Lue keskustelun säännöt.
Pöyristyin Hope-joululahjapuusta
04.12.2019 |
Mieheni kanssa on ollut tapana ostaa yksi Hope-puun joululahja joka vuosi ja näin meinasimme tehdä nytkin. Kunnes kävimme katsomassa tämän vuoden toiveita. Ensinnäkään, yhdessäkään, ei yhdessäkään lapussa ei ollut vain yhtä toivetta vaan kaksi, joissakin kolmekin. Ja ne toiveet, hyvänen aika! Toivottiin sekä merkkikaiuttimia että merkkihupparia. Tietokonetta ja lisäksi merkkihupparia. Paras oli kokonainen laskettelusetti ja sen lisäksi oli vielä toivottu samassa lapussa jotain muuta, en muista mitä koska tässä vaiheessa aloin jo epäillä koko hommaa vitsiksi. Siis, me ollaan keskiluokkainen perhe eikä ostella tällaisia lapsillemme joululahjaksi. Ei ole niin paljon rahaa, että perusjouluruokien ja - muistamisten lisäksi vielä laskettelusettikin menisi siinä sivussa. Jos se, että tällaisiin joululahjoihin ei ole varaa määrittelee perheen köyhäksi niin kyllä mekin ollaan köyhä perhe sitten. En silti kehtaisi noin arvokkaita tavaroita muilta pyydellä.
Kommentit (486)
Köyhissä on paljon aivan typerää porukkaa jotka ei tajua rahankäytöstä mitään ja hyy säyssysteemi mahdollistaa sen ettei tarvii oppiakaan.
Tämmöisellä porukalle on tyypillistä toivoa laskettelusettiä. Kyllä sossusta voinee myöhemmin hakea rinnerahat.
Kun rahaa tulee se laitetaan irtoripsiin ja jopa tatuointiin ym jonninjoutavaan ja sitten lähdetään pummikierrokselle. Antaisiko sossu tai edes kirkko rahaa kun ei ole rahaa ruokaan.
Näille tekis hyvää olla kaikilla ns holhouksen alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme Hopen asiakkaita. Mies menetti ytn seurauksena työnsä, minä olen hoitovapaalla (huom! Emme tehneet vauvaa tähän elämäntilanteeseen). Etsin aktiivisesti työpaikkaa. Meillä on kaksi vanhempaa lasta ja ennen meillä meni ihan hyvin. Koska mies menetti työnsä eikä kotimme mene kaupaksi, rahoja joudumme venyttämään ettei niistä riitä lasten joululahjoihin. Hopelta saimme ohjeet että voi tehdä kolme toivetta, ja oletin etttä he valitsevat sen toiveen jonka laittavat eteenpäin..
Mun kotipaikkakunnan joulupuussa on aina enimmäkseen tosi käytännöllisiä ja kohtuullisia toiveita. Toki joku aina toivoo pelikonsolia, mutta tosi monet jotain tyyliin yöpukua, pyyhettä, leffalippuja, kylpytuotteita...
Itse huomasin saman ilmiön pari vuotta sitten. Osallistuin lahjakortilla äidin kanssa, ja jäi vähän huono maku, koska lahjakortti oli pieni (muistaakseni 20 e). Siihen sitten vielä kai täytyi yhdistellä jotain muuta Hopen. Perustelivat tätä Hopella niin, että ajatuksena on se, että jokainen saisi edes yhden "kunnon" lahjan. Eivät mitenkään kritisoineet lahjan pienuutta mulle, mutta itselleni jäi hieman nolo ja outo olo. Mulle kun on ihan normia antaa siskonlapsille 20-30 euron lahjoja, 1 per pää.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin itse myös läheisen ostoskeskuksen joulupuuta ja olin melko hämmästynyt toiveista!
Baby born-nukke ja vaunut ja tarvikkeita - tämä vielä 2 v. tytölle (eli ei varmasti ole lapsen toive). Stiga-rattikelkka useammassa lapussa mm..
Vaikka monet ostaakin lapselleen tuon hintaisia lahjoja, on kuitenkin totta myös se, että vähävarainen ei osta lapselleen tuon hintaluokan lahjoja, vaan vähempään on tyytyminen.
Minusta tuo pieniä lahjakortteja yhteen ja ostot joulun jälkeen olisi hyvä ajatus!
Stogan halvin kelkka on 39,90€. Sekö on liian kallis? Jos on, niin älä ihmeessä osallistu keräykseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhän ihmisroskan kuuluu toivoa pölyä, kynsiä ja päiväysvanhaa maksalaatikkoa. Muu on täyttä irstailua.
Meillä lapsi sai faber castellin värikyniä hopen keräyksestä, 59 euroa maksava setti. Olin tosi kiitollinen, itsellä ei olisi millään liiennyt laittaa noin paljon kyniin kun lapselle piti joulun alla ostaa myös uudet kengät hajonneiden tilalle, uudet hanskat, jouluruokia yms. Olin yllättynyt että joku osti jotain noin kallista tuntemattomalle (ei ollut pyydetty juuri tuota settiä, pienempiäkin olisi ollut). Tuli hyvä joulumieli ja lapsi oli iloinen:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarviiko köyhän saada jotain öky-luksusta joululahjaksi?
Itse kun olin lapsi, niin äitini osti leluja alennusmyynneistä. Saimme kyllä paljon lahjoja aina. Mutta niitä kun ostaa etukäteen niin löytää.
Joskus vietimme myös Pakkasukon päivää, kuten venäläiset tekevät. Se on joskus tammikuussa. Ja sain ponilinnan lahjaksi. Varmaan juuri joulun jälkeisistä aleista.
Hankimme myös kirppiksiltä tavaraa. Teininä sain kettupuuhkan jouluna lahjaksi. Kirppareilta saa tosi halvalla turkiksia. Käytin lukio- ja yliopistoikäisenä turkkia, joka maksoi kirpparilla 200 markkaa. Pitkä minkkipalaturkki.
Jos on luova ja osaa ostaa, niin saa ihan hyvin juttuja köyhempänäkin. Rahan vähyyttä voi kompensoida muilla asioilla ja taidoilla.
Mitä tekee laskettelusetillä, onko sitten varaa hissilippuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö köyhät perheet voivat itse ostaa halpaa krääsää. Ei niitä kalliita, joita toivotaan. Vai eikö köyhä saa toivoa kallista? Kyykkyyn vain. Voi tätä kateutta ja ilkeyttä.
Meilläpäin Nuorkauppakamarin Joulupuu -keräyksen joulukuusessa olevissa lapuissa on vain lapsen sukupuoli ja ikä, ei mitään lahjatoivetta. Pakettiin sitten laitetaan mukaan sama lappu ja kirjoitetaan siihen mitä lahja sisältää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm. Meidän kahden aikuisen ja yhden lapsen jääkaappikunta tienaa vuodessa (bruttona) 250k, eli aika hyvin, vaikka verottaja viekin hurjan siivun tuloista. Ostamme silti omalle lapsell kohtuuhintaisen lahjan (jonka tarvitsee), arvo n 50e. Lapsi on vielä taapero joten ei osaa itse toivoa, mutta ei kyllä tulisi mieleenkään ostaa esim tuolla mainittuja baby bornia, rattaita ja tarvikkeita kerralla, en kertakaikkiaan voisi tuhlata leluihin sellaista summaa kerralla. Ehkä pitkin vuotta tms jos lapsi niistä kovasti tykkäisi. Lisäksi ostan sekä omia että lapsen vaatteita nettikirppiksiltä, en toki kaikkia, mutta aidosti pidän ihan typeränä rahantuhlauksena ostaa taaperolle vaikka uutta satasen ulkoiluhaalaria, jos vähän käytetyn saa parilla kympillä ja se ryvettyy hetkessä. Samantyyppistä politiikkaa soveltaa suurin osa tuttavapiirin about saman verran tienaavista perheistä.
Onkohan näissä lahjatoiveissa jotenkin hiukan epärealistinen käsitys siitä, että hyvätuloisissa perheissä ostellaan jotenkin jatkuvasti kauppa tyhjäksi ja lapset puetaan silkkiin ja mohairiin...
Lähes parikytä vuotta vastaavissa jelpattu ja aina on ollut yksi toive per lappu ihan tolkun juttuja. Ideana oli, että lapset antavat lahjan ikätoverilleen.
Tänä vuonna oli erilainen, kun 19 vuotias otti kaksi juttua ja osti pienille legoja - omalla tilillään. Niisk. ;)
16 vuotias taas osti meikkejä 15 vuotiaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähes parikytä vuotta vastaavissa jelpattu ja aina on ollut yksi toive per lappu ihan tolkun juttuja. Ideana oli, että lapset antavat lahjan ikätoverilleen.
Tänä vuonna oli erilainen, kun 19 vuotias otti kaksi juttua ja osti pienille legoja - omalla tilillään. Niisk. ;)
16 vuotias taas osti meikkejä 15 vuotiaalle.
Tämä on meilläkin käytössä, että lapsi ottaa lapun joka on hänen ikäisensä toive. Miehen kanssa otamme teinien toiveet. Meille tää on aina ihana perinne, että tehdään joulua myös muille ja osallistutaan koko perhe tähän. Lapsillekin tämä on tärkeä traditio, koska tiedostavat ettei kaikilla ole sellainen elämä kuin heille.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on yksi lapsi, ainokaiseni. Ostan hänelle n. 50 eurolla joululahjoja. Tänä jouluna saattaa mennää hieman yli, koska lapsen ainoa toive on ollut Brion junarata ja ne ovat melko hintavia. Teen lyhennettyä työaikaa, joten palkkani on melko vähäinen. Valitettavasti en pysty osallistumaan joulupuukeräyksiin, koska "joulurahat" menee jouluruokiin ja oman lapsen lahjoihin. Pointti on se, että jos omalleni ostan n. 50 eurolla, niin tuntemattomalle voisin (rahatilanteen salliessa) ostaa n. 20-30 eurolla.
Miksi junarata pitää olla just Brion? Brion kanssa yhteensopivia halvempiakin löytyy, esim lidlissä on tosi edullisia ja silti laadukkaita junaratasettejä just myynnissä.
Jotenkin tuntuu, että tuo lahjojen pyytäminen on lähtenyt ihan lapasesta. Unohdetaan, että lahjanantajat ovat normipalkkaisia ihmisiä, joilla on itselläänkin monia lahjoja ostettavana (omat lapset, kummilapset, sukulaislapset). Olen aina osallistunut joulupuukeräykseen kotipaikkakunnallani ja hankkinut teinille parinkympin paketin mutta kun tänään katsoin puuta niin jäljellä oli tolkuttoman kalliita toiveita: pelikonsolia, Airpodeja, Apple TV:tä. Parissa pikkulapsen lapussa luki että ulkoilupuku ja kengät. Tajuan, että teinit tahtovat samaa kuin kaverinsa mutta kyllä nuo ökytoiveet kääntyvät itseään vastaan. Keräys alkaa olla loppusuoralla ja lappuja roikkui vielä hirveä määrä. Aiemmin ei ole ollut vastaavaa. Löytyi sieltä puusta asiallinenkin toive, poika joka toivoi leffalippuja. Sen toteutin.
Minun joululahjani tänä vuonna on reilu 46 000 € jonka olen tämän vuoden aikana teille lahjoittanut. Hyvää joulua!
Vierailija kirjoitti:
Eikö köyhät perheet voivat itse ostaa halpaa krääsää. Ei niitä kalliita, joita toivotaan. Vai eikö köyhä saa toivoa kallista? Kyykkyyn vain. Voi tätä kateutta ja ilkeyttä.
Eläpä höpsi, tuo sanonta on jäänyt 80-luvulle. Ei nykyään köyhät pääse enää kyykkyyn. 😛
Helsingissä ainakin oli ihan pinoksi asti älypuhelin, toinen pino pelikoneille ja kolmas kuulokkeille. Oli jotensakin huvittavaa että minkäköhän kortin niistä 40:stä kortista vetäisi pois pinosta, joka onnekas saisi pelikoneen, jos sellaisen lahjoittaisi.
... Mitä tähän sanoa, ap. En tiedä, mitä kasvotusten ajattelisin ihmisestä, joka kirkkain silmin pyytää jostain hyväntekeväisyydestä luksusta itselleen. Mulla ei ole varaa ostaa mainitsemiasi asioita vaikka käyn töissä.
Mutta tämähän on ollut pitkä kehityskaari elämässäni. Nuorempana säälin ihan kaikkia jotka vain päästivät äänen. Nyt näen, että moni makaa laakereillaan koska on varaa. Itselleni on häpeä ottaa vastaan jotain ja sitten olla ponnistelematta oman tilanteen parantamiseksi. Täydellinen häpeä. Tämä mielestäni on todellinen suomalainen henki. Ei alenneta itseä joksikin pummiksi jolla ei ole mitään häpyä. Isoisäni ei taistellut sodassa tämän vuoksi.