Kun kiusattu lopulta lyö takaisin
Ei tietenkään saisi. Mutta jos on jo pitkään kiusattu eikä keskustelut ym. normaalit keinot ole auttaneet. Kuinka syyllinen siinä siyten kukin osapuoli lopulta on?
Kommentit (41)
Mitä sinä syyllisyyttäsi siinä tilanteessa enää mietit. Teit sen minkä tilanne vaati.
Minua kiusattiin ala-asteella 1-4 -luokat. Tönimistä, haukkumista, yksinjättämistä, pipojen ja hanskojen varastamista/kuralammikoissa uittamista... kukaan ei muka voinut tehdä mitään. Kerran tällaisen tönimisen yhteydessä löin yhtä kiusaajaani, sen jälkeen sain lopun peruskoulun olla rauhassa.
En ole pahoillani.
Vierailija kirjoitti:
Lyöminen on rikos ja tekijä vastaa teoistaan riippumatta siitä, mistä tämä on suuttunut. Koskaan ei ole pakko lyödä, joten mikään ei vapauta syyllisyydestä.
Jos se tapahtuu koulussa voidaan kuitata koulukiusaamisena eikä sitten ole enää rikos ja seurauksia ei tule.
Se on vain sitä psykoedukaatiota. Pikku psykoista opettajat tykkää. Kun kaltaisiaan ovat.
Tutkittu juttu.
Suomalaisilta on muuten paikannettu psykopaattigeeni.
Eli kaikenlainen väkivalta ja kaltoinkohtelu jo elää ja voi hyvin meissä. Jos ei muuten niin piilevästi.
Voi käydä niin kuin meillä.
Poikaa kiusattiin (myös fyysistä väkivaltaa) ala-asteella ja kerran poika sai tintattua kiusaajaa turpaan. Poika joutu siitä puhutteluun ja sai uhkauksen että erotetaan koulusta. Tämä siitä huolimatta että me vanhemmat olimme olleet yhteydessä kouluun useampaan kertaan kiusaamisen takia.
Kiusaajia silitettiin pään päälle eivätkä saaneet mitään sanktiota.
Henkinen vai fyysinen takaisinlyönti? Minä olen vetänyt psyyken puolella takaisin turpaan niin että maailma tärisee. Ja tulen vetämään siihen hetkeen kun henki kulkee. Sen jälkeen laukeaakin kostojen kosto.
Kiusaajaa saa ja pitää lyödä, mutta niin kovaa että kiusaaminen loppuu. Se on ihan sama sitten kuka on kenenkin mielestä oikeassa. Turpiinveto on oiva keino pärjätä.
Mun poikaa kiusattiin myös. Se alkoi heti ensimmäisellä luokalla, mutta loppui siihen, kun poikani viimein hermostui ja löi pahinta kiusaaja poikaa. Olin myös ollut lukuisia kertoja yhteyksissä kouluun asian tiimoilta mutta mitään muutosta parempaan ei tapahtunut. "Hauskinta" oli, että tämän lyömisen jälkeen minulle soitettiin koululta vakava puhelu, jossa poikaani syytettiin väkivaltaisuudesta. Tiedättekö, minulta pääsi tahaton nauru kun kuulin asiasta! Olin nimittäin pohjimmiltani tyytyväinen, että niin oli tapahtunut. Ja se, että kiusaaminen loppui siihen yhteen lyöntiin, oli parasta mitä olisi voinut toivoa.
Ei kiusatuista ole tappelemaan. Jos olisi, heitä ei olisi alettu kiusaamaan alkujaankaan. On siis alistuttava rooliinsa.
Nämä väkivaltafantasiat ovat epäterveitä. Kannattaa muistaa mitä tapahtui reilu 10 vuotta sitten, kun nämä mömmöissä olevat kiusatut paskakasat lähtivät ammuskelemaan syyttömiä kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Nämä väkivaltafantasiat ovat epäterveitä. Kannattaa muistaa mitä tapahtui reilu 10 vuotta sitten, kun nämä mömmöissä olevat kiusatut paskakasat lähtivät ammuskelemaan syyttömiä kouluun.
Niinjuu meneeköhän taas överiks.
Vierailija kirjoitti:
Nämä väkivaltafantasiat ovat epäterveitä. Kannattaa muistaa mitä tapahtui reilu 10 vuotta sitten, kun nämä mömmöissä olevat kiusatut paskakasat lähtivät ammuskelemaan syyttömiä kouluun.
Kuule sinä, kukaan joka vetäytyy vastuusta ei omissa silmissäni ole puhtoinen pulmunen.
Ja vastuun pakoilijoitahan ja vieressähurraajia aina löytyy.
Mun mielestä jokainen voi ja saa tehdä mitä haluaa.
Seuraamukset ovatkin sitten asia erikseen.
Ei pidä paineistaa ihmisiä. Ne voi suuttua.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä syyllisyyttäsi siinä tilanteessa enää mietit. Teit sen minkä tilanne vaati.
Juuri näin, hyväksyn itsekin kiusaajan lyömisen, joihinkin ei muu tepsi. Mutta on pötypuhetta, että koulu kiinnitti huomiota asiaan, vasta kun kiusaajaa lyötiin, vaikka kiusaamisesta oli soitettu kouluun useaan kertaan. Kouluilla on vaitiolovelvollisuus eikä toisten oppilaiden asioista ja tietoja heistä kerrota sivullisille. Sekin on tosiasia, että lyöjä on vastuussa lyömisistään oli syy, mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiusatuista ole tappelemaan. Jos olisi, heitä ei olisi alettu kiusaamaan alkujaankaan. On siis alistuttava rooliinsa.
Näin valiitettavasti usein on. Pitäisi ensimmäisen lyönnin jälkeen olla valmis lyömään uudestaan.
Yleensä menee sisu kaulaan, vaikka saisikin aluksi kiusanhengen kanveesiin.
Vierailija kirjoitti:
Nämä väkivaltafantasiat ovat epäterveitä. Kannattaa muistaa mitä tapahtui reilu 10 vuotta sitten, kun nämä mömmöissä olevat kiusatut paskakasat lähtivät ammuskelemaan syyttömiä kouluun.
Tuokin oli pitkään jatkuneen epäterveen tilanteen looginen lopputulos. Jos näitä ampujia olisi kohdeltu asiallisesti ja tasavertaisesti kaikkien taholta, ei mitään kouluampumista olisi ollutkaan. Joidenkin vain täytyy kiusata toisia ja sitten itketään kun tulee se viimeinen korsi joka katkaisee kamelin selän. Enkä sano että se oli oikein, mitä he tekivät. Ei todellakaan ollut, mutta yhtä väärin oli se kiusaaminen joka kyseisen tragedian aiheutti.
Minä olin yläasteella kiusaaja. Täysin tietoisesti rääkkäsin ja eristin luokkakaverini muista oppilaista pariksi vuodeksi, levitin täysin tuulesta temmattuja juoruja. Kerran tämä luokkakaveri sai tarpeekseen ja kävi päälle, kaatoi minut porraskäytävään ja tulin raput naamallani alas. Päivystysreissulla selvittiin, mutta opin läksyni.
Näin aikuisena, parikymmentä vuotta tapahtumien jälkeen minua hävettää oma käytökseni, olen esittänyt (riittämättömän) anteeksipyynnön tälle luokkakaverilleni ja olen aidosti sitä mieltä, ettei hän tehnyt moraalisessa mielessä mitään väärää.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiusatuista ole tappelemaan. Jos olisi, heitä ei olisi alettu kiusaamaan alkujaankaan. On siis alistuttava rooliinsa.
Ei kiusattuna olo kerro siitä että onko valmius lyödä. Kiusattuja yhdistää usein "erikoisuus" ja laumahenkisyys. Sitten jotkut kiusatut lopettavat kiusaamisen lyömällä ja jotkut eivät.
Lyöminen on rikos ja tekijä vastaa teoistaan riippumatta siitä, mistä tämä on suuttunut. Koskaan ei ole pakko lyödä, joten mikään ei vapauta syyllisyydestä.