Lue keskustelun säännöt.
Menneisyys tuli kolkuttelemaan ja kurkkua kuristaa
03.12.2019 |
Mä sairastuin vakavaan masennukseen ja paniikkihäiriöön reilu kymmenen vuotta sitten opiskeluaikana. Siihen liittyi ero, läheisen kuolema ja kaamea stressi opiskelusta. En enää pystynyt huolehtimaan mistään, en edes itsestäni. Lamaannuin täysin. Laskut jäi maksamatta, koti siivoamatta. Ulkopuolisille pystyin jotenkin esittämään että kaikki oli ihan hyvin, mutta en oikeastaan pystynyt käymään missään, joten se ei ollut kovin vaikeaa. Olin siis ihan kävelevä muumio. Mun koti näytti suurin piirtein siltä mitä ihmiset joskus kauhistelevat iltapäivälehtien sivuilla. Niitä katsellessani onkin tullut monesti mieleen, että sellaista ei tehdä välinpitämättömyydestä tai ilkeyttään, vaan taustalla on varmasti vakava sairaus. Harmi vaan, että minunkin asuntoni oli toisen ihmisen omaisuutta ja asuin siis vuokralla.
Pääsin siitä suosta ylös noin vuodessa psykiatrin ja lääkkeiden avulla. Sosiaalityöntekijän kanssa kävin läpi laskuja. Siinä vaiheessa ne tosin olivat jo menneet ulosottoon ja vuokranantajakin näki missä kunnossa hänen omistamansa asunto oli.
Voinnin parannuttua en ole voinut edes itse käsittää miten ihminen voi mennä sellaiseen jamaan ja jättää vaan kaiken hoitamatta. Olen kuitenkin perusluonteeltani tunnollinen ja kiltti. Olin silloin vain todella sairas.
Toivuttuani suoritin opiskelut loppuun, tapasin mieheni, menin naimisiin ja saimme lapsen. Sain mukavia työpaikkoja ja tässä viimeisessä olen viihtynyt loistavasti nyt 1,5 vuotta. Lääkitystä en ole tarvinnut vuosiin.
Tänään firman sähköpostiin tuli työntekijöille perinteinen kuukausitiedote. Muiden asioiden lisäksi siinä kerrottiin, että masennuskauteni aikainen vuokranantaja palaa töihin opintovapaaltaan ensi vuoden alkupuolella. En todellakaan tiennyt, että olemme samalla alalla tai että hän olisi koskaan tässä työpaikassa ollut. Nimi on sen verran harvinainen, että kyse on varmasti samasta ihmisestä.
Tuntui oikeasti siltä, että maa alkoi vajota jalkojeni alta. En saanut enää happea. Lähdin kotiin kesken työpäivän.
Miten ikinä voisin kohdata hänet kasvokkain? Kertooko hän kaikille töissä tästä? Tai oikeastaan hän on varmaan kertonut jo, kun on kerran aiemminkin siellä ollut töissä. Kukaan ei vain tiedä, että se kauhuvuokralainen olen minä. Miten sen häpeän kanssa voisi elää?
Ensimmäisenä tuli mieleen, että mun on pakko irtisanoutua heti. Mutta miten selittäisin sen miehelleni. Että meillä on joo tämä yhteinen asuntolaina, mutta minä nyt lopetan tämän työn mistä olen tykännyt tosi paljon. Mies tietää joo, että olen ollut masentunut joskus, mutta mitään yksityiskohtia hän ei tiedä.
Toiseksi yritin takoa omaan päähäni, että en ole sentään ketään tappanut. Kolmanneksi tuli vain se ajatus, että mun on pakko muuttaa johonkin ihan todella kauas täältä. Se hävettää niin paljon. Miten selittäisin tuolle ihmiselle, että oon maksanut kaikki velkani, mulla on oma koti, maksan veroja ja olen hyvä työntekijä ja äiti?
Kirjoitan tämän tänne, koska ei ole ketään, joka tietäisi ja kenelle voisin kertoa. Jos joku anonyymi osaisi sanoa mitään rakentavaa tai järkevää. En varmaan saa mitään kriisiaikaakaan minua aiemmin hoitaneelle psykiatrille, jos hän enää edes on työelämässä.
Mitä ihmettä mun pitää tehdä? Tämä epätoivo alkaa olla täysin kestämätöntä.
Kommentit (25)
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan ihmisestä mitä tuosta tulee. Ja tietysti siitä miten suuret rahalliset tappiot aiheutit, vaikka sitä ymmärtää että toinen on sairas niin onhan se epäreilua että joku siihen syytön joutuu maksumieheksi.
Taidat olla jostain katkera kun noin paskamaisen kommentin piti käydä jättämässä? Idiootti.
AP, saat olla ylpeä siitä miten oot pärjännyt. Voisit ehkä kertoa tarkemmin miehellesi tästä asiasta niin sua on tarvittaessa sitten joku tsemppaamassa jos tulee sellainen olo että haluat paeta tätä asiaa.
Jos sinun omistama kämppää on joutunut jonkun jäljiltä remontoimaan kymppitonneilla niin tuskin sinäkään kovin mielissään olisit. Ja kaikkea ei mitkään vakuutukset korvaa, aina siinä jää tappiolle syytön osapuoli.
Alkaa kuulostaa siltä, että tämä AP on särkenyt juuri SUN kämpän?
Muuta syytä en keksi miksi huutelet noin moukkamaiseen tyyliin täällä.
Onko se ollut AP joka sun kämpän särki???Jos on —> käytte tilanteen läpi kahden kesken sopivammalla foorumilla, ja paremmalla ajalla (ei täällä eikä juuri nyt)
Jos ei ole —> pidä lärvisi kiinni ja katoa tästä keskustelusta, AP ei ole syyllinen sun katkeruuteesi
Olet aika huvittava :) Toista puoltako ei saa tuoda esille ollenkaan? Onhan se ap jonkun kämpän sotkenut. Kunhan sanoin että monikaan ei ole kovin anteeksiantavainen jos on joutunut kärsimään rahallisia tappioita, paremmin ehkä sitten jos menetysten aiheuttaja alkaa maksaa takaisin niitä kun on kerran elämä taas mallillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luojan kiitos, olen maksanut kaikki jo aikoja sitten ja nykyään luottotiedot on kunnossa. Varsinaisesti en myöskään rikkonut asunnossa mitään, siis tarkoituksella repinyt keittiön kaappeja irti tai jotakin sellaista. Mutta kyllä se oli sellainen läävä, että ihan varmasti jotain piti remontoida.
On mennyt pitkiä aikoja, etten edes muista tuollaista vaihetta olleen. Tänään se sähköpostin lukeminen sai minut kuitenkin ihan samanlaiseen pakokauhuun kuin joskus sairastaessani.
Häpeä on ihan järjetön. Ei sitä vaan itsekään pysty käsittämään, että miksi ja miten ihmiselle voi käydä noin kuin minulle.
Olen tosi kiitollinen näistä kommenteista täällä. Antaa sellaista toivoa, että ehkä tuo entinen vuokranantajakin olisi samanlainen. Ettei välttämättä juoruaisi juttua kaikille. Silti tällä hetkellä en pysty kuvittelemaan sitä tilannetta, kun minun pitäisi hänet kohdata.
Ap
Eihän siinä sitten mitään jos on korvauspuoli hoidettu kuntoon, kyllä asiallinen ihminen ymmärtää että joskus elämä heittelee ja silloin voi mennä aika huonoon jamaan. Kannattanee keskustella asiat mahdollisimman pian niin voi pahoitella vaivaa minkä on aiheuttanut ja että tilanne oli se mikä oli ja nyt on noustu taas jaloilleen. Eipä pääse juorut leviämään kun vilpittömästi asian selvittää. Kyllä se siitä, kaikkea hyvää toivottelee 9, 22
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan ihmisestä mitä tuosta tulee. Ja tietysti siitä miten suuret rahalliset tappiot aiheutit, vaikka sitä ymmärtää että toinen on sairas niin onhan se epäreilua että joku siihen syytön joutuu maksumieheksi.
Taidat olla jostain katkera kun noin paskamaisen kommentin piti käydä jättämässä? Idiootti.
AP, saat olla ylpeä siitä miten oot pärjännyt. Voisit ehkä kertoa tarkemmin miehellesi tästä asiasta niin sua on tarvittaessa sitten joku tsemppaamassa jos tulee sellainen olo että haluat paeta tätä asiaa.
Jos sinun omistama kämppää on joutunut jonkun jäljiltä remontoimaan kymppitonneilla niin tuskin sinäkään kovin mielissään olisit. Ja kaikkea ei mitkään vakuutukset korvaa, aina siinä jää tappiolle syytön osapuoli.
Alkaa kuulostaa siltä, että tämä AP on särkenyt juuri SUN kämpän?
Muuta syytä en keksi miksi huutelet noin moukkamaiseen tyyliin täällä.
Onko se ollut AP joka sun kämpän särki???Jos on —> käytte tilanteen läpi kahden kesken sopivammalla foorumilla, ja paremmalla ajalla (ei täällä eikä juuri nyt)
Jos ei ole —> pidä lärvisi kiinni ja katoa tästä keskustelusta, AP ei ole syyllinen sun katkeruuteesi
Olet aika huvittava :) Toista puoltako ei saa tuoda esille ollenkaan? Onhan se ap jonkun kämpän sotkenut. Kunhan sanoin että monikaan ei ole kovin anteeksiantavainen jos on joutunut kärsimään rahallisia tappioita, paremmin ehkä sitten jos menetysten aiheuttaja alkaa maksaa takaisin niitä kun on kerran elämä taas mallillaan.
Niinkö? Itse en näe tässä ketjussa mitään huvittavaa.
Onko ”tunneäly” tai ”tilannetaju” tuttuja termejä sulle?
Tottakai molempia puolia saa tuoda esille, mutta pelisilmää pitää olla ajoituksen suhteen.
Käydäänkö hautajaisissa perimässä vainajan velkoja surevalta leskeltä?
Se kertoo vain hyvää, että olet kammennut itsesi ylös masennuksesta. Moni ei pysty siihen.