta.

No ei sulle sitten tullut mieleen ottaa itse yhteyttä sinne sossuun että mitäs, ootteko unohtaneet vai mikä on?

Oikeasti, sä kiroat vauvapalstalla että yhyy kun en tajunnut nauhoittaa keskustelua että voisit valittaa. Kertoo hyvin nykyihmisestä. Sä varmaan silloinkin kun lääkärille käy moka ja se ei soitakaan sulle soittoaikana niin valitat suoraan potilasasiamiehelle etkä tajua soittaa sinne vastaanotolle? Kaupassa myyjä ottaa väärän hinnan niin haukut sen maanrakoon ja vaadit esimiehen paikalle ja myyjälle varoitusta? Opettaja tekee virheen lapsesi kokeen korjauksessa ja merkkaa puoli pistettä liian vähän niin menet karmit kaulassa reksin toimistoon vaatimaan opelle irtisanomista? Hoitaja, joka sijaistaa ekaa kertaa vanhempasi hoivakodissa ja vastaa uppo-oudoista vanhuksista yksin tuntematta heitä, antaa vanhemmallesi toisen vanhuksen lääkkeet vahingossa niin toki teet tästä rikosasian ja vastuutat vain ja ainoastaan sen hoitajan tilanteesta?

Ei tullut mieleesi että se sossu, joka hoitaa teidän perheen lisäksi pahimmillaan 70-100 muutakin perhettä (suositus oli vissiin jotain 25-30asiakasta per sossu) on vaikka saattanut jäädä sairauslomalle/vaihtaa työpaikkaa ja on käynyt virhe ja sijaiselle/uudelle työntekijälle ei ole välittynyt tieto? Tai joku päätös paperi on jäänytkin sihteerin pöydälle pyörimään eikä asia ole siksi edennyt?

Mutta kyllä sun varmaan kannattaa vielä koittaa valittaa tästä vääryydestä mikä nyt varmaan kuitenkin johtuu ihan vaan siitä että sossut halusi sulle valehdella päin naamaa ja rikkoa lupauksiaan. Sä kun olet varmaan itse niin täydellinen ettet koskaan ikinä mitään virheitä vahingossa väsyneenä ja kuormittuneenakaan tee niin kyllä se valitus varmaan menis läpi ja voisi jotain korvauksia tippua ja katalalle sossuä mmällekin saatais joku varoitus tai jotain...

Ja vielä lisäys että totta kai virheistä ja unohduksista saa purnata ja valittaakin, ja pitääkin jos jotain isompaa on tapahtunut. Mutta oikeasti, tyyppi kertoo että MUISTAAKSENI sossu sanoi että YRITETÄÄN KÄYNNISTÄÄ ja kun mitä ei kuulukaan niin ei jestas silloin istuta kuin tikku pask assa märehtimässä että yhyy kun valehdeltiin ja luottamus petettiin ja näin on kauheaa vääryyttä kärsitty ja voivoi kun en nauhoittanut että voisin valittaa. Silloin otetaan puhelin kouraan ja soitetaan parin minuutin puhelu että hei, ihmisiä kun tässä ollaan niin käviköhän teille nyt pikku virhe ja ootte unohtaneet meidät vai onko niin paljon muita, kiireellisempiä tapauksia että joudutaan vielä odottamaan? Ai on, tuntuupa ikävältä kun ette oo ilmoittaneet, jos jatkossa ilmottaisitte muutoksista.

Ja jos tällainen sanominen ei auta, sitten vasta pohditaan sitä valitusmahdollisuutta!

No mut hei, ainakin lastensuojelu toimii!

Itse olen monta kertaa laittanut kädet kyynärpäitä myöten ristiin, koska oma perheeni teki itselleni selväksi jo 80-luvulla, että likapyykki pestään oman perheen kesken eikä siihen ikinä sotketa viranomaisia. Aika moni suomalainen sinisilmäisesti kuvittelee, että viranomaiset ovat jotain hyväntekijöitä ja kutsumustyöläisiä. Ehei, kyllä hekin tekevät työtä rahan takia, kuten me kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huostaanotto on kunnalle niin helvetin kallis prosessi, että siihen ei kyllä todellakaan ryhdytä turhaan.

Miksi sitten valtion tuki kannustaa huostaanottoihin?

https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/80758-valtion-tukea-arvostell…

Kaikkien kannattaa lukea toi uutinen. Ei ookkaan mitään foliohattuilua olla huolestunut tuosta bisneksestä, huoli oli ihan ministeritasolla.

Näistä asioista uutisoitiin myös silloin kun verotiedot julkistettiin joitakin viikkoja sitten.

Silloin ihmeteltiin lehtien palstoilla, sitä että miksi lastensuojelufirmojen johdossa on niin suuret palkat, että näitä ihmisiä on paljon suurituloisimmissa.

Vierailija kirjoitti:

En olisi ikinä uskonut, että Suomessa todella on näin. Aiemmin olisin varmasti ollut sitä mieltä, että täytyy olla isoja ongelmia tai asioita vääristellään.

Kunnes meistä tehtiin lasu ja lasu poliisille tutkintapyynnön, koska epäilivät minun kajonneen lapsen fyysiseen koskemattomuuteen. Mitään apua ei saatu, mutta minulle ehkä tulee rikosrekisteri, koska rajoitin lapseni vapautta tehdä oman mielensä mukaan. En edes ole väkivaltainen ja vastustan kaikkea väkivaltaa. En ole ikinä tukistanut tai antanut luunappeja tms. Meillä lapset on saaneet osallistua aina perheen päätöksentekoon ja heitä on kunnioitettu. Mutta teini olisi halunnut kaupungille ja oli alkanut liikkua epäilyttävässä seurassa, niin pidin hänestä kiinni ettei lähde. Pelkäsin, kun tässä porukassa oli jo päihdekokeiluja ollut ja muutenkin oli ollut vaikea viikko takana. Ei mikään ongelmanuori todellakaan, mutta joku vaihe oli päällä mihin halusin vanhempana puuttua.

Koulussa teini sitten meni kuraattorille ja kertoi minun satuttaneen häntä. Kostomielessä tämän teki. Kuraattori teki lasun, koska hänen oli kuulemma tällaisessa tilanteessa pakko. Lasu kävi meillä ja jututti lasta sekä haastatteli meitä vanhempia, mutta totesi ettei voi auttaa mitenkään: meillä on arki ja talous kunnossa, lapsilla on harrastuksia, he pärjäävät koulussa hyvin jne.. Koska tilanne oli heidän mielestä epäselvä, niin piti kuitenkin tehdä poliisille tutkintapyyntö ettei asia jää heudän vastuulle, jos jotain onkin. Olivat kyllä pahoillaan, mutta eivät voi riskiä ottaa. Lopettivat asiakkuuden siihen ja siirsivät jutun poliisille.

Teiniä kaduttaa nyt, kun tietää miten iso rumba kyseessä. Toisaalta hän pohtii voisiko saada rahaa, jos voittaa oikeusjutun meitä vastaan. Mutta asia tosiaan menee syyttäjälle, joka päättää meneekö asia oikeuteen ja siellä sitten voin saada pahoinpitelytuomion, jos minut todetaan syylliseksi. Kuulemma kiinni pitäminen täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkit. Olen ihan rikki tästä kaikesta ja koko tilanne on ihan sairas.

Teistä ei tehty lasua.

Vierailija kirjoitti:

Huostaanotoista en tiedä, mutta sijoitetuista lapsista ja nuorista iso osa on erityislapsia, esim. autismi, adhd tms. Oma erityislapsemme on ollut kahdesti psykiatrisessa akuuttihoidossa ja suoraan on todettu, että seuraava kerta hoidetaan sijoituksena laitokseen. Suomesta puuttuvat pitkäaikaiset osastopaikat erityissairaanhoidossa eikä akuuttipaikkoihin oteta toistuvasti samoja lapsia.

Jos lapsella/nuorella on mielenterveysongelmia tai erityisyyttä, eikä avotoimet riitä, niin hyvin todennäköinen skenaario on lastensuojelu ja sijoitukset. Näin vaan järjestelmä toimii Suomessa nykyään.

Olen usein miettinyt, että jos lapsemme olisi vaikka syöpälapsi, hän saisi osastopaikan ja tuskin lastensuojeluasiakkuutta. Koska lapsellamme on autisminkirjon häiriö ja tarvitsee jatkuvaa lääkehoitoa mm. aggressiivisuuteen, on osoite ennen pitkään sijoitus, elleivät avotoimen tukimuodot riitä.

Ihan koulutettuja, lapsilleen omistautuvia vanhempia ollaan. Joskin mekin prosessin aikana eronneet, kuten suuri osa erityislasten vanhemmista.

Tää on oikeasti todella iso ongelma. Teen töitä asumisyksikössä, jossa asuu autistinuoria (24 v. ->). Näistä suurin osa on ollut lastensuojelun piirissä, vaikka vanhemmissa ei ole mitään vikaa, ovat keskimäärin sitoutuneempia. Esim. yhden 26-vuotiaan vanhemmat hakevat tämän joka viikonloppu kotiin.

Tässäkin perheessä taustalla on perhetyötä, jossa joku nuori sosiaaliohjaaja on tullut kotiin ja hänellä on herännyt huoli, kun teini syö aamupalaksi ehdottomasti pelkkää leipää ketsupilla, suostuu pesemään hampaat vasta kun päivävaatteet on puettu päälle ja haluaa vaihtaa vaatteet 20 minuutin välein. Perhetyöntekijän mielestä perheen rutiinit olivat pielessä: aamulla pitää syödä puuroa, sen jälkeen pestä hampaat ja valittuja vaatteita ei enää vaihdeta. Mitään kokemusta autismista ei ollut, parikymmpinen sosionomi. Heräsi huoli ja vuosikausien lastensujelukierre, vaikka oli diagnoosi.

15-vuotiaasta sijoitettuna ja sitten kun täysi-ikäistyi, pääsi asumispalvelujen piiriin ja vanhemmille palasi oikeus pitää nuortaan kotona.

Äitien pitää saada TOTEUTTAA ITSEÄÄN!!

Masennusta sairastavia nuoria sijoitetaan laitoksiin. Masennusta sairastava nuori tarvitsee sairauteensa hoitoa, ei traumatisoivaa huostaanottoa.

Ei se valtion tuki kata huostaanotettuna olemisen kuluja. Jos tänä vuonna on huostaanotettu viisi lasta, nämä ovat mukana monimutkaista kunnalle myönnettävää tukea laskettaessa. Edellisinä vuosina huostaanotetut eivät ole laskuissa mukana kuten eivät nämä viisikään enää ensi vuonna. Koko ajan ne edelleen huostaanotetut tuovat kuluja kunnalle. Ja me tavalliset sijaisperheet saamme palkkion, joka ei sinänsä suuri ole, mutta mitä enemmän näitä pieniä perheissä on, sitä enemmän kunta menettää rahallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruumiillinen kuritus on kielletty, minkä vuoksi sitä käyttävien vanhempien lapset on otettava huostaan mikäli vanhemmat eivät noudata sossun kieltoa olla kurittamatta ruumiillisesti.

Raja kulkee siinä ovatko selkäsaunat toistuvia. Jos ovat, niin lapsi otetaan huostaan.

Ei pidä paikkaansa. Huostaanotetut vanhemmat lapset, eli 13-17 vuotiaat ovat lähes aina rajattomia, ja heidät otetaan huostaan siksi. Tämä rajattomuus tarkoittaa sitä, että lapsi olisi tarvinnut tiukempia rajoja, mutta yhteiskunta kieltää vanhemmilta tiukemmat rajat, koska ne saa asettaa vain yhteiskunnan määrätyt toimielimet, eli lastensuojelulaitokset, ja poliisi. Bisnestä tehdään siis juuri niillä lapsilla jotka tarvitsisivat enemmän, mutta joille yhteiskunnan toimesta kielletään antamasta. Sitten heidät sijoitetaan laitokseen jossa yhteiskunta itse saa rajoittaa lapsia. Vanhemmat jos rajoittavat, niin se on oikeusjuttu äkkiä. Nyrkkisääntönä voi pitää että pienet lapset sijoitetaan koska vanhemmilla on ongelmia, ja isommat lapset koska lapsilla itsellään on ongelmia.

Ne isommat lapset oirehtii nimenomaan niitä lapsuuden huonoja oloja.

Itselläni on siitä kokemusta. Huostaanottoa ei tehty, vaikka vanhemmat väkivaltaisia alkoholisteja. Lopulta aloin itsekin oirehtimaan, juomaan ja sekoilemaan. Ei siitäkään mitään seurannut. Olen tavannut kymmeniä samanlaisia eikä heistä kukaan ole ollut normaalista perheestä vaan täysin kelvottomissa perheissä kasvaneita nuoria, jotka lapsuuden kaltoinkohtelu on sairastuttanut.

Vierailija kirjoitti:

En olisi ikinä uskonut, että Suomessa todella on näin. Aiemmin olisin varmasti ollut sitä mieltä, että täytyy olla isoja ongelmia tai asioita vääristellään.

Kunnes meistä tehtiin lasu ja lasu poliisille tutkintapyynnön, koska epäilivät minun kajonneen lapsen fyysiseen koskemattomuuteen. Mitään apua ei saatu, mutta minulle ehkä tulee rikosrekisteri, koska rajoitin lapseni vapautta tehdä oman mielensä mukaan. En edes ole väkivaltainen ja vastustan kaikkea väkivaltaa. En ole ikinä tukistanut tai antanut luunappeja tms. Meillä lapset on saaneet osallistua aina perheen päätöksentekoon ja heitä on kunnioitettu. Mutta teini olisi halunnut kaupungille ja oli alkanut liikkua epäilyttävässä seurassa, niin pidin hänestä kiinni ettei lähde. Pelkäsin, kun tässä porukassa oli jo päihdekokeiluja ollut ja muutenkin oli ollut vaikea viikko takana. Ei mikään ongelmanuori todellakaan, mutta joku vaihe oli päällä mihin halusin vanhempana puuttua.

Koulussa teini sitten meni kuraattorille ja kertoi minun satuttaneen häntä. Kostomielessä tämän teki. Kuraattori teki lasun, koska hänen oli kuulemma tällaisessa tilanteessa pakko. Lasu kävi meillä ja jututti lasta sekä haastatteli meitä vanhempia, mutta totesi ettei voi auttaa mitenkään: meillä on arki ja talous kunnossa, lapsilla on harrastuksia, he pärjäävät koulussa hyvin jne.. Koska tilanne oli heidän mielestä epäselvä, niin piti kuitenkin tehdä poliisille tutkintapyyntö ettei asia jää heudän vastuulle, jos jotain onkin. Olivat kyllä pahoillaan, mutta eivät voi riskiä ottaa. Lopettivat asiakkuuden siihen ja siirsivät jutun poliisille.

Teiniä kaduttaa nyt, kun tietää miten iso rumba kyseessä. Toisaalta hän pohtii voisiko saada rahaa, jos voittaa oikeusjutun meitä vastaan. Mutta asia tosiaan menee syyttäjälle, joka päättää meneekö asia oikeuteen ja siellä sitten voin saada pahoinpitelytuomion, jos minut todetaan syylliseksi. Kuulemma kiinni pitäminen täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkit. Olen ihan rikki tästä kaikesta ja koko tilanne on ihan sairas.

Tapahtunut myös meille. Taustalla ei ollut mitään fyysistä, ei mitään. Ei päihteitä, ei vanhempien laiminlyöntiä. 

Lukiolainen meni koulun psykologille purkamaan sitä, että häntä ahdistaa noin yleisesti ja hän ajattelee, että me vanhemmat odotamme häneltä tiettyä suoritustasoa. Hän meni lukioon 9,8 keskiarvolla ja meidän vanhempien ei ole ikinä tarvinnut puuttua kouluun millään tavalla. Kuvaavaa on, että kuopuksemme tempoilee siinä 7 keskiarvossa ja kokeista on nähty viitosiakin ja on jouduttu näkemään vaivaa hänen eteensä ja ollaan todella iloisia kun kokeesta tulee vaikka 8. Ei siis ikinä olla tätä kympin tyttöä painostettu, mutta toki tarjouduttu esim. kyselemään sanoja kielissä ja "kuulustelemaan" kokeisiin jos hän on halunnut. Ja kiitetty ja palkittukin loistavista arvosanoista.

Hän nyt 17-vuotiaana vaan koki, että kotoa tulee painetta olla hyvä koulussa ja urheilussa ja lisäksi laiha....Ihan outo juttu tuokin, ollaan pikemminkin kulinaristeja ja lapsia ei ole painostettu harrastamaan, tämä esikoinen on halunnut ja osannut ja edennyt SM-tasolle.

No, psykologi teki lastensuojeluilmoitusen ja sekä me vanhemmat että kaksi nuorempaa lasta jouduimme keskusteluun - itse kohde oli jo täyttänyt 18 vuotta, joten asia ei koskenut enää häntä. Kotimme käytiin arvioimassa ja tarjottiin perhetyötä jos haluaisimme keskusteluapua. Varsinkin kaksi nuorempaa sisarusta olivat aivan raivona, hyvä ettei välit isoon siskoon katkenneet. Teinien sana onneksi painoi sen verran, että asia ei lopulta edennyt mihinkään noiden tapaamisten lisäksi.

Mutta me olemme siellä kirjoissa ikuisesti. Jos jompi kumpi näistä vielä ala-ikäisistä hölmöilee jotain, vaikka kännäilee 17-vuotiaana kaupungilla, niin meillä on jos taustaa lastensuojelussa ja olemme tarkassa syynissä.

Ihmiset, jotka eivät ole kunnossa saavat lapsia.

Vaikeita psyykkisiä sairauksia sairastavat, narkomaanit, alkoholistit, väkivaltaiset jne.

Jokaisella lapsella on oikeus terveeseen ja turvalliseen lapsuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Masennusta sairastavia nuoria sijoitetaan laitoksiin. Masennusta sairastava nuori tarvitsee sairauteensa hoitoa, ei traumatisoivaa huostaanottoa.

Kyseiset laitokset ovat erikoistuneet hoitamaan psyykkisesti sairaita lapsia ja nuoria.

Alan työntekijänä voin kertoa että vika on suurimmassa osassa tapauksista vanhemmissa. Vanhemmilla on oman elämänhallinnan kanssa nykyään niin paljon ongelmia ihan jokaisella osa-alueella etteivät kykene lapsiaan kasvattamaan. Lisäksi nämä vanhemmat eivät kykene omassa toiminnassaan mitään muuttamaan eivätkä näe/ eivät halua nähdä ongelmiaan.

Tavallaan kyllä ymmärrän heitä - jos kasvat koko elämäsi olosuhteissa jossa on ihan ok hoitaa asiat päin mäntyä ja syyttää ongelmistaan muita, niin ei kai sille voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Alan työntekijänä voin kertoa että vika on suurimmassa osassa tapauksista vanhemmissa. Vanhemmilla on oman elämänhallinnan kanssa nykyään niin paljon ongelmia ihan jokaisella osa-alueella etteivät kykene lapsiaan kasvattamaan. Lisäksi nämä vanhemmat eivät kykene omassa toiminnassaan mitään muuttamaan eivätkä näe/ eivät halua nähdä ongelmiaan.

Tavallaan kyllä ymmärrän heitä - jos kasvat koko elämäsi olosuhteissa jossa on ihan ok hoitaa asiat päin mäntyä ja syyttää ongelmistaan muita, niin ei kai sille voi mitään.

Voisitko jo lopettaa tuon massapostauksesi? Tuolla edellä oli jo vastaavanlainen kannanotto.

Vierailija kirjoitti:

En olisi ikinä uskonut, että Suomessa todella on näin. Aiemmin olisin varmasti ollut sitä mieltä, että täytyy olla isoja ongelmia tai asioita vääristellään.

Kunnes meistä tehtiin lasu ja lasu poliisille tutkintapyynnön, koska epäilivät minun kajonneen lapsen fyysiseen koskemattomuuteen. Mitään apua ei saatu, mutta minulle ehkä tulee rikosrekisteri, koska rajoitin lapseni vapautta tehdä oman mielensä mukaan. En edes ole väkivaltainen ja vastustan kaikkea väkivaltaa. En ole ikinä tukistanut tai antanut luunappeja tms. Meillä lapset on saaneet osallistua aina perheen päätöksentekoon ja heitä on kunnioitettu. Mutta teini olisi halunnut kaupungille ja oli alkanut liikkua epäilyttävässä seurassa, niin pidin hänestä kiinni ettei lähde. Pelkäsin, kun tässä porukassa oli jo päihdekokeiluja ollut ja muutenkin oli ollut vaikea viikko takana. Ei mikään ongelmanuori todellakaan, mutta joku vaihe oli päällä mihin halusin vanhempana puuttua.

Koulussa teini sitten meni kuraattorille ja kertoi minun satuttaneen häntä. Kostomielessä tämän teki. Kuraattori teki lasun, koska hänen oli kuulemma tällaisessa tilanteessa pakko. Lasu kävi meillä ja jututti lasta sekä haastatteli meitä vanhempia, mutta totesi ettei voi auttaa mitenkään: meillä on arki ja talous kunnossa, lapsilla on harrastuksia, he pärjäävät koulussa hyvin jne.. Koska tilanne oli heidän mielestä epäselvä, niin piti kuitenkin tehdä poliisille tutkintapyyntö ettei asia jää heudän vastuulle, jos jotain onkin. Olivat kyllä pahoillaan, mutta eivät voi riskiä ottaa. Lopettivat asiakkuuden siihen ja siirsivät jutun poliisille.

Teiniä kaduttaa nyt, kun tietää miten iso rumba kyseessä. Toisaalta hän pohtii voisiko saada rahaa, jos voittaa oikeusjutun meitä vastaan. Mutta asia tosiaan menee syyttäjälle, joka päättää meneekö asia oikeuteen ja siellä sitten voin saada pahoinpitelytuomion, jos minut todetaan syylliseksi. Kuulemma kiinni pitäminen täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkit. Olen ihan rikki tästä kaikesta ja koko tilanne on ihan sairas.

Uskon, että sinulla on rankkaa. Toisaalta nuoria täytyy kuunnella herkällä korvalla, kun yrittävät kertoa kaltoinkohtelusta. Useimmiten se ei ole nimittäin valhe.

Voimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennusta sairastavia nuoria sijoitetaan laitoksiin. Masennusta sairastava nuori tarvitsee sairauteensa hoitoa, ei traumatisoivaa huostaanottoa.

Kyseiset laitokset ovat erikoistuneet hoitamaan psyykkisesti sairaita lapsia ja nuoria.

Aivan, otetaanko myös syöpäpotilaat myös huostaan?

Vierailija kirjoitti:

Masennusta sairastavia nuoria sijoitetaan laitoksiin. Masennusta sairastava nuori tarvitsee sairauteensa hoitoa, ei traumatisoivaa huostaanottoa.

Ja tuohonhan ei laitoksessa apua saa, vaan joutuu tekemisinn esim. päihdenuorten kanssa. Viina, pillerit ja muut aineet "kavereiden" hoitamana, johan on masennus hetkellisesti selätetty ja huomattu, että tää onkin aika jeppis olotila. Sitten masennus tulee kolme kertaa kamalampana ja eikun uutta päihdettä putkeen.

Hienosti hoidettu suomalainen lastensuojelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi ikinä uskonut, että Suomessa todella on näin. Aiemmin olisin varmasti ollut sitä mieltä, että täytyy olla isoja ongelmia tai asioita vääristellään.

Kunnes meistä tehtiin lasu ja lasu poliisille tutkintapyynnön, koska epäilivät minun kajonneen lapsen fyysiseen koskemattomuuteen. Mitään apua ei saatu, mutta minulle ehkä tulee rikosrekisteri, koska rajoitin lapseni vapautta tehdä oman mielensä mukaan. En edes ole väkivaltainen ja vastustan kaikkea väkivaltaa. En ole ikinä tukistanut tai antanut luunappeja tms. Meillä lapset on saaneet osallistua aina perheen päätöksentekoon ja heitä on kunnioitettu. Mutta teini olisi halunnut kaupungille ja oli alkanut liikkua epäilyttävässä seurassa, niin pidin hänestä kiinni ettei lähde. Pelkäsin, kun tässä porukassa oli jo päihdekokeiluja ollut ja muutenkin oli ollut vaikea viikko takana. Ei mikään ongelmanuori todellakaan, mutta joku vaihe oli päällä mihin halusin vanhempana puuttua.

Koulussa teini sitten meni kuraattorille ja kertoi minun satuttaneen häntä. Kostomielessä tämän teki. Kuraattori teki lasun, koska hänen oli kuulemma tällaisessa tilanteessa pakko. Lasu kävi meillä ja jututti lasta sekä haastatteli meitä vanhempia, mutta totesi ettei voi auttaa mitenkään: meillä on arki ja talous kunnossa, lapsilla on harrastuksia, he pärjäävät koulussa hyvin jne.. Koska tilanne oli heidän mielestä epäselvä, niin piti kuitenkin tehdä poliisille tutkintapyyntö ettei asia jää heudän vastuulle, jos jotain onkin. Olivat kyllä pahoillaan, mutta eivät voi riskiä ottaa. Lopettivat asiakkuuden siihen ja siirsivät jutun poliisille.

Teiniä kaduttaa nyt, kun tietää miten iso rumba kyseessä. Toisaalta hän pohtii voisiko saada rahaa, jos voittaa oikeusjutun meitä vastaan. Mutta asia tosiaan menee syyttäjälle, joka päättää meneekö asia oikeuteen ja siellä sitten voin saada pahoinpitelytuomion, jos minut todetaan syylliseksi. Kuulemma kiinni pitäminen täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkit. Olen ihan rikki tästä kaikesta ja koko tilanne on ihan sairas.

Tapahtunut myös meille. Taustalla ei ollut mitään fyysistä, ei mitään. Ei päihteitä, ei vanhempien laiminlyöntiä. 

Lukiolainen meni koulun psykologille purkamaan sitä, että häntä ahdistaa noin yleisesti ja hän ajattelee, että me vanhemmat odotamme häneltä tiettyä suoritustasoa. Hän meni lukioon 9,8 keskiarvolla ja meidän vanhempien ei ole ikinä tarvinnut puuttua kouluun millään tavalla. Kuvaavaa on, että kuopuksemme tempoilee siinä 7 keskiarvossa ja kokeista on nähty viitosiakin ja on jouduttu näkemään vaivaa hänen eteensä ja ollaan todella iloisia kun kokeesta tulee vaikka 8. Ei siis ikinä olla tätä kympin tyttöä painostettu, mutta toki tarjouduttu esim. kyselemään sanoja kielissä ja "kuulustelemaan" kokeisiin jos hän on halunnut. Ja kiitetty ja palkittukin loistavista arvosanoista.

Hän nyt 17-vuotiaana vaan koki, että kotoa tulee painetta olla hyvä koulussa ja urheilussa ja lisäksi laiha....Ihan outo juttu tuokin, ollaan pikemminkin kulinaristeja ja lapsia ei ole painostettu harrastamaan, tämä esikoinen on halunnut ja osannut ja edennyt SM-tasolle.

No, psykologi teki lastensuojeluilmoitusen ja sekä me vanhemmat että kaksi nuorempaa lasta jouduimme keskusteluun - itse kohde oli jo täyttänyt 18 vuotta, joten asia ei koskenut enää häntä. Kotimme käytiin arvioimassa ja tarjottiin perhetyötä jos haluaisimme keskusteluapua. Varsinkin kaksi nuorempaa sisarusta olivat aivan raivona, hyvä ettei välit isoon siskoon katkenneet. Teinien sana onneksi painoi sen verran, että asia ei lopulta edennyt mihinkään noiden tapaamisten lisäksi.

Mutta me olemme siellä kirjoissa ikuisesti. Jos jompi kumpi näistä vielä ala-ikäisistä hölmöilee jotain, vaikka kännäilee 17-vuotiaana kaupungilla, niin meillä on jos taustaa lastensuojelussa ja olemme tarkassa syynissä.

Eikö ole ihan hyvä, että asiat tarkastetaan? Mitä psykologin olisi pitänyt tehdä, jos hän oli huolissanne lapsistanne? Eihän hän voi oikeasti tietää minkälainen perhe olette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan työntekijänä voin kertoa että vika on suurimmassa osassa tapauksista vanhemmissa. Vanhemmilla on oman elämänhallinnan kanssa nykyään niin paljon ongelmia ihan jokaisella osa-alueella etteivät kykene lapsiaan kasvattamaan. Lisäksi nämä vanhemmat eivät kykene omassa toiminnassaan mitään muuttamaan eivätkä näe/ eivät halua nähdä ongelmiaan.

Tavallaan kyllä ymmärrän heitä - jos kasvat koko elämäsi olosuhteissa jossa on ihan ok hoitaa asiat päin mäntyä ja syyttää ongelmistaan muita, niin ei kai sille voi mitään.

Voisitko jo lopettaa tuon massapostauksesi? Tuolla edellä oli jo vastaavanlainen kannanotto.

Nyt oli kyllä eri kirjoittaja kyseessä. Jos koet tämän massapostaukseksi, niin olisiko siinä osa totuutta? Totuus on se hankalin myöntää.

Hmm luen THL:n raporttia aiheesta. Vuonna 2012 tuli voimaan uusi lastensuojelulaki jonka jalkeen perhesijoituksen (ei laitos tai ammatillinen perhekoti) osuus sijoituksista on noussut. 

Valtio ei myoskaan maksa sijoituksen kustannuksia vaan lapsen kotikunta. Valtio hyvittaa kunnalle n. 25% sijoituksen kustannuksista ns. lastensuojelukertoimen kautta kun kunnan valtionapua maaritellaan. 

Mutta onhan tama kehitys huolestuttavaa. Valtion pitaisi ohjata kuntia tiukemmin parantamaan avohuollon palveluita.